Minun äitini antoi minulle yo-lahjaksi 10 000mk maksavan tietokoneen
Mutta en ollenkaan tehnyt sillä mitään, enkä ollut sellaista toivonut. Lisäksi äitini myönsi oikeasti tarvitsevansa sellaista itse. Lisäksi en olisi kehdannut kysyäkään, saanko myydä koneen ja pitää rahat. Että tällälailla itselleen käärii yo-juhlissa glooriaa teini-iän tsolle juuttunut, lapsestaan välittämätön epäkypsä äiti-ihminen, joka muka antoi lapselleen hienon lahjan.
Sain mä jotain muutakin pientä häneltä, en muista mitä.
Pointti ei ole valittaa, etten saanut kymppitonnilla jotain kivempaa, ei äidillä sellaiseen ois ollut varaa, vaan se säälittävä tarve esittää, että teki minulle hienonkin eleen.
Tuohon aikaan ei ollut olemassa edes nettiä.
Kommentit (248)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vaan vituttaa, kun miettii, miten paljon äiti haukkui mua, ja aina sai kokemaan, että mä olen hänen mielestään huono tytär, että hittto ois tuossakin vaan pitänyt myydä se kone. Vaikka sille ois tullut paha mieli, ehkei se vain voi sille mitään, että ne oli niin surkea ja p*ska ihminen ja äiti. Ainakin verrattuna omiin kuvitelmiinsa itsestään.
apTästäkin pienestä draamasra on 30 v aikaa. Ja se on niin pieni ettei myötätunto herää. Ihmisillä on oikeitakin ongelmia
Totta kai ongelmat ovat suhteessa ihmisen tasoon. Tavoitteeni ovat kaikenkaikkiaan korkeammala kuin teidän, niin ei ne ongelmatkaan nyt voi samaa tasoa olla.
apTotta. Tavoitteesi on... prinssi haakon?
Vai mikä? Ei ainakaan mikään rahvasn tavoite kuten lapsistaan huolehtiminen, ystävällisyys, oma vastuu
Kerro tavoitteesi.
Yhdessä ketjussa joku tiivisti hienosti vastuista, miten vastuun ottaminen elämästä vapauttaa elämään sellaista elämää, kuin itse haluaa. Se oli just se, mikä mun tavoitteeni on. Sen kääntöpuolena on se, ettei se, miten muut toimivat loukkaa eikä satuta minua mitenkään, tai jos satuttaakin, niin se on oma valintani. No, törkeimpiä rikostyyppisiä satuttamisia ehkä lukuunottamatta. Mutta arjessa. Ja ettei elämä samalla olisi jotain typerää erakoitumista kotiin, "koska kaikki ovat niin hirveitä".
apTavoitteesi on siis jatkaa samaa vastuutonta elämää.
Säännöt ovat:
1. Sinä saat tehdä mitä tahansa. Muut eivät saa. Sinun tekosi ovat muiden syytä
2. Muiden pitää elää niin etteivät loukkaa sinuaTämä on tällaisen alistuja-uhrautujan näkemys. Varsinkin toi kohta 2. Vai määräilenkö mä jotenkin esim. sinua?
apTunistat siis oman elämäsi säännöt
Nehän on jo nyt voimassa. Ei siis tavoitteita. Ei ainnakaan itselle
Ei ne ole voimassa, vielä piiiitkälläkään.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vaan vituttaa, kun miettii, miten paljon äiti haukkui mua, ja aina sai kokemaan, että mä olen hänen mielestään huono tytär, että hittto ois tuossakin vaan pitänyt myydä se kone. Vaikka sille ois tullut paha mieli, ehkei se vain voi sille mitään, että ne oli niin surkea ja p*ska ihminen ja äiti. Ainakin verrattuna omiin kuvitelmiinsa itsestään.
apTästäkin pienestä draamasra on 30 v aikaa. Ja se on niin pieni ettei myötätunto herää. Ihmisillä on oikeitakin ongelmia
Totta kai ongelmat ovat suhteessa ihmisen tasoon. Tavoitteeni ovat kaikenkaikkiaan korkeammala kuin teidän, niin ei ne ongelmatkaan nyt voi samaa tasoa olla.
apOngelmasi ovat suhteessa ihmisen tasoon. Yksiössäsi on saastaista. Et tapaa lapsiasi. Riitelet kaikkien kanssa. Olet aina vihainen. Tulot 1400. Lapset elää alle köyhyysrajan. Kiroilet palstalla. Et tapaa isääsi tai äitiäsi.
