Anoppi syöttää lapsen huonovointiseksi

Meillä sama, paitsi että 2v lapsi. Mummo raahaa aina karkkia kauheat määrät kun tulee käymään, vaikka lapsi ei syö karkkia. On maistanut pullaa, jäätelöä ym. mutta karkkia ei ole annettu näin pienelle. Silti aina pakko sitä on tänne raahata ja sitten mököttää, kun lapsi ei syö.

Toinen on se, että jos pöydässä on vaikka pullaa, niin aina lapselle pitäisi antaa jatkuvasti pullaa, vaikka ruoka-aika olisi 10min päästä. Sama juttu välipalan kanssa, aina kuuluu "Sille jäi vielä nälkä, kyllä pitää antaa lisää". Enköhän minä kuitenkin jo osaa katsoa lapsestani, jääkö hänelle nälkä vai ei. Sama aivan kaikkien ruokien kanssa ja aina pitäisi lapselle antaa jotakin syötävää ruokailujen välissä, ihan jatkuvasti. Sitten kun lapsi sai maistaa joskus hampurilaista, niin mummo oli sitä mieltä, että niitä pitää ostaa niin monta kuin lapsi haluaa syödä. 

Siis ei mitään järkeä tässä touhussa, ei mitään rajoja. Eipä silti, mummo itse on yli 100kg ja pituutta ei ole kuin 150cm, ehkä itsellään on jatkuvasti nälkä jos ei suu käy, niin ei osaa ajatella, että muilla ei välttämättä ole samalla tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Meillä sama, paitsi että 2v lapsi. Mummo raahaa aina karkkia kauheat määrät kun tulee käymään, vaikka lapsi ei syö karkkia. On maistanut pullaa, jäätelöä ym. mutta karkkia ei ole annettu näin pienelle. Silti aina pakko sitä on tänne raahata ja sitten mököttää, kun lapsi ei syö.

Toinen on se, että jos pöydässä on vaikka pullaa, niin aina lapselle pitäisi antaa jatkuvasti pullaa, vaikka ruoka-aika olisi 10min päästä. Sama juttu välipalan kanssa, aina kuuluu "Sille jäi vielä nälkä, kyllä pitää antaa lisää". Enköhän minä kuitenkin jo osaa katsoa lapsestani, jääkö hänelle nälkä vai ei. Sama aivan kaikkien ruokien kanssa ja aina pitäisi lapselle antaa jotakin syötävää ruokailujen välissä, ihan jatkuvasti. Sitten kun lapsi sai maistaa joskus hampurilaista, niin mummo oli sitä mieltä, että niitä pitää ostaa niin monta kuin lapsi haluaa syödä. 

Siis ei mitään järkeä tässä touhussa, ei mitään rajoja. Eipä silti, mummo itse on yli 100kg ja pituutta ei ole kuin 150cm, ehkä itsellään on jatkuvasti nälkä jos ei suu käy, niin ei osaa ajatella, että muilla ei välttämättä ole samalla tavalla.

Aivan, tämä samainen mummo yritti antaa 1kk:n ikäiselle vauvalle täytekakkua, kun kyllä nyt pitää saada antaa.

Ei varmaan tarvitse mainitakaan, että kiellän nämä touhut ja sitten mummo mököttää minulle kuinka ilkeä ja julma olen. Ihan selkeästi yrittää aina lytätä meidän tapamme ja tietää omasta mielestään itse paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Jos mummon pitää toistuvasti hokea että täällä pelataan "mummolan säännöillä" niin hän kylvää riitaa lasten vanhempien kanssa. Silloin pitäisi katsoa peiliin. Ovatko ne asiat tosiaan niin suuria, että haluaa käyttää valtaansa vanhempien päätösten ja tapojen yli vai olisiko tärkeämpää tukea lapsiperheiden vanhempia?

