Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Johtuuko yksinäisyys persoonallisuushäiriöstä tms?
kroonisesti yksinäinen
27.06.2018 |
Johtuuko yksinäisyys persoonallisuushäiriöstä tms? Kenties yksinäisyys ei ole varsinainen ongelma. Kenties ongelma on jokin ihan muu - esim persoonallisuushäiriö - ja yksinäisyys on siitä vain seurausta, vain oire. Tälläistä pohdin. Koska...
1. Normaalit ihmiset ovat kiinnostuneita asioista ja näin heillä on elämänsisältöä, keskusteltavaa, harrastuksia ym. Noin he sitten automaattisesti tapaavat muita ihmisiä joilla on samoja kiinnostuksia. Ensin on kiinnostus asioihin - sitä kautta tapaa ihmisiä. Yksinäisillä taas vaikuttaa olevan niin että he joutuvat ensin etsimään ihmisseuraa ja sitten keinotekoisesti keksimään jotain puhuttavaa vaikkei mikään kiinnostaisikaan. Normaaleilla ihmisillä on kiinnostuksia - persoonallisuushäiriöisillä ei ole kiinnostuksia.
2. Jos normaalilla ihmisellä väliaikaisesti on niukasti ihmisseuraa niin hän ei silti kärsi yksinäisyydestä koska hänellä on niitä kiinnostuksia. Hän opiskelee, työskentelee, keskittyy... ja kaiken keskittymisen ja harrastamisen ohella hän ei ehkä edes huomaa olevansa yksin. Kun taas persoonallisuushäiriöisen elämä on niin tyhjä että hänellä ei ole mitään mihin keskittyä joten hän huomaa ihmisten puuttumisen heti. Hän kärsii ihmisten puuttumisesta koska ei hänen elämässään mitään muutakaan ole, mitään sisäisiä ilon aiheita. Mitä vähemmän on sisäisiä ilonaiheita sitä enemmän tarvitsee ulkoisia ilonaiheita eli ihmisiä. Persoonallisuushäiriöisillä ei sisäisiä ilonaiheita ole.
3. Normaali-ihminen käyttäytyy mukavasti joten hänestä pidetään. Normaali-ihminen ei myöskään nirsoile joten hän pitää muista ihmisistä. Normaali-ihmisen on siis helppo saada mieluistaan seuraa. Persoonallisuushäiriöinen taas käyttäytyy skitsosti ja siksi ajaa luotaan pois paljon ihmisiä. Jotkut ihmiset jäävät persoonallisuushäiriöisen seuraan mutta hän ei pidä niistä ihmisistä koska hän on sairaalloisen nirso. Tietysti silloin on yksinäinen kun kenestäkään ympärillä saatavilla olevasta ihmisestä ei pidä.
...
Onhan niitä myös "lievästi yksinäisiä" ihmisiä jotka eivät todellakaan ole tuollaisia. Taisin juuri kuvailla vakavasti/kroonisesti yksinäisen ihmisen. En tarkoita tätä aloitusta loukkauksena. Tuollaista minä vain pohdin. Olen itse tuollainen. Mietin että ehkä joku muukin tahtoisi pohtia jotain. Mukavaa pohdittavaa. Loppujen lopuksihan sillä ei ole väliä miten asia on, koska nuo "pahimman laadun" yksinäiset jotka juuri kuvailin ovat toivottomia tapauksia - ei heidän tilannettaan voi mitenkään parantaa on heidän varsinainen ongelmansa sitten yksinäisyys tai persoonallisuushäiriö tai mikävainmuu.
Kommentit (49)
Aloitus on hyvää pohdintaa ja muutenkin aloittaja kirjoittaa hyvin. Ei provosoidu eikä piilosyyttele muita. Pohtii itseään. Mielestäni hänellä on tahto kehittää itseään.
On varmadti totta että moni persoonallisuushäiriöinen on yksinäinen..ihan yleismääritelmän mukaan persoonallisuushäiriö aiheuttaa vaikeutta tulla muiden kanssa toimeen. Ja tstä seuraa kärsimystä. Häiriö yleensä tekee sen ettei ihminen näe omassa toiminnassaan mitään vikaa vaan vika on muissa. Tässä asiassa ap on toisenlainen. Hän miettii itseään ja haluaa kehittyä.
