Menin tekemään sopimuksen yhteishuoltajuudesta...
Menin sitten isyyden tunnustamistilaisuudessa samalla tekemään sopimuksen yhteishuoltajuudesta. Aloin nyt miettiä, olisiko pitänyt jättää tekemättä. Mies alkoi avautua lastenvalvojalla kuinka en suostu muuttamaan hänen luokseen että pitäisikö vauvan kirjat siirtää hänen luokseen että minäkin joutuisin muuttamaan. Nyt aloin sitten miettiä että jos muutamme miehen asuntoon, voikin tulla vaikeaa eron tullessa muuttaa lapsen kanssa pois. Kuinka voisin varmistaa asemaani (enää tässä vaiheessa)? Vauva siis 2,5kk vanha. Mietin alkaako vaatia lähihuoltajuutta tms. ja elatusmaksua. Jos alkaa, onko kuinka mahdollista että saisi lähihuoltajuuden? Selitti kuitenkin lastenvalvojalla kuinka emme virallisesti koskaan ole asuneet yhdessä vaikka mies parhaillaan isyyslomalla ja hain lapsilisänkin avoliittoon perustuen enkä yksinhuoltajana.
Mies ei halua muuttaa muuhun asuntoon vaan haluaa meidän kaikkien muuttavan hänen asuntoonsa. Oma asuntoni on siis uudessa hissillisessä kerrostalossa hyvällä alueella, sisäpihalla kaikki hiekkalaatikot keinut ja muut vermeet. Vika on siinä, että asunto on pieni (50 m2). Miehen asunto 75 neliötä, hissittömässä vanhassa kerrostalossa jossa pieni keittiö ja kylpyhuone. Neliöt siis olohuoneessa mikä toki sekin kiva, mutta en jaksa epäkäytännöllistä kylpyhuonetta tai keittiötä. Miehen lähistöllä asuu iäkkäitä ihmisiä, muita lapsia tai leikkivälineitä ei juuri ole.
Kuitenkin uskallanko lapsen kirjoja siirtää miehen asuntoon, en ilmeisesti erotessa saa edes imeväistä mukaani jos mies alkaa hankalaksi? Voiko tästä sopia etukäteen sitovasti että mies lupaa antaa lähihuoltajuuden minulle? Mies toivonee että osallistun asunnon kuluihin mutta minun luona asuessaan on hädin tuskin ostanut ruokaa, siis pari kertaa leipää itselleen. Vähän kaduttaa miksi sovin yhteishuoltajuudesta, ehkei olisi pitänyt. Ajattelin jotenkin hölmösti että onhan lapsi miehenkin ja huollamme häntä yhdessä.
Kommentit (51)
Yhteishuoltajuus ja tapaamiset ovat KAKSI TÄYSIN ERI ASIAA. Ottakaa nyt tyhmät selvää asioista ettei teitä vedätetä!!!
Minulle valvoja nimenomaan sanoi että jos on yhteishuoltajuus niin viikkoviikkosysteemi tulee.
Yhteishuoltajuus ja tapaamiset ovat KAKSI TÄYSIN ERI ASIAA. Ottakaa nyt tyhmät selvää asioista ettei teitä vedätetä!!!
Minulle valvoja nimenomaan sanoi että jos on yhteishuoltajuus niin viikkoviikkosysteemi tulee.
Isyysloma edellyttää samassa taloudessa asumista tai avioliittoa, jolloin ei vaadita isyydentunnustusta erikseen.. Eli hyvä yritys.
Vierailija kirjoitti:
Yhteishuoltajuus ja tapaamiset ovat KAKSI TÄYSIN ERI ASIAA. Ottakaa nyt tyhmät selvää asioista ettei teitä vedätetä!!!
Minulle valvoja nimenomaan sanoi että jos on yhteishuoltajuus niin viikkoviikkosysteemi tulee.
No ei tule jos sovitte toisin.
Vierailija kirjoitti:
Yhteishuoltajuus ja tapaamiset ovat KAKSI TÄYSIN ERI ASIAA. Ottakaa nyt tyhmät selvää asioista ettei teitä vedätetä!!!
Minulle valvoja nimenomaan sanoi että jos on yhteishuoltajuus niin viikkoviikkosysteemi tulee.
Edelleenkään huoltajuusmuoto ei vaikuta tapaamisiin, ainoastaan siihen, miten paperiasiat ja allekirjoitukset hoidetaan. Valvoja puhuu jaskaa. Tapaamiset voidaan sopia erikseen miten huoltajille sopii ja valvoja ainoastaan vahvistaa huoltajien keskinäisen sopimuksen, ei määrää tapaamisista.
