"Muiden onni ei ole itseltä pois"

Vierailija kirjoitti:

Päinvastoin. Onnellisuus heijastuu ympärillekin.

Ei se ole ihan noin yksinkertaista. Tarpeeksi itsekeskeinen ihminen hehkuttaa sitä omaa onneaan, muut unohtaen. Onnellinen ei aina ymmärrä ettei kaikkia onni potki, sitten saa kuulla jotain "kuule kyllä sullakin asiat järjestyy" -vakuuttelua. Niinhän sitä voi uskoa jos itsellä on järjestynyt. Onnellinen voi luulla, että onni on oma saavutus, eikä huomaa sattuman osuutta asiassa. 

Kyllä usein asiat ovat toiselta pois. Potti on mikä on, ja jos joku saa vaikka samasta työstä paremmin palkkaa samalla työpaikalla, niin toki se on toiselta pois. Järjestelyvarakiistoissa on esim. tästä kysymys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottahan tuo, tavallaan. Tosin silloin kun itselläni on huonompi hetki elämässä, en jaksa pitää yhteyttä sellaisiin kavereihin joilla menee paremmin, kun alkaa itseä vain vituttamaan kuunnella sivusta sitä hehkutusta, miten kaikki on niin ihanaa ja mahtavaa. Eivätkä hekään pidemmän päälle jaksaisi minun seuraani, jos vakiovastaukseni olisi luokkaa "voi kun kiva, mulla kaikki menee tällä hetkellä päin perseitä". :D

Kiva kun tilanteesi naurattaa sinua. Jos itse en pitäisi yhteyttä ystäviini, johtuisi se ihan muista syistä kuin siitä että olisin kateellinen. :D

Niin, ja...? Ihan yhtälailla itseäni ärsyttäisi, jos itselläni + kaikilla muilla olisi kyllä kivaa, mutta yksi vain masistelisi. (Ja näin on monesti ennen ollutkin.) Minulla yhteyttäpitämättömyys johtuu 99% väsymyksestä omaan elämäntilanteeseen ja ärsytyksestä muiden parempaan onneen/tuuriin. Mikä olisi sinun syysi sitten?

Jos joku tuntee onnellisuutta, ei se tietenkään ole minulta pois. Ei minua hyödyttäisi jos joku voisi pahoin. En sellaista halua.

Sen sijaan se, että toisilla on hyvät kodit, lähtökohdat, empaattiset vanhemmat, turvallinen ja mukava koulutaival, työpaikat, kumppanit, hyvä ulkonäkö ja terveys, taloudellisesti hienosti asiat, saa minut tuntemaan itseni heidän rinnallaan totaalisen epäonnistuneeksi alhaiseksi ja säälittäväksi roskaksi.

Ei minua tosi yhtään auta vaikka he menettäisivät hyvinvointinsa.  Tai ehkä siinä mielessä, että he voisivat ymmärtää meitä luusereita paremmin, kun kohtaisivat vastoinkäymisiä.

Voi kyllä se on. Oma elämä muuttuu ihan tyhjäksi jos jollain on asiat hyvin.

Jaa. Aina tuohon voi sitten kuitata: "Toisen helvetti on toisen taivas".

Ja tämä on nähty. Ainakin Pohjanmaalla on niin paskainen meininki että oksettaa.

Pohjanmaa onkin Suomen joku Junttila. Ei sille mitään voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottahan tuo, tavallaan. Tosin silloin kun itselläni on huonompi hetki elämässä, en jaksa pitää yhteyttä sellaisiin kavereihin joilla menee paremmin, kun alkaa itseä vain vituttamaan kuunnella sivusta sitä hehkutusta, miten kaikki on niin ihanaa ja mahtavaa. Eivätkä hekään pidemmän päälle jaksaisi minun seuraani, jos vakiovastaukseni olisi luokkaa "voi kun kiva, mulla kaikki menee tällä hetkellä päin perseitä". :D

Kiva kun tilanteesi naurattaa sinua. Jos itse en pitäisi yhteyttä ystäviini, johtuisi se ihan muista syistä kuin siitä että olisin kateellinen. :D

Niin, ja...? Ihan yhtälailla itseäni ärsyttäisi, jos itselläni + kaikilla muilla olisi kyllä kivaa, mutta yksi vain masistelisi. (Ja näin on monesti ennen ollutkin.) Minulla yhteyttäpitämättömyys johtuu 99% väsymyksestä omaan elämäntilanteeseen ja ärsytyksestä muiden parempaan onneen/tuuriin. Mikä olisi sinun syysi sitten?

