Kävelin hautausmaalla ja ihmisten tekopyhyys paljastui minulle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo etukäteen ohjeistanut lapsia, että kun kuolen ei saa pitää hautajaisia. Ei saa myöskään tulla hautaa, eikä hautakiveä. Käyttäkööt elämänsä fiksummin kuin kantamalla kukkia turhalle haudalle. 

Ai ei saa? Hautajaiset ovat eläviä varten, eivät vainajaa. Ei se kuollut enää tiedä mistään mitään. Hautajaiset ovat tärkeä osa surutyötä, joten jos lapsesi haluavat, he myös pitävät muistollesi tilaisuuden. Ellet sinä sitten syyllistä heitä jo etukäteen niin etteivät uskalla edes kuolemasi jälkeen tehdä niin kuin hyvältä tuntuu.

Vainajan tahdon toteuttamista voi uskottu mies valvoa kertomalla että jos perilliset haluavat tuhlata rahaa ja halventaa vainajan tahdon toteutumista järkkäämällä hautajaiset, he saavat vain lakiosan koko perinnön sijaan. Se hautajaisiin menevä raha kun on pois perinnöstä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo etukäteen ohjeistanut lapsia, että kun kuolen ei saa pitää hautajaisia. Ei saa myöskään tulla hautaa, eikä hautakiveä. Käyttäkööt elämänsä fiksummin kuin kantamalla kukkia turhalle haudalle. 

Ai ei saa? Hautajaiset ovat eläviä varten, eivät vainajaa. Ei se kuollut enää tiedä mistään mitään. Hautajaiset ovat tärkeä osa surutyötä, joten jos lapsesi haluavat, he myös pitävät muistollesi tilaisuuden. Ellet sinä sitten syyllistä heitä jo etukäteen niin etteivät uskalla edes kuolemasi jälkeen tehdä niin kuin hyvältä tuntuu.

Lapseni ovat antaneet ymmärtää, että kunnioittavat tahtoani tässä asiassa. Heitä ei myöskään sen kummemmin kiinnosta kaataa kahvia sukulaisten kitaan ja kuunnella imelyyksiä edesmenneestä äitimuoristaan. Onneksi olemme lasten kanssa samoilla linjoilla turhien kissanristiäisten vietosta.

"Sureminen" jos mikä se ulkokultaista onkin.

Ihmisellä menee huonosti ilman omaa syytään, mutta sukulaisilta ei heru edes sitä lämmintä kättä, taloudellisesta tai muusta tuesta puhumattakaan. Mutta odotapas, jos tuo samainen ihminen tekee itsemurhan tai edes yrittää sitä, niin johan alkaa huuto ja parku ja elämä on jokaisella pilalla ja hirveät traumat.

Kukaan ei myönnä, että se "suru" on vain omasta syyllisyydestä kumpuavaa venkoilua.

Sama homma syrjäytyneillä vanhuksilla. Ketään ei kiinnosta, mutta hautajaisissa voi olla isokin porukka krokotiilinkyyneleitä vuodattamassa.

Hohhoijakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Tästä oli vasta ihan lehdissäkin juttua, kuinka hautausmaan työntekijät joutuu jo puuttumaan hautojen ylikoristamiseen, pieni patsat on ok, mutta sinne raahataan nykyään kaikkea sellaistakin mikä häiritsee ympärillä olevia hautoja. Ja istutetaan jopa pieniä kuusia, yms. 

Kaverin lapsen haudalla on jouluisin pieni kuusi, vappuna sellainen pyörivä muovihyrrä ja kesällä lapsen syntymäpäivänä pieni leivos tai kakkupala, jonka sisaret tahtovat viedä isosiskolle.  11v oli kuollessaan tämäö kaverin lapsi ja on edelleen osa perhettä saaden mm.  sen oman pienen kuusen jouluna.

Ai koska mä soitin tai kävin viikoittain koko aikuisen elämäni ajan ja muutin takaisin kotiin moneksi vuodeksi lasteni kanssa hoitamaan äitiäni ja taloa ja äiti sai olla kotona kuolemaansa asti, niin kun laitettiin iso kivi äidin muistoksi (tekstillä, jonka äiti halusi) olenkin ihan paska tytär? Aivan. Oikeasti haluttiin iso kivi, koska mun äiti ja lasten mummo ansaitsi muunkin muistomerkin kuin kaupan halvimman pienen kiven.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tästä oli vasta ihan lehdissäkin juttua, kuinka hautausmaan työntekijät joutuu jo puuttumaan hautojen ylikoristamiseen, pieni patsat on ok, mutta sinne raahataan nykyään kaikkea sellaistakin mikä häiritsee ympärillä olevia hautoja. Ja istutetaan jopa pieniä kuusia, yms. 

Kaverin lapsen haudalla on jouluisin pieni kuusi, vappuna sellainen pyörivä muovihyrrä ja kesällä lapsen syntymäpäivänä pieni leivos tai kakkupala, jonka sisaret tahtovat viedä isosiskolle.  11v oli kuollessaan tämäö kaverin lapsi ja on edelleen osa perhettä saaden mm.  sen oman pienen kuusen jouluna.

Mekin viedään jouluisin tyttären haudalle jouluisin ruukussa pieni muovikuusi. Sama kuusi oli tytön pöydällä hänen eläessään ja sen saaminen oli hänelle vuoden kohokohta. Heti joulun jälkeen haetaan se pois.

