Lue keskustelun säännöt.
Ero pitkästä suhteesta vain haluttomuuden vuoksi?
26.06.2018 |
Olen elänyt elämäni onnellisimmat vuodet hyvän miehen kanssa, ja lapsetkin ovat jo kasvaneet isoiksi. Kaikki muu toimii, paitsi seksi! Melkein tuntuu, että luemme toistemme ajatukset, meillä on yhteiset mielenkiinnon kohteet ja harrastukset, olemme molemmat ihan hyväkuntoisia ja kivan näköisiä, talous ja työ tasapainossa, luottamus kunnossa, yhteistä huumoria löytyy jne. Voisin sanoa, että minulla on täydellinen mies, joka huomioi minut kaikessa, paitsi haluttomuudessani.
Jo silloin, kun olin nuori ja kokematon tyttönen, en kokenut halua seksiin, mutta suostuin sinnikkään piirittämisen jälkeen, kun ajattelin sen kuuluvan asiaan. Tulin raskaaksi, ja mieheni ällötti minua. Ajattelin sen johtuvan raskaudesta. Pikkulapsiaikana ajattelin sen johtuvan väsymyksestä. Mutta vieläkään haluttomuus mieheni seksiin johtavaan kosketukseen ei ole väistynyt, vaikka elämä muuten on jo helppoa ja tasaista. Olen yrittänyt ajatella itseni himokkaaksi, olen ottanut omaa aikaa ja tehnyt asioita, jotta olisin itseeni tyytyväinen, mutta ei, en vain halua miestäni. En ymmärrä tätä halun puutetta, kun kaiken järjen mukaan mieheni on kaikkea mitä haluan, ja mitä aika moni muukin haluaisi. Olemme muiden silmissä ns. ihannepari.
Mieheni ei halua erota, mutta loukkaantuu ja pahoittaa mielensä toistuvasta torjutuksi tulemisesta. Minä pahoitan mieleni, kun tiedän loukkaavani miestäni, enkä todellakaan tahtoisi. Mutta siitäkin tulee paha olla, kun antaa toisen mieliksi. Tulee käytetty ja likaiken olo, kun mies kuitenkin tietää, kuinka pahalta minusta tuntuu, ja silti hän on valmis ottamaan omansa. Inhoan hänen kiihkeää huohotustaan ja kourimistaan. Inhoan meitä molempia seksin jälkeen.
Olen puhunut haluttomuudestani ja eron mahdollisuudesta pitkään, mutta koska mieheni ei ole halunnut erota, vaan on vakuutellut kuolematonta rakkauttaan minuun, luvannut muuttua paremmaksi vuokseni (ei tuosta enää paremmaksi voi tulla!!!), en ole vienyt ajatusta suunnitelmien asteelle. Toisaalta on myös pelottanut luopua kaikesta muusta hyvästä, hauskasta ja turvallisesta, ydinperheestä. En tiedä, miten osaisin elää ilman häntä, kun hän on ollut kanssani koko aikuiselämäni. Ehkä en osaisikaan, kuolisin ikävään ja suruun siitä, että pakottaisin meidät molemmat heittämään vakaan, yhdessä suunnitellun tulevaisuuden hukkaan. Miehelleni se olisi erityisen epäreilua, kun hän ei sellaista halua, vaan tahtoo kanssani loppuelämän, jonka nuorena hänelle lupasin.
Minun on kuitenkin kaiken ihanan keskellä välillä tosi paha olla, koska seksi ällöttää ja ahdistaa, ja koen olevani huono puoliso, joka ei anna toiselle sitä, minkä hän ansaitsee. Voiko tämä vielä muuttua paremmaksi tästä? Onko kukaan eronnut vastaavassa tilanteessa? Kaduitko?
Nyt ajatuksiani ja tunteitani vielä sekoittaa havainto, että maailmassa on ihminen, jonka lähellä minäkin koen pökerryttävää halua, palavaa rakkautta ja hellyyttä. Sellaista, jota en uskonut voivani kokea. Se olisi siis mahdollista minullekin... Voisi olla. Miksi en voisi saada sitä mieheni kanssa, joka sen ansaitsisi? Olen sekaisin ja surullinen. En tiedä, mitä minun pitäisi tehdä. Olen kuitenkin aina ajatellut, että olen yhden miehen nainen.