20 vuotta kiusaamista, juoruja, p***an puhumista selän takana. Aktiivista maton vetämistä jalkojen alta ja kun se matto lipesi jalkojen alta... Mikä ilo toisilla. Ja tämä on kerrottu minulle suoraan. Joten en ymmärrä, miksi pitäisin yhteyttä ihmisiin joita kohtaan tunnen vain halveksuntaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottahan tuo, tavallaan. Tosin silloin kun itselläni on huonompi hetki elämässä, en jaksa pitää yhteyttä sellaisiin kavereihin joilla menee paremmin, kun alkaa itseä vain vituttamaan kuunnella sivusta sitä hehkutusta, miten kaikki on niin ihanaa ja mahtavaa. Eivätkä hekään pidemmän päälle jaksaisi minun seuraani, jos vakiovastaukseni olisi luokkaa "voi kun kiva, mulla kaikki menee tällä hetkellä päin perseitä". :D

Kiva kun tilanteesi naurattaa sinua. Jos itse en pitäisi yhteyttä ystäviini, johtuisi se ihan muista syistä kuin siitä että olisin kateellinen. :D

Niin, ja...? Ihan yhtälailla itseäni ärsyttäisi, jos itselläni + kaikilla muilla olisi kyllä kivaa, mutta yksi vain masistelisi. (Ja näin on monesti ennen ollutkin.) Minulla yhteyttäpitämättömyys johtuu 99% väsymyksestä omaan elämäntilanteeseen ja ärsytyksestä muiden parempaan onneen/tuuriin. Mikä olisi sinun syysi sitten?

20 vuotta kiusaamista, juoruja, p***an puhumista selän takana. Aktiivista maton vetämistä jalkojen alta ja kun se matto lipesi jalkojen alta... Mikä ilo toisilla. Ja tämä on kerrottu minulle suoraan. Joten en ymmärrä, miksi pitäisin yhteyttä ihmisiin joita kohtaan tunnen vain halveksuntaa.

Puhe oli siitä, mikä olisi syy olla pitämättä yhteyttä OMIIN YSTÄVIINSÄ. Kiusaaja =/= kaveri.

Jos et kuulu niihin piireihin niin sulla ei ole täällä mahdollisuuksia. Kaikki tietää sen ketkä on täältä lähtöisin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottahan tuo, tavallaan. Tosin silloin kun itselläni on huonompi hetki elämässä, en jaksa pitää yhteyttä sellaisiin kavereihin joilla menee paremmin, kun alkaa itseä vain vituttamaan kuunnella sivusta sitä hehkutusta, miten kaikki on niin ihanaa ja mahtavaa. Eivätkä hekään pidemmän päälle jaksaisi minun seuraani, jos vakiovastaukseni olisi luokkaa "voi kun kiva, mulla kaikki menee tällä hetkellä päin perseitä". :D

Kiva kun tilanteesi naurattaa sinua. Jos itse en pitäisi yhteyttä ystäviini, johtuisi se ihan muista syistä kuin siitä että olisin kateellinen. :D

Niin, ja...? Ihan yhtälailla itseäni ärsyttäisi, jos itselläni + kaikilla muilla olisi kyllä kivaa, mutta yksi vain masistelisi. (Ja näin on monesti ennen ollutkin.) Minulla yhteyttäpitämättömyys johtuu 99% väsymyksestä omaan elämäntilanteeseen ja ärsytyksestä muiden parempaan onneen/tuuriin. Mikä olisi sinun syysi sitten?

20 vuotta kiusaamista, juoruja, p***an puhumista selän takana. Aktiivista maton vetämistä jalkojen alta ja kun se matto lipesi jalkojen alta... Mikä ilo toisilla. Ja tämä on kerrottu minulle suoraan. Joten en ymmärrä, miksi pitäisin yhteyttä ihmisiin joita kohtaan tunnen vain halveksuntaa.

Puhe oli siitä, mikä olisi syy olla pitämättä yhteyttä OMIIN YSTÄVIINSÄ. Kiusaaja =/= kaveri.

