Mikä on pelottavin kauhuleffa?
Kommentit (3669)
Muumit ku niissä on se mölkö.
T. Alma 5 vee
𝐓𝐲𝐲𝐩𝐩𝐢 ❤💅
Mä oon viime aikoina katsellut eläin aiheisia kauhielokuvia.
Kävin viime viikonloppuna katsomassa Cocaine Bear -leffan elokuvateatterissa ja se oli kammottava, mutta samalla niin hauska.
Tosi vakuuttavan näköinen elokuva, lukuunottamatta muutamaa näyttelijän suoritusta. Ehkä pelottavin kohtaus oli, kun karhu lähti auton perään 😱😂
Mirrors. Hyi v""u kun pelikuva repi leukansa sijoiltaan.
Seuraavaksi mä katsoin eläinkauhuista Day of the Animals -leffan (1977).
Odotin leffan olevan ihan täysin b-luokan örvellys, mutta ei se sitä ollutkaan.
Milestäni se oli tosi vakuuttava sen ikäiseksi elokuvaksi.
Elokuvan miinukset oli kuvan huono laatu ja putoamiskohtaus. Muuten se oli mukavaa painajaismaista eläinkauhua. Rankka tunnelma oli ainaskin niissä käärme kohtauksissa.
Mä viihdyin elokuvan parissa tosi hyvin 👍
Into the Grizzly Maze tuli myös katsottua eläinkauhuista. Se oli mielestäni aika keskinkertainen tylsästi toteutettu elokuva.
Vaikutti ihan tv-elokuvalta ja ehkä sitä olikin.
Siinä elokuvassa oltiin karhumetsässä, jossa yksi karhuista oli aggressiivinen metsästäjien takia.
Selviytymiselokuva, jossa oli vähän typeriä juonen käänteitä. Ei tuo elokuva kovin makuuni ollut.
Eilen tuli katsottua Komodo. Odotin tämänkin olevan täysin b-luokan kauhua, mutta ne varaanit olivatkin tosi vakuuttavan näköisiä.
Ei mikään täydellinen elokuva ole, mutta viihdyttävä kummiskin.
Ajatella, että näistä kaikista katsomistani elokuvista eläimet olivat vakuuttavimpia ja mä odotin asian olevan toisinpäin.
Pari viikkoa aikaisemmin näitä katsomiani eläinkauhuja katsoin Killer Crocodile -leffan.
Tätä ei voinut katsoa vakavalla naamalla.
Oli se silti ihan viihdyttävä elokuva.
Halpis elokuva.
Pekka ja Pätkä n**kereinä.Kyllä on karmea elokuva.
70-luvun alulla ollessani n.13-vuotias menin nuorisotalolle katsomaan Exorcisten elokuvaa. Sen jälkeen huomasin että kauhu elokuvat eivät ole minun juttuni. Pidän enemmänkin Psykologisista trillereistä.
Tyyppi kirjoitti:
Muumit ku niissä on se mölkö.
T. Alma 5 vee
Oikeasti se muumien mörkö -kohtaus on vakuuttavampi pelottavuudellaan, kuin monet kauhuelokuvat. Se kohtaus on kauhun taidonnäyte.
Ja ajatella, että vieläpä lapsille suunnattu :)
Muistaakseni Karvainen Nainen mikä säikäytti aikanaan todella paljon
Vierailija kirjoitti:
70-luvun alulla ollessani n.13-vuotias menin nuorisotalolle katsomaan Exorcisten elokuvaa. Sen jälkeen huomasin että kauhu elokuvat eivät ole minun juttuni. Pidän enemmänkin Psykologisista trillereistä.
Huh. Miksi tuon ikäisille on näytetty noin hurjaa elokuvaa?
Mulla on tuo romaani vanhana pokkarina, se on mielenkiintoinen, koska perustuu tositapahtumiin. Onhan edelleen näitä eksorkisteja katolisessa kirkossa, ehkä muuallakin.
Ainakin Tanjuska ja 7 perkelettä (dokumentti) käsittelee samaa aihealuetta, mutta ortodoksisuudessa Venäjällä. Siitä tosin mietin, että en huomannut siinä tytössä mitään vikaa, sen sijaan niissä aikuisissa oli paljonkin ihmeteltävää. Täällä lastensuojelu puuttuisi jo peliin. Toisaalta ne ihmiset ovat varmaan tekemässä vilpittömästi hyvää ja tavallaan välittävät siitä tytöstä. Surullista, että se saa tuollaisia muotoja.
August Underground. Kaikki 3.
Annihilation on tullut uniini painajaisten muodossa.
Joskus tällä palstalla sanottiin, että Shutter on paska kauhuelokuva, mutta netflixistä kun sen katsoin niin hyvähän se oli.
Siinä oli semmoista haamun oloista jännitystä ja siinä oli ihan kiva tarina. Juonen käänne oli mielestäni erinomainen, kun haamulla oli syvempi tarkoitus piinailla. Loppu sai hymyä tuomaan :)
Manaajat,
The conjuring
Mama omalla tavallaan.
Kattokaa jos uskallatte.
Hereditary
Tällä palstalla kun on animesta pitäviä, niin vähän animea muistuttava Re/Member on Netflixissä.
Siis tyyliltään oli vähän animea muistuttava, mutta ihan näytelty elokuva oli. Niin sarjakuvamainen ja niin kauhea ja samalla niin mukavan pienimuotoinen elokuva, joka sopii nuorenmielisille.
Mä tykkäsin aika paljon tuosta sadusta.
Itselläni on nykyisin lähinnä se ongelma, että kun on näitä vuosikymmeniä harrastanut ja katsellut niin vääjäämättä tulee eteen se, että tuntuu kuin kaikki olisi jo nähty ja yhä harvemmin tulee eteen mitään mikä oikeasti rikkoisi kaavaa ja säväyttäisi. Alkaa jo tympimään eikä oikein jaksa edes etsiskellä. Christinen katselin uudelleen muutaman vuoden tauon jälkeen tuossa vähän aikaa sitten, ja sen kanssa ilokseni huomasin että siinä oli vanha taika yhä jäljellä. Joskus penskana televisiosta tuli dokumenttisarja nimeltä Automania jossa näytettiin pätkiä tuosta, ja kuva tulessa loimuavasta autosta jahtaamassa uhriaan syöpyi mieleen jo ennen kuin itse elokuvan näin. Harmittaa vain kun aika montaa asiaa jouduttiin oikomaan kirjaan nähden, varsinkin Reppertonin kohtalon osalta. Mikä lie, noissa kirotuissa koneissa joku minuun vetoaa, myös The Duel kolisee edelleenkin ja sekin yksi tapaus joka lapsena nähdessä painosti hitokseen.