Valitettavasti ne "mummolan säännöt" ovat useimmiten sellaisia, että tehdään asioita huonommin kuin mitä vanhemmat yrittävät tehdä mitä tulee vaikka syömisiin tai peruskäytöstapoihin. Lapset elävät pellossa ja jopa nauretaan ja pilkataan sitä, että lapsille yritetään opettaa vaikka ihan peruskäytöstapoja. Koko ajan nakerretaan pitkäjänteistä ka"svatustyötä, mitä vanhemmat tekevät. Miksi?

Kun kaksi pässiä puskee päitä vastakkain, niin kolinahan siinä käy. Puolin ja toisin halutaan korostaa omaa olemista ja mielellään pikkuisen vähän "näpäyttää" toista. Parempiakin taktiikoita löytyy kuin polttaa päreet, ärsyyntyä ja nostaa sukupolvien sota siitä, kun kerran vuodessa mummolassa ei syödäkään pelkkää potaattia ja kukaties jää jopa hampaat kerran harjaamatta. Joo, olen minäkin polttanut päreeni siitä, kun äitini antoi sokeroituja rusinoita lapsille keittiössä juuri ennen ateriaa. Mitä sitten? Kaikilla oli hauskaa ja itte olin saanut  rauhassa lukea lehteä ennen sitä täysin tyhjänpäiväistä riitaa, mikä siitä kehkeytyi.

Jos taas oikeasti tilanne on sellainen, että  mummola on sodomajagomorra, missä opitaan vain pahoja asioita, kannattaa jättää käynnit väliin tykkänään.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harvalla lapsella on itsekuria kieltäytyä herkuista. Ei tätä nyt tarvitse vääntää vanhempien saatika lasten viaksi. Kyllä se on valitettavasti ihan yleistä että isovanhemmat syöttävät tosi epäterveellisesti lapsenlapsia, ja ihan varmasti osa siitä on valtapeliä. Meillä ainakin, oikein naureskellaan tiukkapipoäidille joka ei antaisi syödä herkkuja, katsoa koko päivää telkkaria jne. Se on raivostuttavaa.

Nyt kun lapset ovat isompia se on harmillista, mutta pienempänä se oli suorastaan vahingollista. Liian nuorelle lapselle annettiin suklaata, maitoa, juustoa, kakkua, mitä nyt se osoitti haluavansa. Myöskään nukkuma-ajoista ei pidetty kiinni, koska "kyllähän se väsyneenä nukkuu". No, päinvastoin yksi meidän lapsestai ei nukkunut yöllä jos ei nukkunut päiväunia. Ja aina sitä naureskelua ja vähättelyä että nuori äiti on hysteerinen. Ja ei, en hoidata lapsiani isovanhemmilla, mutta itse säännöllisesti haluavat lapsia kylään enkä juuri koskaan olekaan sanonutkaan mistään mitään.

Olenkin itselleni luvannut että jos omat lapset saavat lapsia niin hoidan kyllä pilkulleen niinkuin miniä toivoo, vaikka olisi mitä hihhulointia minun mielestäni. Ihan tarpeeksi on paineita nuorilla naisilla ilman valtapelejä pelaavia äitejä ja anoppeja. Miksi ei voisi tukea sen sijaan että vähättelee toisen kasvatustyötä. Minä ainakin haluan tukea ja olla voimavara enkä mikään myyräntyötä tekevä mummeli.

Siihen itsekuriinkin pitää kasvattaa, mutta mukavuuden halukkuuttaan vanhemmat ei sitä tee. Helpompi syyttää esim. isovanhempia. Lasta en syytä, mutta vanheepaa syytä jos lapsi ei osaa määrittää rajojaan.

Lapsella voi olla ihan hyvä itsekuri, mutta myös pelko siitä, että isovanhempi loukkaantuu tai suuttuu jos kieltäytyy syömästä herkkuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos mummon pitää toistuvasti hokea että täällä pelataan "mummolan säännöillä" niin hän kylvää riitaa lasten vanhempien kanssa. Silloin pitäisi katsoa peiliin. Ovatko ne asiat tosiaan niin suuria, että haluaa käyttää valtaansa vanhempien päätösten ja tapojen yli vai olisiko tärkeämpää tukea lapsiperheiden vanhempia?

