Kävelin hautausmaalla ja ihmisten tekopyhyys paljastui minulle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sulla kantturalla ole muuta tekemistä kuin kuljeksia hautausmailla arvostelemassa. Toivottavasi pidät edes turpasi kiinni siellä.

Nauran ihmisten tekopyhyydelle. Luullaan, että ulkoisilla puitteilla voidaan kuitata eletyn elämän laiminlyönnit. Ei toimi, en osta. Vain yhden sanan sanon: häpeä. Suuri häpeä.

Krista

Sanoit kaksi.

Pelottaako, että sinun haudallasi tulee olemaan vain se seurakunnan puinen perusristi eikä yhtään ”tilpehööriä”? Hautojen hoito ja koristaminen kukin ja kynttilöin on osa surutyötä, eikä siinä ole mitään väärää, kunhan omaiset keräävät rikkinäiset lyhdyt ja vanhat kimput lopulta roskiin.

Outo tämä pakkomielteesi muiden hautoihin. Kukakohan sivupersoonistasi tulee huomenna valittamaan, ehkäpä Kerttu tai Katja?

Ap, sinulla on omituisen epäluuloinen asenne muita ihmisiä kohtaan. Projisoit heihin mitä ilmeisimmin omia katalia ajatuksiasi ja pettymyksiäsi.

Todellisuudessa haudan hoito on osa surutyötä. Tekemällä jotakin - hommaamalla hienon hautakiven, istuttamalla haudalle kukkia, viemällä kynttilöitä - prosessoidaan samalla surua ja kaipausta.

Kaikki toki eivät niin tee, mutta monet kokevat tuollaisen puuhastelun lohduttavaksi. Eikä sinulla ole oikeutta heitä siitä moralisoida.

Ihmisen ammatin laitto hautakiveen on vanha perinne. Perinteet eroavat kulttuureittain ja alueittain. Joissain maissa kiveen laitetaan valokuvakin vainajasta, meillä se oli ainakin jossakin vaiheessa jopa kiellettyä. Minusta on hautausmailla mielenkiintoista nähdä kiviä, joissa on enemmän tietoa vainajasta kuin pelkkä nimi ja kuolinaika.

Toki sillä kivellä voidaan myös demonstroida vainajan asemaa ja omaisten kaipausta. Ikään kuin näytetään, että vallesmanni tässä lepää ja vauras suku jäi kaipaamaan. Mutta se ei silti ole sama asia kuin että omaiset potisivat HUONOA OMAATUNTOA.

Vierailija kirjoitti:

Tästä oli vasta ihan lehdissäkin juttua, kuinka hautausmaan työntekijät joutuu jo puuttumaan hautojen ylikoristamiseen, pieni patsat on ok, mutta sinne raahataan nykyään kaikkea sellaistakin mikä häiritsee ympärillä olevia hautoja. Ja istutetaan jopa pieniä kuusia, yms. 

Olen ollut hautausmaalla kesätöissä, ongelma oli lähinnä ympärillä oleville haudoille leviävät kasvit (havut, mansikat ym) ja hautojen ympäristöön jätetyt rikkinäiset tuikkukipot, lasiset lyhdyt ym. Sillä ei sinänsä ole mitään väliä, jos patsaita ja kukkia on sillä haudalla, jolle ne on tarkoitettukin.

Vierailija kirjoitti:

Pelottaako, että sinun haudallasi tulee olemaan vain se seurakunnan puinen perusristi eikä yhtään ”tilpehööriä”? Hautojen hoito ja koristaminen kukin ja kynttilöin on osa surutyötä, eikä siinä ole mitään väärää, kunhan omaiset keräävät rikkinäiset lyhdyt ja vanhat kimput lopulta roskiin.

Outo tämä pakkomielteesi muiden hautoihin. Kukakohan sivupersoonistasi tulee huomenna valittamaan, ehkäpä Kerttu tai Katja?

Minut sirotellaan aikanaan mereen tuhkana. Luulen, että tulee vielä laki, joka kieltää maahautauksen. Se ei ole ekologista, suuri riski pohjavesille.

Krista

Polttohautaus ja korkeintaan nimi muistolehtoon (jos se nyt on tarpeellista). Tuhkat kiertoon jokeen tai mereen. Siinä minun toiveeni omalle kohdalle. Muistolehtoa ei tarvi hoitaa, joku tuo kynttilöitä sinne kuitenkin joten sillä tavalla hoituu sekin puoli (jos ylipäätään tarpeen).

