Lue keskustelun säännöt.
Ero pitkästä suhteesta vain haluttomuuden vuoksi?
26.06.2018 |
Olen elänyt elämäni onnellisimmat vuodet hyvän miehen kanssa, ja lapsetkin ovat jo kasvaneet isoiksi. Kaikki muu toimii, paitsi seksi! Melkein tuntuu, että luemme toistemme ajatukset, meillä on yhteiset mielenkiinnon kohteet ja harrastukset, olemme molemmat ihan hyväkuntoisia ja kivan näköisiä, talous ja työ tasapainossa, luottamus kunnossa, yhteistä huumoria löytyy jne. Voisin sanoa, että minulla on täydellinen mies, joka huomioi minut kaikessa, paitsi haluttomuudessani.
Jo silloin, kun olin nuori ja kokematon tyttönen, en kokenut halua seksiin, mutta suostuin sinnikkään piirittämisen jälkeen, kun ajattelin sen kuuluvan asiaan. Tulin raskaaksi, ja mieheni ällötti minua. Ajattelin sen johtuvan raskaudesta. Pikkulapsiaikana ajattelin sen johtuvan väsymyksestä. Mutta vieläkään haluttomuus mieheni seksiin johtavaan kosketukseen ei ole väistynyt, vaikka elämä muuten on jo helppoa ja tasaista. Olen yrittänyt ajatella itseni himokkaaksi, olen ottanut omaa aikaa ja tehnyt asioita, jotta olisin itseeni tyytyväinen, mutta ei, en vain halua miestäni. En ymmärrä tätä halun puutetta, kun kaiken järjen mukaan mieheni on kaikkea mitä haluan, ja mitä aika moni muukin haluaisi. Olemme muiden silmissä ns. ihannepari.
Mieheni ei halua erota, mutta loukkaantuu ja pahoittaa mielensä toistuvasta torjutuksi tulemisesta. Minä pahoitan mieleni, kun tiedän loukkaavani miestäni, enkä todellakaan tahtoisi. Mutta siitäkin tulee paha olla, kun antaa toisen mieliksi. Tulee käytetty ja likaiken olo, kun mies kuitenkin tietää, kuinka pahalta minusta tuntuu, ja silti hän on valmis ottamaan omansa. Inhoan hänen kiihkeää huohotustaan ja kourimistaan. Inhoan meitä molempia seksin jälkeen.
Olen puhunut haluttomuudestani ja eron mahdollisuudesta pitkään, mutta koska mieheni ei ole halunnut erota, vaan on vakuutellut kuolematonta rakkauttaan minuun, luvannut muuttua paremmaksi vuokseni (ei tuosta enää paremmaksi voi tulla!!!), en ole vienyt ajatusta suunnitelmien asteelle. Toisaalta on myös pelottanut luopua kaikesta muusta hyvästä, hauskasta ja turvallisesta, ydinperheestä. En tiedä, miten osaisin elää ilman häntä, kun hän on ollut kanssani koko aikuiselämäni. Ehkä en osaisikaan, kuolisin ikävään ja suruun siitä, että pakottaisin meidät molemmat heittämään vakaan, yhdessä suunnitellun tulevaisuuden hukkaan. Miehelleni se olisi erityisen epäreilua, kun hän ei sellaista halua, vaan tahtoo kanssani loppuelämän, jonka nuorena hänelle lupasin.
Minun on kuitenkin kaiken ihanan keskellä välillä tosi paha olla, koska seksi ällöttää ja ahdistaa, ja koen olevani huono puoliso, joka ei anna toiselle sitä, minkä hän ansaitsee. Voiko tämä vielä muuttua paremmaksi tästä? Onko kukaan eronnut vastaavassa tilanteessa? Kaduitko?
