Menin tekemään sopimuksen yhteishuoltajuudesta...

Vierailija kirjoitti:

Yhteishuolto ok toistaiseksi. Älä muuta miehen luokse. Pidä itsesi ja lapsi kirjoilla sinun asunnossasi., niin lähivanhemmuus säilyy sinulla. Siitä älä luovu.

Tunnen näitä asioita vähän huonosti. Olenko automaattisesti lähihuoltaja kun asumme virallisesti erillämme? Lastenvalvojalla ei sovittu lapsen asumisesta mitään. Asuuko lapsi kuitenkin virallisesti nyt minun luonani? Se tulostui papereihin mutta lastenvalvoja koko ajan painotti että ainoa millä merkitystä on henkilötunnus. Ei mies siis välttämättä mitään lähihuoltajuutta alkaisi vaatia mutta en voi olla 100% varma. Varsinkin jos riitaa tulee niin mistä sitä tietää. Ei olisi ensimmäinen tapaus laatuaan. Ap

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin outo lähestymistapa lapsiarkeen. Vaikuttaa että et edes halua olla miehen kanssa ja mietit asiaa vaan asuntojen kannalta. Lapsihan se on nyt tärkein ja ei ne asuntojen neliöt vauvan ollessa kyseessä merkkaa vielä pitkään aikaan.

Mies on se joka muistaa lähes joka päivä sanoa kuinka asuntoni on pieni, autoni on pieni ja liian matala, huono ajettava jne. Myönsi nyt sentään että minulla paljon isompi kylpyhuone kun vauvaa siellä pestään monta kertaa päivässä. Olen lisäksi ollut raskausaikana huonossa kunnossa ja nyt toivun sektiosta joten olen mieheltä pyytänytkin että antaisi minun levätä hetken rauhassa niin katsotaan sitten kaikki asiat. Toki 50 neliötä on pieni mutta asunto on lähes uusi ja kaikki toimii, hissi on, vaunuilla voi ajaa ilman yhtäkään porrasta suoraan eteiseen jne. Vauvahan ei sohvalla tai sängyssään paljoa tilaa vie. Hänen tavaransa tietysti mutta itselleni olisi tärkeintä hyvä henki parisuhteessa ja olen suoraan sanottuna loukkaantunut kun mies aina muistuttaa asunnon ja auton huonoudesta. Olemme siis pyynnöstäni ajaneet minun matalalla mutta ilmastoidulla autolla kun miehellä ei ole ilmastointia ja autolla kuljettu aika paljon. Itselleni toimivuus ratkaisee enemmän kuin neliöt vaikka tietysti mielelläni asuisin 200 neliössä jos rahkeet riittäisivät. Ap

Otahan se mies joku kerta neuvolaan mukaan ja pyydä terkkaria kertomaan miehelle mitä se vauvan yksin itkettäminen sen psyykkeelle tekee. Please.

Älä muuta, koska näyttäisi, ettet edes haluaisi. Se on itsesuojeluvaistosi, joka sinua estää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin sitten isyyden tunnustamistilaisuudessa samalla tekemään sopimuksen yhteishuoltajuudesta. Aloin nyt miettiä, olisiko pitänyt jättää tekemättä. Mies alkoi avautua lastenvalvojalla kuinka en suostu muuttamaan hänen luokseen että pitäisikö vauvan kirjat siirtää hänen luokseen että minäkin joutuisin muuttamaan. Nyt aloin sitten miettiä että jos muutamme miehen asuntoon, voikin tulla vaikeaa eron tullessa muuttaa lapsen kanssa pois. Kuinka voisin varmistaa asemaani (enää tässä vaiheessa)? Vauva siis 2,5kk vanha. Mietin alkaako vaatia lähihuoltajuutta tms. ja elatusmaksua. Jos alkaa, onko kuinka mahdollista että saisi lähihuoltajuuden? Selitti kuitenkin lastenvalvojalla kuinka emme virallisesti koskaan ole asuneet yhdessä vaikka mies parhaillaan isyyslomalla ja hain lapsilisänkin avoliittoon perustuen enkä yksinhuoltajana.