Mutta tasosi on...
Siis uudestaan... :
Valehtelemalla saat väitettyä toki mitä itse päästäsi vain keksit. Go, woman, go!
apMikä tässä oli väärin?
Minä en valehtele, kun kerron rehellisesti mitä olen nähnyt. Mutta sinä voit toki korjata, jos joku kohta ei ole mielestäsi totta
Siihen en ota kantaa olenko nainen vai mies vai muunsukupuolinen
Tapaan lapsiani, en riitele läheskään kaikkien kanssa, en ole aina vihainen, tulot suuremmat atm, tapaan isääni joskus, lapset tuskin elävät alle köyhyysrajan?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vaan vituttaa, kun miettii, miten paljon äiti haukkui mua, ja aina sai kokemaan, että mä olen hänen mielestään huono tytär, että hittto ois tuossakin vaan pitänyt myydä se kone. Vaikka sille ois tullut paha mieli, ehkei se vain voi sille mitään, että ne oli niin surkea ja p*ska ihminen ja äiti. Ainakin verrattuna omiin kuvitelmiinsa itsestään.
apTästäkin pienestä draamasra on 30 v aikaa. Ja se on niin pieni ettei myötätunto herää. Ihmisillä on oikeitakin ongelmia
Totta kai ongelmat ovat suhteessa ihmisen tasoon. Tavoitteeni ovat kaikenkaikkiaan korkeammala kuin teidän, niin ei ne ongelmatkaan nyt voi samaa tasoa olla.
apOngelmasi ovat suhteessa ihmisen tasoon. Yksiössäsi on saastaista. Et tapaa lapsiasi. Riitelet kaikkien kanssa. Olet aina vihainen. Tulot 1400. Lapset elää alle köyhyysrajan. Kiroilet palstalla. Et tapaa isääsi tai äitiäsi.
Mutta tasosi on...
Siis uudestaan... :
Valehtelemalla saat väitettyä toki mitä itse päästäsi vain keksit. Go, woman, go!
apMikä tässä oli väärin?
Minä en valehtele, kun kerron rehellisesti mitä olen nähnyt. Mutta sinä voit toki korjata, jos joku kohta ei ole mielestäsi totta
Siihen en ota kantaa olenko nainen vai mies vai muunsukupuolinen
Eli tää kitisijä on siis mies? 🤢 Yrjö..... Ootko Yrjö?
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vaan vituttaa, kun miettii, miten paljon äiti haukkui mua, ja aina sai kokemaan, että mä olen hänen mielestään huono tytär, että hittto ois tuossakin vaan pitänyt myydä se kone. Vaikka sille ois tullut paha mieli, ehkei se vain voi sille mitään, että ne oli niin surkea ja p*ska ihminen ja äiti. Ainakin verrattuna omiin kuvitelmiinsa itsestään.
apTästäkin pienestä draamasra on 30 v aikaa. Ja se on niin pieni ettei myötätunto herää. Ihmisillä on oikeitakin ongelmia
Totta kai ongelmat ovat suhteessa ihmisen tasoon. Tavoitteeni ovat kaikenkaikkiaan korkeammala kuin teidän, niin ei ne ongelmatkaan nyt voi samaa tasoa olla.
apTotta. Tavoitteesi on... prinssi haakon?
Vai mikä? Ei ainakaan mikään rahvasn tavoite kuten lapsistaan huolehtiminen, ystävällisyys, oma vastuu
Kerro tavoitteesi.