Nyt ajatuksiani ja tunteitani vielä sekoittaa havainto, että maailmassa on ihminen, jonka lähellä minäkin koen pökerryttävää halua, palavaa rakkautta ja hellyyttä. Sellaista, jota en uskonut voivani kokea. Se olisi siis mahdollista minullekin... Voisi olla. Miksi en voisi saada sitä mieheni kanssa, joka sen ansaitsisi? Olen sekaisin ja surullinen. En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Olen kuitenkin aina ajatellut, että olen yhden miehen nainen.
Kommentit (44)
Sääliksi käy teitä molempia. On jotenkin surullista, kun kaksi toisilleen tärkeässä asiassa yhteensopimatonta ihmistä on päätynyt yhteen ja yrittää myöskin pysyä. Etenkin kun seksuaalisuus on niistä tärkein. Oikeastaan kaikkea muutahan tässä elämässä voi tehdä ystävien tai sukulaistenkin kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ootko ihan varma että olet kertonut miehellesi noilla sanoilla, että "haluttomuus mieheni seksiin johtavaan kosketukseen ei ole väistynyt", ja että "seksi ällöttää ja ahdistaa"?
Vaikka mainitsitkin, että "mies kuitenkin tietää, kuinka pahalta minusta tuntuu", niin minusta miehenä kuulostaa aika erikoiselta, että mies silti haluaa sinun kanssasi seksiä. Itse olisin kyllä jo lähtenyt kävelemään, jos olisit oikein noilla sanoilla sen maininnut.
Itseäni ei kyllä haluttaisi, jos vaimo kertoisi, että kosketukseni ja seksi minun kanssani ällöttää.
Nyt kun kerrot hänelle vielä, että "maailmassa on ihminen, jonka lähellä minäkin koen pökerryttävää halua, palavaa rakkautta ja hellyyttä", niin johan on kumma jos ei ukko liukene.
Nimenomaan näin! Ja jos mies todella tietää, miten vastenmielistä seksi naiselle on ja tyydyttää silti tarpeensa tähän, on se ristiriidassa ap:n kuvailujen kanssa siitä, miten hyvä mies hänellä on. Eli 1) joko mies ei tiedä tai 2) mies ei ole niin ihana kuin ap kertoo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko ihan varma että olet kertonut miehellesi noilla sanoilla, että "haluttomuus mieheni seksiin johtavaan kosketukseen ei ole väistynyt", ja että "seksi ällöttää ja ahdistaa"?
Vaikka mainitsitkin, että "mies kuitenkin tietää, kuinka pahalta minusta tuntuu", niin minusta miehenä kuulostaa aika erikoiselta, että mies silti haluaa sinun kanssasi seksiä. Itse olisin kyllä jo lähtenyt kävelemään, jos olisit oikein noilla sanoilla sen maininnut.
Itseäni ei kyllä haluttaisi, jos vaimo kertoisi, että kosketukseni ja seksi minun kanssani ällöttää.
Nyt kun kerrot hänelle vielä, että "maailmassa on ihminen, jonka lähellä minäkin koen pökerryttävää halua, palavaa rakkautta ja hellyyttä", niin johan on kumma jos ei ukko liukene.
Nimenomaan näin! Ja jos mies todella tietää, miten vastenmielistä seksi naiselle on ja tyydyttää silti tarpeensa tähän, on se ristiriidassa ap:n kuvailujen kanssa siitä, miten hyvä mies hänellä on. Eli 1) joko mies ei tiedä tai 2) mies ei ole niin ihana kuin ap kertoo.
Mies saattaa pysyä yhdessä myös rahan tai yhteisön paineen vuoksi. Miltä ajatus mahtaa aloittajasta tuntua?
Vierailija kirjoitti:
Voih, ihan kuin minun elämäni. En ole koskaan suuremmin halunnut miestäni ja koko avioliiton ajan meillä on ollut tosi vähän seksiä ja tosi pitkiä aikoja, ettei sitä ole ollut ollenkaan. Nyt on taas pian kolme vuotta seksittömyyttä täynnä.
