Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Ärsyttää ystävän asenne isäänsä kohtaan
25.06.2018 |
Ystävälläni on aina ollut erikoinen suhtautuminen isäänsä. Hän on aina puhunut isästään todella vähän eikä hän ole ollut lapsuuden jälkeen juurikaan tekemisissä tämän kanssa. Ystäväni on kertonut isänsä olleen kamala ihminen, mitä on todella vaikea uskoa. Olen itse tavannut tämän isän useinkin ja ihan tavalliselta mukavalta isältä tämä on vaikuttanut.
Ystäväni taas on kertonut lapsuudestaan asioita ja epäilen hänen valehtelevan. Hän esimerkiksi väitti isänsä yrittäneen itsemurhaa ja uhkailleen itsemurhalla sekä olleen ilkeä ystävälleni ja tämän veljelle. Minä luulen ystäväni liioittelevan asioita. Lisäksi noista on jo niin kauan, että voisi antaa anteeksi.
Minua suututtaa ystväni kiittämättömyys isäänsä kohtaan. Hänellä on sentään molemmat vanhemmat. Minun isäni kuoli kun olin 12-vuotias ja antaisin mitä tahansa että saisin isäni takaisin. Minua suututtaa ystäväni käytös tässä asiassa.
Mitä mieltä te olette?
Kommentit (64)
No kyllä minä olettaisin että tämä ystäväni opettelisi arvostamaan isäänsä enemmän, kun hänellä isä kuitenkin on. Ihan turhaa kiukuttelua minusta.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisko tää nyt se itsekkyyden huippu?
Minun isäni olikin rikollinen pedofiili. Ihmetteletkö sitäkin, miksen minä tehnyt rakkaudella isänpäiväkortteja ja viettänyt ihanaa elämää isän kanssa?
Juu, tervemenoa itse kokeilemaan.
Ehkä ystävänä kannattaa pitää suu vain kiinni. Ehkä sinä olisit voinut lapsena kuolla ystäväsi asemassa.
Samoin! Ja vieläkin sukulaiset jankkaa, että se on sun isäs ja pitää olla yhteydessä.. NIIN VARMAAN!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oma isäni teki samaa ja on aina ollut muille ihmisille mitä mukavin mies. Että mietippä miksi ihmeessä ystäväsi valehtelisi ja koeta asettua muiden ihmisten asemaan.
Anteeksi vaan, mutta minuahan tässä on kohdeltu väärin...
ApVoitko hieman valottaa kuinka niin?
Väärinkohtelu toi mieleen kivikissaäidin, joka viihtyy liassa.
Höpö höpö, mulle aloitus ja ap:n ystävä tuo mieleen oman kaverini, jonka ansiosta , kiitos vaaan, aloin ekan kerran epäillä, että minun äidissäni on jotain vikaa (sen lisäksi, että toki hän tuntui inhottavalta). Eli kiittäkää tätä "ap:n ystävää" siitä, että teillä on minut täällä vaivoinanne.
Eli kaverini puhui ihan samoin isästään, ja ekana ajattelin, että onpas nyt "vaikeeta" ja että miten ei ymmärrä, että jokainen vanhempihan haluaa - nykyisin: pyrsk - parasta omille lapsilleen, mutta en sanonut mitään, vaan kuuntelin hämmentyneenä häntä.
Mietin, että en toisaalta aivan tajuakaan, mikä into kaverillani olisi ihan hölmöjä juttuja isästään keksiäkään, tai miksi hän haluaisi ajatella, että tämä on satuttava, ellei ole. Myös tämä isä oli ihan ok kun hänet tapasi.
Pikkuhiljaa aloin pohtia, että niin no, noinhan itsekin ajattelen äitini suhteen, ja siitä se ajatus sitten lähti :)
t.kristallikissa
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minä olettaisin että tämä ystäväni opettelisi arvostamaan isäänsä enemmän, kun hänellä isä kuitenkin on. Ihan turhaa kiukuttelua minusta.
