Olen mies ja tässä on joitakin syitä, miksi minulla ei ole yhtään kaveria
- Miehistä on vaikea saada itselleen kavereita, jollei ole yhteisiä mielenkiinnonkohteita. Jos miehenä ei ole kiinnostunut niistä kaikkein tavanomaisimmista ja triviaaleimmista miehisistä mielenkiinnonkohteista, kuten nyt vaikkapa autoista, penkkiurheilusta tai tietokonepeleistä, on sopivan miespuolisen kaverin löytäminen hankalaa. Miesten kaveruussuhteet kun perustuvat lähes yksinomaan yhteisiin mielenkiinnonkohteisiin.
- Miehet eivät useinkaan suvaitse kuulla omistaan poikkeavia mielipiteitä. Tästä syystä minun pitäisi löytää joku sellainen miespuolinen kaveri, joka on suurinpiirtein asioista samaa mieltä kanssani. Miesten kanssa on yleensä hyvin vaikeaa käydä rakentavaa ja toisen osapuolen huomioivaa keskustelua, mikäli osapuolet ovat erimielisiä ratkaisevissa asioissa.
- Miesten välisten kaveruussuhteiden kilpailullisuus ja pinnallisuus. Itse melko herkkänä ja vakavana miehenä koen epämiellyttävänä, jos minun pitää kaveruussuhteessa jatkuvasti olla ottamassa vastaan ja antamassa takaisin jonkinlaista suunsoittoa. Lisäksi miesten kaveruussuhteissa varsinaiset ihmisten keskinäiset suhteet merkitsevät aika vähän, eikä miespuolisille kavereille tee todellakaan mieli avautua omista tunteistaan tai henkilökohtaisista ongelmistaan. Miesten väliselle kaveruussuhteiden "kentälle" astuminen on kuin saapuisi taistelutantereelle.
- Miehet ovat harvemmin kovin syvällisiä, tunteellisia tai ajattelultaan henkisesti suuntautuneita. Itse taas olen ennemminkin synnynnäistä filosofisorttia, eikä kaltaiseni mies oikein sulaudu hyvin miesten keskinäisiin kaveriporukoihin. Minun on melko vaikeaa puhua ymmärrettävästi useimmille miehille, koska he ovat ajattelultaan omalla tavallaan melko rajoittuneita loppupeleissä. Lisäksi on usein varottava käyttämästä liian pitkiä sanoja puheessaan.
Kommentit (22)
Ei kovin syvällistä keskustelua synny jos tuputtaa omia mielipiteitä toiselle eikä ole kiinnostunut niistä asioista mitkä häntä kiinnostaa. Voit hyvin olla kiinnostunut siitä että kaveri on kiinnostunut autoista vaikka sinä et niistä autoista kovin kiinnostunut olisikaan. Jos olet kiinnostunut vain itsestäsi ja omista kiinnostuksen kohteista harva nainen maan jaksaisi kanssasi kaveerata.
Mitä ap harrastat / mielenkiinnonkohteesi?
Minua häiritsee mieheni vaimona, kun hän kokee, että pyrin kilpailemaan, vaikka olisinkin vain yrittänyt kasvattaa huumorinkukkasia, enkä yhtään aliarvioida häntä tai puhua hänelle naljaillen. Hän alkaa syyttelemään minua herkästi ja sanoo, että ei pidä kilpailusta. Mistä kilpailusta? Leikki oli vasta alussa! Missä itsetunto, kun näkee ongelman, jota ei ollut tarkoitus luoda?
Hänen kanssaan kilpailu tyrehtyy kyllä heti alkuunsa, mutta monen muun miehen kanssa juttuni luistavat, kun meillä on yhteisiä, enemmän miehisiksi luonnehdittavia kiinnostuksenaiheita. Miestäni ei häiritse, kun juttelen muille miehille, olenhan hänen mielestään "äijä".
Kaverisuhteet lähtevät käyntiin yleensä juuri yhteisen tekemisen pohjalta. On vaikea ruveta kaveriksi, jos ei ole mitään yhteistä tekemistä, minkä parissa voisi viihtyä. Kaverisuhde voi muuttua miehilläkin ihan hyvin syväksi ystävyydeksi, jossa jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Läheiseksi ei vain oikein pääse, jos ei ole mitään yhteistä mille rakentaa ja mikä toisi kaksi ihmistä yhteen.
Voisithan sitten yrittää ystävystyä itsesi kaltaisten naistenkin kanssa? Vai onko tässä ongelma juuri se, että kaipaat miespuolisia kavereita, mutta koet sen ongelmalliseksi?