Valitettavasti ne "mummolan säännöt" ovat useimmiten sellaisia, että tehdään asioita huonommin kuin mitä vanhemmat yrittävät tehdä mitä tulee vaikka syömisiin tai peruskäytöstapoihin. Lapset elävät pellossa ja jopa nauretaan ja pilkataan sitä, että lapsille yritetään opettaa vaikka ihan peruskäytöstapoja. Koko ajan nakerretaan pitkäjänteistä ka"svatustyötä, mitä vanhemmat tekevät. Miksi?

Kun kaksi pässiä puskee päitä vastakkain, niin kolinahan siinä käy. Puolin ja toisin halutaan korostaa omaa olemista ja mielellään pikkuisen vähän "näpäyttää" toista. Parempiakin taktiikoita löytyy kuin polttaa päreet, ärsyyntyä ja nostaa sukupolvien sota siitä, kun kerran vuodessa mummolassa ei syödäkään pelkkää potaattia ja kukaties jää jopa hampaat kerran harjaamatta. Joo, olen minäkin polttanut päreeni siitä, kun äitini antoi sokeroituja rusinoita lapsille keittiössä juuri ennen ateriaa. Mitä sitten? Kaikilla oli hauskaa ja itte olin saanut  rauhassa lukea lehteä ennen sitä täysin tyhjänpäiväistä riitaa, mikä siitä kehkeytyi.

Jos taas oikeasti tilanne on sellainen, että  mummola on sodomajagomorra, missä opitaan vain pahoja asioita, kannattaa jättää käynnit väliin tykkänään.  

Mun mielestä kyseessä ei ole mikään kaksi pässiä vastakkain ja molempien pitää joustaa, vaan homma menee näin:

1) Vanhemmat ovat lastensa huoltajia ja heistä vastuussa

2) Isovanhemmat eivät ole

-> vanhemmat päättävät

Jos kaksi osapuolta kiistelisi itsepäisesti jostain ja ratkaisu olisi, että molemmat joustavat, niin tämä tarkoittaisi että he olisivat tasavertaisesti vastuussa päätettävästä asiasta (tässä tapauksessa lasten ruokailusta). Näin ei ole. Vanhemmat päättävät, ja rohkeimmat jättävät tapaamatta sellaisia henkilöitä jotka eivät tätä kunnioita.

Ihmiset todella eivät tunnu tajuavan, että vanhemmilla on vastuu heidän lasten henkisestä ja fyysisestä terveydestä. Jos vanhemman mielestä lapselle ei saa antaa kassillisen herkkuja, niin sitten sitä ei anneta, eikä siitä anneta neljäsosaa maan vain että saisi kokea olevansa osa jotain josta ei oikeasti ole.

Parempi ettei anoppila vierailuja enää tehdä tai että lapsi on yksin siellä – asia on vakava. Tottakai voi syödä jotain hyvää, mutta ei moni aikuinenkaan kestä moista määrää. Sipseissä on natriumglutamaatti joka saattaa aiheuttaa allergisille vatsaongelmia, pahoinvointia ym. Liikaa suolaa monessa tuotteessa. Ei samaan aikaan voi syödä myös arkiruokaa (nitriittinakki on epäterveellinen jossain määrin) ja sitten Hese, kannattaa valita sitten pelkkä Hese kerran. Munkit myöhemmin kun yksi ruoka on sulanut. Anopin kannattaisi miettiä jotain muuta lahjaksi kuin syömistä, tuo kuulostaa melkein pahoinpitelylle. Anteeksi vain

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harvalla lapsella on itsekuria kieltäytyä herkuista. Ei tätä nyt tarvitse vääntää vanhempien saatika lasten viaksi. Kyllä se on valitettavasti ihan yleistä että isovanhemmat syöttävät tosi epäterveellisesti lapsenlapsia, ja ihan varmasti osa siitä on valtapeliä. Meillä ainakin, oikein naureskellaan tiukkapipoäidille joka ei antaisi syödä herkkuja, katsoa koko päivää telkkaria jne. Se on raivostuttavaa.