Meilläkään mies ei halua erota. Riidan keskellä kyllä on monet kerrat sillä uhkaillut, mutta koskaan ei sitä uskalla eikä halua toteuttaa. Itse olen sanonut, että erotaan vaan, helpompaa se olisi molemmille.
Kuitenkin lapset ja helppo ja tuttu arki pitää yhdessä. Ei itselläkään ole rohkeutta, kun toisen kanssa on jo niin monta vuotta elänyt.
Nyt olen sitten viimeisen vuoden aikana ymmärtänyt ja viimein hiukan uskaltanut sen itselleni myöntää, että kai en sitten vain aidosti rakasta miestäni. Rakastan kuin veljeä tai hyvää ystävää, mutta en niin kuin nainen miestä, koska seksi hänen kanssaan tuntuu kaikkea muulta kuin ihanalta.
Onneksi mies on lopettanut vonkaamisen ja painostamisen. Ehkä hänkin nyt sitten vain odottaa, että aika kuluu ja vanhainkoti kutsuu...
Mutta kyllä mä välillä kaipaan ihan hirveästi rakkautta. Toisen ihmisen kosketusta ja varsinkin sitä, että itse saisin koskea ihmistä, jota haluan ja rakastan.
Kaikki sympatiani sinulle. Olisipa mukava jakaa ajatuksia enemmänkin jonkun sellaisen kanssa, joka tietää, millaista tämä on. Ei tästä voi oikein kenellekään puhua, kun ongelmat eivät näy ulospäin, ja miehestäni asioiden julkitulo olisi epämukavaa, vaikka eihän hänellä mitään hävettävää ole. Ja minusta tuntuu, että se millainen olen, aiheuttaa helposti tuomitsevia ja arvostelevia reaktioita, vaikka en minä tällainen halua olla miestäni kohtaan. Jos saisin päättää, olisin himokas vaimo sen lisäksi, että olen muutenkin ihan kelvollinen ja helppo kumppani.
Vähän kirpaisee tuo "vanhainkoti kutsuu" kohta. Minä näen meidät yhdessä vanhoina, istumassa kiikustuolissa, paapomassa lapsenlapsia, ja sitten en ehkä kuitenkaan. Pitäisikö vielä kuitenkin yrittää, että emme menettäisi kaikkea muuta hyvää? Ties millainen kauhea ja surullisen yksinäinen tulevaisuus minua odottaa, jos eroamme. Vielä kauheampaa olisi, jos pilaisin mieheni tulevaisuuden.
Jos aika hoitaisi asian niin, että minun haluni kasvaisivat, ja miehelleni tulisi erektio-ongelmaa. No joo, huono kevennys. Ei tästä kevyttä saa.
Vierailija kirjoitti:
Todellakin, vastentahtoinen seksi syö henkisesti. Se saa myös epäilemään omaa arvoa ja paikkaa miehen elämässä.
Kai kaikki tämän ajatuksen hyväksyvät ymmärtävät, että tämä toimii myös toisinpäin?
Todellakin, vastentahtoinen puutteessa oleminen syö henkisesti. Se saa myös epäilemään omaa arvoa ja paikkaa miehen/naisen elämässä.
Onko se reilua toista kohtaan, että pakottaa toisen osapuolen olemaan suhteessa, jossa ei saa silloin tällöin tyydytettyjä suhteen perusarvoihin oletettua kanssakäymistä kumppanin kanssa? EIkö seksi ole juurikin se mikä sitoo suhdetta vielä tiiviimmin yhteen? Välillä joutuu tekemään kompromissejä suhteessa, jotta parisuhde onnistuu. Jos toinen kokee jäävänsä paitsi jostain itselle tärkeästä asiasta, voi suhteen lopettaa samantien, koska sillä suhteella ei ole pitkää tahi onnellista loppua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
m42 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Todellakin, vastentahtoinen seksi syö henkisesti. Se saa myös epäilemään omaa arvoa ja paikkaa miehen elämässä.