Vierailija kirjoitti:

Ap, sinulla on omituisen epäluuloinen asenne muita ihmisiä kohtaan. Projisoit heihin mitä ilmeisimmin omia katalia ajatuksiasi ja pettymyksiäsi.

Todellisuudessa haudan hoito on osa surutyötä. Tekemällä jotakin - hommaamalla hienon hautakiven, istuttamalla haudalle kukkia, viemällä kynttilöitä - prosessoidaan samalla surua ja kaipausta.

Kaikki toki eivät niin tee, mutta monet kokevat tuollaisen puuhastelun lohduttavaksi. Eikä sinulla ole oikeutta heitä siitä moralisoida.

Ihmisen ammatin laitto hautakiveen on vanha perinne. Perinteet eroavat kulttuureittain ja alueittain. Joissain maissa kiveen laitetaan valokuvakin vainajasta, meillä se oli ainakin jossakin vaiheessa jopa kiellettyä. Minusta on hautausmailla mielenkiintoista nähdä kiviä, joissa on enemmän tietoa vainajasta kuin pelkkä nimi ja kuolinaika.

Toki sillä kivellä voidaan myös demonstroida vainajan asemaa ja omaisten kaipausta. Ikään kuin näytetään, että vallesmanni tässä lepää ja vauras suku jäi kaipaamaan. Mutta se ei silti ole sama asia kuin että omaiset potisivat HUONOA OMAATUNTOA.

Jos saisin päättää, hautausmaalla olisi kiven sijasta digitaalinen näyttö, jossa on numerosarja. Jokainen omainen tietäisi, että tuo numerosarja kuuluu heidän omaiselleen. Tällä tavoin estettäisiin pröystäily ja kiven palvonta.

Krista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pelottaako, että sinun haudallasi tulee olemaan vain se seurakunnan puinen perusristi eikä yhtään ”tilpehööriä”? Hautojen hoito ja koristaminen kukin ja kynttilöin on osa surutyötä, eikä siinä ole mitään väärää, kunhan omaiset keräävät rikkinäiset lyhdyt ja vanhat kimput lopulta roskiin.

Outo tämä pakkomielteesi muiden hautoihin. Kukakohan sivupersoonistasi tulee huomenna valittamaan, ehkäpä Kerttu tai Katja?

Minut sirotellaan aikanaan mereen tuhkana. Luulen, että tulee vielä laki, joka kieltää maahautauksen. Se ei ole ekologista, suuri riski pohjavesille.

Krista

Ihan luonnon kiertokulkuun kuuluu se, että kuolleet eläimet ja kasvit maatuvat maahan. Siinä ei ole mitään epäekologista, kun Suomessa vieläpä kaiken pitää maatua, joka maahan menee.

Siihen, että hautausmaita sijaitsee pohjavesialueilla, tullaan varmasti puuttumaan ja hautausmaita tullaan perustamaan uusille ”turvallisille” alueille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, sinulla on omituisen epäluuloinen asenne muita ihmisiä kohtaan. Projisoit heihin mitä ilmeisimmin omia katalia ajatuksiasi ja pettymyksiäsi.

Todellisuudessa haudan hoito on osa surutyötä. Tekemällä jotakin - hommaamalla hienon hautakiven, istuttamalla haudalle kukkia, viemällä kynttilöitä - prosessoidaan samalla surua ja kaipausta.

Kaikki toki eivät niin tee, mutta monet kokevat tuollaisen puuhastelun lohduttavaksi. Eikä sinulla ole oikeutta heitä siitä moralisoida.

Ihmisen ammatin laitto hautakiveen on vanha perinne. Perinteet eroavat kulttuureittain ja alueittain. Joissain maissa kiveen laitetaan valokuvakin vainajasta, meillä se oli ainakin jossakin vaiheessa jopa kiellettyä. Minusta on hautausmailla mielenkiintoista nähdä kiviä, joissa on enemmän tietoa vainajasta kuin pelkkä nimi ja kuolinaika.

Toki sillä kivellä voidaan myös demonstroida vainajan asemaa ja omaisten kaipausta. Ikään kuin näytetään, että vallesmanni tässä lepää ja vauras suku jäi kaipaamaan. Mutta se ei silti ole sama asia kuin että omaiset potisivat HUONOA OMAATUNTOA.

Jos saisin päättää, hautausmaalla olisi kiven sijasta digitaalinen näyttö, jossa on numerosarja. Jokainen omainen tietäisi, että tuo numerosarja kuuluu heidän omaiselleen. Tällä tavoin estettäisiin pröystäily ja kiven palvonta.

