Lue keskustelun säännöt.
Mulla on TAAS ihan mielettömän ikävä exää :(
21.06.2018 |
Exää, joka on ollut ex jo vuosi kausia. En vain mahda sille mitään, että aina iskee ihan hirvittävä ikävä. Tekisi mieli vain itkeä ja vaipua johonkin koomaan, etten muistaisi enkä tuntisi mitään.
Tämä on ihan hullua, koska ollaan erottu jo tosi kauan sitten ja molemmilla jo omat perheetkin.
Kaipaan vain sitä ihmistä ihan kamalasti. :(
Miten tästä taas pääsisi yli?
Kommentit (31)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla täsmälleen sama tilanne.. Erottiin ihan liian heppoisin perustein, harmittaa kun en aikanaan tajunnut ettei silloiset ongelmat johtuneet exästä ja että olisi pitänyt tehdä enemmän töitä suhteen eteen. 9 vuotta ehdittiin yhdessä olla. Tiedän ettei ainakaan tässä nykyisessä suhteessä exän kaipaus hellitä...
Ihan sama täällä, erottiin aivan liian heppoisin perustein. Ei edes ollut mitään selkeitä perusteita. Minun aloitteesta tuli ero ja kaduin sitä heti eron jälkeen. Mutta kai olin vielä niin keskenkasvuinen tai jotain, etten halunnut myöntää virhettäni ja hoin vain, että erottu mitä erottu, täytyy vain unohtaa.
No ei ole unohtunut...
ap.Ootko se joka jätti kun tuolia ei työnnetty takaisin? Joku kirjoitti sellaisen aloituksen :-)
En! :D Pitääköhän ihan klikata ketju auki, kun hyppäsin vain yli
ap.
Vanha ketju, mutta kerron nyt omankin kokemukseni. Erosin nuoruuden rakkaudestani melkein 10 vuotta sitten ja kaipaan häntä yhä. En usko, että ikinä pääsen hänestä yli ja tulen samalla tavalla rakastamaan ketään muuta, paitsi lapsiani. Oltiin ensin 1,5 vuotta yhdessä, kunnes hän jätti minut, kun oli koko ajan rakastanut toista ja nyt oli valmis sen tälle kertomaan. Oltiin aiemmin puhuttu, ettei hän rakasta minua, mutta jättö tuli silti shokkina. Hänkään ei saanut vastarakkautta ja palasimme pian epävirallisesti yhteen. Ei siis seurusteltu, mutta elettiin kuin pariskunta. Vuoden jälkeen hän olikin jonkun ihan uuden tytön kanssa ja otti minuun etäisyyttä. Itse ihastuin toiseen, mutta exä halusikin palata yhteen ja sanoi rakastavansa minua. Palasimme yhteen ja rakkautta häneltä riitti vain 2 kk ja sen jälkeen ei enää sanonut rakastavansa. Kun asiasta kysyin, hän sanoi sanovansa sitten, kun hänestä tuntuu siltä. Rakkauden tunnustusta ei koskaan kuulunut. Vuoden jälkeen yhteenpaluustamme erosimme. Pelkäsin liikaa hänen torjuntaansa. Jälkikäteen ajateltuna hän varmaan oikeasti aina rakasti minua, ei vaan tunnistanut tunteitaan. Ei myöskään osannut tai halunnut puhua tunteistaan, mikä oli tietysti iso ongelma. Oltiin yhdessä 3,5 vuotta.
En usko, että tullaan koskaan palaamaan yhteen. Hänellä on tyttöystävä (tai oli ainakin 3,5 vuotta sitten kun törmättiin) ja minulla perhe. Kaipaus nousi hiipumisen jälkeen uudelleen, kun törmättiin. Kaipaus haittaa seksielämääni, koska en oikeastaan tahdo olla muiden kanssa kuin exäni. En myöskään ole emotionaalisesti kiintynyt puolisooni. Olen puhunut tästä puolisolleni ja hän on todella ymmärtäväinen. En kuitenkaan halua unohtaa exääni. Haluaisin vain, että voisin nauttia myös nykyisestä parisuhteestani.
Ex ajeli vastaan yksi päivä. Ei tiedä tunnistiko. Varmaan mietti hetken tunsiko ja sitten välähti. :D Tunteet...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun exäni alkoi kunnolla juomaan kun jätin hänet 6 vuotta sitten. Vaikka hän nyt on ihan rapajuoppo nykyään niin silti häntä ikävöin ja tavallaan haluaisin takaisin. Itkettää. Nykyinen mieheni on oikeastaan aika tylsä ja väritön. Vaikka toki hänestä välitänkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Just tänään tuli kova ikävä ex-miestäni taas. Erosta 7 vuotta. Ja ihan ajattelin että kunpa näkisin hänet nyt ikkunasta tulevan töistä kotiin.
Viikonloppuna mieleeni tunkeutui eräs mies, jonka tapasin joskus 2004-2006. En muista tarkasti vuotta. Sen muistan, että mies oli Aivan lääpällään. Itse en oikein syttynyt. Mies oli ei nyt lihava, mutta isokokoinen, pitkätukkainen hevari. Olisi tuonut vaikka kuut taivaalta.
Ja viikonloppuna mietin, että mitä jos olisin sanonut kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hänen elämänsä on toisella puolen Suomea. Perhe ja työ. Kuten minulla täällä. En usko, että kumpikaan pystyisi irtautumaan kaikesta ja vaihtamaan paikkakuntaa... No, ehkä sitten kun lapset ovat jo omillaan, mutta mitä se enää silloin lähes eläkeläisenä hyödyttää..
ap.
Minulla on 1930 luvulla syntynyt vanha sukulainen, nyt yli 90 vuotias. Hän oli sinkku ja avioitui vasta yli 60 vuotiaana. Vaimo kuoli muutama vuosi sitten ja sen jälkeen tämän leskenkin kunto alkoi heikentyä. Olen saanut kirjeen jossa hän kertoi tavanneensa nyt jo kuolleen vaimonsa nuorena, mutta nainen oli varattu. Mies ei koskaan pystynyt unohtamaan. Kun mies oli yli 60 vuotias niin nainen otti yllättäen yhteyttä koska oli jäänyt leskeksi ja he alkoivat tapailemaan ja päätyivät avioitumaan.. Kirjeessään mies kuvaili kauniisti kuinka hän lopulta pitkän odottamisen jälkeen pääsi yhteen nuoruuden rakkautensa kanssa ja kuinka onnellisia he olivat.
Kolmatta vuotte erosta ja edelleen mietin häntä. Oispa munkin exällä ikävä mua😐