Kommentit (44)
Meillä mies on haluton ja torjuu jatkuvasti. Ei tätä jaksa. Pakko erota vaikka kaikki muu Ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmetyttää että mies olisi pysynyt tuollaisessa liitossa noin kauan.
Meillä täysin sama tilanne! Ja se vielä kärjistyi miehen pettämiseen. Haluan eron mutta mies ei ja tekee kaikkensa eron ja odotuksen estämiseksi . Olen pyytänyt mieheltä eroa nätisti, käskenyt muuttamaan panonsa luo, olen sanonut että en ikinä anna anteeksi hänen tekoaan ja inhoan häntä yli kaiken. JS siltikään mies ei suostu eroon - kuulemma nyt vasta tajuaa kuinka rakastaa mua. No mä en välitä ankara rakasta, toivon vaan että pääsisin eroon.
Ja kyllä se seksuaalinen halu löytyy kun kohtaa oikean miehen. Minäkin kohtasin jokin aika sitten. Hyvä ystäväni vuosien ajalta, uskomattoma komea ja ystävällinen mies, mielettömän seksikäs. Söisin jos voisin 😊
Minä olen eronnut suhteesta jossa mies oli vastenmielinen, oli jo alusta lähtien. Mies halusi sinnikkäästi alkaa seurustelemaan ja myöhemmin pysyä suhteessa vaikka seksi meiltä loppuikin.
Meilläkin tuli sitten miehen taholta pettämistä ja halusin erota mutta mies ei suostunut. Jouduin sitten lähtemään salaa ja salasin uuden osoitteenikin, mikä osoittautui hyväksi ideaksi sillä mies ei halunnut antaa periksi. Onneksi hän sittemmin löysi uuden naisen ja minä sain rauhan.
Mutta itseäni tuo vastentahtoinen seksi söi henkisesti, ja olenkin nyt niin romuna että taidan vihata miehiä. Tarvitsisin varmaan jotain terapiaa. Mutta olen todella onnellinen että minun ei tarvitse suostua enää vastenmielisiin seksipalveluksiin, hyi hitto, se oli kamalaa.
En voi sanoa mitä sinun kannattaa tehdä. Itselläni on elämässä ollut monenlaista menetystä, tutusta ja turvallisesta olen kovien koettelemusten kautta joutunut luopumaan ja suru on ääretöntä. Luopuminen on raskasta. Sinua saattaisi kuitenkin helpottaa jos sinulla on joku rinnalla. Ero parisuhteesta on mielestäni kuitenkin aika kevyt suru verrattuna moniin muihin menetyksiin. Siitä kuitenkin pääsee yli kun aika hieman kuluu, vaikka se eron hetkellä musertavalta tuntuukin. Ai niin, me pysyttiin eron jälkeen hyvinä ystävinä ja ollaan ystäviä vieläkin, ja siitä olen kiitollinen.
Itse olen jo vanhempi, en tavallaan hyväksy pettämistä tai että vaihdetaan uuteen, mutta toisaalta meillä on vain tämä yksi elämä. Jos tapaa jonkun erityisen niin se on todella spesiaalia enkä ole varma että sellaista tilannetta kannattaisi päästää menemään. Itselleni ei ainakaan ole näitä erityisiä enää tullut vastaan, olisi pitänyt ottaa silloin kun olisi saanut. Toisaalta sitähän ei voi tietää onko vetovoima pitempää sorttia, mutta ehkä se kuitenkin olisi sen arvoista. Nykyään ajattelen kun teen elämäni valintoja että mitä katuisinko kuolinvuoteellani että jätin tämän tekemättä. Sitä ainakin kadun että annoin miesten tehdä minulle mitä tekivät vastoin tahtoani.