Mies ei halua muuttaa muuhun asuntoon vaan haluaa meidän kaikkien muuttavan hänen asuntoonsa. Oma asuntoni on siis uudessa hissillisessä kerrostalossa hyvällä alueella, sisäpihalla kaikki hiekkalaatikot keinut ja muut vermeet. Vika on siinä, että asunto on pieni (50 m2). Miehen asunto 75 neliötä, hissittömässä vanhassa kerrostalossa jossa pieni keittiö ja kylpyhuone. Neliöt siis olohuoneessa mikä toki sekin kiva, mutta en jaksa epäkäytännöllistä kylpyhuonetta tai keittiötä. Miehen lähistöllä asuu iäkkäitä ihmisiä, muita lapsia tai leikkivälineitä ei juuri ole.

Kuitenkin uskallanko lapsen kirjoja siirtää miehen asuntoon, en ilmeisesti erotessa saa edes imeväistä mukaani jos mies alkaa hankalaksi? Voiko tästä sopia etukäteen sitovasti että mies lupaa antaa lähihuoltajuuden minulle? Mies toivonee että osallistun asunnon kuluihin mutta minun luona asuessaan on hädin tuskin ostanut ruokaa, siis pari kertaa leipää itselleen. Vähän kaduttaa miksi sovin yhteishuoltajuudesta, ehkei olisi pitänyt. Ajattelin jotenkin hölmösti että onhan lapsi miehenkin ja huollamme häntä yhdessä.

Tota, no eikö lapsi nimenomaan ole myös miehesi lapsi? Ei sitä yksinhuoltajuutta niin vaan saa, että äiti vain ilmoittaa että haluaa mieluummin niin. Yhteishuoltajuus on se oletus, ja vain poikkeustapauksissa toisin. Tässä tapauksessa ei ole riittävästi rahkeita siihen poikkeuteen. Hölmöä olisi ajatella jotenkin muutoin, kuin nyt ajattelit ja toimit.

Mistä sinä tiedät onko ko lapsi apn nykyisen hoidon lapsi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteishuolto ok toistaiseksi. Älä muuta miehen luokse. Pidä itsesi ja lapsi kirjoilla sinun asunnossasi., niin lähivanhemmuus säilyy sinulla. Siitä älä luovu.

Tunnen näitä asioita vähän huonosti. Olenko automaattisesti lähihuoltaja kun asumme virallisesti erillämme? Lastenvalvojalla ei sovittu lapsen asumisesta mitään. Asuuko lapsi kuitenkin virallisesti nyt minun luonani? Se tulostui papereihin mutta lastenvalvoja koko ajan painotti että ainoa millä merkitystä on henkilötunnus. Ei mies siis välttämättä mitään lähihuoltajuutta alkaisi vaatia mutta en voi olla 100% varma. Varsinkin jos riitaa tulee niin mistä sitä tietää. Ei olisi ensimmäinen tapaus laatuaan. Ap

No ei miehellä ole sen enempää valtuuksia lähteä mitenkään "vaatimaan" yksinhuoltajuutta kuin sinullakaan on. Siihen tarvitsee olla aika raskaat taustat, että asiasta lähdetään edes sen kummemmin taistelemaan, ellei se ole vanhempien yhteinen tahto, että huoltajuus  luovutetaan toiselle. Puhutaan siis rikollisesta taustasta, päihteiden käytöstä tms. (eikä se siltikään valitettavasti ole mikään läpihuutojuttu).

Olet lähihuoltaja ilman muuta,kun lapsi asuu kanssasi. Isä on etähuoltaja. Mutta käytännössä näillä nimikkeillä ei ole eroa; kummankin allekirjoitukset ja luvat tarvitaan kaikkiin päätöksiin. 

Unohda tämä asia nyt kokonaan. Teit sen normaalin teon; lapsen isyyden yhteydessä yleisimmin huoltajuus jaetaan molemmille, kun ei perusteita olisi edes mitenkään vaatia yksinhuoltajuutta. Teidän tilanteenne sen suhteen on se normaali, oletus. Asumisjärjestelyt ovat asia erikseen, asu ihan rauhassa omillasi vauvan kanssa äläkä anna isän painostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Jotenkin outo lähestymistapa lapsiarkeen. Vaikuttaa että et edes halua olla miehen kanssa ja mietit asiaa vaan asuntojen kannalta. Lapsihan se on nyt tärkein ja ei ne asuntojen neliöt vauvan ollessa kyseessä merkkaa vielä pitkään aikaan.