Kai kaikki tämän ajatuksen hyväksyvät ymmärtävät, että tämä toimii myös toisinpäin?
Todellakin, vastentahtoinen puutteessa oleminen syö henkisesti. Se saa myös epäilemään omaa arvoa ja paikkaa miehen/naisen elämässä.
Onko se reilua toista kohtaan, että pakottaa toisen osapuolen olemaan suhteessa, jossa ei saa silloin tällöin tyydytettyjä suhteen perusarvoihin oletettua kanssakäymistä kumppanin kanssa? EIkö seksi ole juurikin se mikä sitoo suhdetta vielä tiiviimmin yhteen? Välillä joutuu tekemään kompromissejä suhteessa, jotta parisuhde onnistuu. Jos toinen kokee jäävänsä paitsi jostain itselle tärkeästä asiasta, voi suhteen lopettaa samantien, koska sillä suhteella ei ole pitkää tahi onnellista loppua.
Kyllä, minä ymmärrän, että tämä toimii myös toisinpäin. Tiedän, että mieheni kärsii tilanteesta siinä missä minäkin. Ja koska en usko, että minä yhtäkkiä kykenisin häntä haluamaan tai nauttimaan siitä, että annan hänelle velvollisuudesta, olen yrittänyt keskustella asiasta hänen kanssaan ja nostanut puheeksi myös mahdollisuuden eroamisesta, jolloin miehenikin saisi vielä mahdollisuuden löytää itselleen kumppanin, joka haluaa häntä myös seksuaalisesti. Mutta mieheni on se, joka ei tälle ajatukselle lämpene. Kaipa hänkin pelkää, mitä kaikkea ero lopulta toisi tullessaan, kun kaikki muut asiat ovat hyvin. Meillä on pitkä yhteinen taival takana, paljon toteuttamattomia suunnitelmia ja haaveita vielä, tottumusta ja turvallisuutta. Siitä on todella vaikea irtautua. Onko seksuaalinen yhteensopimattomuus riittävä syy? Voisimmeko olla onnellisempia erillämme?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko ihan varma että olet kertonut miehellesi noilla sanoilla, että "haluttomuus mieheni seksiin johtavaan kosketukseen ei ole väistynyt", ja että "seksi ällöttää ja ahdistaa"?
Vaikka mainitsitkin, että "mies kuitenkin tietää, kuinka pahalta minusta tuntuu", niin minusta miehenä kuulostaa aika erikoiselta, että mies silti haluaa sinun kanssasi seksiä. Itse olisin kyllä jo lähtenyt kävelemään, jos olisit oikein noilla sanoilla sen maininnut.
Itseäni ei kyllä haluttaisi, jos vaimo kertoisi, että kosketukseni ja seksi minun kanssani ällöttää.
Nyt kun kerrot hänelle vielä, että "maailmassa on ihminen, jonka lähellä minäkin koen pökerryttävää halua, palavaa rakkautta ja hellyyttä", niin johan on kumma jos ei ukko liukene.
Nimenomaan näin! Ja jos mies todella tietää, miten vastenmielistä seksi naiselle on ja tyydyttää silti tarpeensa tähän, on se ristiriidassa ap:n kuvailujen kanssa siitä, miten hyvä mies hänellä on. Eli 1) joko mies ei tiedä tai 2) mies ei ole niin ihana kuin ap kertoo.
Mies saattaa pysyä yhdessä myös rahan tai yhteisön paineen vuoksi. Miltä ajatus mahtaa aloittajasta tuntua?
