Lue keskustelun säännöt.
Mulla on TAAS ihan mielettömän ikävä exää :(
21.06.2018 |
Exää, joka on ollut ex jo vuosi kausia. En vain mahda sille mitään, että aina iskee ihan hirvittävä ikävä. Tekisi mieli vain itkeä ja vaipua johonkin koomaan, etten muistaisi enkä tuntisi mitään.
Tämä on ihan hullua, koska ollaan erottu jo tosi kauan sitten ja molemmilla jo omat perheetkin.
Kaipaan vain sitä ihmistä ihan kamalasti. :(
Miten tästä taas pääsisi yli?
Kommentit (31)
Jos teidät onkin tarkoitettu yhteen.. siksi kaipuu on valtava.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Exä on tyytyväinen elämäänsä ilman sinua. Hänestä on sääli perhettäsi kohtaan että roikut henkisesti hänessä. Hän on sitä mieltä että hyvä kun pääsi eroon noin epävakaasta ihmisestä.
Onko mahdollista, että exänkaipuu on vain sinun vakiomärehtimisesi kohde? Eli halu märehtiä surussa ja ikävässä on sisäsyntyinen tunnetila ja jos ei mitään oikeaa surua ole, ihminen kaivaa esiin sen oman vakiomärehtimiskohteensa noina hetkinä.
Vierailija kirjoitti:
Jos teidät onkin tarkoitettu yhteen.. siksi kaipuu on valtava.
Siltä minusta aina tuntuu, mutta ei se tule enää toteutumaan ikinä. :(
ap.
Moi ap,
Mulla sama tilanne, ikävä on valtava :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teidät onkin tarkoitettu yhteen.. siksi kaipuu on valtava.
Siltä minusta aina tuntuu, mutta ei se tule enää toteutumaan ikinä. :(
ap.
Miksi ei..?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hakeudu hoitoon. Taatusti on syy miksi ex on ex. Muisteleppa sitä haikailun sijaan. Voit myös kertoa nyxälle näin juhannuksen kunniaksi, ettei hän ole mitään exään verrattuna, niin saat nykyisessä sihteessasi muuta ajateltavaa.
Joku syyhän siihen eroon oli. Kannattaa ehkä miettiä sitä. Muutenkin tuommoinen vuosikausien märehtiminen ei ole tervettä, sun pitäisi käsitellä asia loppuun. Miten on mahdollista, että haikailet exää vaikka sulla ilmeisesti on uusi mies/nainen? Mitähän hänestä mahtaisi tuntua jos tietäisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lopeta se juopottelu ja ryhdistäydy.
Vierailija kirjoitti:
Onko mahdollista, että exänkaipuu on vain sinun vakiomärehtimisesi kohde? Eli halu märehtiä surussa ja ikävässä on sisäsyntyinen tunnetila ja jos ei mitään oikeaa surua ole, ihminen kaivaa esiin sen oman vakiomärehtimiskohteensa noina hetkinä.
En tiedä. Mistä sen tietää onko asia noin vai ei?
Tämä ikävä on vaivannut vähän väliä ihan erosta asti.
Ehkä se helpottaisi jos nähtäisiin ja juteltaisiin... tai sitten vain pahenisi entisestään...
ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pakkomielteitä osataan hoitaa. Älä roiku menneessä vaan elä. Ukkoja parveilee vapaana sankoin joukoin; ota sieltä uusi ja parempi.
T. Ero vajaat 2 vuotta sitten ja onnellisempi kuin ikinä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tiedän tunteen. Erosimme puolisen vuotta sitten. Olimme nelihenkinen perhe ja kaipa siinä on osasyy että ikävä on vielä kun lasten kautta ollaan tekemisissä. Tiedän että se menee ohi mutta vielä on tilanne tämä. Olen mies. Muitakin minusta kiinnostuneita on ollut mutta kukaan ei herätä niin vahvoja tunteita että unohtaisin exäni tuosta vaan vuosien jälkeen. Sehän on tosin merkki siiitä että en ole valmis mihinkän uuteen vielä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos teidät onkin tarkoitettu yhteen.. siksi kaipuu on valtava.
Siltä minusta aina tuntuu, mutta ei se tule enää toteutumaan ikinä. :(
ap.Miksi ei..?
Hänen elämänsä on toisella puolen Suomea. Perhe ja työ. Kuten minulla täällä. En usko, että kumpikaan pystyisi irtautumaan kaikesta ja vaihtamaan paikkakuntaa... No, ehkä sitten kun lapset ovat jo omillaan, mutta mitä se enää silloin lähes eläkeläisenä hyödyttää..
ap.
Mulla täsmälleen sama tilanne.. Erottiin ihan liian heppoisin perustein, harmittaa kun en aikanaan tajunnut ettei silloiset ongelmat johtuneet exästä ja että olisi pitänyt tehdä enemmän töitä suhteen eteen. 9 vuotta ehdittiin yhdessä olla. Tiedän ettei ainakaan tässä nykyisessä suhteessä exän kaipaus hellitä...
Vierailija kirjoitti:
Mulla täsmälleen sama tilanne.. Erottiin ihan liian heppoisin perustein, harmittaa kun en aikanaan tajunnut ettei silloiset ongelmat johtuneet exästä ja että olisi pitänyt tehdä enemmän töitä suhteen eteen. 9 vuotta ehdittiin yhdessä olla. Tiedän ettei ainakaan tässä nykyisessä suhteessä exän kaipaus hellitä...
Ihan sama täällä, erottiin aivan liian heppoisin perustein. Ei edes ollut mitään selkeitä perusteita. Minun aloitteesta tuli ero ja kaduin sitä heti eron jälkeen. Mutta kai olin vielä niin keskenkasvuinen tai jotain, etten halunnut myöntää virhettäni ja hoin vain, että erottu mitä erottu, täytyy vain unohtaa.
No ei ole unohtunut...
ap.
Samassa veneessä ollaan ap. En todellakaan tiedä mikä tähän auttaisi mutta ei ainakaan näkeminen ja jutteleminen... Exä otti yhteyttä 15 vuoden jälkeen ja kyseli kuulumisia. Nyt mä vasta sekaisin oonkin :(
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla täsmälleen sama tilanne.. Erottiin ihan liian heppoisin perustein, harmittaa kun en aikanaan tajunnut ettei silloiset ongelmat johtuneet exästä ja että olisi pitänyt tehdä enemmän töitä suhteen eteen. 9 vuotta ehdittiin yhdessä olla. Tiedän ettei ainakaan tässä nykyisessä suhteessä exän kaipaus hellitä...
Ihan sama täällä, erottiin aivan liian heppoisin perustein. Ei edes ollut mitään selkeitä perusteita. Minun aloitteesta tuli ero ja kaduin sitä heti eron jälkeen. Mutta kai olin vielä niin keskenkasvuinen tai jotain, etten halunnut myöntää virhettäni ja hoin vain, että erottu mitä erottu, täytyy vain unohtaa.
No ei ole unohtunut...
ap.
Ootko se joka jätti kun tuolia ei työnnetty takaisin? Joku kirjoitti sellaisen aloituksen :-)
Ei olisi kenelläkään mitään lohduttavia sanoja?
Järkensä menettävä ap.