Vierailija kirjoitti:
Ootko ihan varma että olet kertonut miehellesi noilla sanoilla, että "haluttomuus mieheni seksiin johtavaan kosketukseen ei ole väistynyt", ja että "seksi ällöttää ja ahdistaa"?
Vaikka mainitsitkin, että "mies kuitenkin tietää, kuinka pahalta minusta tuntuu", niin minusta miehenä kuulostaa aika erikoiselta, että mies silti haluaa sinun kanssasi seksiä. Itse olisin kyllä jo lähtenyt kävelemään, jos olisit oikein noilla sanoilla sen maininnut.
Itseäni ei kyllä haluttaisi, jos vaimo kertoisi, että kosketukseni ja seksi minun kanssani ällöttää.
Nyt kun kerrot hänelle vielä, että "maailmassa on ihminen, jonka lähellä minäkin koen pökerryttävää halua, palavaa rakkautta ja hellyyttä", niin johan on kumma jos ei ukko liukene.
En minä tahdo häntä tahallani loukata, enkä todellakaan toivo hänen ymmärtävän viestiä niin, että hän on ällöttävä. Vikahan on minun korvieni välissä. Olen esittänyt asian niin suoraan menemättä kuitenkaan asiattomuuksiin, että kyllä hän tilanteen varmasti ymmärtää. Ja kyllä, senkin hän tietää, että minulla on tunteita toista kohtaan. Hänelle se on vain merkki, että pystyn haluamaan, toivo ei ole menetetty.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No voisitteko kokeilla molemmat harjoittaa seksiä toisten kanssa, mutta silti pysyä yhdessä jos muuten menee hyvin? Ei kaikkien liittojen tarvi olla samanlaisia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen eronnut suhteesta jossa mies oli vastenmielinen, oli jo alusta lähtien. Mies halusi sinnikkäästi alkaa seurustelemaan ja myöhemmin pysyä suhteessa vaikka seksi meiltä loppuikin.
Meilläkin tuli sitten miehen taholta pettämistä ja halusin erota mutta mies ei suostunut. Jouduin sitten lähtemään salaa ja salasin uuden osoitteenikin, mikä osoittautui hyväksi ideaksi sillä mies ei halunnut antaa periksi. Onneksi hän sittemmin löysi uuden naisen ja minä sain rauhan.
Mutta itseäni tuo vastentahtoinen seksi söi henkisesti, ja olenkin nyt niin romuna että taidan vihata miehiä. Tarvitsisin varmaan jotain terapiaa. Mutta olen todella onnellinen että minun ei tarvitse suostua enää vastenmielisiin seksipalveluksiin, hyi hitto, se oli kamalaa.
En voi sanoa mitä sinun kannattaa tehdä. Itselläni on elämässä ollut monenlaista menetystä, tutusta ja turvallisesta olen kovien koettelemusten kautta joutunut luopumaan ja suru on ääretöntä. Luopuminen on raskasta. Sinua saattaisi kuitenkin helpottaa jos sinulla on joku rinnalla. Ero parisuhteesta on mielestäni kuitenkin aika kevyt suru verrattuna moniin muihin menetyksiin. Siitä kuitenkin pääsee yli kun aika hieman kuluu, vaikka se eron hetkellä musertavalta tuntuukin. Ai niin, me pysyttiin eron jälkeen hyvinä ystävinä ja ollaan ystäviä vieläkin, ja siitä olen kiitollinen.
Itse olen jo vanhempi, en tavallaan hyväksy pettämistä tai että vaihdetaan uuteen, mutta toisaalta meillä on vain tämä yksi elämä. Jos tapaa jonkun erityisen niin se on todella spesiaalia enkä ole varma että sellaista tilannetta kannattaisi päästää menemään. Itselleni ei ainakaan ole näitä erityisiä enää tullut vastaan, olisi pitänyt ottaa silloin kun olisi saanut. Toisaalta sitähän ei voi tietää onko vetovoima pitempää sorttia, mutta ehkä se kuitenkin olisi sen arvoista. Nykyään ajattelen kun teen elämäni valintoja että mitä katuisinko kuolinvuoteellani että jätin tämän tekemättä. Sitä ainakin kadun että annoin miesten tehdä minulle mitä tekivät vastoin tahtoani.