Ei mies yhdessä halua pysyä rahan vuoksi. Molemmilla on vakituiset työpaikat, mutta miehellä paremmat tulot. Minä jäisin erossa tiukemmalle taloudellisesti, enkä olisi vaatimassa mieheltä mitään. Yhteisön paine saattaisi jonkin verran vaikuttaa. Mietinhän sitä minäkin. Eron myötä menettäisin varmasti monta sukulaista ja tuttavaa, jotka eivät ymmärtäisi eroa hyvästä miehestä. Kauhistelua saisimme varmasti kumpikin osaksemme niin töissä kuin vapaa-aikanakin. Olemmehan "täydellinen pari". Ne, joista ei eroa ikinä uskoisi. Mieheni on sanonut, että ei halua vanheta yksin. Sitä kai hän pelkää, jos meille ero tulisi. Ei kuulemma halua ketään muuta kuin minut. Minusta tuntuu, että en kai minä omista itsekkäistä syistäni voisi mieheni elämää laittaa sekaisin, jos hän kerran haluaa tällaisessa suhteessa mieluummin olla kuin katsella ympärilleen ajatuksella, että löytäisi itselleen kumppanin, joka oikeasti haluaa häntä.
Olen minä sitä miettinyt, onko mies niin ihana, kun tosiaan pystyy ottamaan omansa tietäen, että toisesta tuntuu pahalta. Olen tästä kysynyt häneltä: "Kuinka sinä voit jatkaa loppuun saakka, vaikka näet, että toiselta valuu kyyneleet?" Kyllä, joskus koko toimitus on ollut niin vastenmielinen ja vaikea minulle, että en ole voinut pidätellä kyyneleitä. Hän puolustautui sillä, että on joskus nähnyt minun nauttivan paljon, ja sen perusteella hän uskoo, että voisin vielä nauttia, kun hän vaan yrittää.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voi miten tuttuja tunteita ja ajatuksia.
Meillä on kohta 20 vuotta yhteistä elämää takanamme. Niistä viimeiset 8 seksuaalisesti erittäin epätyydyttäviä. Monta vuotta suostuin seksiin mieheni vuoksi (koska niin kuuluu tehdä), kunnes olin itse niin rikki, että välillä itkin itseni uneen. Tuntui, että mieheni koski minua vain ja ainoastaan silloin kun halusi seksiä ja muuten kaikki hellyys puuttui. Aika pitkään jaksoin sinnitellä, mutta lopulta kieltäydyin seksistä, koska pelkkä ajatus siitä tuntui pahalta.
Tätä on nyt jatkunut 2 vuotta ja mies odottaa tilanteen parantuvan. Itse taas en jotenkin usko enää ikinä haluavani häntä. En oikeastaan halua edes nähdä häntä alasti ja olen alkanut karttamaan sellaisia tilanteita (esim saunon vain tyttärieni kanssa). Olen pikkuhiljaa alkanut myös vältellä muuta fyysistä kontaktia häneen. Iltasuukko annetaan joka ilta, mutta sekin tuntuu vähän pakotetulta. Ja halailu tai hyväilykään ei tunnu luontevalta, vaikka pitkään toivoin juuri sitä muutakin hellyyttä kuin vain silloin kun mies haluaa seksiä.
Mutta miten ihmeessä tästä eteenpäin? Periaatteessa kaikki on hyvin... meillä on hyvä koti, ihanat lapset ja arki rullaa. Läheisyys, intiimiys ja seksi vaan ei rullaa. Ajattelen itse jatkuvasti eroa ja unelmoin siitä, millaista olisi asua yksin lasten kanssa. Mutta jotenkin vaan en uskalla tehdä sitä muutosta. Mieskin puhuu aina välillä erosta (kun kypsyy olemaan ilman seksiä) mutta heti kun keskustelut menevät vähänkään vakavammin eron puolelle, alkaa perumaan puheitaan ja lupaa että jaksaa odottaa, että minunkin tekee mieli.