Nyt kun lapset ovat isompia se on harmillista, mutta pienempänä se oli suorastaan vahingollista. Liian nuorelle lapselle annettiin suklaata, maitoa, juustoa, kakkua, mitä nyt se osoitti haluavansa. Myöskään nukkuma-ajoista ei pidetty kiinni, koska "kyllähän se väsyneenä nukkuu". No, päinvastoin yksi meidän lapsestai ei nukkunut yöllä jos ei nukkunut päiväunia. Ja aina sitä naureskelua ja vähättelyä että nuori äiti on hysteerinen. Ja ei, en hoidata lapsiani isovanhemmilla, mutta itse säännöllisesti haluavat lapsia kylään enkä juuri koskaan olekaan sanonutkaan mistään mitään.

Olenkin itselleni luvannut että jos omat lapset saavat lapsia niin hoidan kyllä pilkulleen niinkuin miniä toivoo, vaikka olisi mitä hihhulointia minun mielestäni. Ihan tarpeeksi on paineita nuorilla naisilla ilman valtapelejä pelaavia äitejä ja anoppeja. Miksi ei voisi tukea sen sijaan että vähättelee toisen kasvatustyötä. Minä ainakin haluan tukea ja olla voimavara enkä mikään myyräntyötä tekevä mummeli.

Siihen itsekuriinkin pitää kasvattaa, mutta mukavuuden halukkuuttaan vanhemmat ei sitä tee. Helpompi syyttää esim. isovanhempia. Lasta en syytä, mutta vanheepaa syytä jos lapsi ei osaa määrittää rajojaan.

Lapsella voi olla ihan hyvä itsekuri, mutta myös pelko siitä, että isovanhempi loukkaantuu tai suuttuu jos kieltäytyy syömästä herkkuja.

Juuri näin. Aikuinen on lapselle auktoriteetti ja jos se käskee syödä, niin harva lapsi on niin vahva, että inttää vastaan.

Lapsi on vasta opettelemassa itsekuria ja rajojaan. Siihen asti aikuisilla pitäisi olla se järki päässä eikä liittää vahvoja tunnelatauksia ruuan tuputtamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harvalla lapsella on itsekuria kieltäytyä herkuista. Ei tätä nyt tarvitse vääntää vanhempien saatika lasten viaksi. Kyllä se on valitettavasti ihan yleistä että isovanhemmat syöttävät tosi epäterveellisesti lapsenlapsia, ja ihan varmasti osa siitä on valtapeliä. Meillä ainakin, oikein naureskellaan tiukkapipoäidille joka ei antaisi syödä herkkuja, katsoa koko päivää telkkaria jne. Se on raivostuttavaa.

Nyt kun lapset ovat isompia se on harmillista, mutta pienempänä se oli suorastaan vahingollista. Liian nuorelle lapselle annettiin suklaata, maitoa, juustoa, kakkua, mitä nyt se osoitti haluavansa. Myöskään nukkuma-ajoista ei pidetty kiinni, koska "kyllähän se väsyneenä nukkuu". No, päinvastoin yksi meidän lapsestai ei nukkunut yöllä jos ei nukkunut päiväunia. Ja aina sitä naureskelua ja vähättelyä että nuori äiti on hysteerinen. Ja ei, en hoidata lapsiani isovanhemmilla, mutta itse säännöllisesti haluavat lapsia kylään enkä juuri koskaan olekaan sanonutkaan mistään mitään.