Kyllä varmasti sinunkinlaisiasi miehiä löytyy, mutta eivät ehkä kovin helposti yritäkään ystävystyä - samoista syistä kuin mitä itsekin mainitsit.
Voisitko ajatella naista ystävänä? Ei sillä että kaikki naisetkaan jakaisivat mielenkiintosi kohteita mutta helpommin löytäisit samanhenkistä seuraa jos sukupuoli ei ole este. Vaihtoehtoja olisi heti kaksinkertaisesti.
Naisen provo. 1/5
Jos ei ole provo, kertoo enemmän aloittajasta kuin miehistä. Kunhan yhdellä kielellä osaa tekstiä kirjoittaa, osaa myös nostaa itsensä jalustalle ja haukkua muita kuten tässä on tehty.
Joo no mulla ei olekaan ollut kaveria enää 18 ikävuoden jälkeen.
Duunissa jotain luusereita joihin ei tarvitse olla yhteyksissä kuin puhelimitse ja hyvin harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Kaverisuhteet lähtevät käyntiin yleensä juuri yhteisen tekemisen pohjalta. On vaikea ruveta kaveriksi, jos ei ole mitään yhteistä tekemistä, minkä parissa voisi viihtyä. Kaverisuhde voi muuttua miehilläkin ihan hyvin syväksi ystävyydeksi, jossa jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Läheiseksi ei vain oikein pääse, jos ei ole mitään yhteistä mille rakentaa ja mikä toisi kaksi ihmistä yhteen.
En tiedä onko asia sitten jotenkin eri miesten välisessä kaveruudessa, mutta naisena en ainakaan ole välttämättä tarvinnut mitään yhteistä tekemistä, että kaverisuhde olisi kehittynyt erittäin läheiseksi (ja kavereina siis miehiä ja naisia). Aikaa voi viettää yhdessä ihan vaikka käymällä syömässä tai kävelemässä tai ihan vaan istua ja jutella. Sitten voi toki tulla ongelmia, jos ei mielipiteet minkään asian suhteen kohtaa, mutta itse ainakin tykkään keskustella ihmisten kanssa, jotka ei ole just samanlaisia kuin minä, saa asioihin erilaista näkökulmaa.
Ennen koin että elämän arvo ja menestyminen mitataan ihmissuhteissa. Koskaan ollut isoa kaveriporukkaa ja ystävät vaihtuneet vuosien mittaan moneen otteeseen. Aikuisiällä olikin jo vaikeata löytää ystäviä.
No tapasin mieheni. Hänellä ei ollut yhtään ystävää. Menestynyt ja sosiaalinen, mutta päättänyt että on parempi ilman ystäviä kuin pettureiden kanssa. Hankalassa elämäntilanteessa silloiset ystävät paljastivat todelliset kasvonsa.
No nyt vuosien jälkeen itselleni on jäänyt ne muutamat oikeasti läheiset ja hyvät ystävät. Jotka ovat jo kuin perheenjäseniä.
Enkä kaipaa muuta. Näin on hyvä. En jaksais introverttina enään sitä hölynpölyä ja teatteria mitä harrastin vuosikaudet.
Onneksi ymmärsin ettei se onni tule pitkästä ystävälistasta.
Vierailija kirjoitti:
Kaverisuhteet lähtevät käyntiin yleensä juuri yhteisen tekemisen pohjalta. On vaikea ruveta kaveriksi, jos ei ole mitään yhteistä tekemistä, minkä parissa voisi viihtyä. Kaverisuhde voi muuttua miehilläkin ihan hyvin syväksi ystävyydeksi, jossa jutellaan kaikesta maan ja taivaan välillä. Läheiseksi ei vain oikein pääse, jos ei ole mitään yhteistä mille rakentaa ja mikä toisi kaksi ihmistä yhteen.
On oikeastaan melko harvinaista että mitään yhteistä ei jonkun ihmisen kanssa löytyisi, riippumatta sukupuolesta. Tietenkin joillakin oma kiinnostus rajoittuu hyvin kapealle alalle jolloin näin voi toki käydä. Voi olla että ei löydy toista ihmistä joka aina haluaisi keskustella syvällisesti mielipiteistä, oikeastaan mikään muu ei kiinnosta. Kovin vaikea tietysti samoin on ystävystyä ihmisen kanssa jota lähinnä kiinnostaa vain pelata. Useimpien ihmisten kiinnostuksen kohteet on onneksi monipuolisempia ja kehittäkin itseään sen suhteen voi että kiinnostuu erilaisista asioista.