Välillä tunnen olevani ihan jumissa tämän asian kanssa. En kertakaikkiaan halua miestäni (en kyllä tällä hetkellä tunne halua ketään muutakaan miestä kohtaan). Mitä ihmettä tässä pitäisi tehdä? Ja miten tästä voi päästä eteenpäin
Jälleen kysyn saman kysymyksen minkä aikaisemminkin? Miksi kunnolliset hyvät miehet eivät saa naista haluamaan seksiä? Miksi välinpitämättömät pelimiehet saavat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli sama mutta toisin päin, eli mies oli se haluton osapuoli. Laitettiin ensin suhde avoimeksi (minun aloitteestani), näin sain ainakin itse seksiä. Loppujen lopuksi päädyin kuitenkin jättämään hänet, sillä tulin siihen tulokseen että haluan olla ihmissuhteessa, jossa saan myös sen seksin ilman että sitä tarvii ulkoistaa. Muuten oltiin juurikin kuvailemasi kaltainen pari. Rakkaus oli syvää, seksi oli syvältä.
Nyt olen suhteessa miehen kanssa, joka on - jos mahdollista - vieläkin parempi puoliso minulle kuin eksäni oli, mutta haluaa sen lisäksi joka päivä (kuten minäkin). Eli minun tapauksessani vaihtamalla parani.
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kysyn saman kysymyksen minkä aikaisemminkin? Miksi kunnolliset hyvät miehet eivät saa naista haluamaan seksiä? Miksi välinpitämättömät pelimiehet saavat?
Ja miksi naiset menevät kimppaan sellaisten miesten kanssa joita eivät edes oikeasti halua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jaa... hyvä kysymys. En ole koskaan syttynyt myöskään ns "pahoista pojista" ja meillä oli ihan kohtuullisen hyvä suhde 12 vuoden ajan (ja halusin häntä). PIkkuhiljaa se muuttui kun tuntui, että pikkulapsivaiheen kiireessä kaikki muu hellyys unohtui ja mies koski minua vain silloin kun halusi sekksia. Ja, minua ei haluttanut mutta suostuin "kun se kuuluu asiaan avioliitossa".
Varmaan näin jälkiviisaana voi sanoa, että olisi pitänyt puhua omista tuntemuksista paljon aikaisemmin. Mutta ei se aina ole niin helppoa sanoa ääneen sitä, että nyt meillä on ongelmia. Ei sitä ihan alkuun varmaan halunnut myöntää edes itselleen. Ajatteli ehkä, että se parenee itsekseen. Ja sitten kun alettiin puhumaan, niin ei enää osattu korjata
Tuntuu että näitä tällaisia pariskuntia on aika paljon. Juuri pari viikkoa sitten päädyin sänkyyn erään mukavan nelikymppisen miehen kanssa ja hän sitten kertoi minulle tuon tarinan että muuten menee vaimon kanssa ihan ok, mutta seksiä ei kotona saa. Olisi halunnut alkaa tapailemaan. Olen itse juuri eroamassa ja en nyt halua asioita sotkea enempää tällaisilla asioilla. Jotenkin vaan säälitti, mukava mies ja ihan kivan näköinenkin. Jos olisi vapaa, ottaisin heti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskomatonta!!! Teidän kirjoitukset tuntuu kuin omasta elämästäni. Hyvä mies, ihana perhe, talous kunnossa, suhde kunnossa, paitsi seksti ei toimi. Unelmoin siitä tunteestä, että haluttaa niin, että housut kastuu (muistan vielä miltä se tuntuu). Ja että toisen halukkuus tuntuisi innostavalta ja ihanalta
Jos jollain on kokemuksia siitä, miten halukkuuden saa takaisin suhteeseen, niin otan vinkkejä vastaan enemmän kuin mielelläni!!! En pysty ”pakottamaan” itseäni haluamaan eikä naisten lehtien ohjeet ”Näin palautat intohimon suhteesi” tunnu toimivan. En myöskään pysty seksiin vasten tahtoani, joten aikamoisessa pattitilanteessa olen.
