Mitä teen? Äitiysloman sijaistajasta

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Peruuta kesä- ja äitiysloma kokonaan, et voi jäädä kummallekaan. No ei vaan pidät lomasi, ei ole sinun murheesi.

Ei niin tärkeää olekaan, ettei voisi rauhassa keskittyä vauvaan. Lopeta stressaaminen jo lapsenkin takia.

Jotkut ne vaan ei osaa lopettaa pätemistä missään elämäntilanteessa. Aloittajaa on turha neuvoa. Hänen esimiehensäkään ei saa hoitaa itselleen kuuluvia tehtäviä. 

Juuri näin. Meillä eläkkeelle jäävä siirsii eläkettä, koska tilalle tullut irtisanoutui. Löysi paremman paikan. Tämä eläköityvä valitti 2 kuukautta joka päivä sitä, kun ei saanut jäädä silloin, kun halusi. Tosiasia oli se, että olisimme voineet jakaa hänen työnsä siksi aikaa, kun uusi perehdytetään. Ja perehdyttää uuden.

Anteeksi, tämä ei kuulunut tähän ketjuun.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet töissä todella kummallisessa konsernissa, jos työntekijä on vastuussa rekrytoinnista oman perhevapaansa sijaiseksi. Joku 2 kk perehdytys oman työn oheen tuntuu kyllä aika lailla ylimitoitetulta, jos valittu henkilö jo on konsernissa.

Ensin kerrot, että teet projekteja, joissa joudut toimimaan ilman opastusta ja ottamaan itse selvää kaikesta ja nyt sitten yllättäen oletkin tehnyt aivan kaikista töistä kuvalliset ohjeet. Miten ihmeessä tämä on mahdollista, kun tähänastinen työsi on ollut hyvin itseohjautuvaa ja joudut koko ajan itse etsimään ratkaisut?

Ihan kiva provohan tämä on, koska ei kukaan skippaa jotain paremminpalkattua työtehtävää siksi, että se olisi kuvallisine ohjeineen vaikea. Se 15v vanhempi henkilö tietää, että kun suljet oven takanasi, hän voi muokata työnkuvan uusiksi omalla tavallaan eikä sinulla ole siihen mitään sanomista. Prosessien kehittäminen ei ole koskaan ulkopuolisen työ, kyllä ne tiimit kehittävät prosessejaan ihan itse.

Olen töissä isossa firmassa, mutta ei meillä kukaan omista työtään tai ole niin tärkeä, että saa äitiyslomalta johtaa omaa tehtäväänsä tekevää sijaista. Eikä kukaan ole vastuussa siitä, jos sijainen ei tule töihin.

Väännän rautalangasta :) olen tehnyt kuvalliset ohjeet kaikesta mitä tähän asti olen tehnyt, prosessikuvaukset joiden pohjalta on helppo ottaa ehkä tuntemattomampikin projekti haltuun.

En ole kertonut varsinaisesti mitä teen työkseni joten et voi suoralta kädeltä sanoa ettei koskaan prosessien kehittäminen ole ulkopuolisen työ. Teen työtä sellaisella osastolla joka vaikuttaa lähes kaikkiin tiimeihin joten tietysti osastoltamme kysytään neuvoa jne.

Olen toki sanonut että sijaisellani on vapaat kädet muokata tehtävä sellaiseksi kuin haluaa ja jopa toivonkin sitä sillä itse helposti sokeutuu omille töilleen kun on tottunut tekemään ne tietyllä tavalla, eikä ehkä näe että asiat voisi tehdä tehokkaammin tai paremmin. Toki alkuun hän oli sitä mieltä että muuttaa käytännössä kaiken mutta ideoita muutoksiin ei sitten ollutkaan, ja sitten napsahti tämä sairausloma.

Niin ja en ole vastuussa tietenkään sijaiseni palkkaamisesta, tein sen mielelläni, ja koen olevani vastuussa asiasta koska itse tämän henkilön halusin.

