Johtuuko yksinäisyys persoonallisuushäiriöstä tms?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuossa ap:n pohdinnassa on paljon asiaakin, joten turha dissata. Ei todellakaan aina mene noin, mutta joskus voi mennäkin. Varsinkin tuo kohta 2. Ehkä kohta 3:kin. Persoonallisuushäiriöiset ovat usein jollain tavalla hankalia, joten monet helpot ihmiset eivät sellaista jaksa. 

Tiedätkö, mitä kaikkia persoonallisuushäiriöitä on olemassa? Esimerkiksi ihminen, jolla on estynyt persoonallisuushäiriö, ei todennäköisemmin vaikuta hankalalta ihmiseltä. Todennäköistä on, että muut ihmiset eivät edes tiedosta, että tällä edes olisi mitään persoonallisuushäiriötä.

Mutta hän itse tietää ja hänen on vaikea tulla muiden kanssa toimeen. Käytös on myös poikkeavaa.

Minulla on diagnosoitu estynyt persoonallisuushäiriö. Ei minun ole vaikea tulla toimeen toisten kanssa, olen hyvinkin toiset huomioon ottava, empaattinen ja ystävällinen. Toki saatan olla hitaastilämpenevä ja ujo joissain tilanteissa – mutta niin on moni muukin, jolla ei edes ole ko. diagnoosia. 

Sanoisinkin, että vaikeampi minun on tulla toimeen itseni kanssa persoonallisuudenpiirteideni vuoksi. On raskasta kokea jatkuvaa huonommuudentunnetta ja häpeää. Sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa saattaa myös tuntua joskus raskaalta, mutta siitä en tiedä, johtuuko se minun tapauksessani estyneestä persoonallisuudesta vai sosiaalisten tilanteiden pelosta. 

En myöskään sanoisi, että käytökseni olisi erityisen poikkeavaa. Uskoisin, että moni pitää minua vain hieman varautuneena ja ujona ihmisenä, ei poikkevana tai hankalana. Esimerkiksi epävakaa, epäsosiaalinen tai huomionhakuinen persoona taas saattaa näyttäytyäkin ulospäin poikkeavana ja hankalana.

MInusta tässä kiteytyy hyvin persoonallisuushäiriön ydin: "Persoonallisuushäiriöiden olennainen piirre on jo nuorella iällä ilmennyt ja itsepäisen jäykkä kokemisen tai käyttäytymisen tapa, joka aiheuttaa henkilölle kärsimystä tai on hänelle muuten haitallinen."(http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…;

Ihan varmadti on myös haittaa sosoaalisissa suhteissa. Myös estyneellä. Eri tavoin kuin b ryhmällä mutta haitta on suuri

Katso esim mielenterveystalon määritelmät. Ja näkyy kyllä tuossa linkissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä tuossa ap:n pohdinnassa on paljon asiaakin, joten turha dissata. Ei todellakaan aina mene noin, mutta joskus voi mennäkin. Varsinkin tuo kohta 2. Ehkä kohta 3:kin. Persoonallisuushäiriöiset ovat usein jollain tavalla hankalia, joten monet helpot ihmiset eivät sellaista jaksa. 

Tiedätkö, mitä kaikkia persoonallisuushäiriöitä on olemassa? Esimerkiksi ihminen, jolla on estynyt persoonallisuushäiriö, ei todennäköisemmin vaikuta hankalalta ihmiseltä. Todennäköistä on, että muut ihmiset eivät edes tiedosta, että tällä edes olisi mitään persoonallisuushäiriötä.

Mutta hän itse tietää ja hänen on vaikea tulla muiden kanssa toimeen. Käytös on myös poikkeavaa.

Minulla on diagnosoitu estynyt persoonallisuushäiriö. Ei minun ole vaikea tulla toimeen toisten kanssa, olen hyvinkin toiset huomioon ottava, empaattinen ja ystävällinen. Toki saatan olla hitaastilämpenevä ja ujo joissain tilanteissa – mutta niin on moni muukin, jolla ei edes ole ko. diagnoosia. 

