Anoppi syöttää lapsen huonovointiseksi

Lapsi on yleensä aina lomilla ja pitkinä viikonloppuina yms isovanhemmillaan, jotka kovin häntä odottavat ja toivovat yökylään. Nyt kesälomalla lapsi on ollut tavallistakin enemmän siellä, koska me vanhemmat olemme töissä. Mummolaelämä näkyy selvästi lapsen hampaissa ja painossa. Vaari ei tähän osallistu, päin vastoin koittaa hillitä mummoa, joka näitä herkkuja ostaa aivan ämpärikaupalla.

Ei, aloitukseni ei ole provo, kuten joku jo ehätti epäilemään.

Eipä 7-v oikein mitään osannut sanoa siihen, kun hänelle vatsakipuja ja huonoa oloa potevalle juttelin, ettei pidä syödä niin paljon kerralla makeaa. Syö, kun mummo ostaa ja tarjoaa. Minäkin toivon, että oppisi itse kieltäytymään ja rajoittamaan jossain vaiheessa.

Tätä ihmettelen eniten, että mummo ei tajua tai pode huonoa omaatuntoa edes siinä vaiheessa, kun lapsi oksentaa! Ja on siis oksentanut näiden koko päivän jatkuneiden syöttämisten jälkeen ihan muutaman kerran, ei ollut eilinen mikään poikkeus. Hyvää tarkoittaa juu, mutta luulisi jotakin liikahtavan pääkopassa kun se silmäterä surkeana makaa sohvalla vatsaa valittaen.

No, meidän perhe ottaa nyt hajuraon mummoon. Touhu on aivan hullua. Minua ei haittaisi yhtään joku jälkkärijäätelö tai lähtiäisiksi annettu tikkari, mutta nämä mummolan määrät ovat todella ihan järjettömiä, eikä puhe auta, sillä mummolassa on tosiaan mummolan säännöt ja siihen vedotaan, kun 7 v istuu tietokoneen äärellä ja mummu kantaa hänelle siihen suklaakeksejä, kylmiä nakkeja ja irtokarkkeja lautasella.

Todistin sivusta erään lapsen kahden isoäidin keskustelua. Mummo antoi lapselle karkkipussin automatkalle. Mummi sanoi heti, että pistetään laukkuun, tulee paha olo autossa... silkkaa valtapeliä.

Miten ap teillä syödään kotona? Lapsella paikattu hammas ja ylipainon rajamailla.

Tuo herkuilla hemmottelu on sen sukupolven tyyli toimia. Kun esikoinen alkoi olla enemmän mummojen luona niin kerroin omalle äidille ja anopille, että se lapsi arvostaa enemmän sitä mummon kanssa vietettyä laatuaikaa kuin niitä herkkuja mitä sille kannetaan, ainakin sitten aikuisena. Anoppi on meidän lähimummo ja poika on siellä aika usein yötäkin, vähän kans nyt lähtenyt käsistä se herkuttelu. Lapsi saa kaupasta valita kuulemma omat juttunsa, eli karkit ja mehut. Sit mun kanssa kaupassa niskoittelee kun ei osteta mitä hän haluaa..

Vierailija kirjoitti:

Minä olen syntynyt 1960, minä olen vanha äiti ja minulla on teinit lapset. Äitini on syntynyt 1961.

Miten teillä voi olla äitiäni kymmenen vuotta vanhemmat vanhemmat ja lapsiani kymmenen vuotta nuoremmat lapset? Kaikki kirjoittajat vanhoina lisääntyneitä miehiä?

Äidilläsi ja sinulla on siis 1 v. ikäeroa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen syntynyt 1960, minä olen vanha äiti ja minulla on teinit lapset. Äitini on syntynyt 1961.

Miten teillä voi olla äitiäni kymmenen vuotta vanhemmat vanhemmat ja lapsiani kymmenen vuotta nuoremmat lapset? Kaikki kirjoittajat vanhoina lisääntyneitä miehiä?