Ja niinpä hän tulee kehittymään!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomi on pariskuntien maa, jossa sinkkuja ja perheettömiä kartetaan.
Suomessa on valtavasti ihmisiä, jotka eivät koe kuuluvansa mihinkään yhteisöön, sanoo sosiologi Kaisa Kuurne. Hän itse vietti vuosia maailmalla omaa paikkaansa etsien.
https://www.hs.fi/elama/art-2000005735211.html
Valitettavasti en pääse lukemaan artikkelia, mutta varmaan perusulinaa siitä kuinka pariskunnat dissaavat sinkkuja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuossa ap:n pohdinnassa on paljon asiaakin, joten turha dissata. Ei todellakaan aina mene noin, mutta joskus voi mennäkin. Varsinkin tuo kohta 2. Ehkä kohta 3:kin. Persoonallisuushäiriöiset ovat usein jollain tavalla hankalia, joten monet helpot ihmiset eivät sellaista jaksa.
Tiedätkö, mitä kaikkia persoonallisuushäiriöitä on olemassa? Esimerkiksi ihminen, jolla on estynyt persoonallisuushäiriö, ei todennäköisemmin vaikuta hankalalta ihmiseltä. Todennäköistä on, että muut ihmiset eivät edes tiedosta, että tällä edes olisi mitään persoonallisuushäiriötä.
Yleensä johtuu masennuksesta, ujoudesta tai elämäntilanteesta.
Itselläni on ollut aina paljon kavereita, liikaakin. Nyt avioeron jälkeen kaverit on hukassa, asun uudella paikkakunnalla ja kaikki kaverit ovat parisuhteessa eivätkä ehdi näkemään kuin harvoin. Ja olen masentunut, enkä jaksa.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on hyvää pohdintaa ja muutenkin aloittaja kirjoittaa hyvin. Ei provosoidu eikä piilosyyttele muita. Pohtii itseään. Mielestäni hänellä on tahto kehittää itseään.
On varmadti totta että moni persoonallisuushäiriöinen on yksinäinen..ihan yleismääritelmän mukaan persoonallisuushäiriö aiheuttaa vaikeutta tulla muiden kanssa toimeen. Ja tstä seuraa kärsimystä. Häiriö yleensä tekee sen ettei ihminen näe omassa toiminnassaan mitään vikaa vaan vika on muissa. Tässä asiassa ap on toisenlainen. Hän miettii itseään ja haluaa kehittyä.
Ja niinpä hän tulee kehittymään!
Ja tässä toinen... Hienosti niputetaan kaikki persoonallisuushäiriöiset yhteen, vaikka kirjo on aika laaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä persoonallisuushäiriö sinulla on? Minulla on epävakaa, ja olen kiinnostunut monista asioista. Minulla on kuitenkin myös yksin ollessa tyhjä ja yksinäinen olo, joten siltä osin analyysisi pätee minuun, samoin kuin skitso käytös.
Psykiatrini ei koskaan määrittänyt persoonallisuushäiriötäni tarkasti. Joten diagnoosi oli: "tarkemmin määrittämätön persoonallisuushäiriö". Psykiatrini mukaan tuo diagnoosi riitti minun kohdallani, niitä ei kuulemma aina tarkasti määritetä, tuolla lailla diagnosoiminen on kuulemma täysin normaalia - näin siis hän väitti minulle (mistään en mitään itse tiedä).
Eräässä toisessa keskustelussa joku kysyi minulta että saattaisiko minulla olla sellainen kuin "nepsypuolen dg (autismi)". En tiedä mitä tuo on, en ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta. Psykiatrini/hoitajani/psykologini eivät koskaan maininneet mitään mistään tuollaisesta. Ensin minulla arveltiin hetken aikaa masennusta ja sitten todettiin että "sinulla ei missään nimessä ole masennusta, sinulla on vuorenvarmasti persoonallisuushäiriö". Se oli siinä. Muita vaihtoehtoja ei pohdittu tai siis ei ainakaan minulle mainittu eikä Kanta-potilastietoihini kirjoitettu.
Jos minä jostain kumman syystä olen mielestänne aivan hurjan kiinnostava niin voitte käydä vilkaisemassa tuota toista keskustelua:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3204761/tapasin-tylsamiehen-toista-kert…
Siellä esim. viesti 53 jne. Mutta toivon kyllä että teillä on antoisampaa tekemistä ajallanne ja elämällänne. Tai siis toivoisin jos tietäisin tasan tarkkaan mitä "toivominen" tarkoittaa. Tai "antoisa".