Sanoisinkin, että vaikeampi minun on tulla toimeen itseni kanssa persoonallisuudenpiirteideni vuoksi. On raskasta kokea jatkuvaa huonommuudentunnetta ja häpeää. Sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa saattaa myös tuntua joskus raskaalta, mutta siitä en tiedä, johtuuko se minun tapauksessani estyneestä persoonallisuudesta vai sosiaalisten tilanteiden pelosta. 

En myöskään sanoisi, että käytökseni olisi erityisen poikkeavaa. Uskoisin, että moni pitää minua vain hieman varautuneena ja ujona ihmisenä, ei poikkevana tai hankalana. Esimerkiksi epävakaa, epäsosiaalinen tai huomionhakuinen persoona taas saattaa näyttäytyäkin ulospäin poikkeavana ja hankalana.

MInusta tässä kiteytyy hyvin persoonallisuushäiriön ydin: "Persoonallisuushäiriöiden olennainen piirre on jo nuorella iällä ilmennyt ja itsepäisen jäykkä kokemisen tai käyttäytymisen tapa, joka aiheuttaa henkilölle kärsimystä tai on hänelle muuten haitallinen."(http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…;

Tuo viimeinen juttu. Tuo että persoonallisuushäiriö: "aiheuttaa henkilölle kärsimystä tai on hänelle muuten haitallinen". Kuka sen määrittelee että mitä tuo "kärsimys" tai "haitta" (haitallinen) oikein on? Lääkäri vai potilas? Vai joku muu? Jos potilas itse on sitä mieltä että hänelle ei aiheudu hänen tavoistaan mitään kärsimystä eikä haittaa niin siinä tapauksessa hänellä ei kertakaikkiaan ole persoonallisuushäiriötä? Ja jos hän muuttaa seuraavana päivänä mieltään että kärsimystä sittenkin on niin sitten hänellä sittenkin on persoonallisuushäiriö? Jos hän muuttaa joka päivä mieltään niin jokatoinen päivä hänellä on ja jokatoinen päivä ei ole persoonallisuushäiriötä? Näin se ei vissiin mene. Joten ei ole merkitystä sillä kokeeko potilas itse että on kärsimystä/haittaa? Joten on jokin lääketieteellinen määritelmä kärsimykselle/haitalle? Mikä se määritelmä on?

No varmaan esim se onko realiteeteissa, onko työkykyinen, pystyyko halutessaan ihmissuhteisiin jne. Voihan psykoosipotilaskin olla harhoissaan euforisen onnellinen, mutta ei se tarkoita ettei hänellä olisi psykoosia.

Ahaa, sinä siis määrittelet sen mitä tuo kärsimys/haitta tarkoittaa. Lääkärit siis aina soittavat sinulle kun pohtivat onko potilaalla persoonallisuushäiriö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä persoonallisuushäiriö sinulla on? Minulla on epävakaa, ja olen kiinnostunut monista asioista. Minulla on kuitenkin myös yksin ollessa tyhjä ja yksinäinen olo, joten siltä osin analyysisi pätee minuun, samoin kuin skitso käytös.

Psykiatrini ei koskaan määrittänyt persoonallisuushäiriötäni tarkasti. Joten diagnoosi oli: "tarkemmin määrittämätön persoonallisuushäiriö". Psykiatrini mukaan tuo diagnoosi riitti minun kohdallani, niitä ei kuulemma aina tarkasti määritetä, tuolla lailla diagnosoiminen on kuulemma täysin normaalia - näin siis hän väitti minulle (mistään en mitään itse tiedä).

Eräässä toisessa keskustelussa joku kysyi minulta että saattaisiko minulla olla sellainen kuin "nepsypuolen dg (autismi)". En tiedä mitä tuo on, en ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta. Psykiatrini/hoitajani/psykologini eivät koskaan maininneet mitään mistään tuollaisesta. Ensin minulla arveltiin hetken aikaa masennusta ja sitten todettiin että "sinulla ei missään nimessä ole masennusta, sinulla on vuorenvarmasti persoonallisuushäiriö". Se oli siinä. Muita vaihtoehtoja ei pohdittu tai siis ei ainakaan minulle mainittu eikä Kanta-potilastietoihini kirjoitettu.