Krista

Eli olet vain kateellinen, koska muilla on varaa hautakiveen ja vieläpä, omg, kesäkukkiin siihen päälle. Ei kellään normaalilla mene tunteisiin toisten prameat haudat.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo etukäteen ohjeistanut lapsia, että kun kuolen ei saa pitää hautajaisia. Ei saa myöskään tulla hautaa, eikä hautakiveä. Käyttäkööt elämänsä fiksummin kuin kantamalla kukkia turhalle haudalle. 

Ai ei saa? Hautajaiset ovat eläviä varten, eivät vainajaa. Ei se kuollut enää tiedä mistään mitään. Hautajaiset ovat tärkeä osa surutyötä, joten jos lapsesi haluavat, he myös pitävät muistollesi tilaisuuden. Ellet sinä sitten syyllistä heitä jo etukäteen niin etteivät uskalla edes kuolemasi jälkeen tehdä niin kuin hyvältä tuntuu.

Vierailija kirjoitti:

Polttohautaus ja korkeintaan nimi muistolehtoon (jos se nyt on tarpeellista). Tuhkat kiertoon jokeen tai mereen. Siinä minun toiveeni omalle kohdalle. Muistolehtoa ei tarvi hoitaa, joku tuo kynttilöitä sinne kuitenkin joten sillä tavalla hoituu sekin puoli (jos ylipäätään tarpeen).

Tuo yleistyy koko ajan. Harvat omaiset järjestävät enää perinteisiä arkkuhautajaisia vaan suurin osa tuhkataan ja ihmiset esittävät toiveensa tuhkauksesta eläissään.

Olen kuullut tutuilta useista hautajaisista joissa on ollut toivonus, ettei mitään kukkalaitteita pidä tuoda. Joka haluaa tuoda voi tuoda yksittäisen leikkokukan. Leikkokukat viedään siunaustilaisuuden jälkeen muistotilaisuuteen ja vainaja viedään odottamaan tuhkausta. Tuhkauurna lasketaan myöhemmin joko sukuhautaan tai muistolehtoon ja nimilaatta tulee muistolehdon kiveen jälkimmäisessä tapauksessa.

Diggailet varmasti mustalaisten haudoista suurine enkeli- ja villihevospatsaineen :D

No kaikesta nämä hurskastelijat ottavat nokkiinsa. AP ei esim. tunne nähtävästi kotimaamme kulttuuria, jota myös hautausmaat heijastelevat. Tiedän maita, joissa hautakivi on vaatimaton eikä siinä ole muuta kuin sukunimi kertomassa, että kyseessä on sukuhauta. Mutta samaoilla hautausmailla on myös mahtavia suuria kiviä ja niissä komeat kullatut tittelit ja etu- sekä sukunimet. Taas se kuvastaa kulttuuria. Entäs sitten se eriarvoisuus, kun korkeimman kaapin päällä keikkuvat haudataan edelleen kirkon lattian alle. Nykyään kai vainajat käsitellään siten, että ne eivät levitä lemua mädätessään, mitä ennen tapahtui.

Hautojen hoito kuuluu hyviin tapoihin.  Parempi tietysti jo eläessä huolehtia omaisista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo etukäteen ohjeistanut lapsia, että kun kuolen ei saa pitää hautajaisia. Ei saa myöskään tulla hautaa, eikä hautakiveä. Käyttäkööt elämänsä fiksummin kuin kantamalla kukkia turhalle haudalle. 

Minun mielestäni hautajaiset ovat surevia omaisia varten, ei vainajaa. Miksi kiellät yhden tärkeän osan heidän suruprosessissaan, joka mahdollisesti auttaisi heitä paremmin selviytymään menetyksestään?

Omien hautajaisten suunnittelu särähtää myös korvaani pahasti. Omaiset muistelkoot menettämäänsä henkilöä juuri niin kuin itse tahtovat ja kokevat parhaimmaksi, koska vain heille tilaisuudella on merkitystä.

Minusta jokainen saa ilmaista oman tahtonsa siitä miten "viimeisen matkansa" tekee. Se, että ei suostu siihen, että pidetään hautajaiset, joissa kaikki kummin kaimat mässyttävät pullaa ja hörppivät kahvia, ei tarkoita, etteivätkö ne todella läheiset saisi surra ja käydä läpi suruprosessiaan.

