Mies ja minä vietämme illat erillään saman katon alla, kohtalontovereita?

Minusta ihan normaalia, että hektisen työpäivän ja perheen kanssa vietetyn Illan jälkeen rauhoitutaan omiin juttuihin.

Mekin vietetään, tosin kummankin halusta. Koko muu päivä töissä tai kotona lasten ja puolison kanssa, niin on kiva rauhoittua ihan yksin illalla. Mutta mitäs jos te tekisitte kompromissin ja sopisitte, että 2 iltaa viikosta olette yhdessä ja loput erillään? Tai joku muu sopiva määrä iltoja?

Mekin ollaan iltaisin aika erillään ja katotaan eri telkkareista omiamme tai puuhastellaan jotain ja se on mun mielestä IHANAA. Jos tulee mieleen jotain hassua voi mennä sanomaan "kuule arvaa mitä muuten..."

Jos kaipaat ”treffejä” niin järjestä niitä, jotain kivaa yhteistä kerran pari viikossa.

-laita herkut valmiiksi ja pitäkää leffailta

-sekoita drinkit/kaada lasit viiniä/tee vaikka iltapalatarjotin olohuoneeseen, laita musiikkia taustalle

-hanki hierontaöljy ja katsokaa mitä keksitte sen kanssa

Ja ap itse makaa av-palstalla.

Siis kummalle teistä tuo on ongelma? Miksi se on ongelma?

Meillä tehdään rauhassa omia juttuja illalla eikä myöskään tarvitse lässyttää sontaa enää työpäivän jälkeen, aah. 

Mitä haluaisit että teette?

Vierailija kirjoitti:

Siis kummalle teistä tuo on ongelma? Miksi se on ongelma?

Meillä tehdään rauhassa omia juttuja illalla eikä myöskään tarvitse lässyttää sontaa enää työpäivän jälkeen, aah. 

mutta miksi siis oikeastaan olla yhdessä jos pitää yhteisiä juttuja sontana?

Aika normaalilta kuullostaa omaan korvaan.

Omiin oloihin hakeudutaan päivän päätteeksi, ei katsota yhdessä sarjoja tai ekokuvia koska meillä on ihan eri maku.

Nukkumaankin mennään yleensä eri aikoihin.

Lapsivapaat on sitten asia erikseen, silloin keksitään päiväksi tai illaksi yhteistä tekemistä.

Minusta pitkän ja ”asettuneen” parisuhteen ihanuus on juuri siinä että voi olla yhdessä yksin, rentoutua ja tehdä mitä haluaa, tietäen kuitenkin että toinen on lähellä ja saatavilla jos haluaa esim jutella.

Vierailija kirjoitti:

Mekin ollaan iltaisin aika erillään ja katotaan eri telkkareista omiamme tai puuhastellaan jotain ja se on mun mielestä IHANAA. Jos tulee mieleen jotain hassua voi mennä sanomaan "kuule arvaa mitä muuten..."

Just näin, tässä on yksi pitkän parisuhteen oleellisia rakennusaineita <3

Varmaan erojakin on nykyään niin paljon kun väen vängällä yritetään ylläpitää parisuhdetta jollain mediasta opituilla käytösmalleilla.

Hui kamala miten monesta tuo kuulostaa normaalilta. Itsellä ei lapsia ole, niin tuollaiseksiko se parisuhde sitten menisi?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis kummalle teistä tuo on ongelma? Miksi se on ongelma?

Meillä tehdään rauhassa omia juttuja illalla eikä myöskään tarvitse lässyttää sontaa enää työpäivän jälkeen, aah. 

mutta miksi siis oikeastaan olla yhdessä jos pitää yhteisiä juttuja sontana?

Kun on päivän lässyttänyt sontaa töissä, kotiin tullessa on ihanaa kun saa pakollisten toimien jälkeen olla rauhassa ja hiljaa. Tietysti jotain yleistä keskustellaan, mutta ei ruodita mitään parisuhteen filosofiaa joka päivä tuntikausia. Niitä ehtii sitten viikonloppuisin.

Vierailija kirjoitti:

Minusta pitkän ja ”asettuneen” parisuhteen ihanuus on juuri siinä että voi olla yhdessä yksin, rentoutua ja tehdä mitä haluaa, tietäen kuitenkin että toinen on lähellä ja saatavilla jos haluaa esim jutella.

Tuo varmasti onkin hyvä vaihtoehto silloin jos molemmat kaipaavat möllöttelyä ja hiljaisuutta.

Kaikki siis vaan haluaa olla rauhassa ja omillaan. Miksi hommata perhe, jos haluaa vaan kyhnöttää yksikseen? Jos se yksin oleminen on päivän paras hetki, niin kyllä mua pistäisi miettimään että kannattaisiko (tai olisiko kannattanut) järjestää elämä jotenkin toisin...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta pitkän ja ”asettuneen” parisuhteen ihanuus on juuri siinä että voi olla yhdessä yksin, rentoutua ja tehdä mitä haluaa, tietäen kuitenkin että toinen on lähellä ja saatavilla jos haluaa esim jutella.

Tuo varmasti onkin hyvä vaihtoehto silloin jos molemmat kaipaavat möllöttelyä ja hiljaisuutta.

Ja silloinkin jos vain toinen kaipaa.

Meilläkin mies tykkää olla omissa oloissaan illat. Minulla olisi energiaa tehdä asioita ja olisi mukavaa tehdä niitä yhdessä.

Luin juuri jostain, että naiset ovat miehiä yksinäisempiä suhteissa. Eron jälkeen taas niitä yksinäisempiä ovat miehet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minusta pitkän ja ”asettuneen” parisuhteen ihanuus on juuri siinä että voi olla yhdessä yksin, rentoutua ja tehdä mitä haluaa, tietäen kuitenkin että toinen on lähellä ja saatavilla jos haluaa esim jutella.

Tuo varmasti onkin hyvä vaihtoehto silloin jos molemmat kaipaavat möllöttelyä ja hiljaisuutta.

Ja silloinkin jos vain toinen kaipaa.

Varmaan niin, ainakin sille joka kaipaa.

Introvertti. Jos olen ollut ensin päivän ihmisten kanssa töissä, sitten lasten hulinassa illalla, olen ihan loppu sosiaalisesti ja haluan olla vain kommunikoimatta kenenkään kanssa, ja olla olematta sosiaalinen.

Olet ihan kuin miesystäväni, joka kokee minun zombeiluni hylkäämisenä. En ole suostunut muuttamaan yhteen, koska hän ei antaisi minulle siunaaman rauhaa.

Hän on itse kotona etätöissä, ja tykkää olla sosiaalinen illalla, minun kanssa. Ihan kauhea yhtälö. Rakastan häntä toki, mutta minulta vaan loppuu virta. Pitää joskus ladatakin.

Vierailija kirjoitti:

Meilläkin mies tykkää olla omissa oloissaan illat. Minulla olisi energiaa tehdä asioita ja olisi mukavaa tehdä niitä yhdessä.

Luin juuri jostain, että naiset ovat miehiä yksinäisempiä suhteissa. Eron jälkeen taas niitä yksinäisempiä ovat miehet

Niin, sinulla lienee työ joka ei vie kaikkea energiaa. Entä jos teet jotain kivaa kaverien kanssa? Tai urheile?