Eli: Lastenvalvoja ei voi sanoa että vuoroviikkosysteemi tulee koska valvojalla ei ole määräysvaltaa asiaa - vanhemmat sopivat tämän keskenään ja valvoja vain vahvistaa sopparin.. Jos et vuoroviikkoa halua, älä allekirjoita tapaamisssopparia. Comprende?
Ei teidän suhde kestä, mies laiska ja painostaa. Nyt noin vaikka vauva vasta pieni ja teillä suhde vielä nuori.
Älä missään nimessä muuta miehen asuntoon.
Hissittön asunto on kuin vankila.
Teidän pitäisi myydä kummatkin asunnot ja ostaa yhteinen mutta suhde heikko niin ei kannata sitä tehdä.
Joo ei halua maksaa elatusta ja haluaa että ap maksaa hänen omistusasunnon kuluja.
Kyllä oli aikanaan helppoa, kun mieheni tapasin. Kummallakin oli vuokra-asunto ja parempi valittiin eli mieheni asunto.
Tästä nyt aikaa 23 vuotta.
Ekaksi pitäisi asua yhdessä ja sitten vasta vauvoja.
Jos en siis saa lapsen isän kanssa sovittua asiaa tapaamisista (en saa koska hän vaatii viikkoviikkoa) niin lastenvalvoja sanoi että koska hänkin on huoltaja ja asunut lapsen kanssa 3v niin pitäisi olla viikkoviikko ellen saa sovittua lapsen isän kanssa muuta ja en saa.
Vierailija kirjoitti:
Jos en siis saa lapsen isän kanssa sovittua asiaa tapaamisista (en saa koska hän vaatii viikkoviikkoa) niin lastenvalvoja sanoi että koska hänkin on huoltaja ja asunut lapsen kanssa 3v niin pitäisi olla viikkoviikko ellen saa sovittua lapsen isän kanssa muuta ja en saa.
Riippuu lapsen iästä.
Lastenvalvoja ajaa lapsen etua, ja vuoroviikkohoito ei ole kovin pienen lapsen etu.
Mutta nykykatsannossa se kyllä on parempi esimerkiksi kouluikäiselle lapselle jo.
Virheen teit, kun yhteishuotajuuteen suostuit tilanteenne ollessa tuollainen.
Ihmettelen ja olen aina ihmetyllyt tätä yhteishuoltajuuden yleisyyttä ja jopa suitsutusta, koska siitä ei ole kuin haittaa, jos on.
-
Mikäli vanhempien välit ovat hyvät, pystytään tapaamisista sopimaan ilman yhteishuoltajuutta, kyetään tarvittaessa joustamaan ja olemaan aikuisia.
Jos taas välit eivät ole hyvät, etävanhempi voi haluetssaan hankaloittaa (kostoksi) mm. pankkitilin avaamista ja passin hankintaa, jolloin lähivanhempi voi joutua juoksentelemaan ympäriinsä anomassa etää tulemaan mukaan pankkiin tai poliisilaitokselle.
Yksinhuoltajana lähivanhempi sen sijaan kertoo asiallisesti yhteisen lapsen terveydentilasta, ilmoittaa esim. koulun juhlista etävanhemmalle ilman yhteishuoltajuuttakin, vaikkei hänen tarvitsisi.
Ja elatusvelvollisuuttahan ei mikään huoltajuusmuoto poista, kun lapsi on tunnustettu.
-
Älä tee toista virhettä.
Älä muuta lapsesi isän kanssa yhteen.
Sanon tämän ihan hyvällä, ap, sinua ja lastasi ajatellen.
Jos parisuhde on hyvä ja halutaan asua yhdessä perheenä, ei asunnolla niin ole väliä - keskustellaan ja tehdään jonkunlainen ratkaisu. Ja yleensä molemmilla on halua tulla jollain tapaa vastaan. Varmasti molemmissa asunnoissa voi onnellista perhe-elämää viettää.
Eli minusta ongelma ei voi teillä olla asunnot vaan parisuhde itsessään. Ei sitten tullut yhteenmuutto puheeksi yhtään aikaisemmin? Onko lapsi vahinko? Rakastatko miestä ja hän sinua? Haluatteko asua yhdessä?
Yhteishuoltajuus on normaalia eikä sitä nyt tässä kannata miettiä, vaan mitä ylipäätään haluatte nyt.
Ei kyllä ole mitään järkeä miettiä yhteenmuuttoa, jos päällimmäisenä mielessä on tuleva ero.