Lue keskustelun säännöt.
Minun pitäisi kuvata miehen mummon hautajaiset
30.06.2018 |
Mieheni mummon hautajaiset ovat ensi viikonloppuna. Sain eilen illalla tietää, että minun pitäisi kuvata siellä. Miehen äiti oli soittanut miehelle ja pyytänyt häntä kysymään minulta, voisinko kuvata.
Pakko sanoa että olen loukkaantunut. Ei mummo minulle mitenkään läheinen ollut, hän oli melko vanha ja jo aika höppänä kun miehen kanssa tavattiin. En kuitenkaan ymmärrä miksi juuri minua pyydettiin hoitamaan se kuvaus. En ole koskaan ollut mikään innokas saati taitava valokuvaaja. Miehellä on 2 siskoa, jotka ovat olleet miesystäviensä kanssa paljon vähemmän aikaa yhdessä kuin me. Me olemme siis olleet yhdessä 7 vuotta ja olemme menossa naimisiin. Ehkä minua pyydettiin kuvaamaan siksi että olen nainen?
En haluaisi yhtään olla vastuussa kuvaamisesta, mutta en kehtaisi kieltäytyäkään. Ärsyttää ja ihmetyttää hirveästi. Jotenkin tulisi hirveän tunkeilevalta kuvata surevia puolituttuja.. Mies ei ole sukulaistensa kanssa lainkaan läheinen ja tapaamme heitä jossain isommissa juhlissa vain kerran parissa vuodessa, minkä vuoksi hädin tuskin muistan kuka on kukakin.
Kommentit (27)
Kyllähän hautajaiset juhla on.surujuhla vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun anoppi pyysi kuvaamaan oman isänsä hautajaisissa. En ole todellakaan mikään hyvä kuvaaja. Pyyntö tuli siis hautajaisissa lyömällä vain kamera mun käteen. Tottakai räpsin kuvia mukisematta.
En ottanut kuvia niinkään ihmisistä, vaan arkusta, kukista, muistotilaisuuden kattauksesta. Otin yleiskuvaa vieraista ja lähikuvan vain vainajan lähimmistä omaisista.
Mä jälkeenpäin mietin, että miksiköhän kuvaaminen tuli juuri minun hommikseni, niin varmaankin siksi kun joskus aikaa sitten olin anopin 50-vuotisjuhlissa ja kuulin kun anoppi harmitteli appiukolle kuinka nyt kukaan ei ota kuvia ja hän ei osaa käyttää uutta kameraa vielä, eikä ehdi kuvata. Minä pöllin kameran hyllyn reunalta ja napsin kuvia. Anoppi ei ollut täpinöissään huomannut mitään ja oli ollut mukava yllätys löytää kuvat muistikortilta myöhemmin. Ilmeisesti tykkäsi ottamistani kuvista.
Mä otin kuvauspyynnön ihan kohteliaisuutena, vaikka paineitahan se tietysti jonkin verran loi.
Onko anoppi nähnyt ottamiasi valokuvia? Jos oitää sinua hyvänä kuvaajana.
Vierailija kirjoitti:
Käyttäjä2079 kirjoitti:
Kaikesta sitä keksiikin loukkaantua.
Kuvaa kappelia, kukkia, tilaa ja tunnelmaa. Kuvaa hetki, jolloin pappi siunaa vainajan. Tiedät jo olla tunkematta surevien kylkeen kuvaamaan.
Anopilla on voinut ollut ajatus, että valokuvaaminen voi olla hyvä tapa ottaa sinut mukaan suvun piiriin. Ehkä hän on vaistonnut ulkopuolisuutesi? Se on huomaavaisuutta.
Ja toisaalta, kyse on vain muutamasta tunnista. Ellet sinä sitä kestä, niin et sinä kyllä paljoa kestä.
Ajattele siunaustilaisuus (ja mahd. hautaanlasku) läpi, siinä on monta vaihetta, ja valitse mihin keskityt. Mummo ei merkinnyt sinulle mitään, mutta kuvauskeikka voi auttaa sinut ymmärtämään, että toisen kuolemassa ei ole kysymys sinusta. Mummo on ollut tärkeä omille lapsilleen ja ehkä lapsenlapsilleen. Ja muista, että sinustakin tulee vanha ja höppänä, sinutkin voi lapsenlapset unohtaa ja kirjoittaa sinusta samalla tavalla tulevaisuuden nettiin.
Toivottavasti sinulla on kunnon kamera, etkä heilu arkun ympärillä selfiekepin kanssa.
En minä ole mikään ulkopuolinen :D Ihan hyvissä väleissä olen miehen lähimpien sukulaisten kanssa. Mistä tuollaisen käsityksen sait? Miehen sukulaiset eivät ole läheisiä keskenään, minkä minä sille mahdan.
Ja kyllä mummo minulle merkitsi sen verran kuin miehen mummo nyt voi merkitä. En tietääkseni loukannut häntä mitenkään tässä keskustelussa. Hän oli varsin mukava, herttainen ja hauska vanha ihminen, jota tapasin suhteemme aikana yhtä usein kuim mieheni, koska kävimme hänen luonaan aina yhdessä.
Toisen kuolemisessa ei ole kysymys minusta? Mitä ihmettä sinä höpiset :D No, ainahan tämä av-palstalla avautuminen on mitä suurinta viihdettä, koska ikinä ei voi tietää miten hölmöjä vastauksia saa.
Saat arvosanan 2/5 koska sait kyllä aikaan pienen vihan purkauksen, mutta se hiipui turhan nopeasti ja vaihtui huvittuneisuuteen.
Ap
Hyvä että lopulta huvituit. Olen anteeksipyynnön velkaa, ylitulkitsin avaustasi.
18
Hyvä idea, että pyydät myös muita kuvaamaan. Toki on hyvä kohteliaasti sanoa, jos tuntee olevansa ihan surkea eikä kuvat yleensä onnistu, ja kysyä voisiko joku muu hoitaa kuvaamisen sen takia. Ei sitten tule kuvien laatu yllätyksenä, jos silti joudut tehtävään. Monille on tärkeää, että on edes jotain kuvia. Ihan ehdottomaan sävyyn en kieltäytyisi.
Tässä näkee,miten hyvin ihmiset on vieraannutettu kuolemasta.
"En halua kuvata surevia ihmisiä" - aha, sinulle ihmiset kelpaavat kuviin vain iloisina ja tekopirteinä?
Hautajaisissa ei kuvata niitä, jotka itkeä vollottavat suureen ääneen, vaan arkkua, kukkia, viimeisiä jäähyväisiä. Toki suru näkyy kasvoissa, mutta kuvien on tarkoitus välittää tunnelmaa, ei poskella roikkuvaa räkää. Aikaisemmin aikuiset ihmiset tiesivät tämän, mutta nykyisin noin 30v ikäisille asia on tuntematon.
Meillä on onneksi ollut paikalla ammattivalokuvaaja, mutta sille veljen tyttöystävälle me olemme nätisti sanoneet, että koska et kuulu sukuun, saat istua tuolla kirkon perällä ällittelemässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä stressaa, hyvin se menee. Tuskin tuleva anoppisi mitään kovin ihmeellistä odottaa kuvien laadun suhteen.
Olipa tökerö tuo juhla-sanavalinta. Kirjoitin liian kiiressä. Vaihdan sen sukutapaamiseen. Ja anoppi haluaa siis kuvia myös siitä kahvittelutilaisuudesta, ei pelkästään kirkosta ja itse hautaustilaisuudesta.
Ap