2 kk perehdytystä ei ole mitään, kun tämä sijainen samalla siirtää pikkuhiljaa omia hommiaan seuraajalleen. Ei se tarkoita sitä että olemme 2 kk istuneet vierekkäin 8h päivässä ja opetelleet työtäni.

Ap

Olet edelleen töissä aika lailla oudossa paikassa, josa saat itse päättää, mitä teet eikä esimiehen kanssa tarvitse neuvotella edes sijaisen tekemisistä. Ja se kuvallinen ohjeistus oli kyllä itse kertomaasi, prosessikuvaus kaaviona on ihan normisettiä eikä mikään erillinen ohje!

Tavallaan ymmärrän, että olet koko eilisen kehitellyt tätä juttua ja keksinyt siihen kaikenlaista kivaa, mutta en ymmärrä sitä, miksi teet näin selkeästi provoa sen sijaan, että antaisit totuudenmukaisen kuvan feikkitilanteestasi.

Joka tapauksessa sairauslomalla ei tarvitse tehdä töitä, ellei esimiehen kanssa ole asiasta erikseen sovittu eikä äitiyslomalle lähtevä voi ilmoittaa, että haluan jonkun toisen sijaisen (etenkin kun tarinassasi olet kertonut siitä, miten tarpeellinen olet ja miten hankalasti työsi on opittavissa). Hyväksy siis kuvitteellisessa maailmassasi se, että sinua ei ole pakko totella - ei edes silloin, kun kyseessä on 15v vanhempi, mielestäsi elämässään epäonnistunut henkilö, jolle armosta suot omat työsi.

En minä ole irtisanomassa ketään. Olen pahoillani jos en viestinyt riittävän selvästi että pelkään että tämä sijaiseksi palkattu henkilö on feidaamassa (kuvittelin että ymmärtäisit sen lauseesta " Olen epäilemässä että tämä henkilö on tekemässä oharit sijaisuuden suhteen". Olisi pitänyt vielä yksinkertaisemmin selittää että tuo lause ei tarkoita sitä että minä haluaisin hänestä luopua. Miksi haluaisin? Miksi haluaisin yhtäkkiä olla tilanteessa jossa minulla ei olekaan sijaista, tai miksi haluaisin sen tilanteen tiimilleni. Kokosin aloitukseeni ajatuksia siitä miksi olen päätynyt epäilemään että SIJAISENI on lähtemässä. 

Ei kyse ole minun armostani luovuttaa työtäni, kyse on ihan puhtaasti työasioista :) En ihan ymmärrä mikä tässä aloituksessani meni noin tunteisiin ja miksi haluat ilmeisesti tahallasi ymmärtää kirjoittamani väärin? Joka tapauksessa, toivotan sinullekin kaikesta huolimatta kivaa kesää ja kesälomaa jos sinulla on se vielä edessä.

Ap

Tuntuu siltä, että sinä et nyt ymmärrä sitä, että et omista työtäsi ja toisaalta sairausloma ei tarkoita sitä, että sovituista asioista voi noin vain livetä.

Sinulla ei ole vielä sijaista, sijaiseksi tuo työkaveri muuttuu vasta sitten, kun et enää ole töissä. Toisaalta pomosi tehtävänä olisi pitää sinut aisoissa ja ymmärtämässä, että et voi etäohjata ketään kotoa käsin. Olet aika oudossa työpaikassa, jos kukaan tiimisi työkavereista ei ole kertonut sinulle, että et ole esimies vaan rivityöntekijä, joten jätä esimiehen työt esimiehelle ja hoida omat työsi työajan puitteissa, ei 9-10 h työpäivissä.

Vaikuttaa siltä, että ongelmana on nyt sinä eikä se tuleva sijaisesi. Sinä näet työsi konsernille elintärkeänä, vaikka voit tehdä siitä kuvallisia ohjeita (assarien työstä voi piirrellä kuvia, asiantuntijataso on kaikille näkyviä projektikaavioita, joista ei arvitse erikseen mainita).