Olisiko ap:lla sitten muu persoonallisuushäiriö (f60.8) tai määrittämätön persoonallisuushäiriö (f60.9)?
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietoha…;
Todennäköisesti ap on niin poikkeava (on monenlaista häikkää), että ei pysty diagnosoimaan mitään yhtä tiettyä persoonallisuushäiriötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä persoonallisuushäiriö sinulla on? Minulla on epävakaa, ja olen kiinnostunut monista asioista. Minulla on kuitenkin myös yksin ollessa tyhjä ja yksinäinen olo, joten siltä osin analyysisi pätee minuun, samoin kuin skitso käytös.
Psykiatrini ei koskaan määrittänyt persoonallisuushäiriötäni tarkasti. Joten diagnoosi oli: "tarkemmin määrittämätön persoonallisuushäiriö". Psykiatrini mukaan tuo diagnoosi riitti minun kohdallani, niitä ei kuulemma aina tarkasti määritetä, tuolla lailla diagnosoiminen on kuulemma täysin normaalia - näin siis hän väitti minulle (mistään en mitään itse tiedä).
Eräässä toisessa keskustelussa joku kysyi minulta että saattaisiko minulla olla sellainen kuin "nepsypuolen dg (autismi)". En tiedä mitä tuo on, en ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta. Psykiatrini/hoitajani/psykologini eivät koskaan maininneet mitään mistään tuollaisesta. Ensin minulla arveltiin hetken aikaa masennusta ja sitten todettiin että "sinulla ei missään nimessä ole masennusta, sinulla on vuorenvarmasti persoonallisuushäiriö". Se oli siinä. Muita vaihtoehtoja ei pohdittu tai siis ei ainakaan minulle mainittu eikä Kanta-potilastietoihini kirjoitettu.
Jos minä jostain kumman syystä olen mielestänne aivan hurjan kiinnostava niin voitte käydä vilkaisemassa tuota toista keskustelua:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3204761/tapasin-tylsamiehen-toista-kert…
Siellä esim. viesti 53 jne. Mutta toivon kyllä että teillä on antoisampaa tekemistä ajallanne ja elämällänne. Tai siis toivoisin jos tietäisin tasan tarkkaan mitä "toivominen" tarkoittaa. Tai "antoisa".
Olisiko ap:lla sitten muu persoonallisuushäiriö (f60.8) tai määrittämätön persoonallisuushäiriö (f60.9)?
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietoha…;
z
Eihän tuolla edes ole sellaista kuin f60.9 ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä persoonallisuushäiriö sinulla on? Minulla on epävakaa, ja olen kiinnostunut monista asioista. Minulla on kuitenkin myös yksin ollessa tyhjä ja yksinäinen olo, joten siltä osin analyysisi pätee minuun, samoin kuin skitso käytös.
Psykiatrini ei koskaan määrittänyt persoonallisuushäiriötäni tarkasti. Joten diagnoosi oli: "tarkemmin määrittämätön persoonallisuushäiriö". Psykiatrini mukaan tuo diagnoosi riitti minun kohdallani, niitä ei kuulemma aina tarkasti määritetä, tuolla lailla diagnosoiminen on kuulemma täysin normaalia - näin siis hän väitti minulle (mistään en mitään itse tiedä).
Eräässä toisessa keskustelussa joku kysyi minulta että saattaisiko minulla olla sellainen kuin "nepsypuolen dg (autismi)". En tiedä mitä tuo on, en ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta. Psykiatrini/hoitajani/psykologini eivät koskaan maininneet mitään mistään tuollaisesta. Ensin minulla arveltiin hetken aikaa masennusta ja sitten todettiin että "sinulla ei missään nimessä ole masennusta, sinulla on vuorenvarmasti persoonallisuushäiriö". Se oli siinä. Muita vaihtoehtoja ei pohdittu tai siis ei ainakaan minulle mainittu eikä Kanta-potilastietoihini kirjoitettu.
