Lue keskustelun säännöt.
Mies ja minä vietämme illat erillään saman katon alla, kohtalontovereita?
19.06.2018 |
Mitä tekisitte vastaavassa tilanteessa. Lapsien juttujen jälkeen mies joko pelaa tai selaa puhelintaan loppuillan eikä esim. keskustella tai istuta yhdessä sohvalla tms. Itse menen esim. lenkille ja olen sitten itsekseni. Asiasta on keskusteltukin useaan otteeseen, mutta tuntuu että mies on niin mukavuudenhaluinen, että riittää kun vaimo ja lapset saman katon alla vaikka yhdessä ei mitään tehdäkkään. Mitä tekisitte? Ikää vajaa 35v.
Kommentit (33)
Se on sitä parisuhteen arkea. Ei tää elämä kuulkaa jatkuvaa erotiikkaa ja exremeä ole.
Tokihan arjessa myös jutellaan päivän asioista ja suunnitellaan ja muuten vaan hassutellaan. Eipä siihen tunteja kulu.
Töistä tullaan, syödään ja siinä höpötellään ja sitten kaikki livahtaa omiin juttuihin. Jos siinä illaan mittaan kumppaniin törmäiskin, niin voi luikauttaa suukon tai pienen läpsyn peppuselle.
Käytiin just yhdessä saunassa, tänään ei ole juuri muuta yhteistä hetkeä ollutkaan. Nyt mies lukee kirjaa ja mä tulin vielä palstalle. Kohta meen nukkumaan, mies menee myöhemmin. Niin me nukutaankin eri huoneissa.
Ensi viikolla lähdetään vaeltamaan kaksin.
Tämä parisuhde on kestänyt tällä kaavalla 24 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meilläkin mies tykkää olla omissa oloissaan illat. Minulla olisi energiaa tehdä asioita ja olisi mukavaa tehdä niitä yhdessä.
Luin juuri jostain, että naiset ovat miehiä yksinäisempiä suhteissa. Eron jälkeen taas niitä yksinäisempiä ovat miehet
Niin, sinulla lienee työ joka ei vie kaikkea energiaa. Entä jos teet jotain kivaa kaverien kanssa? Tai urheile?
Teen kyllä niinkin. Molemmat olemme esimiehenä töissä. Ja tiedän kyllä miehen kaipaavan minua enemmän lepoa ja rauhaa. Ja sen toki suon. Mutta välillä se harmittaa. Kuten tänään.
Kotiäitinä ollessani puhkuin aina energiaa ja odotin miestä töistä kotiin seuraksi, harrastamaan ja juttukaveriksi. Nyt ymmärrän työelämässä ollessani kuinka rasittavaa se oli miehen kannalta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kummalle teistä tuo on ongelma? Miksi se on ongelma?
Meillä tehdään rauhassa omia juttuja illalla eikä myöskään tarvitse lässyttää sontaa enää työpäivän jälkeen, aah.
mutta miksi siis oikeastaan olla yhdessä jos pitää yhteisiä juttuja sontana?
En minä pidä yhteisiä juttuja sontana vaan "turhaa" puhumista. Ja olen onneksi löytänyt miehen joka on samanlainen. Töissä ja lasten kanssa saa jauhaa aivan riittävästi, illalla on ihana olla vaan hiljaa ja rauhassa. Olemme yhdessä koska rakastamme toisiamme, tietenkin. On myös ihanaa saada tehdä ihan omia juttuja ja olla ihan oma itsensä vaikka onkin vanhempi ja puoliso.
Vierailija kirjoitti:
Hui kamala miten monesta tuo kuulostaa normaalilta. Itsellä ei lapsia ole, niin tuollaiseksiko se parisuhde sitten menisi?
Kyllä meillä oli tuollaista jo ennen lapsiakin.
Ennen lapsia, työpäivän jälkeen laitoimme yhdessä ruokaa/juteltiin/käytiin lenkillä tai salilla, illaksi molemmat vetäytyi omiin juttuihin ennen nukkumaanmenoa.
Nyt työpäivän jälkeen syödään ja touhutaan lasten kanssa, illaksi vetäydytään omiin juttuihin ennen nukkumaanmenoa.
Toki meillä jotain muutakin joskus on, viikonloppuisin tehdään yhdessä jotain kivaa usein iltaisin, mutta tämä tällainen keskiverto arki-ilta. Molemmat on käsittääkseni tyytyväisiä tilanteeseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis kummalle teistä tuo on ongelma? Miksi se on ongelma?