Minä toivon sinulle tyypillistä palstavauvaa, joka nukkuu 8 minuutin pätkissä, ei rauhoitu edes ihokontaktissa ja on maidolle allerginen. Hyvää kesää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinun pitää kertoa tuo kaikki ja omat epäilyksesi esimiehellesi. Hänen tehtävänsä on päättää mitä tehdään.

Ehkä tämä on viisainta. En minä kuitenkaan mitään päätöksiä asian suhteen tekisi, olen lähinnä harmissani ja ehkä häpeissäni että ihminen ketä minä suosittelin ehkä feidaaa. Koen että tämä sijaisen valinta jne oli esimieheltäni luottamuksenosoitus ja minä nyt tavallaan "petin luottamuksen". Tiedän että ylianalysoin välillä asioita ja ehkä nytkin syyttelen itseäni nyt suotta.

Pakko myöntää että harmittaa sekin että kova työni toisen perehdyttämiseksi ehkä valuu hukkaan. Mikään ei ole inhottavampaa kuin tehdä työtä johon ei ole saanut kunnon perehdytystä ja ajattelin tehdä kaikkeni että tällä sijaisella olisi parhaat mahdolliset lähtökohdat. Tiedän myös että jotkut luomani käytännöt on (tarpeettoman) älyttömän monimutkaisia, ja halusin jutella näistä käytännöistä jotta sijaiseni voisi itse luoda järkevämmät ja itselleen sopivammat käytännöt.

Olen ollut huolissani tästä sijaisen asenteesta ehkä kuukauden ajan, mutta ajatellut että enpä nyt ala maalailemaan piruja seinille. Siksi tänne avauduinkin että mitä kannattaisi tehdä - ehkäpä viisainta on ottaa asia esille oman esimieheni kanssa. 

AP

Mitä luulet esimiehen tuumaavan, kun ihan pokkana selität, että luulet työkaverin feidaavan koko homman, koska hän on nyt sairauslomalla (lääkärintodistus) ja sitten sovitulla kesälomalla. Voisiko olla niin, että pomo tajuaa yrityksesi mustamaalata toinen työntekijä ja sinä et palaakaan äitiysloman jälkeen entisiin hommiin, koska et ole hyväksi työyhteisölle. Perusteettomien epäilyjen esittäminen ja työkaverin osaamisen epäileminen 2 kk perehdytyksen jälkeen (kun toinen ei ole töissä) ei kerro toisesta työntekijästä mitään, ainoastaan siitä kertojasta. Tavallinen pätevä työntekijä olisi jo 2 vko perehdytyksen jälkeen keskustellut pomon kanssa.

Täytyy toivoa, että esimiehesi on vielä ensi viikolla paikalla. Teillä on paljon asioita käymättä läpi.

Vierailija kirjoitti:

Että reilut kaksi vuotta sitten jaksoit olla "unelmatyössäsi" ennen kuin rupesit hankkiutumaan pieniin päin? OK.....

Itse tein vakkarisopimuksella aika tasan vuoden, eli yritys päälle kun vakinaistuin. Entäs sitten? Onhan se turvallisuutta lisäävää kun saan vuoden hoitaa lastani ja työpaikka löytyy, ettei huolehtia miten lapsensa ruokkii ja suojaa.

Mitä pätevyyttä sulla on mennä arvostelemaan sävyyn mennä pätemään ap:n elämää, josta sulla ei oo (anteeksi kielenkäyttöni) hevon v**tuakaan hajua?