Äidilläsi ja sinulla on siis 1 v. ikäeroa?

Korjasin kylläkin tuon lyöntivirheen heti. Mutta arvasin että joku pönttö saivartelee...

Jotain vikaahan siinä lapsessa on, jos syö itsensä huonvointiseksi. Ei mitään itsesäätelyä ole syntynyt kylläisyyden kanssa ja suhde ruokaan on täysin sairas. 

Psyykkisesti terve lapsi ei ahda itseään ähkyyn. Jos lapsi on tosiaan vähintäänkin plösö, niin onhan kotioloilla ollut se ratkaiseva merkitys, ei satunnaisilla mummolakäynneillä. Mutta helpompihan se on anoppia syyttää. 

Uskomattoman sivistymättömiä vanhempia teillä. 

Kyseessä ei todellakaan enää ole mikään sukupolviero, vaan tietämyksen ja asenteiden taso. Olen syntynyt -61, olen mummi kuten monet ystävättärenikin. 

Meillä ei tulisi mieleenkään sairastuttaa rakkaita lapsenlapsiamme tuolla tavoin. Mitään tarvetta en tunne lahjoa lasta epäterveellisillä, elimistöä rapauttavilla "herkuilla". 

Täällä saa hyvää ravitsevaa ruokaa ja usein esim. marjarahkaa, joskus jätskiäkin. Karkit, sipsit ja muu moska jää kaupan hyllylle. Eivät ne sellaisia edes kärtä, koska ovat tottuneet parempaan. 

Joskus kun on ollut vaikkapa suklaata tarjolla, niin pienet määrät riittävät eli oma elimistö tietää rajat. 

Vierailija kirjoitti:

Jotain vikaahan siinä lapsessa on, jos syö itsensä huonvointiseksi. Ei mitään itsesäätelyä ole syntynyt kylläisyyden kanssa ja suhde ruokaan on täysin sairas. 

Psyykkisesti terve lapsi ei ahda itseään ähkyyn. Jos lapsi on tosiaan vähintäänkin plösö, niin onhan kotioloilla ollut se ratkaiseva merkitys, ei satunnaisilla mummolakäynneillä. Mutta helpompihan se on anoppia syyttää. 

Lapsi syntyy ruuansäätelyn suhteen ihan samanlaisena kuin muutkin nisäkkäät. Ei syö yli tarpeensa. Jos syö, niin vika on ympäristössä. 

Eihän yksikään luonnonvarainen eläin syö itseään hengiltä, kuten ihmisen lemmikki voi tehdä. 

Kyllä sellainen lapsi on sairastutettu, jolla ei toimi nälän ja kylläisyyden mekanismit kuten tässä tapauksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Jos mummon pitää toistuvasti hokea että täällä pelataan "mummolan säännöillä" niin hän kylvää riitaa lasten vanhempien kanssa. Silloin pitäisi katsoa peiliin. Ovatko ne asiat tosiaan niin suuria, että haluaa käyttää valtaansa vanhempien päätösten ja tapojen yli vai olisiko tärkeämpää tukea lapsiperheiden vanhempia?

Valitettavasti ne "mummolan säännöt" ovat useimmiten sellaisia, että tehdään asioita huonommin kuin mitä vanhemmat yrittävät tehdä mitä tulee vaikka syömisiin tai peruskäytöstapoihin. Lapset elävät pellossa ja jopa nauretaan ja pilkataan sitä, että lapsille yritetään opettaa vaikka ihan peruskäytöstapoja. Koko ajan nakerretaan pitkäjänteistä kasvatustyötä, mitä vanhemmat tekevät. Miksi?

Samaa mieltä. Mummolassa lapsi ohjattiin telkkarin ääreen syömään ja nyt hän osaa itse tietysti jo vaatiakin että haluaa syödä ja katsoa piirrettyjä samanaikaisesti. Miksi ei voi kunnioittaa edes näitä ihan alkeellisia tapoja, että ruoka syödään pöydässä?