Haluaisin itsekin tästä tilanteesta eroon ja pohdin avioeroa yhtenä tienä ulos. En vain ole varma olenko valmis uhraamaan kaiken hyvän vain sen takia, että seksi ei enää toimi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jälleen kysyn saman kysymyksen minkä aikaisemminkin? Miksi kunnolliset hyvät miehet eivät saa naista haluamaan seksiä? Miksi välinpitämättömät pelimiehet saavat?
Ja miksi naiset menevät kimppaan sellaisten miesten kanssa joita eivät edes oikeasti halua?
Omalta osaltani vastaan, että en minä mennyt kimppaan sellaisen miehen kanssa, jota en halua.
Halusin häntä tosi paljon alussa ja sitä kesti monen vuoden ajan. Tämä haluttomuus on vasta viime vuosina tullut ongelma (jonka takana on ehkä suhteessa olleet muut ongelmat). Mutta vaikka montaa muuta asiaa ollaan saatu työstettyä (jopa pariterapian avulla), niin tämä haluttomuusongelma ei katoa
Näyttää siltä, että miehellä ei ole muuta elämässä, kuin ap pelkästään. Ihmekkää jos ahdistaa, kun ap näyttää olevan vastuussa miehen elämästä. Miehellä ei ole muuta elämää kuin ap pelkästää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko ihan varma että olet kertonut miehellesi noilla sanoilla, että "haluttomuus mieheni seksiin johtavaan kosketukseen ei ole väistynyt", ja että "seksi ällöttää ja ahdistaa"?
Vaikka mainitsitkin, että "mies kuitenkin tietää, kuinka pahalta minusta tuntuu", niin minusta miehenä kuulostaa aika erikoiselta, että mies silti haluaa sinun kanssasi seksiä. Itse olisin kyllä jo lähtenyt kävelemään, jos olisit oikein noilla sanoilla sen maininnut.
Itseäni ei kyllä haluttaisi, jos vaimo kertoisi, että kosketukseni ja seksi minun kanssani ällöttää.
Nyt kun kerrot hänelle vielä, että "maailmassa on ihminen, jonka lähellä minäkin koen pökerryttävää halua, palavaa rakkautta ja hellyyttä", niin johan on kumma jos ei ukko liukene.
Nimenomaan näin! Ja jos mies todella tietää, miten vastenmielistä seksi naiselle on ja tyydyttää silti tarpeensa tähän, on se ristiriidassa ap:n kuvailujen kanssa siitä, miten hyvä mies hänellä on. Eli 1) joko mies ei tiedä tai 2) mies ei ole niin ihana kuin ap kertoo.
Mies saattaa pysyä yhdessä myös rahan tai yhteisön paineen vuoksi. Miltä ajatus mahtaa aloittajasta tuntua?
Olen minä sitä miettinyt, onko mies niin ihana, kun tosiaan pystyy ottamaan omansa tietäen, että toisesta tuntuu pahalta. Olen tästä kysynyt häneltä: "Kuinka sinä voit jatkaa loppuun saakka, vaikka näet, että toiselta valuu kyyneleet?" Kyllä, joskus koko toimitus on ollut niin vastenmielinen ja vaikea minulle, että en ole voinut pidätellä kyyneleitä. Hän puolustautui sillä, että on joskus nähnyt minun nauttivan paljon, ja sen perusteella hän uskoo, että voisin vielä nauttia, kun hän vaan yrittää.
Ap
Et kai sinä usko tuota selitystä? Että uskoo, että jos vaan yrittää = jatkaa sinulle vastenmielistä toimitusta, niin opit vielä nauttimaan?
Todella kieroa... sanoisin, että mies manipuloi sinua. Saa jotain ihmeellistä tyydytystä teidän tilanteesta. Kieroutunutta.