Kiitos viestistäsi! Todellakin, vastentahtoinen seksi syö henkisesti. Se saa myös epäilemään omaa arvoa ja paikkaa miehen elämässä. Itse en voisi miestäni painostaa tilanteeseen, jonka tietäisin satuttavan häntä ja olevan vastoin hänen tahtoaan. Tuntuu pahalta, että hän tekee niin minulle, vaikka muuten hyvä ja huomioiva mies onkin. Olen ihan selvin sanoin pyytänyt, että ei aloittaisi joka ainoaa aamua kähmimällä rinnoista ja alapäästä, vaan silittäisi hiuksia ja ihan vain halaisi, pitäisi lähellään, mutta ei. Suudelmat ovat tunkeilevia ja vaativia, ja minä haaveilen, että minua katsottaisiin ja pusuteltaisiin hellän rakastavasti, ilman vaatimuksia. Ehkä olen liian lapsellinen tässä asiassa.
En minäkään hyväksy pettämistä, en todellakaan! Enkä ole koskaan katsellut muita sillä silmällä. Olen vuosia haaveillut, että saisin asua talon ainoana aikuisena. Ilman huonommuuden tunnetta. Ilman paineita. Vasta tuo yksi sattumalta elämääni tupsahtanut ihminen on saanut miettimään, että ehkä en olekaan kokonaan rikki ja viallinen, vaan ainoastaan eksynyt nuorena ja kokemattomana sellaisen ihmisen matkaan, jonka kanssa kemiat eivät yksinkertaisesti kohtaa. Vasta nyt ajattelen, että ehkä voisin elää jonkun muun kanssa, ja kokea molemminpuolista halua ja kunnioitusta toista kohtaan. Mutta se tuntuisi hirveän väärältä miestäni kohtaan, kun hän ei hyväksy edes eroa. Se että ottaisin toisen miehen, olisi aivan liikaa. Ja niin kuin sinäkin sanoit, en voi tietää sitä, kestäisivätkö tunteet toiseen mieheen... Mutta toisaalta pistää miettimään, koska tällaista en ole ikinä aiemmin kokenut, mieheni kanssa en edes alkuaikoina.
Kunpa vain tietäisin, mikä on oikein meitä molempia kohtaan.
Kaikkea hyvää sinulle! Ehkä terapia ei olisi huonompi vaihtoehto? Kenties minullekaan.
Vierailija kirjoitti:
Meillä täysin sama tilanne! Ja se vielä kärjistyi miehen pettämiseen. Haluan eron mutta mies ei ja tekee kaikkensa eron ja odotuksen estämiseksi . Olen pyytänyt mieheltä eroa nätisti, käskenyt muuttamaan panonsa luo, olen sanonut että en ikinä anna anteeksi hänen tekoaan ja inhoan häntä yli kaiken. JS siltikään mies ei suostu eroon - kuulemma nyt vasta tajuaa kuinka rakastaa mua. No mä en välitä ankara rakasta, toivon vaan että pääsisin eroon.
Ja kyllä se seksuaalinen halu löytyy kun kohtaa oikean miehen. Minäkin kohtasin jokin aika sitten. Hyvä ystäväni vuosien ajalta, uskomattoma komea ja ystävällinen mies, mielettömän seksikäs. Söisin jos voisin 😊
Täh? Pyytänyt eroa? Ja mies estää? Miten estää? Älä jauha sontaa!
Ihan riittää että itse tulostat ne eropaperit, täytät ja allekirjoitat ne, menet käräjäoikeuden kansliaan jättämään ne ja maksat käsittelymaksun. Ei Suomessa voi toinen puoliso estää toista eroamasta eikä ilmoittaa ettei suostu, ero tulee silti. Se on jukupliut ihan vaan ilmoitusasia ."Haluan erota, vein 1.vaiheen hakemuksen oikeuteen.Se on loppu nyt". Ei sitä mitään pyydetä ja anella vaan 1.vaiheen hakemuksessa vaaditaan myös yhteiselämän lopettamista niin että hakija saa lasten kanssa jäädä yhteiseen asuntoon = häätö puolisolle. Sitten 6kk myöhemmin kiikutat sen 2.vaiheen hakemuksen samaan paikkaan ja kas, kohta tulee tuomio postissa ja homma on sillä selvä.