No kai se nyt jotain lapsenhoidon kannalta merkkaa, että apn asunto on sopivampi ja helpompi. Eli löytyy hissi ja tilava kylppäri. Mies voi mennä mihin murjuun vaan asumaan.

Vierailija kirjoitti:

Menin sitten isyyden tunnustamistilaisuudessa samalla tekemään sopimuksen yhteishuoltajuudesta. Aloin nyt miettiä, olisiko pitänyt jättää tekemättä. Mies alkoi avautua lastenvalvojalla kuinka en suostu muuttamaan hänen luokseen että pitäisikö vauvan kirjat siirtää hänen luokseen että minäkin joutuisin muuttamaan. Nyt aloin sitten miettiä että jos muutamme miehen asuntoon, voikin tulla vaikeaa eron tullessa muuttaa lapsen kanssa pois. Kuinka voisin varmistaa asemaani (enää tässä vaiheessa)? Vauva siis 2,5kk vanha. Mietin alkaako vaatia lähihuoltajuutta tms. ja elatusmaksua. Jos alkaa, onko kuinka mahdollista että saisi lähihuoltajuuden? Selitti kuitenkin lastenvalvojalla kuinka emme virallisesti koskaan ole asuneet yhdessä vaikka mies parhaillaan isyyslomalla ja hain lapsilisänkin avoliittoon perustuen enkä yksinhuoltajana.

Mies ei halua muuttaa muuhun asuntoon vaan haluaa meidän kaikkien muuttavan hänen asuntoonsa. Oma asuntoni on siis uudessa hissillisessä kerrostalossa hyvällä alueella, sisäpihalla kaikki hiekkalaatikot keinut ja muut vermeet. Vika on siinä, että asunto on pieni (50 m2). Miehen asunto 75 neliötä, hissittömässä vanhassa kerrostalossa jossa pieni keittiö ja kylpyhuone. Neliöt siis olohuoneessa mikä toki sekin kiva, mutta en jaksa epäkäytännöllistä kylpyhuonetta tai keittiötä. Miehen lähistöllä asuu iäkkäitä ihmisiä, muita lapsia tai leikkivälineitä ei juuri ole.

Kuitenkin uskallanko lapsen kirjoja siirtää miehen asuntoon, en ilmeisesti erotessa saa edes imeväistä mukaani jos mies alkaa hankalaksi? Voiko tästä sopia etukäteen sitovasti että mies lupaa antaa lähihuoltajuuden minulle? Mies toivonee että osallistun asunnon kuluihin mutta minun luona asuessaan on hädin tuskin ostanut ruokaa, siis pari kertaa leipää itselleen. Vähän kaduttaa miksi sovin yhteishuoltajuudesta, ehkei olisi pitänyt. Ajattelin jotenkin hölmösti että onhan lapsi miehenkin ja huollamme häntä yhdessä.

Itse tein saman virheen jota katunut joka päivä.Silloin valvoja vielä sanoi mulle ettei nyt tarvii huoltajuudesta päättää mutta minä tyhmä allekirjoitin.Mies alkoi uhota erolla jo isyyslomalla ja tämä on 3v ollut vain hänen edessä matelua. Hän sanoi vaativansa nähdä yhtä paljon lasta..En ole valmis siihen eikä lapsen parhaaksi mutta heti valvojat ym.painottaa että koska teillä on yhteishuoltajuus et voi vaatia vähempää tapaamista isälle...Olen ollut 3v kotona ja olen pitänyt kiinni tuosta miehenkuvatuksesta vain tämän takia. Miehestä ei ole suhteekseenkaan ja on narsistinen.Kyllä,minä olin tyhmä.

Mikä ratkaisi tilanteen äidin eduksi oli kun äiti synnytti uuden lapsen eikä siinä allekirjoittanut yhteishuoltajuutta.