Jos minä jostain kumman syystä olen mielestänne aivan hurjan kiinnostava niin voitte käydä vilkaisemassa tuota toista keskustelua:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3204761/tapasin-tylsamiehen-toista-kert…
Siellä esim. viesti 53 jne. Mutta toivon kyllä että teillä on antoisampaa tekemistä ajallanne ja elämällänne. Tai siis toivoisin jos tietäisin tasan tarkkaan mitä "toivominen" tarkoittaa. Tai "antoisa".
Olisiko ap:lla sitten muu persoonallisuushäiriö (f60.8) tai määrittämätön persoonallisuushäiriö (f60.9)?
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietoha…;
TESTI
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä persoonallisuushäiriö sinulla on? Minulla on epävakaa, ja olen kiinnostunut monista asioista. Minulla on kuitenkin myös yksin ollessa tyhjä ja yksinäinen olo, joten siltä osin analyysisi pätee minuun, samoin kuin skitso käytös.
Psykiatrini ei koskaan määrittänyt persoonallisuushäiriötäni tarkasti. Joten diagnoosi oli: "tarkemmin määrittämätön persoonallisuushäiriö". Psykiatrini mukaan tuo diagnoosi riitti minun kohdallani, niitä ei kuulemma aina tarkasti määritetä, tuolla lailla diagnosoiminen on kuulemma täysin normaalia - näin siis hän väitti minulle (mistään en mitään itse tiedä).
Eräässä toisessa keskustelussa joku kysyi minulta että saattaisiko minulla olla sellainen kuin "nepsypuolen dg (autismi)". En tiedä mitä tuo on, en ole koskaan kuullutkaan tuollaisesta. Psykiatrini/hoitajani/psykologini eivät koskaan maininneet mitään mistään tuollaisesta. Ensin minulla arveltiin hetken aikaa masennusta ja sitten todettiin että "sinulla ei missään nimessä ole masennusta, sinulla on vuorenvarmasti persoonallisuushäiriö". Se oli siinä. Muita vaihtoehtoja ei pohdittu tai siis ei ainakaan minulle mainittu eikä Kanta-potilastietoihini kirjoitettu.
Jos minä jostain kumman syystä olen mielestänne aivan hurjan kiinnostava niin voitte käydä vilkaisemassa tuota toista keskustelua:
https://www.vauva.fi/keskustelu/3204761/tapasin-tylsamiehen-toista-kert…
Siellä esim. viesti 53 jne. Mutta toivon kyllä että teillä on antoisampaa tekemistä ajallanne ja elämällänne. Tai siis toivoisin jos tietäisin tasan tarkkaan mitä "toivominen" tarkoittaa. Tai "antoisa".
Olisiko ap:lla sitten muu persoonallisuushäiriö (f60.8) tai määrittämätön persoonallisuushäiriö (f60.9)?
https://www.mielenterveystalo.fi/aikuiset/Tietopankki/Diagnoosi-tietoha…;
z
Eihän tuolla edes ole sellaista kuin f60.9 ?
Ei niin, mutta nettihauissa se tulee vastaan. Esim. täällä mainitaan, mutta ei määritellä tarkemmin: http://www.ahjos.net/luokitus/F60.htm
Voi myös olla niin, että henkilöllä on voimakkaita kiinnostuksenkohteita, jotka poikkeavat ympäristön ihmisten kiinnostuksista.
Silloinkaan ei ole yhteistä puhuttavaa.
Baikkapa laajan yleistiedon omaava duunarimies eristäytyy kun työkaverit ei osaa puhua kuin jääkiekosta ja formuloista.
Raivostuttavaa kun paremmin koulutetut sukulaiseni ovat muka niin kyldyrellejä että, mutta eivät erota funkkista gotiikasta, historian tuntemus on täysi nolla, eivät tiedä, mikä hiertää Kuuban ja usan välejä jne. aarghhh!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos on todella introvertti, kuten itse olen, niin silloin näyttää ehkä ulkopuolisten silmissä yksinäiseltä, mutta itse vain nautin siitä kun vapaapäivinä ei tarvitse nähdä ketään eikä muutenkaan aikatauluttaa elääänsä muiden kun omien lasten mukaan. Mutta, on toki ihan eri asia nauttiiko vai kärsiikö siitä yksinäisyydestä ja yksin olosta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on hyvää pohdintaa ja muutenkin aloittaja kirjoittaa hyvin. Ei provosoidu eikä piilosyyttele muita. Pohtii itseään. Mielestäni hänellä on tahto kehittää itseään.