Lapset saavat polttaa minut ja ripotella tuhkat mihin tykkäävät. Jos haluavat silloin jotain värssyä lausua, se on oma asiansa. Ketään muita kuin lapsia asiaan ei kuitenkaan saa sotkea. Mitään paasia ei saa jäädä jälkeen eikä muutakaan mistä lapsille koituisi vain vaivaa. Kyllä he minut muistavat muutenkin. Heidän ei tarvitse kuin kuulla jokin tietty laulu tai syödä tiettyä ruokaa, niin he muistavat äitinsä. 

Suvussani toisella puolella on tapana tarjota hautajaisissa vain kahvit. Näin toimittiin myös hautajaisissa jossa vainaja oli vielä eläessään sanonut että hän ei pidä hautajaisissa ruualla mässäilystä, joten järjestimme hautajaiset tämän mukaan. Suolaista ja makeaa tarjottavaa kahveineen mutta ei varsinaista ruokaa. Pappi oli ilmeisesti tottunut hienompiin tarjoiluihin kun oletti että hautajaisissa tarjoillaan myös lämmin ateria.

Itse ainakin toivon että kun minusta aika jättää niin kuolinilmoituksessa nimen yläpuolella lukee tittelini ja ennen omaisten nimiä yksinkertaisesti muistoa kunnioittaen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä olen jo etukäteen ohjeistanut lapsia, että kun kuolen ei saa pitää hautajaisia. Ei saa myöskään tulla hautaa, eikä hautakiveä. Käyttäkööt elämänsä fiksummin kuin kantamalla kukkia turhalle haudalle. 

Minun mielestäni hautajaiset ovat surevia omaisia varten, ei vainajaa. Miksi kiellät yhden tärkeän osan heidän suruprosessissaan, joka mahdollisesti auttaisi heitä paremmin selviytymään menetyksestään?

Omien hautajaisten suunnittelu särähtää myös korvaani pahasti. Omaiset muistelkoot menettämäänsä henkilöä juuri niin kuin itse tahtovat ja kokevat parhaimmaksi, koska vain heille tilaisuudella on merkitystä.

Minusta jokainen saa ilmaista oman tahtonsa siitä miten "viimeisen matkansa" tekee. Se, että ei suostu siihen, että pidetään hautajaiset, joissa kaikki kummin kaimat mässyttävät pullaa ja hörppivät kahvia, ei tarkoita, etteivätkö ne todella läheiset saisi surra ja käydä läpi suruprosessiaan.

Lapset saavat polttaa minut ja ripotella tuhkat mihin tykkäävät. Jos haluavat silloin jotain värssyä lausua, se on oma asiansa. Ketään muita kuin lapsia asiaan ei kuitenkaan saa sotkea. Mitään paasia ei saa jäädä jälkeen eikä muutakaan mistä lapsille koituisi vain vaivaa. Kyllä he minut muistavat muutenkin. Heidän ei tarvitse kuin kuulla jokin tietty laulu tai syödä tiettyä ruokaa, niin he muistavat äitinsä. 

Suvussani toisella puolella on tapana tarjota hautajaisissa vain kahvit. Näin toimittiin myös hautajaisissa jossa vainaja oli vielä eläessään sanonut että hän ei pidä hautajaisissa ruualla mässäilystä, joten järjestimme hautajaiset tämän mukaan. Suolaista ja makeaa tarjottavaa kahveineen mutta ei varsinaista ruokaa. Pappi oli ilmeisesti tottunut hienompiin tarjoiluihin kun oletti että hautajaisissa tarjoillaan myös lämmin ateria.

Toisella puolella sukua on taas tapana tarjoilla erilaisia ruokia viimeisen päälle jotta ihmiset näkevät että ei olla ainakaan köyhiä.

Minun tuhkani heitetään myötätuuleen, Kerttu/Kirsikka/Kati/Katriina/Keijo-Elmeri.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö sulla kantturalla ole muuta tekemistä kuin kuljeksia hautausmailla arvostelemassa. Toivottavasi pidät edes turpasi kiinni siellä.

Nauran ihmisten tekopyhyydelle. Luullaan, että ulkoisilla puitteilla voidaan kuitata eletyn elämän laiminlyönnit. Ei toimi, en osta. Vain yhden sanan sanon: häpeä. Suuri häpeä.

Krista

Kertoo todella paljon sinusta itsestäsi että sinulla on TARVE kuvitella pahaa muista. Hankihan parempaa sisältöä elämääsi.

Meidän hautausmaalla uusista kivistä kaikista pröystäilevimmät on romanien, tykkäävät näköjään laittaa rahaa myös isäukon hautaan samoin kuin kultakoruihin ja hienoihin vaatteisiin.