Olen mies ja tässä on joitakin syitä, miksi minulla ei ole yhtään kaveria

- Miehistä on vaikea saada itselleen kavereita, jollei ole yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Jos miehenä ei ole kiinnostunut niistä kaikkein tavanomaisimmista ja triviaaleimmista miehisistä mielenkiinnonkohteista, kuten nyt vaikkapa autoista, penkkiurheilusta tai tietokonepeleistä, on sopivan miespuolisen kaverin löytäminen hankalaa. Miesten kaveruussuhteet kun perustuvat lähes yksinomaan yhteisiin mielenkiinnonkohteisiin.

- Miehet eivät useinkaan suvaitse kuulla omistaan poikkeavia mielipiteitä. Tästä syystä minun pitäisi löytää joku sellainen miespuolinen kaveri, joka on suurinpiirtein asioista samaa mieltä kanssani. Miesten kanssa on yleensä hyvin vaikeaa käydä rakentavaa ja toisen osapuolen huomioivaa keskustelua, mikäli osapuolet ovat erimielisiä ratkaisevissa asioissa.

- Miesten välisten kaveruussuhteiden kilpailullisuus ja pinnallisuus. Itse melko herkkänä ja vakavana miehenä koen epämiellyttävänä, jos minun pitää kaveruussuhteessa jatkuvasti olla ottamassa vastaan ja antamassa takaisin jonkinlaista suunsoittoa. Lisäksi miesten kaveruussuhteissa varsinaiset ihmisten keskinäiset suhteet merkitsevät aika vähän, eikä miespuolisille kavereille tee todellakaan mieli avautua omista tunteistaan tai henkilökohtaisista ongelmistaan. Miesten väliselle kaveruussuhteiden "kentälle" astuminen on kuin saapuisi taistelutantereelle.

- Miehet ovat harvemmin kovin syvällisiä, tunteellisia tai ajattelultaan henkisesti suuntautuneita. Itse taas olen ennemminkin synnynnäistä filosofisorttia, eikä kaltaiseni mies oikein sulaudu hyvin miesten keskinäisiin kaveriporukoihin. Minun on melko vaikeaa puhua ymmärrettävästi useimmille miehille, koska he ovat ajattelultaan omalla tavallaan melko rajoittuneita loppupeleissä. Lisäksi on usein varottava käyttämästä liian pitkiä sanoja puheessaan.