Ap
Mitä sinä saisit siitä, jos ystäväsi isäsuhde olisi toisenlainen? Ikävä kyllä sinä olisit yhtä isätön vieläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Mukavat" ihmiset voivat olla hirviöitä suljettujen ovien takana. Lapset harvoin valehtelee vanhemmistaan pahaa.
Mikset sinä arvosta sitä hyvää ja ihanaa isääsi? Miksi märiset ihan turhasta?
Älä hei ole noin negatiivinen ihminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan ymmärrä minua? Minulla on sentään vanhempi kuollut, mikä on todellakin paljon pahempi asia pienelle lapselle joutua kasvamaan ilman isää...
Ap
Koska vertaat isäsi menetystä pahoinpitelevään isään.
Vierailija kirjoitti:
No kyllä minä olettaisin että tämä ystäväni opettelisi arvostamaan isäänsä enemmän, kun hänellä isä kuitenkin on. Ihan turhaa kiukuttelua minusta.
Ap
Miksi hänen pitäisi arvostaa pahoinpitelijää tai jonkinsortin lannistajaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kauanko olet yhtä menoa hänen isänsä seurassa ollut? Munkin isä oli aina mukava, kun vieraita kävi. Toki on mahdollista että kaverisi liioittelee, mutta et sinäkään välttämättä totuutta ulkopuolisena näe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan ymmärrä minua? Minulla on sentään vanhempi kuollut, mikä on todellakin paljon pahempi asia pienelle lapselle joutua kasvamaan ilman isää...
ApKoska vertaat isäsi menetystä pahoinpitelevään isään.
Mutta onhan minun menetykseni paljon pahempi. Kukaan ei voi ymmärtää miten kamalaa se on.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan ymmärrä minua? Minulla on sentään vanhempi kuollut, mikä on todellakin paljon pahempi asia pienelle lapselle joutua kasvamaan ilman isää...
ApKoska vertaat isäsi menetystä pahoinpitelevään isään.
Mutta onhan minun menetykseni paljon pahempi. Kukaan ei voi ymmärtää miten kamalaa se on.
Ap
Mutta siis ei se ois ollut yhtään sen parempi elämällesi, jos sinulla olisi ollut sinulle pahaa tekevä isä? Ymmärrätkö? Isätkin voivat tehdä lapsilleen pahaa, sun pitää se ymmärtää.
Eli miten se olisi ystävällesikään ok?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan ymmärrä minua? Minulla on sentään vanhempi kuollut, mikä on todellakin paljon pahempi asia pienelle lapselle joutua kasvamaan ilman isää...
ApKoska vertaat isäsi menetystä pahoinpitelevään isään.
Mutta onhan minun menetykseni paljon pahempi. Kukaan ei voi ymmärtää miten kamalaa se on.
Ap
Ihanko oikeasti luulet olevasi maailman ainoa ihminen - tai edes tämän palstan - joka on menettänyt isänsä tai äitinsä, tai vaikkapa sisaruksensa lapsena? Mikä osuus sinulle ei mene päähän, että vaikka olisit menettänyt nuo kaikki, sinun ystäväsi ei tarvitse sen mukaan tuntea isäänsä kohtaan tai ketään muutakaan? Nyt tämä sinun provosi alkaa menettää makuaan, olisi kannattanut vähän pidätellä, kun vielä olit vähänkään uskottava. Ikävä puoli tässä on, että tuollaisia ihmisiä oikeasti on. Minulla on tuttava, joka parkuu kolmekymmentä vuotta sitten kuolleen isänsä perään aina, kun joku murehtii omia menetyksiään. Kun HÄNEN menetyksensä on aina se suurin, vaikka toinen olisi menettänyt mitä tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan ymmärrä minua? Minulla on sentään vanhempi kuollut, mikä on todellakin paljon pahempi asia pienelle lapselle joutua kasvamaan ilman isää...