Yhdessä ketjussa joku tiivisti hienosti vastuista, miten vastuun ottaminen elämästä vapauttaa elämään sellaista elämää, kuin itse haluaa. Se oli just se, mikä mun tavoitteeni on. Sen kääntöpuolena on se, ettei se, miten muut toimivat loukkaa eikä satuta minua mitenkään, tai jos satuttaakin, niin se on oma valintani. No, törkeimpiä rikostyyppisiä satuttamisia ehkä lukuunottamatta. Mutta arjessa. Ja ettei elämä samalla olisi jotain typerää erakoitumista kotiin, "koska kaikki ovat niin hirveitä".
apEli se on just sitä, että mua ei kiinnosta miettiä sitä, mitä mieltä muut minusta ovat! Se on heidän asiansa ja jos kokevat minut loukkaavaksi, niin on heidän asiansa tulla minulle siitä sanomaan. Ja se ei takaa, että teen mitä halutaan, he ovat voineet vaikkapa täysin väärinymmärtää asian, eikä sen korjaaminen tule kiinnostamaan minua pätkääkään, jos minua kohtaan ollaan esimerkiksi ilkeitä siksi.
ap
Sääntö 1
Minä saan tehdä mitä haluan. Minun ei tarvitse välittää muiden tunteista. Ei edes lapsieni. Maailmassa on vain minä minä minä
Ja vielä kumastelen miten muiden kanssa on vaikea tulla toimeen. Se johtuu diitä että miut ovat niin paljon alempitasoisia. Ihan kaikki.
Paitsi Norjan prinssi Haakon on samalla tasolla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vaan vituttaa, kun miettii, miten paljon äiti haukkui mua, ja aina sai kokemaan, että mä olen hänen mielestään huono tytär, että hittto ois tuossakin vaan pitänyt myydä se kone. Vaikka sille ois tullut paha mieli, ehkei se vain voi sille mitään, että ne oli niin surkea ja p*ska ihminen ja äiti. Ainakin verrattuna omiin kuvitelmiinsa itsestään.
apTästäkin pienestä draamasra on 30 v aikaa. Ja se on niin pieni ettei myötätunto herää. Ihmisillä on oikeitakin ongelmia
Totta kai ongelmat ovat suhteessa ihmisen tasoon. Tavoitteeni ovat kaikenkaikkiaan korkeammala kuin teidän, niin ei ne ongelmatkaan nyt voi samaa tasoa olla.
apOngelmasi ovat suhteessa ihmisen tasoon. Yksiössäsi on saastaista. Et tapaa lapsiasi. Riitelet kaikkien kanssa. Olet aina vihainen. Tulot 1400. Lapset elää alle köyhyysrajan. Kiroilet palstalla. Et tapaa isääsi tai äitiäsi.
Mutta tasosi on...
Siis uudestaan... :
Valehtelemalla saat väitettyä toki mitä itse päästäsi vain keksit. Go, woman, go!
apMikä tässä oli väärin?
Minä en valehtele, kun kerron rehellisesti mitä olen nähnyt. Mutta sinä voit toki korjata, jos joku kohta ei ole mielestäsi totta
Siihen en ota kantaa olenko nainen vai mies vai muunsukupuolinen
Oot siis palstan joku katkera lapseton yrjö-mies, terve!
ap
Äitini osti minulle commodore 64:n mutta piti lama-aikana myydä se kun jäi työttömäksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vaan vituttaa, kun miettii, miten paljon äiti haukkui mua, ja aina sai kokemaan, että mä olen hänen mielestään huono tytär, että hittto ois tuossakin vaan pitänyt myydä se kone. Vaikka sille ois tullut paha mieli, ehkei se vain voi sille mitään, että ne oli niin surkea ja p*ska ihminen ja äiti. Ainakin verrattuna omiin kuvitelmiinsa itsestään.
apTästäkin pienestä draamasra on 30 v aikaa. Ja se on niin pieni ettei myötätunto herää. Ihmisillä on oikeitakin ongelmia
Totta kai ongelmat ovat suhteessa ihmisen tasoon. Tavoitteeni ovat kaikenkaikkiaan korkeammala kuin teidän, niin ei ne ongelmatkaan nyt voi samaa tasoa olla.
apTotta. Tavoitteesi on... prinssi haakon?
Vai mikä? Ei ainakaan mikään rahvasn tavoite kuten lapsistaan huolehtiminen, ystävällisyys, oma vastuu
Kerro tavoitteesi.