On varmadti totta että moni persoonallisuushäiriöinen on yksinäinen..ihan yleismääritelmän mukaan persoonallisuushäiriö aiheuttaa vaikeutta tulla muiden kanssa toimeen. Ja tstä seuraa kärsimystä. Häiriö yleensä tekee sen ettei ihminen näe omassa toiminnassaan mitään vikaa vaan vika on muissa. Tässä asiassa ap on toisenlainen. Hän miettii itseään ja haluaa kehittyä.
Ja niinpä hän tulee kehittymään!
Ja tässä toinen... Hienosti niputetaan kaikki persoonallisuushäiriöiset yhteen, vaikka kirjo on aika laaja.
Yleismääritelmänä on juuri tuo että on vaikeuksia tulla muiden kanssa toimeen
Tämä koskee myös a ja c klusteria
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuossa ap:n pohdinnassa on paljon asiaakin, joten turha dissata. Ei todellakaan aina mene noin, mutta joskus voi mennäkin. Varsinkin tuo kohta 2. Ehkä kohta 3:kin. Persoonallisuushäiriöiset ovat usein jollain tavalla hankalia, joten monet helpot ihmiset eivät sellaista jaksa.
Tiedätkö, mitä kaikkia persoonallisuushäiriöitä on olemassa? Esimerkiksi ihminen, jolla on estynyt persoonallisuushäiriö, ei todennäköisemmin vaikuta hankalalta ihmiseltä. Todennäköistä on, että muut ihmiset eivät edes tiedosta, että tällä edes olisi mitään persoonallisuushäiriötä.
Mutta hän itse tietää ja hänen on vaikea tulla muiden kanssa toimeen. Käytös on myös poikkeavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuossa ap:n pohdinnassa on paljon asiaakin, joten turha dissata. Ei todellakaan aina mene noin, mutta joskus voi mennäkin. Varsinkin tuo kohta 2. Ehkä kohta 3:kin. Persoonallisuushäiriöiset ovat usein jollain tavalla hankalia, joten monet helpot ihmiset eivät sellaista jaksa.
Tiedätkö, mitä kaikkia persoonallisuushäiriöitä on olemassa? Esimerkiksi ihminen, jolla on estynyt persoonallisuushäiriö, ei todennäköisemmin vaikuta hankalalta ihmiseltä. Todennäköistä on, että muut ihmiset eivät edes tiedosta, että tällä edes olisi mitään persoonallisuushäiriötä.
Mutta hän itse tietää ja hänen on vaikea tulla muiden kanssa toimeen. Käytös on myös poikkeavaa.
Minulla on diagnosoitu estynyt persoonallisuushäiriö. Ei minun ole vaikea tulla toimeen toisten kanssa, olen hyvinkin toiset huomioon ottava, empaattinen ja ystävällinen. Toki saatan olla hitaastilämpenevä ja ujo joissain tilanteissa – mutta niin on moni muukin, jolla ei edes ole ko. diagnoosia.
Sanoisinkin, että vaikeampi minun on tulla toimeen itseni kanssa persoonallisuudenpiirteideni vuoksi. On raskasta kokea jatkuvaa huonommuudentunnetta ja häpeää. Sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa saattaa myös tuntua joskus raskaalta, mutta siitä en tiedä, johtuuko se minun tapauksessani estyneestä persoonallisuudesta vai sosiaalisten tilanteiden pelosta.
En myöskään sanoisi, että käytökseni olisi erityisen poikkeavaa. Uskoisin, että moni pitää minua vain hieman varautuneena ja ujona ihmisenä, ei poikkevana tai hankalana. Esimerkiksi epävakaa, epäsosiaalinen tai huomionhakuinen persoona taas saattaa näyttäytyäkin ulospäin poikkeavana ja hankalana.
MInusta tässä kiteytyy hyvin persoonallisuushäiriön ydin: "Persoonallisuushäiriöiden olennainen piirre on jo nuorella iällä ilmennyt ja itsepäisen jäykkä kokemisen tai käyttäytymisen tapa, joka aiheuttaa henkilölle kärsimystä tai on hänelle muuten haitallinen."(http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…;
https://anna.fi/ihmiset-ja-suhteet/ihmissuhteet/varo-joutumasta-manipul…
Esimerkiksi tämä teksti on jotain niin uskomatonta: hienosti yleistetään, että kaikki persoonallisuushäiriöiset ovat muita hyväksikäyttäviä manipuloijia!
