Kahden pojan äitinä, jäänkö jostain paitsi?

Tuollaiset puheet toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos!

Poikavastaisuus näkyy jo esim siinä miten ihmiset suhtautuvat ruotsin pikku-kuninkaallisiin. Carl-philipin pojista ei paljon puhuta, toivotaan vaan että se tyttö tulisi vielä. Estelle ja Leonora on tähtiä.

Minulla on kolme poikaa ja jos olisin saanut ennen raskautta päättää haluanko tytön vai pojan niin mitään en tässä triossa muuttaisi.

Mitä ihmettä? No et. Minulla on kaksi tytärtä ja yksi poika, ja kyllähän minä tietysti olen onnellinen, että minulla on "molempia sortteja" mutta en minä mistään olisi paitsi jäänyt, vaikka olisin saanut vain tyttöjä tai poikia. Älä moisista piittaa - hölmöyttään hölisevät.

Mä vaihtaisin tuota "lähipiiriä". Itsellä kolme poikaa ja KUKAAN ei IKINÄ, ole tullut mulle voivottelemaan, että menettäisin jotain, kun ei ole perheessä tyttöä. Ei edes ne tyttöjen äidit. Ja jos tulee, niin enemmän se kommentti kertoo siitä kommentoijasta kun minusta, jonka takia en jäisi asiaa suuremmin edes märehtimään. 

Mulla on kaksi tyttöä ja mulle taas tuputetaan sitä pojan ihanuutta ja kuinka semmoinenkin pitää hankkia. Kerro sä mulle, jäänkö nyt jostain paitsi, kun ei mulla just sitä poikaa ole. Olin vähän ajatellut, että lapsilukuni jää tähän. Mä ainakin olen ollut onnellinen, kun mulla on kaksi tervettä ja ihanaa lasta. En ole niin erityisemmin miettinyt tuota sukupuolijuttua, mutta muita ihmisiä se tuntuu välillä kovastikin vaivaavan. Etenkin joitain sukulaisia. Joku jopa murehtii mieheni puolesta, että eikö isä toivoisi sitä omaa poikaa.

Mä kyllä toivon tyttöä, jos joskus saan lapsen. Pieni pettymys jos tulee poika, vaikka loppupeleissä varmasti sitten ihan sama. On kyllä mautonta sitä toisille toivoa ja toitottaa.

Minä olen hyvin tyytyväinen kahden pojan äiti. Oma äitisuhteeni oli hankala ja pelkäsin, että olisin tytölle yhtä p*ska äiti mitä äitini oli minulle. Oli minulle helpotus, että saimme vain poikia. Minulla ei siis ole mitään tyttöjä vastaan, ihan samalla viivalla ovat poikien kanssa, mutta oma käytös tyttöä kohtaan huolestutti.

Vierailija kirjoitti:

Mulla on kaksi tyttöä ja mulle taas tuputetaan sitä pojan ihanuutta ja kuinka semmoinenkin pitää hankkia. Kerro sä mulle, jäänkö nyt jostain paitsi, kun ei mulla just sitä poikaa ole. Olin vähän ajatellut, että lapsilukuni jää tähän. Mä ainakin olen ollut onnellinen, kun mulla on kaksi tervettä ja ihanaa lasta. En ole niin erityisemmin miettinyt tuota sukupuolijuttua, mutta muita ihmisiä se tuntuu välillä kovastikin vaivaavan. Etenkin joitain sukulaisia. Joku jopa murehtii mieheni puolesta, että eikö isä toivoisi sitä omaa poikaa.

Pojat on toki aivan ihania, mutta niin tytötkin.

Kaikki lapset ovat yksilöitä. Kyllä minä rakastan lasta, en sukupuolta. 

En suoraan sanottuna ymmärrä, miten aikuiset ihmiset kehtaavat ja ylipäänsä kokevat tarvetta korostaa omien jälkeläistensä sukupuolijakauman paremmuutta. Joku henkinen puutostauti täytyy olla. 

Lähipiirissäni on tällainen "täydellinen nainen". Hän on rikkaasta perhestä ja saanut rahan puolesta, mutta myös jostain käsittämättömästä tuuristakin aina kaiken mitä haluaa.