Ystävyyspuoli oli teatteria.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottahan tuo, tavallaan. Tosin silloin kun itselläni on huonompi hetki elämässä, en jaksa pitää yhteyttä sellaisiin kavereihin joilla menee paremmin, kun alkaa itseä vain vituttamaan kuunnella sivusta sitä hehkutusta, miten kaikki on niin ihanaa ja mahtavaa. Eivätkä hekään pidemmän päälle jaksaisi minun seuraani, jos vakiovastaukseni olisi luokkaa "voi kun kiva, mulla kaikki menee tällä hetkellä päin perseitä". :D

Kiva kun tilanteesi naurattaa sinua. Jos itse en pitäisi yhteyttä ystäviini, johtuisi se ihan muista syistä kuin siitä että olisin kateellinen. :D

Niin, ja...? Ihan yhtälailla itseäni ärsyttäisi, jos itselläni + kaikilla muilla olisi kyllä kivaa, mutta yksi vain masistelisi. (Ja näin on monesti ennen ollutkin.) Minulla yhteyttäpitämättömyys johtuu 99% väsymyksestä omaan elämäntilanteeseen ja ärsytyksestä muiden parempaan onneen/tuuriin. Mikä olisi sinun syysi sitten?

20 vuotta kiusaamista, juoruja, p***an puhumista selän takana. Aktiivista maton vetämistä jalkojen alta ja kun se matto lipesi jalkojen alta... Mikä ilo toisilla. Ja tämä on kerrottu minulle suoraan. Joten en ymmärrä, miksi pitäisin yhteyttä ihmisiin joita kohtaan tunnen vain halveksuntaa.

Puhe oli siitä, mikä olisi syy olla pitämättä yhteyttä OMIIN YSTÄVIINSÄ. Kiusaaja =/= kaveri.

Ystävyyspuoli oli teatteria.

Siinä tapauksessa sinun tilanteesi ei ole sama, mitä tämän viestiketjun alkuperäinen postaus käsitteli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tottahan tuo, tavallaan. Tosin silloin kun itselläni on huonompi hetki elämässä, en jaksa pitää yhteyttä sellaisiin kavereihin joilla menee paremmin, kun alkaa itseä vain vituttamaan kuunnella sivusta sitä hehkutusta, miten kaikki on niin ihanaa ja mahtavaa. Eivätkä hekään pidemmän päälle jaksaisi minun seuraani, jos vakiovastaukseni olisi luokkaa "voi kun kiva, mulla kaikki menee tällä hetkellä päin perseitä". :D

Kiva kun tilanteesi naurattaa sinua. Jos itse en pitäisi yhteyttä ystäviini, johtuisi se ihan muista syistä kuin siitä että olisin kateellinen. :D

Niin, ja...? Ihan yhtälailla itseäni ärsyttäisi, jos itselläni + kaikilla muilla olisi kyllä kivaa, mutta yksi vain masistelisi. (Ja näin on monesti ennen ollutkin.) Minulla yhteyttäpitämättömyys johtuu 99% väsymyksestä omaan elämäntilanteeseen ja ärsytyksestä muiden parempaan onneen/tuuriin. Mikä olisi sinun syysi sitten?

20 vuotta kiusaamista, juoruja, p***an puhumista selän takana. Aktiivista maton vetämistä jalkojen alta ja kun se matto lipesi jalkojen alta... Mikä ilo toisilla. Ja tämä on kerrottu minulle suoraan. Joten en ymmärrä, miksi pitäisin yhteyttä ihmisiin joita kohtaan tunnen vain halveksuntaa.

Puhe oli siitä, mikä olisi syy olla pitämättä yhteyttä OMIIN YSTÄVIINSÄ. Kiusaaja =/= kaveri.

Ystävyyspuoli oli teatteria.

Ja nimenomaan ystävyyden näytteleminen oli niin haavoittavaa, että en edes harkitse uuden tilaisuuden antamista tälle roskajoukolle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu asiasta. Jos vaikka toisella on just se kumppani tai työpaikka, jonka itse olisi halunnut, se on konkreettisesti toiselta pois, mutta jos on vaikka kyse ulkonäöstä, rahasta tai satunnaisesta kumppanista tai työpaikasta tms abstraktimmasta tilanteesta ei varmaankaan ole.

Mutta eihän se tällöin ole toiselta pois, kun hänellä sitä työpaikkaa tai kumppania ole ikinä ollutkaan. Ei voi menettää jotakin mitä ei ole ikinä omistanutkaan. Eri asia, jos toinen joutuu esim. työttömäksi uuden työntekijän takia.

Sehän on just nimenomaan toiselta pois jos vaikka kyseessä on työnhakutilanne ja kaksi kamppailee samasta työpaikasta. Eihän tuo sanonta tarkoita, että joku vie henkilöltä pelkästään jotain mitä hänellä on jo ollut vaan siinä tarkoitetaan laajemmin myös mahdollisuuksia onneen.