Rauhoitu ihan ensimmäisenä. Kertomasi perusteella vaikuttaa siltä, että nyt ei ole hyvä hetki muuttaa yhteen vaan antaa asialle aikaa. Mies kuulostaa yrittävän hallita sinua ja sanella, miten sinun tulisi toimia ja se ei ole hyvä asia. Pysy päätöksessäsi äläkä muuta ja jos mies on hankala, hänet voi olla päästämättä omaan kotiisi.

Yhteishuoltajuus tarkoittaa sitä, että te vastaatte lapsesta ja hänen elatuksestaan yhdessä. Mies ei voi sen varjolla jyrätä sinua ja päättää missä lapsi asuu eli lapsen kirjat pysyvät luonasi ja niitä ei pidä siirtää jos sinä et muuta lapsen kanssa yhdessä. Ja sitä sinun ei kannata nyt tehdä. Siinä vaiheessa jos asutte yhdessä ja eroatte, mies voi hankaloittaa eroa esimerkiksi antamatta suostumusta lapsen kirjojen siirtämiseen.

Mies ei asu luonasi ja on silloin elatusvelvollinen eli teidän täytyy tehdä lastenvalvojan luona elatussopimus ja mies on velvollinen osallistumaa lapsen elatukseen muös rahallisesti. Ja minusta nyt miehen painostuksessa haiskahtaa se, ettei vaan tarvisi maksaa elatusmaksuja jos asutte yhdessä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteishuolto ok toistaiseksi. Älä muuta miehen luokse. Pidä itsesi ja lapsi kirjoilla sinun asunnossasi., niin lähivanhemmuus säilyy sinulla. Siitä älä luovu.

Tunnen näitä asioita vähän huonosti. Olenko automaattisesti lähihuoltaja kun asumme virallisesti erillämme? Lastenvalvojalla ei sovittu lapsen asumisesta mitään. Asuuko lapsi kuitenkin virallisesti nyt minun luonani? Se tulostui papereihin mutta lastenvalvoja koko ajan painotti että ainoa millä merkitystä on henkilötunnus. Ei mies siis välttämättä mitään lähihuoltajuutta alkaisi vaatia mutta en voi olla 100% varma. Varsinkin jos riitaa tulee niin mistä sitä tietää. Ei olisi ensimmäinen tapaus laatuaan. Ap

No ei miehellä ole sen enempää valtuuksia lähteä mitenkään "vaatimaan" yksinhuoltajuutta kuin sinullakaan on. Siihen tarvitsee olla aika raskaat taustat, että asiasta lähdetään edes sen kummemmin taistelemaan, ellei se ole vanhempien yhteinen tahto, että huoltajuus  luovutetaan toiselle. Puhutaan siis rikollisesta taustasta, päihteiden käytöstä tms. (eikä se siltikään valitettavasti ole mikään läpihuutojuttu).

Olet lähihuoltaja ilman muuta,kun lapsi asuu kanssasi. Isä on etähuoltaja. Mutta käytännössä näillä nimikkeillä ei ole eroa; kummankin allekirjoitukset ja luvat tarvitaan kaikkiin päätöksiin. 

Unohda tämä asia nyt kokonaan. Teit sen normaalin teon; lapsen isyyden yhteydessä yleisimmin huoltajuus jaetaan molemmille, kun ei perusteita olisi edes mitenkään vaatia yksinhuoltajuutta. Teidän tilanteenne sen suhteen on se normaali, oletus. Asumisjärjestelyt ovat asia erikseen, asu ihan rauhassa omillasi vauvan kanssa äläkä anna isän painostaa. 