Meillä tehdään rauhassa omia juttuja illalla eikä myöskään tarvitse lässyttää sontaa enää työpäivän jälkeen, aah.
mutta miksi siis oikeastaan olla yhdessä jos pitää yhteisiä juttuja sontana?
En minä pidä yhteisiä juttuja sontana vaan "turhaa" puhumista. Ja olen onneksi löytänyt miehen joka on samanlainen. Töissä ja lasten kanssa saa jauhaa aivan riittävästi, illalla on ihana olla vaan hiljaa ja rauhassa. Olemme yhdessä koska rakastamme toisiamme, tietenkin. On myös ihanaa saada tehdä ihan omia juttuja ja olla ihan oma itsensä vaikka onkin vanhempi ja puoliso.
Juuri tuo varmaan onkin se juttu, että molemmat pitävät sitä juttelua turhana.
Itse olen perheestä jossa on on ollut puhelias kulttuuri ja kaikki nauttineet siitä. Kun lapsi vielä asui kotona, hän oli omaksanut puheliaan kulttuurin. Nyt illat ovat hiljaisia ja minusta jokseenkin tylsiä.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki siis vaan haluaa olla rauhassa ja omillaan. Miksi hommata perhe, jos haluaa vaan kyhnöttää yksikseen? Jos se yksin oleminen on päivän paras hetki, niin kyllä mua pistäisi miettimään että kannattaisiko (tai olisiko kannattanut) järjestää elämä jotenkin toisin...
Eikun ensin ollaan 8 tuntia töissä. Sitten vietetään ilta lasten ja puolison kanssa, jutellaan, ulkoillaan, syödään päivällistä jne. Ja sitten ne illan pari viimeistä tuntia moni haluaa viettää itsekseen, kuka mitenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki siis vaan haluaa olla rauhassa ja omillaan. Miksi hommata perhe, jos haluaa vaan kyhnöttää yksikseen? Jos se yksin oleminen on päivän paras hetki, niin kyllä mua pistäisi miettimään että kannattaisiko (tai olisiko kannattanut) järjestää elämä jotenkin toisin...
Minä haluan elää yhdessä rakastamani miehen kanssa, olen aina halunnut lapsia ja niitä onneksi saanut, haluan olla heidän kanssaan, haluan käydä töissä ja haluan nähdä kavereitani. Tämän kaiken lisäksi haluan illalla/yöllä olla muutaman tunnin ihan itsekseni ja se on rauhallisuudessaan monesti päivän paras hetki.
Tarkoitin siis sitä, että ei edes juurikaan jutella kuulumisia tms. Ei syödä samaan aikaan tms. Lasten kanssa tehdään jutut, mutta yhdessäolo ja kommunikointi on minimaalista. Ymmärrän toki, että tarvii omaakin aikaa. Niin itsekin töiden jälkeen. Mutta jos heti välttämättömyyksien velvollisuuksien jälkeen on silmät kiinni ruudussa kuulokkeet korvilla suihkuun menoon saakka, joskus vaan mietin, että tätäkö on avioliitto. Ja toki itsekkin asian eteen voi tehdä juttuja, mutta yleensä itse joudun ns patistelemaan, että tehdäänkö joskus jotain tms. Olo on melko yksinäinen suhteessa vaikka ystäviä löytyy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun mielestä on surullista lukea tätä ketjua. Ikäänkuim ap.n tuntemukset olisivat vääriä, koska kaipaa puolisonsa seuraa.
Sanoit ettette edes syö yhdessä. Lapsiperhe? Aika outoa. Aloittakaa nyt siitä, että päivällinen syödään yhdessä ja ilman puhelimia pöydässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa kamalan kuuloista, varsinkin jos toistuu joka ilta. Jos me ollaan molemmat kotona jo esim. kaheksan aikaan, me makoillaan ilta yhdessä sohvalla tai lattialla ja katotaan telkkaria tai jutellaan tai pelataan tai hierotaan/silitellään toisiamme. Ollaan kyllä käytännössä aina samassa huoneessa. Jos esim. toinen menee laittamaan pyykkiä, niin toinen tulee auttamaan. Tee jotain! Ei tuo kuulosta hyvältä parisuhteelta.
Ap, mitä kaipaisit enemmän? Onko sinulla yksinäinen olo? Oletko kotona ja mies töissä?