Ärsyttää ystävän asenne isäänsä kohtaan

Jos oma isä on maailman ihanin ja hän kuolee nuorena, tulee kaikkien juoppojen, pahoinpitelijöiden, narsistien ja muiden sekopäiden isien lapset arvostaa ja olla väleissä oman isänsä kanssa, vain koska tämän yhden mukava isä on kuollut?

Logiikka kyllä nyt vuotaa tässä kohtaa.

Se että sinun isäsi on kuollut ja sinä luonnollisesti suret sitä, ei tarkoita että kaikkien muiden tarvitsisi olla heidän isiensä kanssa tekemisissä jos isä on esim narsisti, alkoholisti, pedofiili, rikollinen, väkivaltainen yms. 

En minäkään ole yhteyksissä narsistiin, patologiseen valehtelija juoppo isääni. Ja se ei ole keneltäkään muulta pois, se on minun asiani. Minunkin ystäväni isä on kuollut, mutta en minä sen takia todellakaan arvosta isääni, vain koska hän on elossa. 

Ja isäni vaikuttaa aina kaikille ystävilleen, tutuille yms todella mukavalta, hauskalta ja lepposeltä mieheltä. Hän on erittäin hyvä puhumaan. Mutta vain me perhe tiedetään minkälainen hirviö hän oikeasti on. Ja monesti minultakin on kyselty ja ihmetelty, miksi en ole isäni kanssa tekemisissä, vaikka isäni on niin mukava ja hauska ihminen ja voivoteltu kun lapsi on niin kiittämätön ja kylmä ihminen. No, aivan sama mitä muut ajattelevat, minä tiedän totuuden he eivät. 

Se että pistää lapsen alulle, ei tee ihmisestä isää. Isä on henkilö joka välittää, rakastaa, suojelee, kuuntelee, tukee. 

Suosittelen avaamaan näkemystäsi ja ottamaan se pää sieltä haaroista pois. 

Mä koen, että mulla ei ole isää, koska se ihminen ei ole ikinä tukenut minua elämässä millään tavalla. Päinvastoin, teki lapsuudesta helvetin.

Mulle on ihan sama, jos joku oman isänsä menettänyt vetää vesimelonin peräänsä siitä.

Onpa itsekeskeinen ajatelma.

Eikö sinun kuuluisi omalla logiikallasi olla kiitollinen siitä, että sinulla oli hyvä isä?