Olenkin itselleni luvannut että jos omat lapset saavat lapsia niin hoidan kyllä pilkulleen niinkuin miniä toivoo, vaikka olisi mitä hihhulointia minun mielestäni. Ihan tarpeeksi on paineita nuorilla naisilla ilman valtapelejä pelaavia äitejä ja anoppeja. Miksi ei voisi tukea sen sijaan että vähättelee toisen kasvatustyötä. Minä ainakin haluan tukea ja olla voimavara enkä mikään myyräntyötä tekevä mummeli.

Ajatella, että tästäkin huolimaatta joko sinä tai miehesi jäitte henkiin.

...kalahti.

:-D

Väännä se muori sellaseen solmuun ettei varmaan syötä enää

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harvalla lapsella on itsekuria kieltäytyä herkuista. Ei tätä nyt tarvitse vääntää vanhempien saatika lasten viaksi. Kyllä se on valitettavasti ihan yleistä että isovanhemmat syöttävät tosi epäterveellisesti lapsenlapsia, ja ihan varmasti osa siitä on valtapeliä. Meillä ainakin, oikein naureskellaan tiukkapipoäidille joka ei antaisi syödä herkkuja, katsoa koko päivää telkkaria jne. Se on raivostuttavaa.

Nyt kun lapset ovat isompia se on harmillista, mutta pienempänä se oli suorastaan vahingollista. Liian nuorelle lapselle annettiin suklaata, maitoa, juustoa, kakkua, mitä nyt se osoitti haluavansa. Myöskään nukkuma-ajoista ei pidetty kiinni, koska "kyllähän se väsyneenä nukkuu". No, päinvastoin yksi meidän lapsestai ei nukkunut yöllä jos ei nukkunut päiväunia. Ja aina sitä naureskelua ja vähättelyä että nuori äiti on hysteerinen. Ja ei, en hoidata lapsiani isovanhemmilla, mutta itse säännöllisesti haluavat lapsia kylään enkä juuri koskaan olekaan sanonutkaan mistään mitään.

Olenkin itselleni luvannut että jos omat lapset saavat lapsia niin hoidan kyllä pilkulleen niinkuin miniä toivoo, vaikka olisi mitä hihhulointia minun mielestäni. Ihan tarpeeksi on paineita nuorilla naisilla ilman valtapelejä pelaavia äitejä ja anoppeja. Miksi ei voisi tukea sen sijaan että vähättelee toisen kasvatustyötä. Minä ainakin haluan tukea ja olla voimavara enkä mikään myyräntyötä tekevä mummeli.

Siihen itsekuriinkin pitää kasvattaa, mutta mukavuuden halukkuuttaan vanhemmat ei sitä tee. Helpompi syyttää esim. isovanhempia. Lasta en syytä, mutta vanheepaa syytä jos lapsi ei osaa määrittää rajojaan.

Lapsella voi olla ihan hyvä itsekuri, mutta myös pelko siitä, että isovanhempi loukkaantuu tai suuttuu jos kieltäytyy syömästä herkkuja.

Näin. Olen parikymppinen. Isovamhemmat olivat molemmat tuollaisia tunnesyöpöttelijöitä - ja olivat siten onnistuneet kasvattamaan syömishäiriöiset lapset. Niin että samaan aikaan kun yritin kouluterkkarin mukaan lievästi alipainoisena 7-vuotiaana laihduttaa ja koska isä väitti minun lihoneen, soittivat isovanhemmat perään loukkaantuneena kun "mikään ei kelpaa". Äiti, joka säännöllisesti raivosi normaalin ruoan "ahmimisesta", piti sitten puhuttelun kiittämättömyydestäni.

Arvatkaa, oliko helppoa navigoida loukkaantuvien aikuisten keskellä.

Minä olen syntynyt 1960, minä olen vanha äiti ja minulla on teinit lapset. Äitini on syntynyt 1961.