Kaipa yritän ottaa rauhassa yhteishuollon suhteen. Kuitenkin ihmetyttää kuinka mies on sanonut muuttavansa pois meidän luotamme piakkoin. Tuntuu että ei se oman lapsen kanssa oleminen niin tärkeää ole vai onko asuntoni sitten niin ankea. Kuitenkin niin ettei halua asua lapsensa kanssa ellemme muuta _hänen_ asuntoonsa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin sitten isyyden tunnustamistilaisuudessa samalla tekemään sopimuksen yhteishuoltajuudesta. Aloin nyt miettiä, olisiko pitänyt jättää tekemättä. Mies alkoi avautua lastenvalvojalla kuinka en suostu muuttamaan hänen luokseen että pitäisikö vauvan kirjat siirtää hänen luokseen että minäkin joutuisin muuttamaan. Nyt aloin sitten miettiä että jos muutamme miehen asuntoon, voikin tulla vaikeaa eron tullessa muuttaa lapsen kanssa pois. Kuinka voisin varmistaa asemaani (enää tässä vaiheessa)? Vauva siis 2,5kk vanha. Mietin alkaako vaatia lähihuoltajuutta tms. ja elatusmaksua. Jos alkaa, onko kuinka mahdollista että saisi lähihuoltajuuden? Selitti kuitenkin lastenvalvojalla kuinka emme virallisesti koskaan ole asuneet yhdessä vaikka mies parhaillaan isyyslomalla ja hain lapsilisänkin avoliittoon perustuen enkä yksinhuoltajana.

Mies ei halua muuttaa muuhun asuntoon vaan haluaa meidän kaikkien muuttavan hänen asuntoonsa. Oma asuntoni on siis uudessa hissillisessä kerrostalossa hyvällä alueella, sisäpihalla kaikki hiekkalaatikot keinut ja muut vermeet. Vika on siinä, että asunto on pieni (50 m2). Miehen asunto 75 neliötä, hissittömässä vanhassa kerrostalossa jossa pieni keittiö ja kylpyhuone. Neliöt siis olohuoneessa mikä toki sekin kiva, mutta en jaksa epäkäytännöllistä kylpyhuonetta tai keittiötä. Miehen lähistöllä asuu iäkkäitä ihmisiä, muita lapsia tai leikkivälineitä ei juuri ole.

Kuitenkin uskallanko lapsen kirjoja siirtää miehen asuntoon, en ilmeisesti erotessa saa edes imeväistä mukaani jos mies alkaa hankalaksi? Voiko tästä sopia etukäteen sitovasti että mies lupaa antaa lähihuoltajuuden minulle? Mies toivonee että osallistun asunnon kuluihin mutta minun luona asuessaan on hädin tuskin ostanut ruokaa, siis pari kertaa leipää itselleen. Vähän kaduttaa miksi sovin yhteishuoltajuudesta, ehkei olisi pitänyt. Ajattelin jotenkin hölmösti että onhan lapsi miehenkin ja huollamme häntä yhdessä.

Itse tein saman virheen jota katunut joka päivä.Silloin valvoja vielä sanoi mulle ettei nyt tarvii huoltajuudesta päättää mutta minä tyhmä allekirjoitin.Mies alkoi uhota erolla jo isyyslomalla ja tämä on 3v ollut vain hänen edessä matelua. Hän sanoi vaativansa nähdä yhtä paljon lasta..En ole valmis siihen eikä lapsen parhaaksi mutta heti valvojat ym.painottaa että koska teillä on yhteishuoltajuus et voi vaatia vähempää tapaamista isälle...Olen ollut 3v kotona ja olen pitänyt kiinni tuosta miehenkuvatuksesta vain tämän takia. Miehestä ei ole suhteekseenkaan ja on narsistinen.Kyllä,minä olin tyhmä.

Sama juttu kun alettiin kysyä tehdäänkö muitakin sopimuksia, olisi pitänyt sanoa ei niin mies tuskin olisi tajunnut siinä hetkessä vaatimalla vaatia. Toisaalta eikai lasta voida mihinkään viikko viikkoon pakottaa, varsinkaan pientä lasta. Tosin jo pelkkä tuollaisen pelkääminen. :( Vauvan kannalta tietysti toivoisin että voisimme elää perheenä mutta jo oman taustani takia ajattelen että tasapainoinen lapsuus painaa paljon enemmän kuin kaksi vanhempaa. Ap

Haluan lisää lapsia erään toisem miehen kanssa, sen tiedän VARMAKSI!

-ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yhteishuolto ok toistaiseksi. Älä muuta miehen luokse. Pidä itsesi ja lapsi kirjoilla sinun asunnossasi., niin lähivanhemmuus säilyy sinulla. Siitä älä luovu.