Kylläpä täällä jotain suunsoittajaa v*tuttaa ankarasti tämä aloitus jostain käsittämättömästä syystä. Miten katkera ja ikävä ihminen pitää olla että toivoo täysin tuntemattomalle ihmiselle lasta joka ei nuku eikä rauhoitu? Millainen ihminen toivoo ylipäätään tällaista edes vauvalle? Elämäänsä tyytymätön, epäonnistunut, katkera, ilkeä ja tyhmä ihminen. En viitsi sanoa edes että häpeä, koska tuskimpa kykenet siihen kaiken sisälläsi kiehuvan pahan olon keskellä.

Aloittajalle: Onnittelut vauvasta. Huomaan että sinun on vaikea irrottautua selvästi rakastamastasi työstäsi, ja suhtaudut ehkä hiukan liian tunnolisesti tehtävääsi. Muista että kukaan ei ole korvaamaton etkä sinä voi yksin olla vastuussa tästä asiasta. Sinua on neuvottu juttelemaan pomosi kanssa, mutta itse ehdotan että keskustelet tämän sijaiseksi tulevan kanssa ensin ja kysyt suoraan missä mennään.

Apeella vapaa-aika ja Työ on mennyt sekaisin.

Pelottaako ap:ta se, että sijainen on mieluisampi työkaveri kuin hän itse on vai mikä tässä nyt mättää. Jos on sovittu sijaistamisesta ja jo perehdytetty, ei enää oikein asiaa voi pelkän musta tuntuu -ajattelun pohjalta perua. Työsopimus se on suullinenkin sopimus.

Ap voi sopia työnantajan kanssa, että ei tarvitse sijaista, vaan tekee töitä synnytyspäivää lukuunottamatta kuin muutenkin. Vauvalle löytyy varmasti joku hoitaja, kunhan ap laatii kuvalliset ohjeet.

Onko täällä oikeasti näin paljon lukutaidotonta porukkaa (tai porukkaa joka ei ymmärrä lukemaansa) vai onko se yksi ja sama kommentoija joka kommentoi tahallisesti kokoajan ohi aiheen?

AP sanoo viesteissään pariinkin kertaan ettei ole itse irtisanomassa ketään vaan pelkää  sijaisen irtisanoutuvan. Lukekaa hyvät ihmiset kommentteja ennenkuin näppis pauhuten sauhuatte epätosia juttuja.

Vierailija kirjoitti:

Olen jäämässä äitiyslomalle unelmatyöpaikastani. Syy miksi rakastan työtäni on se että olen saanut käytännössä luoda itsenäisesti koko työnkuvan, kehittää prosesseja ja ennenkaikkea olen tekemisissä kaikkien konsernin eri tiimien kanssa. Luonteeltani olen auttavainen ja itseohjautuva, pidän siitä että saan uusia projekteja käytännössä ilman mitään opastusta ja otan sitten itse selvää miten asia kannattaisi hoitaa ja opin siis jatkuvasti. Esimieheni on paras mitä voi toivoa, antaa tukea ja vapautta ja vastuuta sopivassa suhteessa. Olen tehnyt usein 9-10 h työpäiviä huomaamatta sillä uppoudun työhöni täysin, sillä koen tämän vaan niin kiinnostavaksi. En ole rasittanut pitkien päivien jälkeen vaan täynnä energiaa. Olen ollut työssäni 3 vuotta.

Talon sisällä on henkilö joka oli aikanaan hakenut paikkaani muttei saanut sitä,vaan hänet oli palkattu sitten toisenlaisiin tehtäviin. Hän ei ole viihtynyt työssään ja puhui siitä avoimesti. En ihmettele ettei viihtynyt, hänen tiiminsä on koko talon epätoimivin ja heikosti johdettu sekä täysin ylityöllistetty. Kun tämä henkilö kuuli että olen jäämässä äitiyslomalle, hän ehdotti että sijaitsisi minua, olihan työni ollut aikanaan se mihin hän olisi halunnut tulla palkatuksi. Pomoni antoi minulle periaatteessa vapaat kädet palkata sijainen ja valitsin sitten tämän henkilön, olimmehan tavallaan kaverustuneetkin vuosien varrella.