Meillä mummolassa ruokaa tuputetaan koko ajan. Mummo jopa kertoi kehittäneensä liian laihoille lapsillemme oman metodin niin että lapsen suuhun tuikataan ruokaa aina kun lapsi avaa suunsa. Lapsen perässä siis kuljetaan koko ajan ruoan kanssa.

Ruokailla saa sohvassa, matolla, missä vaan.

Ruokajuomaksi sokerimehua, koska mummo ei ymmärrä, mitä tarkoittaa laktoosi-intoleranssi.

Jos mummo tulee meille esim joulunviettoon, hän itse syö koko ajan. Emme siis edes jouluna voi pitää suklaita tms esillä, koska mummo syö kaiken.

Emme enää päästä lapsia mummolaan yksin ja vierailut on hyvin lyhyitä. Lapset syö aina kasvispitoisem terveellisen ruoan aina ennen sinne menoa.

Joulut yritämme kestää.

Vierailija kirjoitti:

Jotain vikaahan siinä lapsessa on, jos syö itsensä huonvointiseksi. Ei mitään itsesäätelyä ole syntynyt kylläisyyden kanssa ja suhde ruokaan on täysin sairas. 

Psyykkisesti terve lapsi ei ahda itseään ähkyyn. Jos lapsi on tosiaan vähintäänkin plösö, niin onhan kotioloilla ollut se ratkaiseva merkitys, ei satunnaisilla mummolakäynneillä. Mutta helpompihan se on anoppia syyttää. 

No ei se nyt ihan noinkaan mene. Jotkut on nautinnonhaluisempia, toiset herkempiä. Minulla on kaksi lasta, toinen keikkuu alipainon rajalla, häneen uppoaa suhteessa tolkuttomia herkkumääriä jos ei rajoita, hän ei koskaan tule huonovointiseksi liikasyömisestä mutta taas verensokerin laskiessa on kiukkuinen kuin ampiainen (mikä onkin kätevää kun lapsi on nirso eikä välillä syö juuri mitään vaikka tarjolla on, tai syö pelkästään kasvikset). Toinen taas on "keskikäyrälapsi", hänelle maistuu tavallinen ruoka hyvin, hän syö ruoka-aikoina ja kestää jos niihin tulee vähän joustoa, hän ei ole yhtä herkkujen perään ja saattaa jättää jäätelön tai kakkupalan kesken, mutta hän on myös se joka oksentaa jos kuitenkin on tullut syötyä omalla mittapuulla liikaa herkkuja. Ja suurin osa näistä on tapahtunut, tadaa, mummolassa.

Meillä lapset eivät oksenna,  mutta valittavat mahakipua ja ovat ruokahaluttomia mummolasta hakiessa, en ole varma

 mitä kaikkea syövät mutta  sen tiedän että keksejä ja jäätelöä on aina  odottamassa.  Ja mättäväthän nuo, kun kerran saa ottaa niin paljon kuin sielu  sietää eikä kukaan kieltele !

Meille siis ostetaan keksejä vain kun on jonkun synttärit ja jäätelöäkin vain harvoin, lähinnä teemme itse  vähäsokerisia mehujäitä .

Minä en edes viitsi noita keksejä, munkkeja, karkkeja ja kakkuja kutsua edes herkuiksi koska ne eivät sitä mihulle ole. Ja ymmärrän hyvin että lapsi tulee vahingossa syöneeksi liikaa sokerimössöjä ja sitten on juuri vatsa kipeä tai paha olo ja oksettaa. Ei lapsi ymmärrä mistä se johtuu, mutta okesettava olo opettaa ajan kanssa. Siihen nyt vain menee melko kauan ennenkuin se lapsi itse hoksaa mistä paha olo johtuu. Mummot siis sahaavat omaa oksaansa.

