Lue keskustelun säännöt.
Oletko koskaan pelännyt satuttavasi pahasti lastasi?
27.04.2006 |
Minä pelkäsin ja pelkään joskus vieläkin. sillä en oikein hallitse vihaani. Räjähdän helposti, mutta se menee nopeasti ohi.
Oli pahoja vastoinkäymisiä ja minä yksin vastuussa lapsistani. Aloin ymmärtää tosi hyvin äitejä, jotka tappavat lapsensa.
Eilen tuli subtv:tä ohjelma joka kerto pahasti masentuneesta äidistä, joka tappoi 5 lastaan. Tajusin sen katsottuaan, etten oikeasti ikinä voisi vahinkoittaa lapsiani. En varmasti tappaisi heitä. Adobtoivaksi olen monesti harkinnut antaa, koska minusta ei ole äidiksi tai niin ajattelin. En onneksi ajattele enää niin, sillä olen oppinut hallitsemaan vihaani.
Oikeasti en ole ikinä edes tukistanut lapsiani, enkä voisi kuvitella satuttavani ketään.
Silti pelkäsin.
Kommentit (3)
Joskus kun hermoni ovat palaneet aivan totaalisesti, niin olen (onneksi) huomannut, että kontrolli toimii kuitenkin. Olen esim. tarttunut lasta rinnuksista ja heittänyt hänet sängylle sen sijaan, että olisin lyönyt tms. En todellakaan väitä että sängylle heittäminen olisi mitenkään rakentavaa, päin vastoin. Mutta tarkoitan tuolla kontrollilla sitä, että raivon vallassakin olen säilyttänyt periaatteen, etten satuta lasta fyysisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija:
Olen esim. tarttunut lasta rinnuksista ja heittänyt hänet sängylle sen sijaan, että olisin lyönyt tms.
ei kuitenkaan taida toimia sun kontrollisi ihan kunnolla?
todellisuudessa en ole edes tukistanut kumpaakaan lastani.
kai järki kuitenkin ottaa vallan ennen kun alkaa toteuttaa ajatuksiaan...