Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Mitä hittoa nyt pitäis tehdä?! Parisuhde katkolla!
26.06.2018 |
Ollaan seurusteltu miehen kanssa nyt 1,5v ja nyt ollaan muuttamassa yhteen, mikä on ihanaa ja ollaan tähän tultu yhteisen harkinnan jälkeen ja hiljoksiin edeten. Tähän asti on asuttu eri kaupungeissa, joten muutos on minulle iso (muutan Helsinkiin pikkupaikkakunnalta). Mutta nyt on tullut eteen uskomaton, mutta silti ihan mahdottoman tuntuinen ongelma! Kissa ja koira! Minulla on 10v vanha kissa ja miesystävällä koira, pari vuotta ollut miehellä. Muutamme pieneen asuntoon, joten nämä ei mahdu samaan asuntoon; kokeiltu on. Kumpikaan ei ole valmis luopumaan lemmikistään ja aiheesta on nyt itketty ja riidelty, lähipiirissä ei oinein ole ketään, joka voisi ottaa toisen noista huomaansa, eikä meistä kumpikaan ole lemmikistään valmis luopumaan.
Pahinta lienee kuitenkin se, että miehen vanhemmat on alkaneet ottaa osaa tähän koirakissasotaan ja ovat mieheni ja koiran puolella. Soittelevat minulle ja vanhemmilleni ja syyttävät minua ja kissaani (kyllä!) julmiksi kun emme hyväksy miehen koiraa.
Vanhempani alkavat olla kyllästyneitä koko porukkaan ja ovat jo miehelleni alkaneet piikitellä herkkänahkaisesta koirasta.
Huhhuh.
Pitäisikö suosiolla jättää muuttoajatukset ja koko mies vanhempineen?
Kommentit (43)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämä ei sitten tule olemaan ainoa asia, mihin miehen vanhemmat puuttuvat parisuhteessanne. Ei tarvita kristallipalloa sen näkemiseen, että ongelmia on tiedossa.
Kyllä. Et kai tosissaan luule, että jos nyt suostut luopumaan omasta päätösvallasta ja ystävästäsi, se rajoittuisi vain tuohon?
Pitäisi ymmärtää sinua tyttöystävänä ja kunnioittaa, ettet aio muuton takia hävittää seniorikissaa. Naurettavaa ja aika tympeä ajattelumalli, että noin vain hankkiudut eroon perheenjäsenistä. Kodittomia kissoja on muutenkin liikaa ja muutto ei ole mikään syy luopua.
Pitäkää omat asunnot. Jos suhde loppuu tuohon se ei tulisi koskaan toimimaan. Muuttakaa sitten yhteen kun aika jättää jommasta kummasta eläimestä. Et ole suhteessa miehen vanhempien kanssa joten heidän mielipiteensä on aivan tyhjän kanssa.
Herran jumala sentään! Ja olet vielä muuttamassa yhteen vaikka miehen vanhemmatkin ovat jo lusikkansa sotkeneet tähän soppaan. Ihan sairas kuvio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Älä luovu kissasta! Kadut sitä varmasti pian. Voisitteko muuttaa isompaan asuntoon, jossa eläimet voisivat vuorotellen olla omissa huoneissaan, kun totutatte niitä toisiinsa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Teidän ei ole tarkoitus olla yhdessä! Aivan selvä juttu, itse et sitä tietenkään näe mutta me ulkopuoliset näemme. Jos suhde alkaa noin, niin herraisä sentään!
Hehe! Oliko tämä se hauska provo, jota joku pyysi tekemään tuossa etusivulla?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ongelma ei ole koira eikä kissa vaan noi pahukset apekaskokelaat.
Voit olla satavarma, että teillä on vastaisuudessakin joukkueet joka erimielisyydessä.
Ilmeisesti miehes selostaa vanhemmilleen kaikki välisenne asiat. Mietipä sitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en huolisi kissaa kotiini millään ehdolla.
Koira- ja kissaihmiset on yleensä eri maata.
Sanot vähän kummallisesti että miehellä on ollut koira 2 vuotta. Yleensä sanotaan ikä. Vai onko se ottanut aikuisen koiran?
Huono yhtälö kaiken kaikkiaan.
Ei tulisi mieleenkään enää edes harkita yhteenmuuttoa miehen kanssa joka kehtaa vaatia mua luopumaan lemmikistäni ja sotkee vielä vanhempansa asiaan. En lähtisi tuosta asiasta tappelemaan, ihan hullua!
Oma ratkaisu olisi ollut kummallakin omat asunnot samassa kaupungissa. Eläimiä voisi silloin yrittää vielä totuttaa toisiinsa ajan kanssa vierailuilla toistensa luona. Jos ei totu niin yhteen ei vielä muutettaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En luopuisi lemmikistäni yhdenkään miehen takia. Miehiä tulee ja menee, mutta omalle lemmikille sinä olet koko maailma kuolemaan asti.
Mites sun opiskelu tai työ? Jääkö nekin?
Miksi muuttaisit Helsinkiin pieneen asuntoon?
Ap täällä vielä.
Tosiaan, en minä vaadi miestä luopumaan koirastaan sen enempää kuin hänkään minua kissastani. Miehen koira on ollut hänellä pari vuotta, tullut kaverinsa kautta on nyt viisi vuotta, joten vielä ei aika ole jättämässä siitäkään, eikä toivottavasti kissastakaan.
Mies ei ole usuttanut vanhempiaan tähän soppaan, ei välitä siitä, että he puuttuvat tähän, mutta ovat ihan itsenäisesti alkaneet ottamaan tässä tätä hyökkäyslinjaa, appivanhemmat siis.
Oikeasti suhde olisi kyllä siinä pisteessä, etä yhteenmuutto olisi oikea askel tässä, 1,5 vuotta yhdessä ja vakiintuminen on kuitenkin jo aika selvää molemmille ja tavallaan arki on ..hmm. arkista, joten uusi askel tuntuisi ihanalta molemmista. Mutta emme kumpikaan osaa tätä dilemmaa nyt ratkaista.
Vierailija kirjoitti:
Mites sun opiskelu tai työ? Jääkö nekin?
Miksi muuttaisit Helsinkiin pieneen asuntoon?
Miesystävällä on työ Hkissä, itse olen tehnyt keikkatöitä ja haaveissa opiskelut Hkissä, nytkin paperit sisällä, mutta saa nähdä pääsenkö. Omat kuviot on vähän auki siltä osin, mutta täällä pikkupaikalla tuskin mitään isoa mahdollisuutta tarjoaa, jos ei ihmeitä tapahdu, siksi Helsinkiin.
ap
Jos kuvittelen että mun olisi pitänyt luopua koirastani jonkun kissavanhuksen takia, niin ei ei...
Tappeleeko eläimet vai mikä on ongelma?
Naurettavia tuossa ovat teidän molempien vanhemmat jotka sotkeentuvat asioihinne.
Taidatte olla molemmat vielä itsenäistymättä.
Mikset ota opiskelija-asuntoa?
Alue: Aihe vapaa
No huh huh, unohda koko mies! Jo on pienet ongelmat sulla. Mietippä sitten kun teillä on yhteinen lapsi, ja eroatte, ja pitää riidellä tapaamisoikeuksista. Juokse jo nyt karkuun!