Äitini teki samaa.

Mummolassa oli mummolan säännöt vaikka miten yritti selittää että kaikille on helpompaa jos säännöt ovat suurinpiirtein samat kotona ja mummolassa. Mutta ei.

Mummolassa oli herkkuöverisäännöt, eikä allergioita tunnettu, ja muuten sai olla ilman sääntöjä.

Se allerginen lapsi oli aina kipeä mummola irrallinen jälkeen. Mutta eihän mummo sitä uskonut kun oireet alkoivat vasta kotona.

Jossain vaiheessa mummo alkoi sitten valittamaan että lapset eivät usko häntä ja että minun täytyy opettaa heidät tottelevaisemmiksi. No miten opetat kun mummo on pitänyt kynsin hampain kiinni siitä että mummolassa on mummolan säännöt, eli ei sääntöjä lainkaan.

Sitten yhtäkkiä siellä onkin säännöt joiden toteutumista minun pitää etänä valvoa.

Juuei.

Oli pakko lopettaa mummolavierailut vaikka mummo valittaa siitäkin 🙄

Meni kyllä välit aika pahasti solmuun jo siitä syystä että niitä allergioita ei uskottu ja muutenkin kaikki sanomiseni sivuutettiin kepeästi hymyillen.

Lapsille gluteeniton, sokeriton ja maidoton dieetti sinne mummolaan tai sitten ei saa mennä jos ei tuossa pysy. Mummolasta poistuessa labraan vahvistamaan että dieetti piti. Ihme jos ei tällä asia selviä. Mummo saa opetella tekemään hieman uudenlaisia herkkuja mutta veikkaanpa ettei vehnäsokerimummot opettele, he kun ovat koukussa noihin. Kaupan tuotteissa voi olla vielä sellaisia lisäaineita jotka voi olla lievästi addiktoivia, kyse ei ole siis mistään itsekurista vaan kerran kun ottaa niin sitten alkaa tehdä jatkuvasti mieli koska aineilla on sellainen vaikutus että ne voivat esm muuttaa bakteerikantaa tai sopeuttaa aivon reseptoreja. Jos tuo bakteerikanta muuttuu, voi sillä olla se seuraus että ne uudet bakteerit alkaa vaatia sitä sokeria ja vehnää tai tuottavat myrkkyä - tästä syystä mummot ei pysty vaihtamaan pois vehnäsokerista koska pitäisi kestää 3kk vieroitusoireita että pääsee niistä eroon.

Sokerittomalla tarkoitan siis sellaista jossa lukee aineissa sokeri (erikseen lisätty). Joku marjojen tai hedelmien yms sokeri ei siis lueta tähän.

Kylläpä on herkkiä lasten vatsat nykyään. Minä olen 70 luvulla syntynyt ja mummolassa sai aina kaikkea hyvää kuten jäätelöä, limsaa, suklaata, kääretorttua, keksejä ym. Niin paljon sai ottaa kun halusi.

Ei minulla ikinä ollut vatsa kipeä eikä tarvinnut oksentaa eikä hampaat pilalle mennyt.

Eikä sitä makiaa pysty vetämään vaikka kuinka paljoa. Kaikille normaaleille lapsille tulee stoppi ja siihen loppui syöminen.

Meillä mummo ei suostu tajuamaan että infektioastma helpottuu kun lapsi kasvaa ja lapsen röörit kasvaa.

Hän jaksaa jauhaa miten minä olin ylihysteerinen kun lapsi oli pieni ja kuinka nyt on tullut järki päähän. Edes lääkärin lähettämä kirje ei kääntänyt tätä mummon arviota, jota hän paasaa kaikille.

Vierailija kirjoitti:

Ap voisi tehdä jotain ruokaa valmiiksi, jos on itse pois ja mummo lasta hoitamassa. Vaikka keittoa minkä voivat lämmittää.

Ei AP taida jaksaa, jos on kiire terassille