Että mua ketuttaa kun edes perusjuttuja ei viitsitä googalta vaikka muuten ollaan 24/7 känny kädessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos oletkin lesbo? Aseksuaali?
Lesbo, eeei todellakaan. Aseksuaalisuutta olen miettinyt kyllä, mutta on minulla seksuaalisia haluja ja mielikuvia. Harrastan itsetyydytystä. Ja kohdattuani tuon yhden ihmisen mietteet aseksuaalisuudesta ovat pois pyyhkäistyt. Ehkä valitettavastikin niin. Jatko olisi paljon yksinkertaisempaa, jos voisin vain todeta olevani kokonaan haluton.
Oletko ikinä käynyt terapiassa? Taitaisi olla aihetta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voih, ihan kuin minun elämäni. En ole koskaan suuremmin halunnut miestäni ja koko avioliiton ajan meillä on ollut tosi vähän seksiä ja tosi pitkiä aikoja, ettei sitä ole ollut ollenkaan. Nyt on taas pian kolme vuotta seksittömyyttä täynnä.
Meilläkään mies ei halua erota. Riidan keskellä kyllä on monet kerrat sillä uhkaillut, mutta koskaan ei sitä uskalla eikä halua toteuttaa. Itse olen sanonut, että erotaan vaan, helpompaa se olisi molemmille.
Kuitenkin lapset ja helppo ja tuttu arki pitää yhdessä. Ei itselläkään ole rohkeutta, kun toisen kanssa on jo niin monta vuotta elänyt.
Nyt olen sitten viimeisen vuoden aikana ymmärtänyt ja viimein hiukan uskaltanut sen itselleni myöntää, että kai en sitten vain aidosti rakasta miestäni. Rakastan kuin veljeä tai hyvää ystävää, mutta en niin kuin nainen miestä, koska seksi hänen kanssaan tuntuu kaikkea muulta kuin ihanalta.
Onneksi mies on lopettanut vonkaamisen ja painostamisen. Ehkä hänkin nyt sitten vain odottaa, että aika kuluu ja vanhainkoti kutsuu...
Mutta kyllä mä välillä kaipaan ihan hirveästi rakkautta. Toisen ihmisen kosketusta ja varsinkin sitä, että itse saisin koskea ihmistä, jota haluan ja rakastan.
Voi että, kyllä meitä on muitakin. Samojen ongelmien kanssa puntaroin minäkin. Ero on väistämätön, sen tiedän. Meillä tila on kestänyt niin monta vuotta, että tiedän etten terapiaan aiheesta halua. Aseksuaaliksi olen itseäni mielessäni tituleerannut, mutta muistan yhä hämärästä kyllä millaista seksi on kun kanssa on kumppani, jota haluaa ja himoitsee. Sitä kaipaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voih, ihan kuin minun elämäni. En ole koskaan suuremmin halunnut miestäni ja koko avioliiton ajan meillä on ollut tosi vähän seksiä ja tosi pitkiä aikoja, ettei sitä ole ollut ollenkaan. Nyt on taas pian kolme vuotta seksittömyyttä täynnä.
Meilläkään mies ei halua erota. Riidan keskellä kyllä on monet kerrat sillä uhkaillut, mutta koskaan ei sitä uskalla eikä halua toteuttaa. Itse olen sanonut, että erotaan vaan, helpompaa se olisi molemmille.
Kuitenkin lapset ja helppo ja tuttu arki pitää yhdessä. Ei itselläkään ole rohkeutta, kun toisen kanssa on jo niin monta vuotta elänyt.