Esimerkissä ei olut kyse mistään samasta työnhakutilanteesta, vaan siitä, jos kaksi henkilöä haluaa saman kumppanin tai työpaikan. Jos toinen ei ole hakenutkaan työtä, vaan haaveilee tietynlaisesta työstä, jonka toinen sitten saa. Silloinhan se toisen onni ei mitenkään vähennä toisen onnea, koska tämä ei joudu luopumaan itse mistään. En kyllä myöskään kahden ihmisen välisestä työnhakutilanteesta ajattele, että toisen onni on toiselta pois. Tavallaan näin. Mutta jos toinen saa työpaikan ja toinen ei. Niin eihän sitä onnea tältä hylätyltä viedä. Parhaimmassa tapauksessa työpaikan samainen olisi ollut onnea lisäävä mutta toisen uusi työpaikka, ei poista häneltä onnea. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu asiasta. Jos vaikka toisella on just se kumppani tai työpaikka, jonka itse olisi halunnut, se on konkreettisesti toiselta pois, mutta jos on vaikka kyse ulkonäöstä, rahasta tai satunnaisesta kumppanista tai työpaikasta tms abstraktimmasta tilanteesta ei varmaankaan ole.

Mutta eihän se tällöin ole toiselta pois, kun hänellä sitä työpaikkaa tai kumppania ole ikinä ollutkaan. Ei voi menettää jotakin mitä ei ole ikinä omistanutkaan. Eri asia, jos toinen joutuu esim. työttömäksi uuden työntekijän takia.

Sehän on just nimenomaan toiselta pois jos vaikka kyseessä on työnhakutilanne ja kaksi kamppailee samasta työpaikasta. Eihän tuo sanonta tarkoita, että joku vie henkilöltä pelkästään jotain mitä hänellä on jo ollut vaan siinä tarkoitetaan laajemmin myös mahdollisuuksia onneen.

Esimerkissä ei olut kyse mistään samasta työnhakutilanteesta, vaan siitä, jos kaksi henkilöä haluaa saman kumppanin tai työpaikan. Jos toinen ei ole hakenutkaan työtä, vaan haaveilee tietynlaisesta työstä, jonka toinen sitten saa. Silloinhan se toisen onni ei mitenkään vähennä toisen onnea, koska tämä ei joudu luopumaan itse mistään. En kyllä myöskään kahden ihmisen välisestä työnhakutilanteesta ajattele, että toisen onni on toiselta pois. Tavallaan näin. Mutta jos toinen saa työpaikan ja toinen ei. Niin eihän sitä onnea tältä hylätyltä viedä. Parhaimmassa tapauksessa työpaikan samainen olisi ollut onnea lisäävä mutta toisen uusi työpaikka, ei poista häneltä onnea. 

Usein ennen kuin tietää saako työpaikan, yllä on pieni toivo, ja kieltävästä vastauksesta koetaan pettymystä. Kyllä pettymys mielestäni on onnen poistumista, vaikka mitään konkreettista ei ole vietykään.

Mitä se auttaa kadehtia toista? Sai se sitten työn, paremman työn, palkan jne. Kadehtimalla se oma elämäs ei muutu mihinkään, tai saati sillä että on katkera ja velloo omissa ongelmissaan.

Ei pidä jäädä vellomaan kateuden tunteeseen, vaan yrittää olla optimisti ja pyrkiä elämässä niitä hyviä polkuja kohti ja parantaa kaikki mihin _itse_ voi vaikuttaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Riippuu asiasta. Jos vaikka toisella on just se kumppani tai työpaikka, jonka itse olisi halunnut, se on konkreettisesti toiselta pois, mutta jos on vaikka kyse ulkonäöstä, rahasta tai satunnaisesta kumppanista tai työpaikasta tms abstraktimmasta tilanteesta ei varmaankaan ole.

Mutta eihän se tällöin ole toiselta pois, kun hänellä sitä työpaikkaa tai kumppania ole ikinä ollutkaan. Ei voi menettää jotakin mitä ei ole ikinä omistanutkaan. Eri asia, jos toinen joutuu esim. työttömäksi uuden työntekijän takia.

Sehän on just nimenomaan toiselta pois jos vaikka kyseessä on työnhakutilanne ja kaksi kamppailee samasta työpaikasta. Eihän tuo sanonta tarkoita, että joku vie henkilöltä pelkästään jotain mitä hänellä on jo ollut vaan siinä tarkoitetaan laajemmin myös mahdollisuuksia onneen.