"Kaikki persoonaltaan häiriintyneet ihmiset ovat hyvin manipuloivia, ja he yrittävät joko aktiivisesti tai passiivisesti sitoa toisen omaan vaikutuspiiriinsä."
Ei näin. Ei ihme, että ihmisillä on vääristyneitä käsityksiä persoonallisuushäiriöistä, kun tällaista sontaa julkaistaan.
Ainakin ap on huomionhakuinen, kun tällaisia höpöhöpö juttuja tehtailee palstalla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuossa ap:n pohdinnassa on paljon asiaakin, joten turha dissata. Ei todellakaan aina mene noin, mutta joskus voi mennäkin. Varsinkin tuo kohta 2. Ehkä kohta 3:kin. Persoonallisuushäiriöiset ovat usein jollain tavalla hankalia, joten monet helpot ihmiset eivät sellaista jaksa.
Tiedätkö, mitä kaikkia persoonallisuushäiriöitä on olemassa? Esimerkiksi ihminen, jolla on estynyt persoonallisuushäiriö, ei todennäköisemmin vaikuta hankalalta ihmiseltä. Todennäköistä on, että muut ihmiset eivät edes tiedosta, että tällä edes olisi mitään persoonallisuushäiriötä.
Mutta hän itse tietää ja hänen on vaikea tulla muiden kanssa toimeen. Käytös on myös poikkeavaa.
Minulla on diagnosoitu estynyt persoonallisuushäiriö. Ei minun ole vaikea tulla toimeen toisten kanssa, olen hyvinkin toiset huomioon ottava, empaattinen ja ystävällinen. Toki saatan olla hitaastilämpenevä ja ujo joissain tilanteissa – mutta niin on moni muukin, jolla ei edes ole ko. diagnoosia.
Sanoisinkin, että vaikeampi minun on tulla toimeen itseni kanssa persoonallisuudenpiirteideni vuoksi. On raskasta kokea jatkuvaa huonommuudentunnetta ja häpeää. Sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa saattaa myös tuntua joskus raskaalta, mutta siitä en tiedä, johtuuko se minun tapauksessani estyneestä persoonallisuudesta vai sosiaalisten tilanteiden pelosta.
En myöskään sanoisi, että käytökseni olisi erityisen poikkeavaa. Uskoisin, että moni pitää minua vain hieman varautuneena ja ujona ihmisenä, ei poikkevana tai hankalana. Esimerkiksi epävakaa, epäsosiaalinen tai huomionhakuinen persoona taas saattaa näyttäytyäkin ulospäin poikkeavana ja hankalana.
MInusta tässä kiteytyy hyvin persoonallisuushäiriön ydin: "Persoonallisuushäiriöiden olennainen piirre on jo nuorella iällä ilmennyt ja itsepäisen jäykkä kokemisen tai käyttäytymisen tapa, joka aiheuttaa henkilölle kärsimystä tai on hänelle muuten haitallinen."(http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…;
Tuo viimeinen juttu. Tuo että persoonallisuushäiriö: "aiheuttaa henkilölle kärsimystä tai on hänelle muuten haitallinen". Kuka sen määrittelee että mitä tuo "kärsimys" tai "haitta" (haitallinen) oikein on? Lääkäri vai potilas? Vai joku muu? Jos potilas itse on sitä mieltä että hänelle ei aiheudu hänen tavoistaan mitään kärsimystä eikä haittaa niin siinä tapauksessa hänellä ei kertakaikkiaan ole persoonallisuushäiriötä? Ja jos hän muuttaa seuraavana päivänä mieltään että kärsimystä sittenkin on niin sitten hänellä sittenkin on persoonallisuushäiriö? Jos hän muuttaa joka päivä mieltään niin jokatoinen päivä hänellä on ja jokatoinen päivä ei ole persoonallisuushäiriötä? Näin se ei vissiin mene. Joten ei ole merkitystä sillä kokeeko potilas itse että on kärsimystä/haittaa? Joten on jokin lääketieteellinen määritelmä kärsimykselle/haitalle? Mikä se määritelmä on?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tuossa ap:n pohdinnassa on paljon asiaakin, joten turha dissata. Ei todellakaan aina mene noin, mutta joskus voi mennäkin. Varsinkin tuo kohta 2. Ehkä kohta 3:kin. Persoonallisuushäiriöiset ovat usein jollain tavalla hankalia, joten monet helpot ihmiset eivät sellaista jaksa.