Yhdessä ketjussa joku tiivisti hienosti vastuista, miten vastuun ottaminen elämästä vapauttaa elämään sellaista elämää, kuin itse haluaa. Se oli just se, mikä mun tavoitteeni on. Sen kääntöpuolena on se, ettei se, miten muut toimivat loukkaa eikä satuta minua mitenkään, tai jos satuttaakin, niin se on oma valintani. No, törkeimpiä rikostyyppisiä satuttamisia ehkä lukuunottamatta. Mutta arjessa. Ja ettei elämä samalla olisi jotain typerää erakoitumista kotiin, "koska kaikki ovat niin hirveitä".
apEli se on just sitä, että mua ei kiinnosta miettiä sitä, mitä mieltä muut minusta ovat! Se on heidän asiansa ja jos kokevat minut loukkaavaksi, niin on heidän asiansa tulla minulle siitä sanomaan. Ja se ei takaa, että teen mitä halutaan, he ovat voineet vaikkapa täysin väärinymmärtää asian, eikä sen korjaaminen tule kiinnostamaan minua pätkääkään, jos minua kohtaan ollaan esimerkiksi ilkeitä siksi.
apSääntö 1
Minä saan tehdä mitä haluan. Minun ei tarvitse välittää muiden tunteista. Ei edes lapsieni. Maailmassa on vain minä minä minäJa vielä kumastelen miten muiden kanssa on vaikea tulla toimeen. Se johtuu diitä että miut ovat niin paljon alempitasoisia. Ihan kaikki.
Paitsi Norjan prinssi Haakon on samalla tasolla
Ai, että jos mua ei kiinnosta, mitä muut minusta ajattelevat en välitä heidän tunteistaan? Onpa kummallinen johtopäätös.
ap
Vierailija kirjoitti:
Äitini osti minulle commodore 64:n mutta piti lama-aikana myydä se kun jäi työttömäksi.
Oli isälläkin tietokone merkiltään Spectravideo, mutta se olikin hauska, kun siihen sai hyviä pelejä :)
ap
Vierailija kirjoitti:
Onneksi oli noin halpa. Ostimme avokin kanssa käytetyn tietsikan -89 ja maksoi 25tmk. Töihinkin tuli muuten sähköpostit vasta -99.
Mä olin mikrotukihenkilönä 1998 ja yksi tehtävistäni oli opettaa sähköpostin käyttöä henkilöstölle. Kurssin hommaan kävin 1997.
Mun mies, silloinen poikakaveri osti tietsikan vuonna 1987 8000 markalla. Meidän eka oma kotona maksoi muistaakseni 15000, siinä oli jo tehoja jonkin verran sen aikaiseen tasoon verrattuna.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vaan vituttaa, kun miettii, miten paljon äiti haukkui mua, ja aina sai kokemaan, että mä olen hänen mielestään huono tytär, että hittto ois tuossakin vaan pitänyt myydä se kone. Vaikka sille ois tullut paha mieli, ehkei se vain voi sille mitään, että ne oli niin surkea ja p*ska ihminen ja äiti. Ainakin verrattuna omiin kuvitelmiinsa itsestään.
apTästäkin pienestä draamasra on 30 v aikaa. Ja se on niin pieni ettei myötätunto herää. Ihmisillä on oikeitakin ongelmia
Totta kai ongelmat ovat suhteessa ihmisen tasoon. Tavoitteeni ovat kaikenkaikkiaan korkeammala kuin teidän, niin ei ne ongelmatkaan nyt voi samaa tasoa olla.
apTotta. Tavoitteesi on... prinssi haakon?
Vai mikä? Ei ainakaan mikään rahvasn tavoite kuten lapsistaan huolehtiminen, ystävällisyys, oma vastuu
Kerro tavoitteesi.