Jos minä jostain kumman syystä olen mielestänne aivan hurjan kiinnostava niin voitte käydä vilkaisemassa tuota toista keskustelua:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3204761/tapasin-tylsamiehen-toista-kert…

Siellä esim. viesti 53 jne. Mutta toivon kyllä että teillä on antoisampaa tekemistä ajallanne ja elämällänne. Tai siis toivoisin jos tietäisin tasan tarkkaan mitä "toivominen" tarkoittaa. Tai "antoisa".

Olisiko ap:lla sitten muu persoonallisuushäiriö (f60.8) tai määrittämätön persoonallisuushäiriö (f60.9)?

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietoha…;

Katsoin potilastiedoistani. Siellä lukee: "Diagnoosi F60.9 Määrittämätön persoonallisuushäiriö"

-ap

Hyvä aloitus. Hieno pohdiskelu. Pohdiskellaan seuraavaksi sitä että johtuuko nettitrollailu pornoaddiktiosta. Tai onkohan se päinvastoin - johtuuko pornoaddiktio nettitrollailusta?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä persoonallisuushäiriö sinulla on? Minulla on epävakaa, ja olen kiinnostunut monista asioista. Minulla on kuitenkin myös yksin ollessa tyhjä ja yksinäinen olo, joten siltä osin analyysisi pätee minuun, samoin kuin skitso käytös.

Psykiatrini ei koskaan määrittänyt persoonallisuushäiriötäni tarkasti. Joten diagnoosi oli: "tarkemmin määrittämätön persoonallisuushäiriö". Psykiatrini mukaan tuo diagnoosi riitti minun kohdallani, niitä ei kuulemma aina tarkasti määritetä, tuolla lailla diagnosoiminen on kuulemma täysin normaalia - näin siis hän väitti minulle (mistään en mitään itse tiedä).

Eräässä toisessa keskustelussa joku kysyi minulta että saattaisiko minulla olla sellainen kuin "nepsypuolen dg (autismi)". En tiedä mitä tuo on, en ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta. Psykiatrini/hoitajani/psykologini eivät koskaan maininneet mitään mistään tuollaisesta. Ensin minulla arveltiin hetken aikaa masennusta ja sitten todettiin että "sinulla ei missään nimessä ole masennusta, sinulla on vuorenvarmasti persoonallisuushäiriö". Se oli siinä. Muita vaihtoehtoja ei pohdittu tai siis ei ainakaan minulle mainittu eikä Kanta-potilastietoihini kirjoitettu.

Jos minä jostain kumman syystä olen mielestänne aivan hurjan kiinnostava niin voitte käydä vilkaisemassa tuota toista keskustelua:

https://www.vauva.fi/keskustelu/3204761/tapasin-tylsamiehen-toista-kert…

Siellä esim. viesti 53 jne. Mutta toivon kyllä että teillä on antoisampaa tekemistä ajallanne ja elämällänne. Tai siis toivoisin jos tietäisin tasan tarkkaan mitä "toivominen" tarkoittaa. Tai "antoisa".

Olisiko ap:lla sitten muu persoonallisuushäiriö (f60.8) tai määrittämätön persoonallisuushäiriö (f60.9)?

https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietoha…;

Katsoin potilastiedoistani. Siellä lukee: "Diagnoosi F60.9 Määrittämätön persoonallisuushäiriö"

-ap

Mitäh? Ootteko te palstailijat jotenkin ihan totaalisen pihalla kun ette tiedä mikä tuo diagnoosi on? Siis tuo F60.9. Määrittämätön persoonallisuushäiriö. Siis oikeesti? Kuinka pahasti pihalla te oikein olette?

