Rakastuin naimisissa olevaan mieheen..
Mitä nyt? Pelottavinta asiassa on se ettei juttu perustu vain seksiin vaan luulen että olen oikeasti löytänyt elämäni rakkauden.
Kohtalotovereita? Voiko olla totta et näin köy 4-kymppisille? Voiko tässä iässä löytää tosirakkauden?
Kommentit (56)
Voi. Iske se ja sex. Ehkä elämä aukee.
Hahhaa.... niiin varmaan elämän rakkaus. Pliis. Voiko mitään kuluneempaa olla. Anna olla.
Tosirakkautta ei voi löytää, koska sellaista ei ole olemassakaan. Olet vain vahvasti ihastunut ja projisoit kaikki toiveesi ja unelmasi tähän mieheen, jota luultavasti et vielä kovin hyvin tunne, ja jota et oikeastaan voi saadakaan, joten hän on siinä mielessä turvallinen unelmoinnin kohde. Epätoivoinen tosirakkaus on niin riipaisevan dramaattista ja ihanaa, vai mitä? Älä huoli, kyllä se menee ohi. Mutta älä vaan riko kenenkään perhettä dopamiinipäissäsi.
Voi käydä.. itselleni kävi juuri niin. Pyhästi olen ollut pettämistä vastaan ja aina ajatellut ettei varattuihin mennä koskemaan vaikka mikä olisi. Pari vuotta sitten sain kuitenkin itse kokea mitä sillä tarkoitetaan kun kohdallesi sattuukin niin totaalinen sieluntoveri, että oikeasti ensihetkestä alkaen tuntui siltä että löysin kadoksissa olleen puolikkaani. Ihmisen, joka teki minusta kokonaisen ja joka oli niin samalla aaltopituudella että ei voinut kuin haukkoa henkeä - näitähän sattuu vain elokuvissa?
Kovaa moraalista kamppailua käytiin, jälkikäteen ei harmita mikään muu kuin se että epäröitiin ja ruoskittiin itseämme liian pitkään.
Onnellisesti yhdessä ja,rakastuneempina kuin koskaan aiemmin tässä elämässä. Pidä pääsi, elät vain kerran.
N47
Niin, ja sinun "tosirakkautesi" luonnollisesti oikeuttaa sen, että pistät toisten elämän paskaksi.
Pitää vaan keksiä säännöt rakkaudelle.
On muuten helv... raskasta.
D kirjoitti:
Mitä nyt? Pelottavinta asiassa on se ettei juttu perustu vain seksiin vaan luulen että olen oikeasti löytänyt elämäni rakkauden.
Kohtalotovereita? Voiko olla totta et näin köy 4-kymppisille? Voiko tässä iässä löytää tosirakkauden?
Ei, kukaan ei ole koskaan ennen rakastunut naimisissa olevaan mieheen. Olen ainutlaatuinen yksilö.
Nauti! Elämä on tehty elettäväksi!
Niin olen minäkin rakastunut naimisissa olevaan mieheen ja vielä 15v vanhempaan. 6 vuotta oltu paljon tekemisissä, nyt alan päästä yli ja osata olla vaan kaveri enkä haaveile muusta jatkuvasti.
En tiedä mikä sun elämäntilanne mutta elä mene sekaantumaan ja mahdollisesti rikkomaan perhettä.
Minä olin sokeuksissani melkeen valmis rikkomaan oman ja hänen perheen mutta onneksi hällä järki päässä.
N.30v
Plaah. Semmoinen uniikki lumihiutale siellä.
Haluat vain panna. Älä selittele muuta.
Itse olin viime vuonna vielä naimisissa ja rakastuin toiseen. Tosin sinkkumieheen. Eropäätös pitkästä avioliitosta tuli nopeasti ja elämä muuttui. Tällaista tunnetta ei ole koskaan ollut ja tunnen itseni rakastetuksi, mitä en ed suhteessa tuntenut.
Tunnontuskia oli aluksi, mutta ei enää. Nyt ymmärrän kuinka huonossa, rakkaudettomassa avioliitossa elin vuosikaudet.
N47 kirjoitti:
Voi käydä.. itselleni kävi juuri niin. Pyhästi olen ollut pettämistä vastaan ja aina ajatellut ettei varattuihin mennä koskemaan vaikka mikä olisi. Pari vuotta sitten sain kuitenkin itse kokea mitä sillä tarkoitetaan kun kohdallesi sattuukin niin totaalinen sieluntoveri, että oikeasti ensihetkestä alkaen tuntui siltä että löysin kadoksissa olleen puolikkaani. Ihmisen, joka teki minusta kokonaisen ja joka oli niin samalla aaltopituudella että ei voinut kuin haukkoa henkeä - näitähän sattuu vain elokuvissa?
Kovaa moraalista kamppailua käytiin, jälkikäteen ei harmita mikään muu kuin se että epäröitiin ja ruoskittiin itseämme liian pitkään.
Onnellisesti yhdessä ja,rakastuneempina kuin koskaan aiemmin tässä elämässä. Pidä pääsi, elät vain kerran.
N47
Samantyyppisessä tilanteessa painin. Ihana kertomus, kiitos..näiden avulla ehkä taas jaksaa hetken aikaa.
Vierailija kirjoitti:
Sellainen perheen rikkoja taas
Ehjä ja onnellinen liitto ei ole rikottavissa, tässäkin tapauksessa mies on miettinyt eroa aiemminkin..
Ehkä on vain aika havahtua että kerran tässä eletään?
Kulissikin on lapsille parempi kuin rikottu perhe ja menetetyt ystävät.
Vierailija kirjoitti:
Kulissikin on lapsille parempi kuin rikottu perhe ja menetetyt ystävät.
Miksi ystävät pitäisi menettää? Miksi lapsi pitäisi kasvattaa valheellisissa kulisseissa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kulissikin on lapsille parempi kuin rikottu perhe ja menetetyt ystävät.
Miksi ystävät pitäisi menettää? Miksi lapsi pitäisi kasvattaa valheellisissa kulisseissa?
Kyllähän täälläkin moni sanoo, että eron myötä ystävät yleensä häviävät. Jos taas toinen pettää, niin kyllähän se valheellinen kulissiperhe on sulloin lapsillekkin ,jos ei erota rehellisesti.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen perheen rikkoja taas
Ehjä ja onnellinen liitto ei ole rikottavissa, tässäkin tapauksessa mies on miettinyt eroa aiemminkin..
Ehkä on vain aika havahtua että kerran tässä eletään?
Mikään liitto ei ole niin siloinen ja ehjä kaiken aikaa, ettei siihen joku vaaniva iske väliin kun on riitaisa aamu ollut kotona...
Eri asia lähteekö varattu osapuoli tosissaan mukaan leikkiin, vai haluaako vain flirtillä parempaa mieltä.
On melko huono mainosmerkki ihmiseltä hypätä suoraan uuteen suhteeseen. Osoittaa paljon luonteesta. Jos yksinolo on huonoin vaihtoehto ja sen pelossa roikutaan huonossa suhteessa, niin mitenkä hieno ihminen se on kun ei edes omaa seuraansa kestä? Aina oltava uusi kumppani säteilemässä ihailua, kun entinen ei enää hehku riittävästi.
Ehkä vain lasten jättäminen on aiemmin mennyt oman pahan olon edelle? Moni pysyy huonossakin suhteessa lasten vuoksi - kunnes näkee pilkahduksen toisenlaisestakin totuudesta.
Ihan tavallistahan tuo on.