Esimerkissä ei olut kyse mistään samasta työnhakutilanteesta, vaan siitä, jos kaksi henkilöä haluaa saman kumppanin tai työpaikan. Jos toinen ei ole hakenutkaan työtä, vaan haaveilee tietynlaisesta työstä, jonka toinen sitten saa. Silloinhan se toisen onni ei mitenkään vähennä toisen onnea, koska tämä ei joudu luopumaan itse mistään. En kyllä myöskään kahden ihmisen välisestä työnhakutilanteesta ajattele, että toisen onni on toiselta pois. Tavallaan näin. Mutta jos toinen saa työpaikan ja toinen ei. Niin eihän sitä onnea tältä hylätyltä viedä. Parhaimmassa tapauksessa työpaikan samainen olisi ollut onnea lisäävä mutta toisen uusi työpaikka, ei poista häneltä onnea. 

Usein ennen kuin tietää saako työpaikan, yllä on pieni toivo, ja kieltävästä vastauksesta koetaan pettymystä. Kyllä pettymys mielestäni on onnen poistumista, vaikka mitään konkreettista ei ole vietykään.

Silloin on kyse siitä omasta pettymyksen tunteesta ei toisen onnesta. Eli toisen onni ei ole itseltä pois. 

Vierailija kirjoitti:

Jos joku tuntee onnellisuutta, ei se tietenkään ole minulta pois. Ei minua hyödyttäisi jos joku voisi pahoin. En sellaista halua.

Sen sijaan se, että toisilla on hyvät kodit, lähtökohdat, empaattiset vanhemmat, turvallinen ja mukava koulutaival, työpaikat, kumppanit, hyvä ulkonäkö ja terveys, taloudellisesti hienosti asiat, saa minut tuntemaan itseni heidän rinnallaan totaalisen epäonnistuneeksi alhaiseksi ja säälittäväksi roskaksi.

Ei minua tosi yhtään auta vaikka he menettäisivät hyvinvointinsa.  Tai ehkä siinä mielessä, että he voisivat ymmärtää meitä luusereita paremmin, kun kohtaisivat vastoinkäymisiä.

Elämän onnellisuuden ei pitäisi ollenkaan olla kiinni noista luettelemistasi asioista, eikä se olekaan. Sitä on vain vaikea ymmärtää miksi se on niin. Kyseessähän on kuitenkin aina ihmisen ajattelu, useinkin vertailu myös muihin ihmisiin, kuten sinulla. Tyypillisesti lähes kaikki tekevät niin, että he muodostavat käsityksen minästä ajatustensa kautta. Luulevat olevansa siis nuo ajatuksensa.

Jokseenkin niin se menee, että ajatukset ovat yhdentekeviä todellisuudessa. Kun ajatukset ovat yhdentekeviä, niin tällöin myös sen toisen (jolla on kaikki hyvin) olosuhteet muuttuvat sinulle yhdentekeviksi, etkä silloin pahoita mieltäsi vertaamalla. Ajatuksethan ovat nimenomaan ajatuksia, eivätkä ajatukset muodosta todellisuutta. Ajatukset eivät heijasta ihmistä. Ne eivät heijasta sinua tai minua. Eli et muodostu ajatuksistasi. (lue Eckhart Tollea).

Ihmisten ei yleisesti haluta tietävän, että omiin ajatuksiin ei kannata sitoutua 99%:ssa tapauksista. Jos näin tapahtuisi, menettäisivät mm. mainokset hyvin nopeasti tehonsa, koska ihmiset tajuaisivat, että heillä syntyy mielikuvia, joiden mukaan ihminen on onnellinen ja nuori, kun sillä on tämä asia ja vielä tuokin, ja että se on nimenomaan se mainos, joka saa luulemaan niin. Kun kaikki ihmiset tajuasisivat tuon mekanismin, he vähentäisivätkin kuluttamistaan. Tämä ei kuitenkaan sovi talouden ehdoilla toimivassa maailmassa. (en ymmärrä, miksi ihmiset sitoutetaan nimenomaan materiaan).  Sama pätee mm. työuraan; ihmisille luodaan mielikuva, jossa yhdistetään esim. tietty työ ja korkea älykkyys, tai tietty työ ja suuret ansiot. Näiihin mielleyhtymiin kun sekoitetaan vielä ne tavarat, joita saa tietenkin hyvällä rahakkaalla työllä, jotka on oltava ollakseen onnellinen ja nuori, saadaan ihmiset kilpailemaan keskenään ja eripuraisiksi. Koko systeemi on mieletön harhautus. Mainonta ja media tietävät totisesti, kuinka ihmiset saadaan kateellisiksi, haluamaann sitä ja tätä, ollakseen jotain.

Et siis ole luuseri, vaan yhtä arvokas ja hyvä, kuin kuka tahansa!