Johtuukohan tuo joidenkin miesten tapa olla ystäviä "viileesti" jonkinlaisesta homokammosta tai homoksi luulemisen pelosta? Ihan kuin jotkut miehet pelkäisivät luoda toisiinsa yhteyden. Vai onko kyse siitä että pelkää toisen tuomitsevan sen mitä on aidosti sisimmässään? Kiinnostaisi tietää.
Kuulostaa aika lailla tutulta. Mun hyvät miesystävät ovat tulleet ja menneet harrastusten mukana. Nykyisessä työpaikassa parhaat kaverini ovat naisia, sillä olen tullut aina hyvin juttuun naisten kanssa.
m38
No jos lohduttaa, niin ei mullakaan naisella paljoa kavereita ole. Alle 5 ja kovin on välillä pinnallista niittenkin kanssa. Mies on ja se ymmärtää mua parhaiten. Joskus mietin, että olis hyvä olla ystäviä, mutta toisaalta tykkään olla mieheni kanssa liikaa. Itse asiaan liittyen, hanki harrastus, jossa vois olla filosofisempaa porukkaa. Esim, jos pelaat shakkia tai strategiapelejä niin löytyy kerhoja/seuroja.
Olen 43-vuotias mies eikä minulla ole yhtään mieskaveria, johtuen mm. pitkälti juuri mainituista syistä. Minun on ylipäätään ollut koko elämäni ajan vaikea löytää samanhenkistä seuraa, koska olen asioihin uppoutuva filosofityyppi, analyyttinen luonne ja intohimoinen pohdiskelija. Ystävien kesken on sama kuin parisuhteessakin, on hyvin haastavaa jos toisella on erilainen arvomaailma, huomattavasti erilainen sivistystaso (jolla ei ole mitään tekemistä koulutustason kanssa, huom) tai tyystin erilainen tapa suhtautua ympäröivään maailmaan, esim. välinpitämätön, tiedonhaluton ja passiivinen vs. intensiivinen, tietoa ahmiva ja kaikesta kiinnostuva.
Harva jaksaa tuolla tavalla sukupuoleen perustuvia yleistyksiä (siis nimenomaan siihen omaan sukupuoleen liittyviä, toista voi morkata).
Mut hyvän paikan valitisit avautumisille. Täällä miesten haukkuminen, arvostelu ja niputtaminen on arkipäivää.
T. Kyllästynyt nainen
Vierailija kirjoitti:
Olen 43-vuotias mies eikä minulla ole yhtään mieskaveria, johtuen mm. pitkälti juuri mainituista syistä. Minun on ylipäätään ollut koko elämäni ajan vaikea löytää samanhenkistä seuraa, koska olen asioihin uppoutuva filosofityyppi, analyyttinen luonne ja intohimoinen pohdiskelija. Ystävien kesken on sama kuin parisuhteessakin, on hyvin haastavaa jos toisella on erilainen arvomaailma, huomattavasti erilainen sivistystaso (jolla ei ole mitään tekemistä koulutustason kanssa, huom) tai tyystin erilainen tapa suhtautua ympäröivään maailmaan, esim. välinpitämätön, tiedonhaluton ja passiivinen vs. intensiivinen, tietoa ahmiva ja kaikesta kiinnostuva.
Johtuu siitä, että te "filosofit" olette hyvin usein itseenne käpertyviä ja itsekeskisiä. Tulee heti ilmi sinun ja ap:n tekstistä. Lukiossahan näitä väärinymmärrettyjä suuria ajattelijoita oli paljon, sittemmin useimmiten moni aikuistuu ja tajuaa, ettei kaikki määrittelykysymykset pyöri oman navan ympärillä, vaan muitakin yksilöitä on mahdollista kunnioittaa sellaisena kuin he ovat ja -hui kamala- vieläpä itse oppia tällaisilta ihmisiltä jotain.
Mies 29v plus 1v miettii kirjoitti:
Naisen provo. 1/5
Jos ei ole provo, kertoo enemmän aloittajasta kuin miehistä. Kunhan yhdellä kielellä osaa tekstiä kirjoittaa, osaa myös nostaa itsensä jalustalle ja haukkua muita kuten tässä on tehty.
Nyt meni välimallin miehellä tunteisiin.
Naisiin pätee ainakin 3/4 tuosta. Pitäisi olla pirteä ja energinen ja nauraa tylsille asioille kuten vaikka sille että laittoi vahingossa eriväristä kynsilakkaa vasempaan käteen.