Tunnen näitä asioita vähän huonosti. Olenko automaattisesti lähihuoltaja kun asumme virallisesti erillämme? Lastenvalvojalla ei sovittu lapsen asumisesta mitään. Asuuko lapsi kuitenkin virallisesti nyt minun luonani? Se tulostui papereihin mutta lastenvalvoja koko ajan painotti että ainoa millä merkitystä on henkilötunnus. Ei mies siis välttämättä mitään lähihuoltajuutta alkaisi vaatia mutta en voi olla 100% varma. Varsinkin jos riitaa tulee niin mistä sitä tietää. Ei olisi ensimmäinen tapaus laatuaan. Ap

Lapsella voi nykyisen lain mukaan olla vain yksi virallinen osoite, jossa on kirjoilla. Se vanhemmista, jonka luona on kirjoilla, on lähivanhempi, toinen on etävanhempi, VAIKKA olisikin yhteishuolto.Lähivanhempi voi esim. muuttaa ja viedä lapsen mukanaan ilman etävanhemman lupaa, etävanhempi ei voi niin tehdä. Jos riitaa tulee, olet vahvemmilla, mutta älä ala riitelemään. Lapsella on silti oikeus tavata isäänsä ja isällä oikeus päättää lapsen asioista sinun kanssasi yhdessä. Vuoroasuminen jatkossa mahdollista, mutta pieni ei pysty lähivanhemmasta olemaan kauan erossa.

Vierailija kirjoitti:

Menin sitten isyyden tunnustamistilaisuudessa samalla tekemään sopimuksen yhteishuoltajuudesta. Aloin nyt miettiä, olisiko pitänyt jättää tekemättä. Mies alkoi avautua lastenvalvojalla kuinka en suostu muuttamaan hänen luokseen että pitäisikö vauvan kirjat siirtää hänen luokseen että minäkin joutuisin muuttamaan. Nyt aloin sitten miettiä että jos muutamme miehen asuntoon, voikin tulla vaikeaa eron tullessa muuttaa lapsen kanssa pois. Kuinka voisin varmistaa asemaani (enää tässä vaiheessa)? Vauva siis 2,5kk vanha. Mietin alkaako vaatia lähihuoltajuutta tms. ja elatusmaksua. Jos alkaa, onko kuinka mahdollista että saisi lähihuoltajuuden? Selitti kuitenkin lastenvalvojalla kuinka emme virallisesti koskaan ole asuneet yhdessä vaikka mies parhaillaan isyyslomalla ja hain lapsilisänkin avoliittoon perustuen enkä yksinhuoltajana.

Mies ei halua muuttaa muuhun asuntoon vaan haluaa meidän kaikkien muuttavan hänen asuntoonsa. Oma asuntoni on siis uudessa hissillisessä kerrostalossa hyvällä alueella, sisäpihalla kaikki hiekkalaatikot keinut ja muut vermeet. Vika on siinä, että asunto on pieni (50 m2). Miehen asunto 75 neliötä, hissittömässä vanhassa kerrostalossa jossa pieni keittiö ja kylpyhuone. Neliöt siis olohuoneessa mikä toki sekin kiva, mutta en jaksa epäkäytännöllistä kylpyhuonetta tai keittiötä. Miehen lähistöllä asuu iäkkäitä ihmisiä, muita lapsia tai leikkivälineitä ei juuri ole.

Kuitenkin uskallanko lapsen kirjoja siirtää miehen asuntoon, en ilmeisesti erotessa saa edes imeväistä mukaani jos mies alkaa hankalaksi? Voiko tästä sopia etukäteen sitovasti että mies lupaa antaa lähihuoltajuuden minulle? Mies toivonee että osallistun asunnon kuluihin mutta minun luona asuessaan on hädin tuskin ostanut ruokaa, siis pari kertaa leipää itselleen. Vähän kaduttaa miksi sovin yhteishuoltajuudesta, ehkei olisi pitänyt. Ajattelin jotenkin hölmösti että onhan lapsi miehenkin ja huollamme häntä yhdessä.