Miten teillä voi olla äitiäni kymmenen vuotta vanhemmat vanhemmat ja lapsiani kymmenen vuotta nuoremmat lapset? Kaikki kirjoittajat vanhoina lisääntyneitä miehiä?

Vierailija kirjoitti:

Minä olen syntynyt 1960, minä olen vanha äiti ja minulla on teinit lapset. Äitini on syntynyt 1961.

Miten teillä voi olla äitiäni kymmenen vuotta vanhemmat vanhemmat ja lapsiani kymmenen vuotta nuoremmat lapset? Kaikki kirjoittajat vanhoina lisääntyneitä miehiä?

1931, ei 1961.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika harvalla lapsella on itsekuria kieltäytyä herkuista. Ei tätä nyt tarvitse vääntää vanhempien saatika lasten viaksi. Kyllä se on valitettavasti ihan yleistä että isovanhemmat syöttävät tosi epäterveellisesti lapsenlapsia, ja ihan varmasti osa siitä on valtapeliä. Meillä ainakin, oikein naureskellaan tiukkapipoäidille joka ei antaisi syödä herkkuja, katsoa koko päivää telkkaria jne. Se on raivostuttavaa.

Nyt kun lapset ovat isompia se on harmillista, mutta pienempänä se oli suorastaan vahingollista. Liian nuorelle lapselle annettiin suklaata, maitoa, juustoa, kakkua, mitä nyt se osoitti haluavansa. Myöskään nukkuma-ajoista ei pidetty kiinni, koska "kyllähän se väsyneenä nukkuu". No, päinvastoin yksi meidän lapsestai ei nukkunut yöllä jos ei nukkunut päiväunia. Ja aina sitä naureskelua ja vähättelyä että nuori äiti on hysteerinen. Ja ei, en hoidata lapsiani isovanhemmilla, mutta itse säännöllisesti haluavat lapsia kylään enkä juuri koskaan olekaan sanonutkaan mistään mitään.

Olenkin itselleni luvannut että jos omat lapset saavat lapsia niin hoidan kyllä pilkulleen niinkuin miniä toivoo, vaikka olisi mitä hihhulointia minun mielestäni. Ihan tarpeeksi on paineita nuorilla naisilla ilman valtapelejä pelaavia äitejä ja anoppeja. Miksi ei voisi tukea sen sijaan että vähättelee toisen kasvatustyötä. Minä ainakin haluan tukea ja olla voimavara enkä mikään myyräntyötä tekevä mummeli.

Ajatella, että tästäkin huolimaatta joko sinä tai miehesi jäitte henkiin.

Nykyään vaan rima lastenhoidossa on hieman korkeammalla tasolla kuin siinä, että "ei sentään hengiltä saatu".

Tuo vääristynyt suhde ruokaan ja tunteiden käsittely ruoalla jne on monessa suvussa todellinen henkinen ongelma. Niin meilläkin.

Kun mietin omaa lapsuutta meillä oli täysin sama homma, mummo ja ukkini piti vielä kyläkauppaa. Käytännössä sain syödä niin paljon jäätelöä ja karkkia kun menin mummolaan. Muistan että päivän ennätys oli kerran 15 jäätelöä.

Onneksi olin kuitenkin aktiivinen ja harrastin paljon etten päässyt lihoamaan.

Vanhat ihmiset esittävät rakkautta ja välittämistä ruoalla, koska heillä on omassa lapsuudessa ollut tiukkaa ruoasta.

Kamalaa toimintaa :o Omat isovahempani ovat 30-luvulla synytyneitä, ja ovat aina lähinnä antaneet meille pullaa, piirakkaa tai vanilijajäätelöä jälkiruuaksi kun olimme lapsia. Koohtuus kaikessa...

Vierailija kirjoitti:

Minä olen syntynyt 1960, minä olen vanha äiti ja minulla on teinit lapset. Äitini on syntynyt 1961.