Rakastan halloweeniä ja toivon, että kun minusta aika jättää muistelupaikalle (tahdon tuhkauksen)   aina lempipyhänäni minulle tuodaan vähintään kynttilä mutta mieluiten jokin pieni halloweeniin liittyvä esine. 

Ja jutellaan että  moi mutsi,  on taas halloween.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, sinulla on omituisen epäluuloinen asenne muita ihmisiä kohtaan. Projisoit heihin mitä ilmeisimmin omia katalia ajatuksiasi ja pettymyksiäsi.

Todellisuudessa haudan hoito on osa surutyötä. Tekemällä jotakin - hommaamalla hienon hautakiven, istuttamalla haudalle kukkia, viemällä kynttilöitä - prosessoidaan samalla surua ja kaipausta.

Kaikki toki eivät niin tee, mutta monet kokevat tuollaisen puuhastelun lohduttavaksi. Eikä sinulla ole oikeutta heitä siitä moralisoida.

Ihmisen ammatin laitto hautakiveen on vanha perinne. Perinteet eroavat kulttuureittain ja alueittain. Joissain maissa kiveen laitetaan valokuvakin vainajasta, meillä se oli ainakin jossakin vaiheessa jopa kiellettyä. Minusta on hautausmailla mielenkiintoista nähdä kiviä, joissa on enemmän tietoa vainajasta kuin pelkkä nimi ja kuolinaika.

Toki sillä kivellä voidaan myös demonstroida vainajan asemaa ja omaisten kaipausta. Ikään kuin näytetään, että vallesmanni tässä lepää ja vauras suku jäi kaipaamaan. Mutta se ei silti ole sama asia kuin että omaiset potisivat HUONOA OMAATUNTOA.

Jos saisin päättää, hautausmaalla olisi kiven sijasta digitaalinen näyttö, jossa on numerosarja. Jokainen omainen tietäisi, että tuo numerosarja kuuluu heidän omaiselleen. Tällä tavoin estettäisiin pröystäily ja kiven palvonta.

Krista

Eli pelkäät yksilöllistämistä? Pelkäät sitä, että joku haluaa tehdä jotain eri tavalla, kaikkien pitäisi olla vain samassa muotissa? Tunnut myös pelkäävän surun tunteita jossain määrin, kun kiellät kaiken surutyöhön liittyvän.

Onkohan sinulla kaikki ihan kunnossa? Olisi ehkä hyödyllistä käydä puhumassa näistä ajatuksista esim. psykologille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo etukäteen ohjeistanut lapsia, että kun kuolen ei saa pitää hautajaisia. Ei saa myöskään tulla hautaa, eikä hautakiveä. Käyttäkööt elämänsä fiksummin kuin kantamalla kukkia turhalle haudalle. 

Minun mielestäni hautajaiset ovat surevia omaisia varten, ei vainajaa. Miksi kiellät yhden tärkeän osan heidän suruprosessissaan, joka mahdollisesti auttaisi heitä paremmin selviytymään menetyksestään?

Omien hautajaisten suunnittelu särähtää myös korvaani pahasti. Omaiset muistelkoot menettämäänsä henkilöä juuri niin kuin itse tahtovat ja kokevat parhaimmaksi, koska vain heille tilaisuudella on merkitystä.

Sinulla on hyviä pointteja, mutta haluaisin tuoda asiaan vielä yhden näkökulman. Vakavista sairauksista kärsivä n. 70-v. äitini on toivonut, että hautajaisten sijaan me kaikkein läheisimmät (puoliso ja lapset perheineen) hoitaisimme hänen viimeisen matkansa tavalla, josta on meille kaikkein vähiten vaivaa ja käytännön järjestelyitä. Syynä on se, että äitini on ollut suvussaan se, jolta on aina odotettu jos jonkinmoista apua, mutta hän ei koe saaneensa mitään takaisin, kun häntä itseään on elämä koetellut. Vaikeiden sairauksien aikanakin hän on saanut itse olla se, joka lohduttaa voivottelevia sukulaistätejä. Äitini haluaa säästää meidät hänelle oikeasti läheisimmät ihmiset siltä, että joutuisimme oman surumme lisäksi kannattelemaan surevia sukulaisiakin. Asia olisi ok, jos voisimme itse vastaavasti saada tukea suvulta, mutta näin asiat eivät ole käytännössä koskaan menneet. Uskon äitini toiveen noudattamisen helpottavan aikanaan omaa surutyötäni, mutta ymmärrän kyllä senkin, että etäisemmät sukulaiset saattavat pettyä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo etukäteen ohjeistanut lapsia, että kun kuolen ei saa pitää hautajaisia. Ei saa myöskään tulla hautaa, eikä hautakiveä. Käyttäkööt elämänsä fiksummin kuin kantamalla kukkia turhalle haudalle. 

Ai ei saa? Hautajaiset ovat eläviä varten, eivät vainajaa. Ei se kuollut enää tiedä mistään mitään. Hautajaiset ovat tärkeä osa surutyötä, joten jos lapsesi haluavat, he myös pitävät muistollesi tilaisuuden. Ellet sinä sitten syyllistä heitä jo etukäteen niin etteivät uskalla edes kuolemasi jälkeen tehdä niin kuin hyvältä tuntuu.

Vainajan tahdon toteuttamista voi uskottu mies valvoa kertomalla että jos perilliset haluavat tuhlata rahaa ja halventaa vainajan tahdon toteutumista järkkäämällä hautajaiset, he saavat vain lakiosan koko perinnön sijaan. Se hautajaisiin menevä raha kun on pois perinnöstä.

Ei voi