Aloitin perehdytyksen hyvissä ajoin. Alkuun tämä henkilö oli kehuskellut mitä kaikkea alaan liittyvää olikaan tehnyt aiemmalla työurallaan (hän on minua n. 15 v vanhempi). Ilmeisesti työnkuvani oli jotain aivan muuta kuin mitä hän odotti, sillä hyvin pian hän alkoikin puhua että ei ollut tajunnut miten monipuolisesti teen kaikkea. Sitten alkoi kyseenalaistaminen siitä miksi autan muiden tiimien henkilöitä (esim. Järjestelmien käytössä). Sijaiseni ilmoitti että hän ei kyllä ala miksikään tukihenkilöksi, opetelkoon jokainen itse. En ole kokenut muiden auttamisen oman työni ohessa koskaan raskaaksi vaan lähinnä palkitsevaksi. Lisäksi alkoi purnaus siitä että hän ei tule mitenkään ehtimään tehdä edes perustehtäviä työnkuvastani, saati kehittää mitään prosesseja. Halusi eroon kaikista kehitystiimeistä joissa olin mukana. Hän valitti että ei tule ikinä oppimaan tiettyjä osa-alueita, ja sanoin että vaikka olen äitiyslomalla, minulle saa aina soittaa, autan ihan varmasti. Alleviivaant että tämä henkilö oli varsin tietoinen KAIKESTA mitä työhöni kuuluu kun sijaisuudesta keskusteltiin ja ilmoitti että ilman muuta hän hoitaa. Häneltä ei edellytetty ylitöitä eikä mitään ylimääräistä.

Olen perehdyttänyt tätä sijaista 2 kk. Olen tehnyt kaikesta, aivan kaikesta kuvalliset ohjeet, tsempannut, kiittänyt ja kehunut. Sijaiseni sen sijaan on marissut taukoamatta kuinka työni on liian vaikeaa, sitä on liikaa ja olen haalinut aivan typeriä tehtäviä itselleni.

2 vkoa sitten sijaiseni jäi yhtäkkiä sairauslomalle ja jää siitä suoraan kesälomalle, jonka jälkeen minun olisi tarkoitus jäädä kesälomalle ja siitä suoraan äitiyslomalle. Hän ei vastaa viesteihin (sairauslomalla ainakin somen mukaan mökkeilee ja marjastaa eli ei tee kuolemaa), lukee ne kyllä muttei vastaa. Vielä viikko sitten laitteli kanssani viestiä melkein päivittäin, ei siis välttämättä työasioista vaan muuten vaan. Olen epäilemässä että tämä henkilö on aikeissa tehdä oharit sijaisuuden suhteen. Minulla on outo fiilis asiasta, en voi sanoa mitään varmaa. Mitä kannattaisi tehdä? Kesälomaani on aikaa 3 vkoa ja ehtisin hyvällä tuurilla rekrytoida uuden sijaisen ja perehdyttää jotenkuten jos skippaan kesälomani. Miten asian voisi ottaa esille?

Anteeksi sekava sepustus.

Esimies hoitaa tilanteen, nämä asiat eivät oikeastaan edes kuulu sulle! Ja jos sijaiseksesi aiottu ei lopulta olekaan sijaisesi, sitten laatimasi ohjeet jeesaavat uutta sijaista. Lisäksi jos sinä loit itse työnkuvasi, eiköhän sijaisesi (oli hän se nykyinen tai joku uusi), kykene siihen myös mainiosti.

Et voi kontrolloida kaikkea. Et omista työtäsi, vaikka olet sille paljon antanut.

Vierailija kirjoitti:

Pelottaako ap:ta se, että sijainen on mieluisampi työkaveri kuin hän itse on vai mikä tässä nyt mättää. Jos on sovittu sijaistamisesta ja jo perehdytetty, ei enää oikein asiaa voi pelkän musta tuntuu -ajattelun pohjalta perua. Työsopimus se on suullinenkin sopimus.