Yhdessä ketjussa joku tiivisti hienosti vastuista, miten vastuun ottaminen elämästä vapauttaa elämään sellaista elämää, kuin itse haluaa. Se oli just se, mikä mun tavoitteeni on. Sen kääntöpuolena on se, ettei se, miten muut toimivat loukkaa eikä satuta minua mitenkään, tai jos satuttaakin, niin se on oma valintani. No, törkeimpiä rikostyyppisiä satuttamisia ehkä lukuunottamatta. Mutta arjessa. Ja ettei elämä samalla olisi jotain typerää erakoitumista kotiin, "koska kaikki ovat niin hirveitä".
apTavoitteesi on siis jatkaa samaa vastuutonta elämää.
Säännöt ovat:
1. Sinä saat tehdä mitä tahansa. Muut eivät saa. Sinun tekosi ovat muiden syytä
2. Muiden pitää elää niin etteivät loukkaa sinuaEn minä muista vastuussa olekaan, vaan itsestäni.
apYleensä me olemme vastuussa myös läheisistä. Varsinkin lapsista
Sinua se ei koske
Olet niin korkealla tasollaJoo no se on semmoista läheisriippuvaisuutta joka ei minua kiinnosta ollenkaan. Lapset eivät nyt kuulu tähän, he ovat aina asia täysin erikseen tästä. Heille on vanhempi vastuussa. Mun äitihän ei ollut siitä, mitä teki mulle.
ap
Sääntö 1. Saan käyttäytyä miten haluan. Ei tarvitse välittää muiden tunteista
Ei kantaa vastuuta omista lapsista.
Minä minä minä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äitini osti minulle commodore 64:n mutta piti lama-aikana myydä se kun jäi työttömäksi.
Oli isälläkin tietokone merkiltään Spectravideo, mutta se olikin hauska, kun siihen sai hyviä pelejä :)
ap
Isän mukaan se oli parempi kuin Commodore 64, jonka kaikki tavikset ostivat. En kylläkään teidä minkä suhteen, ohjelmoimisen vai pelien tason vai minkä.
ap
Miten reagoit kun äitisi lopulta kuolee?
Oletko jo muuttanut pois kotoa? Kai muistit ottaa koneen muutossa mukaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vaan vituttaa, kun miettii, miten paljon äiti haukkui mua, ja aina sai kokemaan, että mä olen hänen mielestään huono tytär, että hittto ois tuossakin vaan pitänyt myydä se kone. Vaikka sille ois tullut paha mieli, ehkei se vain voi sille mitään, että ne oli niin surkea ja p*ska ihminen ja äiti. Ainakin verrattuna omiin kuvitelmiinsa itsestään.
apTästäkin pienestä draamasra on 30 v aikaa. Ja se on niin pieni ettei myötätunto herää. Ihmisillä on oikeitakin ongelmia
Totta kai ongelmat ovat suhteessa ihmisen tasoon. Tavoitteeni ovat kaikenkaikkiaan korkeammala kuin teidän, niin ei ne ongelmatkaan nyt voi samaa tasoa olla.
apTotta. Tavoitteesi on... prinssi haakon?
Vai mikä? Ei ainakaan mikään rahvasn tavoite kuten lapsistaan huolehtiminen, ystävällisyys, oma vastuu
Kerro tavoitteesi.
Yhdessä ketjussa joku tiivisti hienosti vastuista, miten vastuun ottaminen elämästä vapauttaa elämään sellaista elämää, kuin itse haluaa. Se oli just se, mikä mun tavoitteeni on. Sen kääntöpuolena on se, ettei se, miten muut toimivat loukkaa eikä satuta minua mitenkään, tai jos satuttaakin, niin se on oma valintani. No, törkeimpiä rikostyyppisiä satuttamisia ehkä lukuunottamatta. Mutta arjessa. Ja ettei elämä samalla olisi jotain typerää erakoitumista kotiin, "koska kaikki ovat niin hirveitä".
apTavoitteesi on siis jatkaa samaa vastuutonta elämää.
