Mitä hittoa nyt pitäis tehdä?! Parisuhde katkolla!
Ollaan seurusteltu miehen kanssa nyt 1,5v ja nyt ollaan muuttamassa yhteen, mikä on ihanaa ja ollaan tähän tultu yhteisen harkinnan jälkeen ja hiljoksiin edeten. Tähän asti on asuttu eri kaupungeissa, joten muutos on minulle iso (muutan Helsinkiin pikkupaikkakunnalta). Mutta nyt on tullut eteen uskomaton, mutta silti ihan mahdottoman tuntuinen ongelma! Kissa ja koira! Minulla on 10v vanha kissa ja miesystävällä koira, pari vuotta ollut miehellä. Muutamme pieneen asuntoon, joten nämä ei mahdu samaan asuntoon; kokeiltu on. Kumpikaan ei ole valmis luopumaan lemmikistään ja aiheesta on nyt itketty ja riidelty, lähipiirissä ei oinein ole ketään, joka voisi ottaa toisen noista huomaansa, eikä meistä kumpikaan ole lemmikistään valmis luopumaan.
Pahinta lienee kuitenkin se, että miehen vanhemmat on alkaneet ottaa osaa tähän koirakissasotaan ja ovat mieheni ja koiran puolella. Soittelevat minulle ja vanhemmilleni ja syyttävät minua ja kissaani (kyllä!) julmiksi kun emme hyväksy miehen koiraa.
Vanhempani alkavat olla kyllästyneitä koko porukkaan ja ovat jo miehelleni alkaneet piikitellä herkkänahkaisesta koirasta.
Huhhuh.
Pitäisikö suosiolla jättää muuttoajatukset ja koko mies vanhempineen?
Kommentit (43)
Suomessa eläimet ovat tärkeämpiä kuin ihmiset. Itse kyllä luopuisin noin vanhasta kissasta joka ei elä varmaan enää monta vuotta.
Mikäli aiotte suhdettanne jatkaa, niin tuossa om hyvä paikka tehdä rajat selviksi vanhuksille.
On todella paksua jos miehen vanhemmat soittelee sun vanhemmille. Sun miehen asia on tehdä siitä loppu.
Heti alkuunsa.
Aika nössö on kyllä mieskin, kun ei pysty tekemään vanhemmilleen selväksi, että tämä asia ei kuulu heille millään tavalla.
Kyllä ne eläimet tottuvat toisiinsa. Meillekin muutti koira ja minulla oli pieni kissa 7kk. Pari päivää sähistiin ja räksytettiin, mutta sitten se loppui ja nykyään leikkivät keskenään. Alku saattaa tuntua hurjalta, mutra niitä voi totuttaa toisiinsa vaikka mökillä tai jossain muualla kuin pienessä asunnossa.
Ps. Et kyllä tule viihtymään helsingissä, joten suosittelisin hankkimaan ihan yhteisen asunnon jostain muualta. Saatte enemmän tilaa itsellenne ja eläimille. Kiva ulkoikuttaa koiraa jossain asfaltti viidakossa.
Ovatko kissa ja koira tavanneet toisiaan vielä? Usko tai älä mutta on paljon kissoja ja koiria jotka asuvat samassa asunnossa. Pienissäkin. Kissalle oma lepopaikka ylös jonnekin jonne pääsee koiralta rauhaan nukkumaan päiväuniaan ja koiralle tiukka koulutus että kissan annetaan olla. Ei siinä sen kummempaa ole.
Vierailija kirjoitti:
Ovatko kissa ja koira tavanneet toisiaan vielä? Usko tai älä mutta on paljon kissoja ja koiria jotka asuvat samassa asunnossa. Pienissäkin. Kissalle oma lepopaikka ylös jonnekin jonne pääsee koiralta rauhaan nukkumaan päiväuniaan ja koiralle tiukka koulutus että kissan annetaan olla. Ei siinä sen kummempaa ole.
Ihan kuin kissa ei voisi kiusata koiraa. Sillä on pahuksen terävät kynnetkin.
Vierailija kirjoitti:
Aika nössö on kyllä mieskin, kun ei pysty tekemään vanhemmilleen selväksi, että tämä asia ei kuulu heille millään tavalla.
Niin on. Se on varma merkki siitä, että luvassa on ongelmia.
Sitten kun riitelette, miehen vanhemmat on kuorossa mukana.
Ja tuo asenne. Voit lyödä vetoa siitäkin, että ne puolustavat miestäsi ja haukkuvat sua, vaikka tilanne olisi mikä.
Eikä hyvää lupaa sunkaan vanhempien asenne.
Teillä on molemmilla kiusaus tukeutua taustavoimiin. Se ei ole hyvä pohja parisuhteelle.
Itsekin totesit, että kumpikaan ei aio luopua lemmikistään, joten mitä tappelette?
Molemmille omat kämpät.
Eniten mua itseasiassa ihmetyttää, miksi eläimiä tungetaan pieniin kaupunkiasuntoihin (varsinkin koiria). Tottakai ne sähisee ja aiheuttaa ongelmaa, kun eivät pääse toteuttamaan itseään.
Ettekö sais isompaa kämppää, missä pääsisivät pihallekin? Ei elukoita pitäisi sulkea kerrostalo-yksiöön!
Hankala se kissa on opiskelukämpässä. Soluun sitä ei edes saa tuoda.
Kummasta on enemmän iloa miehestä vai kissasta? Vastauksen tiedät itse.
Vierailija kirjoitti:
Kummasta on enemmän iloa miehestä vai kissasta? Vastauksen tiedät itse.
Jos lemmikin ottaa niin vastuullinen omistaja sitoutuu pitämään siitä huolen loppuun asti. Kyseessä on elävä ja tunteva olento eikä esine. Tuon ikäiselle kissalle uudelleensijoitus voi olla erittäin stressaavaa, ja ainakaan tuntemattomalle en kauppaisi. Kissa on monelle hyvä ystävä ja perheenjäsen. En minä hylkäisi ystävääni tai lastani vaikka löytyisi kuinka paljon iloa tuova mies .
Vierailija kirjoitti:
Kummasta on enemmän iloa miehestä vai kissasta? Vastauksen tiedät itse.
Miehestä. Kissa pääsee huomenna piikille. Ei sitä Helsingin kaduilla voi vapaana pitää, maatiaiskissaa.
Vierailija kirjoitti:
Kissa on helpompi antaa pois. Ei kiinny ihmisiin.
Sanoo kissavihaaja... tai koiraihminen. Itselläni on ollut kaksi kissaa (eri aikaan), joista kumpikin on ollut todella kiintynyt minuun, eikä keneenkään muuhun. Ap:n ei missään tapauksessa pidä luopua kissastaan mahdollisten anoppi- ja appikokelaitten takia.
Vierailija kirjoitti:
Jää sit maalle vanhakspiiaks kissan kaa. Onnellinen?
Dildot on keksitty. Eri
Vierailija kirjoitti:
Eläimen voi myös viedä piikille vastuullisesti.
Alapeukuttajat hylkäävät kissan hellästi luontoäidin helmaan.
Oikeasti ne eläimet toisiinsa tottuu jos on pakko. Jos koira syö kissan joku yö, niin sitten on sekin ongelma ratkaistu. Tai molemmat piikille, kärsitte yhtä paljon