Ap voi sopia työnantajan kanssa, että ei tarvitse sijaista, vaan tekee töitä synnytyspäivää lukuunottamatta kuin muutenkin. Vauvalle löytyy varmasti joku hoitaja, kunhan ap laatii kuvalliset ohjeet.

Ei minua pelota. Miksi ajattelet että se että toisesta ihmisestä tykätään olisi jotenkin minulta pois tai tarkoittaisi että minusta tykättäisiin vähemmän? Tiimissämme ei ole - tai en ole huomannut- älytöntä kilpailua siitä kuka on suositumpi kuin toinen, enkä toivo mitään muuta kuin että sijaiseni tykkäisi työstään yhtä paljon kuin minäkin + kollegoistaan kuten myös he hänestä. Miksi ihmeessä haluaisin että asia josta itse saan ilo, ei antaisi iloa muille? Ei minun ajatusmaailmaani mahdu käsitys siitä että toisen ilo ja menestys olisi suoraan minulta pois.

Kommentoin vielä että MINÄ en ole perumassa mitään, pelkään että sijaiseni on feidaamassa. 

Lisäksi on puhuttu että töitä tiimissämme tulee varmasti riittämään tulevaisuudessa myös tälle sijaiselle sillä yritys jossa työskentelen laajenee kokoajan. Olemme esimieheni kanssa puhuneet että pystymme varmasti jakamaan uudet työt + nykyiset työt sijaiseni kanssa paluuni jälkeen niin että kaikki ovat tyytyväisiä. 

Ap

Vierailija kirjoitti:

Kylläpä täällä jotain suunsoittajaa v*tuttaa ankarasti tämä aloitus jostain käsittämättömästä syystä. Miten katkera ja ikävä ihminen pitää olla että toivoo täysin tuntemattomalle ihmiselle lasta joka ei nuku eikä rauhoitu? Millainen ihminen toivoo ylipäätään tällaista edes vauvalle? Elämäänsä tyytymätön, epäonnistunut, katkera, ilkeä ja tyhmä ihminen. En viitsi sanoa edes että häpeä, koska tuskimpa kykenet siihen kaiken sisälläsi kiehuvan pahan olon keskellä.

Aloittajalle: Onnittelut vauvasta. Huomaan että sinun on vaikea irrottautua selvästi rakastamastasi työstäsi, ja suhtaudut ehkä hiukan liian tunnolisesti tehtävääsi. Muista että kukaan ei ole korvaamaton etkä sinä voi yksin olla vastuussa tästä asiasta. Sinua on neuvottu juttelemaan pomosi kanssa, mutta itse ehdotan että keskustelet tämän sijaiseksi tulevan kanssa ensin ja kysyt suoraan missä mennään.

Oletko uusi palstalla? Normipalstalaisen vauva on juuri tuollainen ja päälle vielä termi "vaativa vauva". Ei siinä toivottelussa ole mitään ilkeää, vauvat ovat herkkiä ja vaativia. Kuten ap.

Esimies hoitaa sulle sijaisen ja myös perehdytyksen.

Mielestäni sinun kannattaisi nyt nostaa kissa pöydälle ja avata tämä koko asia esimiehellesi ja kertoa tulevan sijaisesi asenteen ja motivaation. Tulee vaan mieleen onko tarkoutuskin sabotoida kaikki aikaansaamasi ja luoda oma "ura"? Kun asia on omalta kohdaltasi selvitetty on esimiehesi vastuulla hoitaa että työt hoituu kun jäät äitiyslomalle. Sitten voit jäädä nauttimaan rauhassa uudesta elämänvaiheesta perheesi kanssa ja palaat töihin uudella asenteella. Itse olen taipuvainen työnarkomaniaan ja olen joutunut tekemään todella paljon töitä itseni kanssa että välillä pystyn irtautumaan muuhunkin elämään. Huomaan että se on myös ihnaa😊Tsemppiä sinulle!