Miten teillä voi olla äitiäni kymmenen vuotta vanhemmat vanhemmat ja lapsiani kymmenen vuotta nuoremmat lapset? Kaikki kirjoittajat vanhoina lisääntyneitä miehiä?

Mä olen muutaman vuoden nuorempi kuin sinä, mun äiti on 4 vuotta vanhempi kuin sinun ja mun lapset vähän vanhempia kuin sinun.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen syntynyt 1960, minä olen vanha äiti ja minulla on teinit lapset. Äitini on syntynyt 1961.

Miten teillä voi olla äitiäni kymmenen vuotta vanhemmat vanhemmat ja lapsiani kymmenen vuotta nuoremmat lapset? Kaikki kirjoittajat vanhoina lisääntyneitä miehiä?

Minä myös jäin miettimään tätä...

 Minä olen syntynyt -74 ja äitini -51 ja minulla on jo aikuinen lapsi, samoin kuin hieman vanhemmilla sisaruksillani on jo aikuiset tai lähes aikuiset lapset. Juu, minä olen kait nykymäärittelyn mukaan ollut nuori äiti (22v.), mutta siltikin ihmettelen, että kuinka vanhoina palstalaiset oikein lapsensa saavat ja miten vanhoina heidän vanhemmat ovat saaneet heidät, jos kerta jotkut isovanhemmat ovat jo n. 90-100 -vuotiaita ja kirjoittajalla on alakoulu tai jopa sitä nuoremmat lapset?

Omasta mielestäni äitini ei ole ollut erikoisen nuori äiti, kun ottaa huomioon erilaiset aikakaudet. Nykyäänhän mm. 18-vuotiasta pidetään aivan lapsena ja kauhistellaan, että kuinka joku voi edes haluta tulla sen ikäisenä vanhemmaksi ja tuon ikäistä pidetään useimmiten aivan kelvottomanakin huolehtimaan lapsesta, kun taas aikoinaan on ollut aika normia tehdä lapset hyvinkin nuorena. 

Mutta joo, off topic...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen syntynyt 1960, minä olen vanha äiti ja minulla on teinit lapset. Äitini on syntynyt 1961.

Miten teillä voi olla äitiäni kymmenen vuotta vanhemmat vanhemmat ja lapsiani kymmenen vuotta nuoremmat lapset? Kaikki kirjoittajat vanhoina lisääntyneitä miehiä?

Minä myös jäin miettimään tätä...

 Minä olen syntynyt -74 ja äitini -51 ja minulla on jo aikuinen lapsi, samoin kuin hieman vanhemmilla sisaruksillani on jo aikuiset tai lähes aikuiset lapset. Juu, minä olen kait nykymäärittelyn mukaan ollut nuori äiti (22v.), mutta siltikin ihmettelen, että kuinka vanhoina palstalaiset oikein lapsensa saavat ja miten vanhoina heidän vanhemmat ovat saaneet heidät, jos kerta jotkut isovanhemmat ovat jo n. 90-100 -vuotiaita ja kirjoittajalla on alakoulu tai jopa sitä nuoremmat lapset?

Omasta mielestäni äitini ei ole ollut erikoisen nuori äiti, kun ottaa huomioon erilaiset aikakaudet. Nykyäänhän mm. 18-vuotiasta pidetään aivan lapsena ja kauhistellaan, että kuinka joku voi edes haluta tulla sen ikäisenä vanhemmaksi ja tuon ikäistä pidetään useimmiten aivan kelvottomanakin huolehtimaan lapsesta, kun taas aikoinaan on ollut aika normia tehdä lapset hyvinkin nuorena. 

Mutta joo, off topic...

No, minun isoisäni on syntynyt lähes 100 vuotta minua aiemmin :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen syntynyt 1960, minä olen vanha äiti ja minulla on teinit lapset. Äitini on syntynyt 1961.

Miten teillä voi olla äitiäni kymmenen vuotta vanhemmat vanhemmat ja lapsiani kymmenen vuotta nuoremmat lapset? Kaikki kirjoittajat vanhoina lisääntyneitä miehiä?