ApKoska vertaat isäsi menetystä pahoinpitelevään isään.
Mutta onhan minun menetykseni paljon pahempi. Kukaan ei voi ymmärtää miten kamalaa se on.
Ap
Luuletko, ettei kukaan muu ole lapsena menettänyt vanhempaansa?
Kyllä me ymmärrämme, että on kauheaa elää ilman isää.
Sinä vain et ymmärrä, ettei ystäväsi ole sinulle mitään velkaa. Hän ei ole syyllinen isäsi kuolemaan, eikä sitä voi muuttaa. Hänellä ei ole velvollisuutta hyväksyä isänsä huonoa käytöstä.
Se, että ystäväsi ei hyväksy isänsä huonoa käytöstä, ei liity sinuun millään lailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan ymmärrä minua? Minulla on sentään vanhempi kuollut, mikä on todellakin paljon pahempi asia pienelle lapselle joutua kasvamaan ilman isää...
ApKoska vertaat isäsi menetystä pahoinpitelevään isään.
Mutta onhan minun menetykseni paljon pahempi. Kukaan ei voi ymmärtää miten kamalaa se on.
Ap
No, miten kamalaa se oli? Sinun on surtava se läpi, paremmin, ja ymmärrettävä, että vain se auttaa sinua, sureminen, ei vertailu muiden tilanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei kukaan ymmärrä minua? Minulla on sentään vanhempi kuollut, mikä on todellakin paljon pahempi asia pienelle lapselle joutua kasvamaan ilman isää...
ApKoska vertaat isäsi menetystä pahoinpitelevään isään.
Mutta onhan minun menetykseni paljon pahempi. Kukaan ei voi ymmärtää miten kamalaa se on.
ApIhanko oikeasti luulet olevasi maailman ainoa ihminen - tai edes tämän palstan - joka on menettänyt isänsä tai äitinsä, tai vaikkapa sisaruksensa lapsena? Mikä osuus sinulle ei mene päähän, että vaikka olisit menettänyt nuo kaikki, sinun ystäväsi ei tarvitse sen mukaan tuntea isäänsä kohtaan tai ketään muutakaan? Nyt tämä sinun provosi alkaa menettää makuaan, olisi kannattanut vähän pidätellä, kun vielä olit vähänkään uskottava. Ikävä puoli tässä on, että tuollaisia ihmisiä oikeasti on. Minulla on tuttava, joka parkuu kolmekymmentä vuotta sitten kuolleen isänsä perään aina, kun joku murehtii omia menetyksiään. Kun HÄNEN menetyksensä on aina se suurin, vaikka toinen olisi menettänyt mitä tahansa.
Mutta eihän se kaikille ole yhtä kamalaa, sinunkin täytyy se ymmärtää.
t.kristallikissa
Lapsena ja nuorena ei edes tiedä, millaista muissa perheissä on. Luulin eläväni hyvässä kodissa. Sain ruokaa, vaatteita ja katon pääni päälle.
Kun aikuistuu ja näkee muitakin tapoja olla ja erityisesti kun sain oman lapsen, tajusi, että mullahan on ollut aivan tunnekylmä koti. Mua ei ole oikeesti kukaan rakastanut kotona. Mä olen vain saanut olla siellä. Eikä kenellekään viitsi edes kertoa, että vanhempani eivät merkitse minulle tänä päivänä mitään. Juuri ap:n kaltaiset luulevat, että kaikki vanhemmat ovat hyviä ja rakastavia. Eivät ole. Piste.
Alue: Aihe vapaa
Eihän sinun kaverisi suhde omaan isäänsä liity sinun elämään millään tavalla. Jokaisella on omat murheensa ja haasteet elämässä, eikä omaa elämää pidä elää toisten murheiden kautta. Ei kai se, että kaverillasi olisi parempi suhden omaan isäänsä, vaikuttaisi sinun elämään tai isänkaipuuseen yhtään mitenkään?