Säännöt ovat:
1. Sinä saat tehdä mitä tahansa. Muut eivät saa. Sinun tekosi ovat muiden syytä
2. Muiden pitää elää niin etteivät loukkaa sinuaTämä on tällaisen alistuja-uhrautujan näkemys. Varsinkin toi kohta 2. Vai määräilenkö mä jotenkin esim. sinua?
apTunistat siis oman elämäsi säännöt
Nehän on jo nyt voimassa. Ei siis tavoitteita. Ei ainnakaan itselleEi ne ole voimassa, vielä piiiitkälläkään.
ap
Sulla on sääntö 1 ja 2 voimssa. Etkä tavoittele muuta
Et sinä voisi enempää elää näiden mukaan. Ei voisi olla itsekkäämpää tapaa elää. Ja et edes pyri muuhun
Jai olet terapeutin kanssa miettinyt mihin pyrit
Vierailija kirjoitti:
Miten reagoit kun äitisi lopulta kuolee?
Keine ahnung. Varmaan monilla eri tunnetiloilla.
ap
Vierailija kirjoitti:
Oletko jo muuttanut pois kotoa? Kai muistit ottaa koneen muutossa mukaan?
Oon, mutta en halunnut, koska en kerran ois voinut myydä sitä.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten reagoit kun äitisi lopulta kuolee?
Keine ahnung. Varmaan monilla eri tunnetiloilla.
ap
Helpointa ois, kun ei tarttis tuntea niistä yhtäkään. Ainakaan heti, eikä samaan aikaan. (Siis vaikka muutamana peräkkäisenäkään päivänä)
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletko jo muuttanut pois kotoa? Kai muistit ottaa koneen muutossa mukaan?
Oon, mutta en halunnut, koska en kerran ois voinut myydä sitä.
ap
Olet kyllä hullu. Joka päivä kymmeniä sivuja päätöntä jankkausta. Mihin jotkut ainoan elämänsä käyttävätkään...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vaan vituttaa, kun miettii, miten paljon äiti haukkui mua, ja aina sai kokemaan, että mä olen hänen mielestään huono tytär, että hittto ois tuossakin vaan pitänyt myydä se kone. Vaikka sille ois tullut paha mieli, ehkei se vain voi sille mitään, että ne oli niin surkea ja p*ska ihminen ja äiti. Ainakin verrattuna omiin kuvitelmiinsa itsestään.
apTästäkin pienestä draamasra on 30 v aikaa. Ja se on niin pieni ettei myötätunto herää. Ihmisillä on oikeitakin ongelmia
Totta kai ongelmat ovat suhteessa ihmisen tasoon. Tavoitteeni ovat kaikenkaikkiaan korkeammala kuin teidän, niin ei ne ongelmatkaan nyt voi samaa tasoa olla.
apOngelmasi ovat suhteessa ihmisen tasoon. Yksiössäsi on saastaista. Et tapaa lapsiasi. Riitelet kaikkien kanssa. Olet aina vihainen. Tulot 1400. Lapset elää alle köyhyysrajan. Kiroilet palstalla. Et tapaa isääsi tai äitiäsi.
Mutta tasosi on...
Siis uudestaan... :
Valehtelemalla saat väitettyä toki mitä itse päästäsi vain keksit. Go, woman, go!
apMikä tässä oli väärin?
Minä en valehtele, kun kerron rehellisesti mitä olen nähnyt. Mutta sinä voit toki korjata, jos joku kohta ei ole mielestäsi totta
Siihen en ota kantaa olenko nainen vai mies vai muunsukupuolinen
Tapaan lapsiani, en riitele läheskään kaikkien kanssa, en ole aina vihainen, tulot suuremmat atm, tapaan isääni joskus, lapset tuskin elävät alle köyhyysrajan?
ap
Ei tapaamissopimusta
Kenen kanssa et riitele
Koska et ole vihainen
Koska tapasit viimeksi isäsi
Lapset elää isän peruspäivärahala. Ilman elatusmaksuja. Alle köyhyysrajan. Saako edes lapsilisät vai vietkö nekin
Koko perhe tienasi 2500. Sinä sitä 1800? Mies ja lapset elää 700e kk. Kun et heitä mitenkään tue
Köyhyysrajan köyhällä puolella
Joo no se on semmoista läheisriippuvaisuutta joka ei minua kiinnosta ollenkaan. Lapset eivät nyt kuulu tähän, he ovat aina asia täysin erikseen tästä. Heille on vanhempi vastuussa. Mun äitihän ei ollut siitä, mitä teki mulle.
ap