Ap, yhteishuoltajuus tarkoittaa vain sitä  että vanhemmat yhdessä laittavat nimensä papereihin (passihakemukset ) yms. Se EI tarkoita että vanhempien pitäisi  asua yhdessä Jos lapsi on merkitty asuvaksi sun luona, lapsen osoite pysyy sun luona eikä mies sitä  pysty muuttamaan.

Pysyt omassa kämpässäsi ja mies maksaa ihan itse oman asuntonsa kulut. Jos muutat sinne menetät lapsilisän yh-korotuksen johon yksin asuvana vanhempana olet oikeutettu.

Vierailija kirjoitti:

Sinulla ei ole mitään oikeutta omia lasta automaattisesti itsellesi?

2,5 kk:n ikäinen rintaruokittava vauva on kyllä ihan oikeutetusti lähinnä äitinsä huomassa, typerys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluatko jakaa elämäsi kyseisen miehen kanssa?

Asunto on tässä oikeasti sivuseikka. Sinun pitää nyt miettiä mitä oikeasti haluat elämältäsi. Haluatko asua kaksin lapsesi kanssa? Haluatko parisuhteen ja jakaa arkesi aikuisen puolison kanssa? Onko lapsesi isä ollenkaan mahdollinen puoliso sinulle? Vai onko hän vain lapsesi isä?

Kun mietit vastauksia näihin ja moniin muihin kysymyksiin niin ajattele myös järjellä. Tunteet on todella tärkeitä ja huomioitava, mutta päätökset ilman ajattelua toimii harvoin.

Hyviä ajatuksia. Haluaisin kyllä että asumme perheenä kunhan se toimii. Olen ollut hieman pettynyt kun mies ei ole ostanut ruokaa eikä tee ruokaa, osallistuu kuitenkin muuten kotitöihin. Suurin erimielisyys on kuitenkin lapsen itkeminen, mies antaisi lapsen itkeä itsekseen, minä en. Miehen mukaan vauvalla ei ole hätää, vaikka sen olisi nälkä, kuuma, kylmä tai mitä tahansa. Ei vaivaudu edes yrittämään kuinka vauvan saisi rauhoittumaan. Mies ei siis välttämättä reagoi mitenkään, kun vauva itkee. Lukee rauhassa lehteä vauvan vieressä. Olen nyt sitten alkanut miettiä jos mies vaatii lähivanhemmuutta niin en kerta kaikkiaan kestäisi ajatusta että vauva itkee yksin ilman mitään apua miehen hoteissa. Uloskin mies lähti vauvan kanssa bodyssä ja puolipotkuhousuissa kun 17 astetta, kuvitteli että vaunukoppa on lämmin. Sinänsä kyllä hoitaa myös vauvaa, syöttää ja vaihtaa vaippoja. En siis haluaisi lähtökohtaisesti kaksin asua mutta tarpeen vaatiessa tietysti. Ennen kaikkea en kestäisi että vauva ei asuisi kanssani. Ainakaan vielä en luota suhteen kestävyyteen, aika näyttää. Ap

Sinä olet edesvastuuton ja typerä äiti jos  jätät lapsesi tuon miehen armoille. Eihän miehellä ole mitään käsitystä  vauvan hoidosta. Heitä se ukko pihalle. Ei mies voi hake lähihuoltajuutta noin pienelle vauvalle.

Vierailija kirjoitti:

Et muuta. Mies haluaa lapsen kirjoille asuntoonsa asumistuen takia.

Pidä oma kotisi, oma elämäsi jne. ja mies lapsen elämässä juuri sen verran, kuin on tarvis eli vastasyntynyt ei yökyläile!

Minä tein saman tyhmyyden kuin sinä, tosin lapsi oli jo 3v. Nyt ollaan tilanteessa, jossa mies hakee yksinhuoltajuutta sillä perusteella, että lapsi viihtyy hyvin isovanhempien kanssa ja on jo kirjoilla miehen luona, joten yksinhuoltajuus on luonteva vaihtoehto. Minä saisin nähdä lasta valvotusti 2 h/vko.

Ja huomaa: olen tavallinen työssäkäyvä nainen, ei rikostuomioita, ei mielenterveysongelmia, ei päihteitä. Hyvä työpaikka, hyvä asunto.

