Ärsyttää ystävän asenne isäänsä kohtaan
Ystävälläni on aina ollut erikoinen suhtautuminen isäänsä. Hän on aina puhunut isästään todella vähän eikä hän ole ollut lapsuuden jälkeen juurikaan tekemisissä tämän kanssa. Ystäväni on kertonut isänsä olleen kamala ihminen, mitä on todella vaikea uskoa. Olen itse tavannut tämän isän useinkin ja ihan tavalliselta mukavalta isältä tämä on vaikuttanut.
Ystäväni taas on kertonut lapsuudestaan asioita ja epäilen hänen valehtelevan. Hän esimerkiksi väitti isänsä yrittäneen itsemurhaa ja uhkailleen itsemurhalla sekä olleen ilkeä ystävälleni ja tämän veljelle. Minä luulen ystäväni liioittelevan asioita. Lisäksi noista on jo niin kauan, että voisi antaa anteeksi.
Minua suututtaa ystväni kiittämättömyys isäänsä kohtaan. Hänellä on sentään molemmat vanhemmat. Minun isäni kuoli kun olin 12-vuotias ja antaisin mitä tahansa että saisin isäni takaisin. Minua suututtaa ystäväni käytös tässä asiassa.
Mitä mieltä te olette?
Kommentit (64)
Sitä mieltä, että totuus on joskus raaka ja vaikea uskoa. Kaikki isit ei ole samanlaisia.
terv. juopon tytär
No, asia ei kyllä kuulu sinulle. Pikemmin miettisin, miksi sinua vaivaa tämä asia niin paljon?
Miksi epäilet, että ystäväsi valehtelee?
Ihminen voi olla vaikka kuinka mukava ulkopuolisille ja omalle perheelleen täysin erilainen.
Olet sairas, kun kaverisi asiat noin vaikuttaa suhun.
Vierailija kirjoitti:
No oma isäni teki samaa ja on aina ollut muille ihmisille mitä mukavin mies. Että mietippä miksi ihmeessä ystäväsi valehtelisi ja koeta asettua muiden ihmisten asemaan.
Anteeksi vaan, mutta minuahan tässä on kohdeltu väärin...
Ap
Kukaan ulkopuolinen ei tiedä perheiden sisäisiä asioita. Jos ystävä on sinun ystäväsi, kunnioita hänen tarinaansa. Jos olet kirjoittamaasi mieltä, lopeta ystävyys, koska et usko häneen. Epäileminen on epäreilua.
Olen sitä mieltä, ettei asia kuulu sinulle yhtään. Todella monet mulkerot osaavat olla kivoja isiä, kun lasten kavereita on paikalla. Minun isäni ei ollut varsinaisesti mulkero, mutta ikuinen lapsi, joka oli äidin hoidettavana koko ikänsä. Kavereitteni mielestä isäni oli tosi kiva ja hauska tyyppi, minusta taas nolo ja lapsellinen. Totuus oli ehkä jostain sieltä välistä ja äitini totuus vielä jotain muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oma isäni teki samaa ja on aina ollut muille ihmisille mitä mukavin mies. Että mietippä miksi ihmeessä ystäväsi valehtelisi ja koeta asettua muiden ihmisten asemaan.
Anteeksi vaan, mutta minuahan tässä on kohdeltu väärin...
Ap
Voitko hieman valottaa kuinka niin?
Niin kauan kuin sinä et ole elänyt ystäväsi elämää ja tämän isän lähellä joka päivä, sinä et todellakaan voi tietää, millainen hän on ollut lapsilleen. Ja se, että sinä menetit oman isäsi 12-vuotiaana, ei merkitse, että ystäväsi olisi sinulle tai isälleen mitään kunnioitusta tai muutakaan velkaa. Et sinä voi hänen elämästään ja asenteestaan päättää omasi perusteella. Etkö sinä kunnioita ystävääsi? Outo asenne sinulla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oma isäni teki samaa ja on aina ollut muille ihmisille mitä mukavin mies. Että mietippä miksi ihmeessä ystäväsi valehtelisi ja koeta asettua muiden ihmisten asemaan.
Anteeksi vaan, mutta minuahan tässä on kohdeltu väärin...
ApVoitko hieman valottaa kuinka niin?
Väärinkohtelu toi mieleen kivikissaäidin, joka viihtyy liassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No oma isäni teki samaa ja on aina ollut muille ihmisille mitä mukavin mies. Että mietippä miksi ihmeessä ystäväsi valehtelisi ja koeta asettua muiden ihmisten asemaan.
Anteeksi vaan, mutta minuahan tässä on kohdeltu väärin...
Ap
Kuka sinua on kohdellut väärin, kun kyse on kaverisi suhteesta isäänsä?
Niin minusta tuntuu pahalta kun oma isä on kuollut ja toinen ei edes arvosta isäänsä...
Vierailija kirjoitti:
Niin minusta tuntuu pahalta kun oma isä on kuollut ja toinen ei edes arvosta isäänsä...
Koita nyt ymmärtää, etteivät nämä kaksi asiaa liity toisiinsa.
Vierailija kirjoitti:
Niin minusta tuntuu pahalta kun oma isä on kuollut ja toinen ei edes arvosta isäänsä...
Miten paljon sinä arvostat äitiäsi?
Juu, minunkin isästä kaikki pitivät, oli monessa järjestössä mukana ja kavereita riitti joka kaupungissa ja kylissä.
Meitä lapsia ja vaimoaan nyt vain sattui hakkaamaan aina sen jälkeen, kun oli ollut kavereita näkemässä kaupungilla. Äiti onneksi jätti isän, ja minäkin olen antanut anteeksi terapian ansiosta.
Mutta kyllä silti edelleen vituttaa, kun tuollaiset ihmiset, jotka eivät mistään mitään tiedä, tulevat kertomaan miten minun pitäisi olla enemmän tekemisissä isäni kanssa tms. Sinä et tiedä. Älä siis puutu. Äläkä ainakaan vähättele ystäväsi kokemusta.
Tuntuu oudolta, että joku laittaisi isäänsä välit poikki ja puhuisi hänestä ikävästi, jos ei mitään syytä olisi.
Toki psyykkisesti sairailla voi olla harhoja, mutta et viittaa siihen, että näin olisi. Se tulisi muissakin asioissa esiin.
Kyllä mun äidistä monet sanoivat, että ihana ihminen. Mutta kun ei ollut röntgenkatsetta heillä, niin eivät tieneet tämän raivohulluuskohtauksista. Niissä hakattiin ja jopa puukotettiin meitä lapsia.
Kyllä... isoveljeäni veti leipäveitsellä vatsaan. Ei sen pahemmin käynyt kuitenkaan ja 70-luvulla enemmän oli tapana pitää asiat perhepiirissä. Valitettavasti!
Miksei kukaan ymmärrä minua? Minulla on sentään vanhempi kuollut, mikä on todellakin paljon pahempi asia pienelle lapselle joutua kasvamaan ilman isää...
Ap
Kuoliko isäs, kun ei kestänyt sua?
No oma isäni teki samaa ja on aina ollut muille ihmisille mitä mukavin mies. Että mietippä miksi ihmeessä ystäväsi valehtelisi ja koeta asettua muiden ihmisten asemaan.