Psykiatriassa on parit salaiset diagnoosit joita psykiatrit ei kerro potilaalle. Ainakin narsisti ja psykopaatti. Ehkä myös sosiopaatti. Muita salaisia diagnooseja ei ole. Omiin papereihinsa psykiatri kyllä kirjoittaa sen todellisen salaisen diagnoosin. Mutta muille ihmisille näkyviin papereihin ja kaikenmaailman Kantatietoihin jne psykiatri ei sitä kirjoita. Sitä varten on keksitty tuo F60.9!

Tuo F60.9. on ihan vain "peitediagnoosi", "salanimi", "peitenimi". Se on keksitty ihan vain ja ainoastaan sitä varten että voidaan kirjoittaa potilaan tietoihin jotain, jokin diagnoosi, ettei sitä todellista salaista diagnoosia tarvitse kirjoittaa sinne.

Joten jos aloittajalla on F60.9. niin se tarkoittaa sitä että psykiatrin mielestä aloittaja on narsisti tai psykopaatti tai molempia.

Assburger kirjoitti:

Voi myös olla niin, että henkilöllä on voimakkaita kiinnostuksenkohteita, jotka poikkeavat ympäristön ihmisten kiinnostuksista.

Silloinkaan ei ole yhteistä puhuttavaa.

Baikkapa laajan yleistiedon omaava duunarimies eristäytyy kun työkaverit ei osaa puhua kuin jääkiekosta ja formuloista.

Raivostuttavaa kun paremmin koulutetut sukulaiseni ovat muka niin kyldyrellejä että, mutta eivät erota funkkista gotiikasta, historian tuntemus on täysi nolla, eivät tiedä, mikä hiertää Kuuban ja usan välejä jne. aarghhh!

No ei kyllä kuulosta mun yliopiston käyneiltä kavereilta. Itseasiassa nuo tiedot opitaan yleensä jo lukiossa. Peruskauraa.

Niin, miksi minulla ei ole kovin montaa kaveria... Naiset kokevat mut aika miehekkääksi monellakin tapaa. Miehet taas tuppaavat ihastumaan, lähinnä siis mun ulkonäköön. Mitäpä tässä sinkulle jää käteen tässä ydinperheiden luvatussa maassa? Kyllä, pakko mulla on olla joku diagnoosi kun en sovi muottiin.

Onhan nuo PH:t aika monimuotoisia. Sanotaan että keskeinen tunnusmerkki on tietynlainen luonteen/ajattelun/tuntemisen joustamattomuus ja jäykkyys mikä ei liity masennukseen. Toisaalta voivat tuottaa masennuksen siihen päälle (tyhjyys, päämäärättömästi, yleinen kielteisyys). Toisaalta täysi kameleonttimaisuus (eli muuntuu miksi tahansa, mistä kokee hyötyvänsä) on myös luonnehäiriöistä. Voivat ainakin tilapäisesti saada seuraa helposti. Ikäänkuin ääripään käytöstä, joko eristäydytään tai sitten halutaan huomiota joko hyvällä/pahalla.

Yksinäisyys voi olla myös sisäinen tunne. Kukaan ei merkitse erityisemmin mitään. Ulkoisesti kykenee ehkä luovimaan niin ettei erotu.

Jotenkin tuntuu että yksinäisyyttä olisi ehkä vähemmän jos ihmiset kärsisivät siitä. Mutta nykyaika suorastaan työntää ihmisiä erilleen toisistaan. Mitä todellista uskaltaa itsestään jakaa jos pääasia on vaikutelma ja ulkoinen menestys? Ja josvähänkin putoaa, häpeä on armoton.

Moneen PH :n liittyy riippuvuudet myös. Addiktilla on tekemistä ja seuraa päihteessään.

Saattaa olla aikansa hyvinkin tyytyväinen järjestelyynsä.

Vieroitusoireita kai; viimeisimmän iltapäiväuutisen mukaan (psykologin mielipide). Voi olla, että muistan väärin, ja oli jokin muu puutos.