Tiedätkö, mitä kaikkia persoonallisuushäiriöitä on olemassa? Esimerkiksi ihminen, jolla on estynyt persoonallisuushäiriö, ei todennäköisemmin vaikuta hankalalta ihmiseltä. Todennäköistä on, että muut ihmiset eivät edes tiedosta, että tällä edes olisi mitään persoonallisuushäiriötä.
Mutta hän itse tietää ja hänen on vaikea tulla muiden kanssa toimeen. Käytös on myös poikkeavaa.
Minulla on diagnosoitu estynyt persoonallisuushäiriö. Ei minun ole vaikea tulla toimeen toisten kanssa, olen hyvinkin toiset huomioon ottava, empaattinen ja ystävällinen. Toki saatan olla hitaastilämpenevä ja ujo joissain tilanteissa – mutta niin on moni muukin, jolla ei edes ole ko. diagnoosia.
Sanoisinkin, että vaikeampi minun on tulla toimeen itseni kanssa persoonallisuudenpiirteideni vuoksi. On raskasta kokea jatkuvaa huonommuudentunnetta ja häpeää. Sosiaalinen kanssakäyminen ihmisten kanssa saattaa myös tuntua joskus raskaalta, mutta siitä en tiedä, johtuuko se minun tapauksessani estyneestä persoonallisuudesta vai sosiaalisten tilanteiden pelosta.
En myöskään sanoisi, että käytökseni olisi erityisen poikkeavaa. Uskoisin, että moni pitää minua vain hieman varautuneena ja ujona ihmisenä, ei poikkevana tai hankalana. Esimerkiksi epävakaa, epäsosiaalinen tai huomionhakuinen persoona taas saattaa näyttäytyäkin ulospäin poikkeavana ja hankalana.
MInusta tässä kiteytyy hyvin persoonallisuushäiriön ydin: "Persoonallisuushäiriöiden olennainen piirre on jo nuorella iällä ilmennyt ja itsepäisen jäykkä kokemisen tai käyttäytymisen tapa, joka aiheuttaa henkilölle kärsimystä tai on hänelle muuten haitallinen."(http://www.terveyskirjasto.fi/terveyskirjasto/tk.koti?p_artikkeli=dlk00…;
Tuo viimeinen juttu. Tuo että persoonallisuushäiriö: "aiheuttaa henkilölle kärsimystä tai on hänelle muuten haitallinen". Kuka sen määrittelee että mitä tuo "kärsimys" tai "haitta" (haitallinen) oikein on? Lääkäri vai potilas? Vai joku muu? Jos potilas itse on sitä mieltä että hänelle ei aiheudu hänen tavoistaan mitään kärsimystä eikä haittaa niin siinä tapauksessa hänellä ei kertakaikkiaan ole persoonallisuushäiriötä? Ja jos hän muuttaa seuraavana päivänä mieltään että kärsimystä sittenkin on niin sitten hänellä sittenkin on persoonallisuushäiriö? Jos hän muuttaa joka päivä mieltään niin jokatoinen päivä hänellä on ja jokatoinen päivä ei ole persoonallisuushäiriötä? Näin se ei vissiin mene. Joten ei ole merkitystä sillä kokeeko potilas itse että on kärsimystä/haittaa? Joten on jokin lääketieteellinen määritelmä kärsimykselle/haitalle? Mikä se määritelmä on?
No varmaan esim se onko realiteeteissa, onko työkykyinen, pystyyko halutessaan ihmissuhteisiin jne. Voihan psykoosipotilaskin olla harhoissaan euforisen onnellinen, mutta ei se tarkoita ettei hänellä olisi psykoosia.
Alue: Aihe vapaa
Ap:n lähde on lähtenyt lätkimään. Siitä se vaan johtuu. Opi kunnioittamaan muiden rajoja ja sinulla voi olla ns ystäviä. Muut eivät ole sinun peilejäsi tai käyttöäsi varten. U see.