Mutta kun mies tahtoo lapsen luokseen, niin hän sitä voi vaatia ja suurella todennäköisyydellä lapsen saakin, koska on isä.

Siis mies haluaa ettei  sulla ole sananvaltaa lapsen asioihin? Ei ole sellaiseen perusteita.Lähihuoltajahan mies jo on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Menin sitten isyyden tunnustamistilaisuudessa samalla tekemään sopimuksen yhteishuoltajuudesta. Aloin nyt miettiä, olisiko pitänyt jättää tekemättä. Mies alkoi avautua lastenvalvojalla kuinka en suostu muuttamaan hänen luokseen että pitäisikö vauvan kirjat siirtää hänen luokseen että minäkin joutuisin muuttamaan. Nyt aloin sitten miettiä että jos muutamme miehen asuntoon, voikin tulla vaikeaa eron tullessa muuttaa lapsen kanssa pois. Kuinka voisin varmistaa asemaani (enää tässä vaiheessa)? Vauva siis 2,5kk vanha. Mietin alkaako vaatia lähihuoltajuutta tms. ja elatusmaksua. Jos alkaa, onko kuinka mahdollista että saisi lähihuoltajuuden? Selitti kuitenkin lastenvalvojalla kuinka emme virallisesti koskaan ole asuneet yhdessä vaikka mies parhaillaan isyyslomalla ja hain lapsilisänkin avoliittoon perustuen enkä yksinhuoltajana.

Mies ei halua muuttaa muuhun asuntoon vaan haluaa meidän kaikkien muuttavan hänen asuntoonsa. Oma asuntoni on siis uudessa hissillisessä kerrostalossa hyvällä alueella, sisäpihalla kaikki hiekkalaatikot keinut ja muut vermeet. Vika on siinä, että asunto on pieni (50 m2). Miehen asunto 75 neliötä, hissittömässä vanhassa kerrostalossa jossa pieni keittiö ja kylpyhuone. Neliöt siis olohuoneessa mikä toki sekin kiva, mutta en jaksa epäkäytännöllistä kylpyhuonetta tai keittiötä. Miehen lähistöllä asuu iäkkäitä ihmisiä, muita lapsia tai leikkivälineitä ei juuri ole.

Kuitenkin uskallanko lapsen kirjoja siirtää miehen asuntoon, en ilmeisesti erotessa saa edes imeväistä mukaani jos mies alkaa hankalaksi? Voiko tästä sopia etukäteen sitovasti että mies lupaa antaa lähihuoltajuuden minulle? Mies toivonee että osallistun asunnon kuluihin mutta minun luona asuessaan on hädin tuskin ostanut ruokaa, siis pari kertaa leipää itselleen. Vähän kaduttaa miksi sovin yhteishuoltajuudesta, ehkei olisi pitänyt. Ajattelin jotenkin hölmösti että onhan lapsi miehenkin ja huollamme häntä yhdessä.

Itse tein saman virheen jota katunut joka päivä.Silloin valvoja vielä sanoi mulle ettei nyt tarvii huoltajuudesta päättää mutta minä tyhmä allekirjoitin.Mies alkoi uhota erolla jo isyyslomalla ja tämä on 3v ollut vain hänen edessä matelua. Hän sanoi vaativansa nähdä yhtä paljon lasta..En ole valmis siihen eikä lapsen parhaaksi mutta heti valvojat ym.painottaa että koska teillä on yhteishuoltajuus et voi vaatia vähempää tapaamista isälle...Olen ollut 3v kotona ja olen pitänyt kiinni tuosta miehenkuvatuksesta vain tämän takia. Miehestä ei ole suhteekseenkaan ja on narsistinen.Kyllä,minä olin tyhmä.

Yhteishuoltajuus ja tapaamiset ovat KAKSI TÄYSIN ERI ASIAA. Ottakaa nyt tyhmät selvää asioista ettei  teitä  vedätetä!!!!!!

Älä missään tapauksessa muuta lasta kirjoille eri osoitteeseen missä itse asut! Näin jos teet, on mies virallisesti lähihuoltaja ja eron sattuessa sitten pitää siitä kiinni, et voikaan viedä lasta mukanasi.