Nainen, kuinka lyhyt mies sinulle vielä kelpaisi parisuhteeseen?
Kommentit (405)
Olen 170cm nainen ja naimisissa 164cm miehen kanssa. Pituudesta ei ole koskaan ollut kummallekaan ongelmia. En ole koskaan ajatellut mitään pituusrajoja. Uskon että voisin seurustella lyhytkasvuisenkin miehen kanssa, joten tuskin mitään senttirajoja tarvitsee miettiäkään.
Ei ole varsinaisesti mitään kriittistä pituusrajaa, jos on hyvä tyyppi ja ulkonäkö miellyttää niin ei periaatteessa väliä! Mutta todellisuudessa sitten taas kaikki miehet ketkä mulle on jotain sydämen tykytyksiä aiheuttaneet ovat olleet vähintään just sen 185 cm.... Toki oon itse 180cm niin sekin varmaan vaikuttaa.
Uskon et kaikille löytyy sopiva kumppani pituudesta riippumatta :)
Täällä ei näköjään saa sanoa mielipidettään, vaikka sitä kysytään. Miksi monille on alapeukun paikka se, jos nainen vastaa rehellisesti 175cm? Kun sitä kerran kysytään.
Ehkä sitä ei luonnollisestikaan ihastu sitä omaa mieltymystään vastaamattomiin tyyppeihin, ei naiset eikä miehet. Miksi ei saa sanoa tätä?
Seurustelin joskus hetken 169cm pituisen miehen kanssa. Hänellä oli kamala kompleksi pituudestaan, ja kulki aina rinta erittäin luonnottoman näköisesti rottingilla, sellaisessa yliryhdikkäässä asennossa. Häne huono itsetuntonsa lopulta tuhosikin suhteen.
Naimisissa olen 180cm miehen kanssa, ja hän on juuri sopiva. Itse olen 162cm.
Olen 168cm javain n 10 naiselle olisin kelvsnnut. Nutta olin nirso nuorena. Nyt en kelpaa kai kellekään ikä 46v. Filippiineiltä haen nuoren pienen naisen ikä 25 v max
Olen 172. Joten about 170cm ihan minimivaatimus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onpa todella vastenmielistä lukea tätä ketjua melko lyhyeksi jäävän pojan keskipituisena isänä.
Kuinka paljon alle 160-senttiseksi poika todennäköisesti jää?
Yli menee siitä, mutta ikävää silti tämä naisten asenteellisuus, koska eipä hän pituudelleen mitään voi.
Mikä naisten asenteellisuus? Sori vaan jos ei naiset yleensä kovin paljon itsestään pienemmistä kiinnostu. Kannattaa muutenkin yrittää kehittää pojan itsetuntoa. Kuten todettua pienet miehet monesti ylikompensoi kokoaan ikävällä tavalla. Siihen myös voit varautua, että poikasi on jo todennäköiseti tullut kiusatuksi tai vähintään naljailun kohteeksi koulussa ja kaveripiirissään. Viimestään tätä tapahtuu sitten kun siirrytään tutuista ryhmistä eteenpäin ja lähes kaikki muut samanikäiset ovat yli 180 cm. Luulisin, että armeijakaan ei ole selkeästi pienempi kokoiselle fyysisesti eikä henkisesti mikään helppo paikka. Omassa suvussakin on muutama tällainen tapaus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Emme varmaan harrasta mieheni kanssa seksiä oikein, kun moni täällä on sitä mieltä että pituuserosta on haittaa... ei ole ollut tähän mennessä ongelmia.
T. N 155, M 186
No annappa sitten vinkkiä siitä miten toimitte.
T. N 165/54, M 194/98En ole tuo jolta kysyit, mutta itsellä on mieheni kanssa tuollainen pituusero myös, eikä se kyllä seksissä vaikuta mihinkään. En ymmärrä mikä siinä ei muka onnistuisi jos on pituuseroa?
Kiva jos teillä kaikki sujuu. Sinulla on ilmeisen notkea mies. Oletko ollut suunnilleen saman pituisen kanssa? Sivulla 8 kerrottiin omista ongelmista esim pystyasennossa ja lähärissä suutelussa. Taisipa jollain olla ongelmia doggy stylessäkin.