AP. MITÄ MARJOJA HÄN "MARJASTAA"? -MUSTIKOITA/PUOLUKOITA/VADELMIA/LAKKOJA/ MUSTAHERUKOITA/KARVIAISMARJOJA/ VAI  ONKO JO SIENIMETSÄLLÄ ? HAHAHHA

taisi paljastua naurettava provosi. kukaan ei ole noin naimisisa työnsä kanssa että elää sille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelottaako ap:ta se, että sijainen on mieluisampi työkaveri kuin hän itse on vai mikä tässä nyt mättää. Jos on sovittu sijaistamisesta ja jo perehdytetty, ei enää oikein asiaa voi pelkän musta tuntuu -ajattelun pohjalta perua. Työsopimus se on suullinenkin sopimus.

Ap voi sopia työnantajan kanssa, että ei tarvitse sijaista, vaan tekee töitä synnytyspäivää lukuunottamatta kuin muutenkin. Vauvalle löytyy varmasti joku hoitaja, kunhan ap laatii kuvalliset ohjeet.

Ei minua pelota. Miksi ajattelet että se että toisesta ihmisestä tykätään olisi jotenkin minulta pois tai tarkoittaisi että minusta tykättäisiin vähemmän? Tiimissämme ei ole - tai en ole huomannut- älytöntä kilpailua siitä kuka on suositumpi kuin toinen, enkä toivo mitään muuta kuin että sijaiseni tykkäisi työstään yhtä paljon kuin minäkin + kollegoistaan kuten myös he hänestä. Miksi ihmeessä haluaisin että asia josta itse saan ilo, ei antaisi iloa muille? Ei minun ajatusmaailmaani mahdu käsitys siitä että toisen ilo ja menestys olisi suoraan minulta pois.

Kommentoin vielä että MINÄ en ole perumassa mitään, pelkään että sijaiseni on feidaamassa. 

Lisäksi on puhuttu että töitä tiimissämme tulee varmasti riittämään tulevaisuudessa myös tälle sijaiselle sillä yritys jossa työskentelen laajenee kokoajan. Olemme esimieheni kanssa puhuneet että pystymme varmasti jakamaan uudet työt + nykyiset työt sijaiseni kanssa paluuni jälkeen niin että kaikki ovat tyytyväisiä. 

Ap

Onko sinulla aikaisemmin ollut mielenterveysongelmia? Sinä kirjoitat, että pelkäät sijaiseksi valitsemasi henkilön olevan feidaamassa ja todisteeksi siitä sinulla on esittää - tadaa - oma pelkosi.

Minusta nyt ei ensisijaisesti kannata puhua pomon kanssa vaan psykologin. Vaikuttaa siltä, että kaikki ei ole nyt kunnossa ja se saattaa valitettavasti vaikuttaa myös syntymättömään lapseesi. Kerro myös neuvolassa peloistasi, niin osaavat tarjota oikeanlaista apua myös vauvan synnyttyä. Joissakin tapauksissa äiti ja vauva voivat parhaiten ensi- ja turvakodissa, missä on apua ympäri vuorokauden.

miksi sijainen jäi sairaslmalle? Osaan jo kuvitella keskustelun lääkärin kanssa: 

" mulla on yksi työkaveri joka rasittaa töissä hätäilemällä joka asiasta ja pommittaa mua kokoajan tekstareilla illat ja aamut, ja yöt jostain turhantärkeistä asioista joilla ei ole mitän väliä. Oon ihan hermoraunio sen takia, vielä siihen päälle omat työt- ei jaksa enää. Nyt pitää saada lomaa siitä naisesta."

lääkäri on sanonut että paat vaan kännykän kiinni kylmänviileesti etkä vastaa enää tälle häirikölle.

ap on varmaan joku ruohonleikkaaja kunnalla ,tai joku kaupan kassa.