Minusta tuntuu, että miehet alkavat pitämään meitä vaimoja itsestään selvyyksinä ja eivät enää halua panostaa siihen että vaimokin kävisi kuumana.
Meilläkin on niin totta se, että silloin pussaillaan ja halaillaan, kun halutaan seksiä, mutta muuten olla möllötetään itsetyytyväisen näköisenä.
Olen myös huomannut sen pohdiskeluissani, että silloin itseäni halutti enemmän, kun ei ollut mahdollisuukisa esim. lasten kotona ollessa ihan joka hetki rakastella.
Mies olisi vamlis aina, mutta itse haluaisin vähän ronattista virittelyä.
Kyllä tietyst hormonitkin vaikuttavat asiaan, mutta tuntuu, ettei mieheni hormonit lepää yhtään ja itse haluaisi vähän lepoakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ootko ihan varma että olet kertonut miehellesi noilla sanoilla, että "haluttomuus mieheni seksiin johtavaan kosketukseen ei ole väistynyt", ja että "seksi ällöttää ja ahdistaa"?
Vaikka mainitsitkin, että "mies kuitenkin tietää, kuinka pahalta minusta tuntuu", niin minusta miehenä kuulostaa aika erikoiselta, että mies silti haluaa sinun kanssasi seksiä. Itse olisin kyllä jo lähtenyt kävelemään, jos olisit oikein noilla sanoilla sen maininnut.
Itseäni ei kyllä haluttaisi, jos vaimo kertoisi, että kosketukseni ja seksi minun kanssani ällöttää.
Nyt kun kerrot hänelle vielä, että "maailmassa on ihminen, jonka lähellä minäkin koen pökerryttävää halua, palavaa rakkautta ja hellyyttä", niin johan on kumma jos ei ukko liukene.
Nimenomaan näin! Ja jos mies todella tietää, miten vastenmielistä seksi naiselle on ja tyydyttää silti tarpeensa tähän, on se ristiriidassa ap:n kuvailujen kanssa siitä, miten hyvä mies hänellä on. Eli 1) joko mies ei tiedä tai 2) mies ei ole niin ihana kuin ap kertoo.
Mies saattaa pysyä yhdessä myös rahan tai yhteisön paineen vuoksi. Miltä ajatus mahtaa aloittajasta tuntua?
Olen minä sitä miettinyt, onko mies niin ihana, kun tosiaan pystyy ottamaan omansa tietäen, että toisesta tuntuu pahalta. Olen tästä kysynyt häneltä: "Kuinka sinä voit jatkaa loppuun saakka, vaikka näet, että toiselta valuu kyyneleet?" Kyllä, joskus koko toimitus on ollut niin vastenmielinen ja vaikea minulle, että en ole voinut pidätellä kyyneleitä. Hän puolustautui sillä, että on joskus nähnyt minun nauttivan paljon, ja sen perusteella hän uskoo, että voisin vielä nauttia, kun hän vaan yrittää.
Ap
Et kai sinä usko tuota selitystä? Että uskoo, että jos vaan yrittää = jatkaa sinulle vastenmielistä toimitusta, niin opit vielä nauttimaan?
Todella kieroa... sanoisin, että mies manipuloi sinua. Saa jotain ihmeellistä tyydytystä teidän tilanteesta. Kieroutunutta.
Samaa mieltä!!!
Vaikka elän pitkälti samanlaisessa tilanteessa kuin AP, niin yksi MERKITTÄVÄ ero löytyy: Mieheni uskoo, kun sanon EI!!! Ihan oikeasti: kertomuksestasi tulee sellainen olo, että raiskaus ei ole kaukana. Jos mies näkee, että sinä itket ja jatkaa silti, niin ei kyllä kovin hyvältä mieheltä vaikuta. Päinvastoin!
Lähde ulos suhteestasi oman mielenterveytesi vuoksi. Ja lähde PIAN!
Näitä naisia on suomi24 täynnä.