Nyt olen sitten viimeisen vuoden aikana ymmärtänyt ja viimein hiukan uskaltanut sen itselleni myöntää, että kai en sitten vain jo aidosti rakasta miestäni. Rakastan kuin veljeä tai hyvää ystävää, mutta en niin kuin nainen miestä, koska seksi hänen kanssaan tuntuu kaikkea muulta kuin ihanalta.
Onneksi mies on lopettanut vonkaamisen ja painostamisen. Ehkä hänkin nyt sitten vain odottaa, että aika kuluu ja vanhainkoti kutsuu...
Mutta kyllä mä välillä kaipaan ihan hirveästi rakkautta. Toisen ihmisen kosketusta ja varsinkin sitä, että itse saisin koskea ihmistä, jota haluan ja rakastan.[/quote
Kuin suustani
Käy kokeilemassa sen hottikses kanssa pari varvia nyt aluksi?
Vierailija kirjoitti:
No voisitteko kokeilla molemmat harjoittaa seksiä toisten kanssa, mutta silti pysyä yhdessä jos muuten menee hyvin? Ei kaikkien liittojen tarvi olla samanlaisia.
Nuorempana olin tiukasti sitä mieltä, että liiton täytyy olla uskollinen ja yksiavioinen. Mutta tämä on muuttunut tämän hankalan tilanteen myötä. Itseasiassa mieheni ehdotti, että kokeilisin seksiä jonkun vieraan kanssa. Ajatuksella, että himoni häntä itseään kohtaan heräisivät, kuinkas muutenkaan. Mutta en minä pysty! Se olisi yhtä vastenmielistä kuin seksi mieheni kanssa, vielä enemmän vastenmielistä luultavasti. Vain yhtä ihmistä haluan, mutta jos häneen koskisin, se tarkoittaisi sitä, että olisin päättänyt olla kokonaan hänen. En voisi kuvitella sotkevani häntä mihinkään likaiseen ja satuttavaan.
Kun mieheni ehdotti minulle vieraissa käymistä, kieltäydyin ja ehdotin hänen ottavan vapauksia asian suhteen. Olen tehnyt niin ennenkin. Olen myös suositellut vaihtamaan kokonaan parempaan ja halukkaampaan, mutta hän sanoo, ettei halua muita kuin minut. Minun pitäisi olla onnellinen ja imarreltu, mutta se vain ahdistaa.
Vierailija kirjoitti:
Käy kokeilemassa sen hottikses kanssa pari varvia nyt aluksi?
En näe häntä sellaisena, joka voisi olla minulle vain joku kokeilu. Miksi pilaisin jotakin, mikä tuntuu hyvältä ja kauniilta, jollakin inhottavalla.
Vierailija kirjoitti:
Oletko ikinä käynyt terapiassa? Taitaisi olla aihetta.
En ole käynyt, mutta olen miettinyt sitä. Tiedän, että aihetta oikeasti olisi, eikä vain tästä syystä. Mutta taitaa olla aika kallista lystiä sellainen, eikä Kela taida maksaa mitään, kun en ole ihan latvasta laho ja toimintakyvytön.
Ap kannattais mennä seksuaaliterapeutille avaamaan solmujaan. Ja sitten parisuhdeleirille pariskuntana.
Ootko ihan varma että olet kertonut miehellesi noilla sanoilla, että "haluttomuus mieheni seksiin johtavaan kosketukseen ei ole väistynyt", ja että "seksi ällöttää ja ahdistaa"?
Vaikka mainitsitkin, että "mies kuitenkin tietää, kuinka pahalta minusta tuntuu", niin minusta miehenä kuulostaa aika erikoiselta, että mies silti haluaa sinun kanssasi seksiä. Itse olisin kyllä jo lähtenyt kävelemään, jos olisit oikein noilla sanoilla sen maininnut.
Itseäni ei kyllä haluttaisi, jos vaimo kertoisi, että kosketukseni ja seksi minun kanssani ällöttää.
Nyt kun kerrot hänelle vielä, että "maailmassa on ihminen, jonka lähellä minäkin koen pökerryttävää halua, palavaa rakkautta ja hellyyttä", niin johan on kumma jos ei ukko liukene.