Kylläpä on taas ilkeitä ihmisiä palstalla. Loman tarpeessa. Tai jonkun muun...

Kurjaa että tuo yksi kommentoija on noin käsittämättömän ilkeä :(.

Ap, sivuuta nuo kommentit, älä reagoi niihin. On sama mitä sanot, tämä kommentoija tulkitsee sitä kuin piru raamattua ja odottaa vain tilaisuutta päästä ilkeilemään sinulle. Ilmeisesti häntä harmittaa suunnattomasti että vaikutat elämääsi tyytyväiseltä nuorelta naiselta joka nauttii työstään ja on ilmeisesti luotettu ja pidetty työntekijä, jos esimies antaa paljon vastuuta. Elämäsi on varmaan muutenkin reilassa kun olet saamassa maailman parhaan lahjan eli oman lapsen. Tällaiset asiat laittaa kateelliset sanomaan todella typeriä asioita, ikävä kyllä.

 Rentoudu nyt vaan, hivuta työasiat takavasemmalle ajatuksissasi ja valmistaudu elämään ja elämänmuutokseen vauvan kanssa. Vaikutat peruspositiiviselta ihmiseltä joka saa iloa asioista helposti. Uskon että saat yllättävän paljon tyydytystä vauvavuodesta, kunhan vaan osaat nyt keskittyä siihen etkä jää kiinni työasioihin.

Tekstistäsi huokuu ehkä hiukan se että otat stressiä ja vastuuta asioista joista sinun ei tarvitsisi ja jotka ei välttämättä ehkä edes kuulu sinulle, ja voisi viitata mielestäni jopa lievään työnarkomaniaan ja liialliseen tunnollisuuteen- en todellakaan sano tätä pahalla! Suuntaa nämä ajatukset ja kaikki se draivi lapseen ja äitiyteen, se on sinun prioriteettisi nro 1. nyt. Et todellakaan ala siirtelemään mitään kesälomia tai stressailla sijaisen mahdollista irtisanoutumista, se ei ole enää sinun huolesi. Vedä henkeä ja usko että kaikki menee ihan hyvin. Keskityt nyt vaan mahan kasvatteluun <3 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Että reilut kaksi vuotta sitten jaksoit olla "unelmatyössäsi" ennen kuin rupesit hankkiutumaan pieniin päin? OK.....

Itse tein vakkarisopimuksella aika tasan vuoden, eli yritys päälle kun vakinaistuin. Entäs sitten? Onhan se turvallisuutta lisäävää kun saan vuoden hoitaa lastani ja työpaikka löytyy, ettei huolehtia miten lapsensa ruokkii ja suojaa.

Mitä pätevyyttä sulla on mennä arvostelemaan sävyyn mennä pätemään ap:n elämää, josta sulla ei oo (anteeksi kielenkäyttöni) hevon v**tuakaan hajua?

No esim. se pätevyys, että provolle nyt voi vastata vähän närkimminkin. Toisakseen, olen itse lapseton ja kuinkahan monta duunia on mennyt sivu suun sen takia, että teitä vakinaiselle päässeitä mahankasvattajia tässä maassa riittää. Anteeksi kielenkäyttöni, mutta aika hevonvitullista toimintaa, joka leimaa kaikki naiset.

Todennäköisesti työterveys on suositellut sijaiselle että huilaa ja välttelee sinua. Omat työt & sun maaninen hiillostus uusista hommista siihen päälle on ollut ehkä liikaa. Ehkä vielä kolmantena hänen on pitänyt samaan aikaan vastata oman sijaisen perehdytyksestä.

Hälytyskelloja olisi voinut soittaa se, että henkilöllä on sunkin mielestä ollut ”en pysty/ehdi”-tuntemuksia. Burnout/masennus?

Palailee varmaan töihin kun sä olet lähtenyt ja tilanne ei ole enää sähköistänyt.