Vierailija kirjoitti:
Olen 163cm ja mieheni väitti aina olevansa 170cm, vaikka kaikki näkivät selvästi, että oli minun kanssani samanpituinen. Huvittavinta oli, että intti tätä minullekin. Muuten minua ei hänen lyhyt pituutensa haitannut, mutta tämä 170 senttiseksi inttäminen teki siitä naurettavaa. Farkkujensa tuumapituus oli 30, sama kuin minullakin ja molemmille vielä inan pitkät
Mulla on muuten vähän samanlainen tilanne! =D Olen itse 170 cm ja tuoreessa suhteessa miehen kanssa, joka sanoo olevansa 175 cm, mutta mielestäni on saman pituinen kanssani. Tosin itse asiassa hän sanoo aina (en ole koskaan kysynyt, mutta on itse pari kertaa maininnut) olevansa "175 sulka päässä", eli ehkä se ei olekaan pelkkää vitsiä, vaan tosiaan 5 cm:n sulka päässä ylttäisi sinne 175:een... Ei ole mikään ongelma minulle, päinvastoin, olen aina ollut enemmän lyhyempien miesten perään. En tiedä oikein miksi, jotenkin tuntuu että pienemmässä paketissa paljon tulta...
0len 175.joskus seurustelin miehen kanssa joka on 168.kyl lyhyempikin käy riippuu tyypistä. Esim. Kyl Messi mulle kävis:)
Vierailija kirjoitti:
0len 175.joskus seurustelin miehen kanssa joka on 168.kyl lyhyempikin käy riippuu tyypistä. Esim. Kyl Messi mulle kävis:)
Paitti et Messi on 170
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
165 cm ei olisi vielä mikään ongelma, siitä lyhyempikin menisi varmaan jonnekin 160 asti. Sen alle tulisi ehkä jo vähän nikoteltua, vaikka eihän mikään lyhytkasvuisuuskaan ole lopulta ongelma jos on muuten rakastettava ihminen.
Itse olen 167 cm.
Minä olen 168cm pitkä ja mieheni 169cm. En kyllä voisi lyhempää ottaa, koska tulee niin norsumainen olo naisena, kun mies kovin lyhyt. Ja vaikka mies on todella harteikas ja minä kevyt rakenteinen niin silti tunnen itseni isoksi miehen vieressä. Valokuvissa menen aina kauaksi miehestä, ettei kukaan huomaisi, miten saman pituisia olemme. Mutta rakaistuin miehessä muihin omeinaisuuksiin kuin pituuteen.
Olen tuo, jota lainasit, joten jatkan lainaamista.
En nimittäin ymmärrä, miksi minun 2010-luvun naisena tulisi olla miestä pienempi? Miksi emme voisi olla kuvassa samanpituisia tai mies lyhyempi? Miten tällaisesta asiasta edes saadaan aikaan jokin numero?
Kai olen sitten feministinä tottunut ajattelemaan niin, että naiserityisyydet tulevat ihan muista asioista kuin perinteisistä konservatiivisista sukupuolirooleista. Mielestäni jokin pituuseron ”seksikkyys” on täysin keinotekoista ja keksittyä.
Olen 159 cm itse.
Olen seurustellut vakavasti miehen kanssa joka oli noin 165 cm pitkä mutta en tiedä kysyinkö koskaan pituutta (seurusteltiin useampi vuosi). Suhde kaatui ihan muihin asioihin.
Miehen pituudella ei ole minulle mitään merkitystä. Suunnilleen saman mittaisen kanssa kaikista mukavinta käytännössä monet asiat mutta kun pituus ei ole ratkaiseva asia niin päädyin naimisiin miehen kanssa jonka kanssa pituuseroa 28cm.
Olen itse 170cm ja minimi on kyllä 180cm. Oma mieheni 183cm
Miksi alapeukutatte vastauksia, joissa naiset asettavat rajaksi yli 170cm?
Kumma miten tuijotetaan pituutta, vaikka mies voi olla iso olematta pitkä. 170-senttinen muskelikaveri voi painaa vaikka 100 kiloa ja näyttää todella hyvältä.
Olen 168cm ja pääasiallisesti miehet on olleet noin 180cm pitkiä. Yksi poikaystävä oli 189cm ja hän oli jo vähän turhan pitkä omaan makuuni, toinen taas oli 169,5 vm (epäilen että ilmoittamansa puolikas sentti oli lähinnä itsetunnon kohotusta) ja olin miestä lihaksikkaampi ja isompi.
Nykyinen mies on 175-180cm, enpä ole tullut itseasiassa tämän 4 vuoden aikana kysyneeksi. Itse en halua tuntea oloani amatsoniksi, siksi pääsääntöisesti en syty lyhyistä miehistä. Eiköhän tuokin olisi tosin muuttunut jos mieheni olisi lyhyempi, en aiemmin tykännyt tummapiirteisistä miehistä mutta niin vaan mieheni (suomalainen) on riittävän tumma että ihmiset luulevat hänen olevan Etelä-Euroopasta.
Olen 162cm ja kaikki miesystävät ovat olleet noin 172cm. Lyhin miehistä on ollut 170cm. En ole koskaan tuntenut vetoa pitkiin miehiin. Yleensä heillä on isot kourat ja isot jalat. :D Ei vaan säväytä. Ja niska vääränä saa tuijotella ylöspäin. Jostain syystä lyhyen miehen kanssa tunnen itseni naiselliseksi.