Minä myös jäin miettimään tätä...

 Minä olen syntynyt -74 ja äitini -51 ja minulla on jo aikuinen lapsi, samoin kuin hieman vanhemmilla sisaruksillani on jo aikuiset tai lähes aikuiset lapset. Juu, minä olen kait nykymäärittelyn mukaan ollut nuori äiti (22v.), mutta siltikin ihmettelen, että kuinka vanhoina palstalaiset oikein lapsensa saavat ja miten vanhoina heidän vanhemmat ovat saaneet heidät, jos kerta jotkut isovanhemmat ovat jo n. 90-100 -vuotiaita ja kirjoittajalla on alakoulu tai jopa sitä nuoremmat lapset?

Omasta mielestäni äitini ei ole ollut erikoisen nuori äiti, kun ottaa huomioon erilaiset aikakaudet. Nykyäänhän mm. 18-vuotiasta pidetään aivan lapsena ja kauhistellaan, että kuinka joku voi edes haluta tulla sen ikäisenä vanhemmaksi ja tuon ikäistä pidetään useimmiten aivan kelvottomanakin huolehtimaan lapsesta, kun taas aikoinaan on ollut aika normia tehdä lapset hyvinkin nuorena. 

Mutta joo, off topic...

No, minun isoisäni on syntynyt lähes 100 vuotta minua aiemmin :D

No mut tää ketjuhan ei käsittele isoisovanhempia...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen syntynyt 1960, minä olen vanha äiti ja minulla on teinit lapset. Äitini on syntynyt 1961.

Miten teillä voi olla äitiäni kymmenen vuotta vanhemmat vanhemmat ja lapsiani kymmenen vuotta nuoremmat lapset? Kaikki kirjoittajat vanhoina lisääntyneitä miehiä?

Minä myös jäin miettimään tätä...

 Minä olen syntynyt -74 ja äitini -51 ja minulla on jo aikuinen lapsi, samoin kuin hieman vanhemmilla sisaruksillani on jo aikuiset tai lähes aikuiset lapset. Juu, minä olen kait nykymäärittelyn mukaan ollut nuori äiti (22v.), mutta siltikin ihmettelen, että kuinka vanhoina palstalaiset oikein lapsensa saavat ja miten vanhoina heidän vanhemmat ovat saaneet heidät, jos kerta jotkut isovanhemmat ovat jo n. 90-100 -vuotiaita ja kirjoittajalla on alakoulu tai jopa sitä nuoremmat lapset?

Omasta mielestäni äitini ei ole ollut erikoisen nuori äiti, kun ottaa huomioon erilaiset aikakaudet. Nykyäänhän mm. 18-vuotiasta pidetään aivan lapsena ja kauhistellaan, että kuinka joku voi edes haluta tulla sen ikäisenä vanhemmaksi ja tuon ikäistä pidetään useimmiten aivan kelvottomanakin huolehtimaan lapsesta, kun taas aikoinaan on ollut aika normia tehdä lapset hyvinkin nuorena. 

Mutta joo, off topic...

Ota huomioon, että siihen aikaan ensimmäinen lapsi oli ihan normaalia saada varsin nuorena, mutta niitä lapsia on ollut useita - ainakin maaseudulla. Minun toiset isovanhempani ovat suunnilleen yhtä vanhoja kuin toisen puolen isoisovanhempani juuri siksi, että vanhemmat ovat kuopus ja toiseksi vanhin lapsi. 

En tiedä mistä tuo 100-vuotisuus tuli, mutta jos jatkosota loppui 1944 (74 vuotta sitten) ja isovanhempi on ollut 33 saadessaan viimeisen muksunsa, joka taas on nykynormien mukaan lisääntynyt 35-vuotiaana, niin kyllä alakouluikäisen isovanhempi on hyvin voinut elää sota-aikana.