Halusi miehekseen ammattiurheilijan, ja sai. Halusi ensin pojan ja sitten tytön, ja sai.

Halusi upean kartanon mitä naurettiinkin että tuota ei voi saada kun tuskin yhtäkkiä myisivät sen, mutta tadaa, saivat senkin.

Tämä nainen tekee pelkällä läsnäololla muille huonon olon. Toki olen kateellinen, myönnän. Mutta hänen seurassaan tunnen olevani vain pohjamutaa.

Ystävälläni on tyttö ja poika. Kun itse sain vihdoin monivuotisen rankan yrittämisen jälkeen lapsen, joka oli poika, tuli hän katsomaan lasta ja piti puheen siitä, miten ihana yhteys hänellä on nimenomaan tyttären kanssa, kun he ovat samaa sukupuolta. Kun sain vihdoin suunvuoron, kerroin miten kivalta itsestä tuntui, kun löysi pojasta jonkun itseäni muistuttavan piirteen. Nopeasti hän kiirehti korostamaan, että ei, kun kyllä heillä nimenomaan juuri se samansukupuolisuus on erityisesti se merkittävä yhteyden tekijä.

Kun sain parin vuoden päästä tytön, ei tullut lasta edes katsomaan...

Aivan älytöntä. Itsekin ehkä ensimmäistä lasta odottaessa haaveilin tytöstä tai pojasta, mutta lapsi tullessaan teki selväksi, ettei sukupuolella ole merkitystä. Rakastan yksilöä ja persoonaa hullun lailla. Ihan sama mikä sukupuoli. 

Ole onnellinen niistä pienistä pojan palleroisistasi! Poikasi varmasti valitsisi toinen toisensa jos olisivat siihen voineet vaikuttaa. Voiko olla heille ihanampaa kuin oma rakas veli. Kyllä se samansukupuolinen sisarus vaan tuppaa aina olemaan aavistuksen rakkaampi kuin erisukupuolinen. Näin se vain menee. Oisko nämä typeriä kommentteja laukovat ihmiset vähän kateellisia tästä asiasta? Tietävät varmasti itsekkin asian

Varmaan tylsää olla perheen ainoa nainen.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan tylsää olla perheen ainoa nainen.

Varmaan tylsää olla kapeakatseinen ja rajoittunut.

Meillä on kolme poikaa ja on huomattu tuo sama outo suhtautuminen. Kun saatiin selville että kolmaskin on poika ja kerroin kaverille, vastaus oli "voi harmi". Nyt tulee aina kyselyitä että aiotaanko vielä yrittää tyttöä.

Tietenkin jostain jää paitsi jos lapset ovat joko tyttöjä tai poikia. Tosin ainahan elämässä jää jostain paitsi, ei kaikkea ole tarkoitus saadakaan. Minulla itselläni on kolme lasta enkä tiedä millaista on elämä kymmenen lapsen äidillä. Siitä olen jäänyt paitsi, mutta ei sillä minulle väliä ole, vaikka se kymmenen lapsen äiti on varmaan sitä mieltä, että jään paitsi todella ihanista asioista.

Vierailija kirjoitti:

Ystävälläni on tyttö ja poika. Kun itse sain vihdoin monivuotisen rankan yrittämisen jälkeen lapsen, joka oli poika, tuli hän katsomaan lasta ja piti puheen siitä, miten ihana yhteys hänellä on nimenomaan tyttären kanssa, kun he ovat samaa sukupuolta. Kun sain vihdoin suunvuoron, kerroin miten kivalta itsestä tuntui, kun löysi pojasta jonkun itseäni muistuttavan piirteen. Nopeasti hän kiirehti korostamaan, että ei, kun kyllä heillä nimenomaan juuri se samansukupuolisuus on erityisesti se merkittävä yhteyden tekijä.

Kun sain parin vuoden päästä tytön, ei tullut lasta edes katsomaan...

Aivan älytöntä. Itsekin ehkä ensimmäistä lasta odottaessa haaveilin tytöstä tai pojasta, mutta lapsi tullessaan teki selväksi, ettei sukupuolella ole merkitystä. Rakastan yksilöä ja persoonaa hullun lailla. Ihan sama mikä sukupuoli. 

Tämä juuri. Minullekin tällaiset "tytön ja pojan" äidit muistuttavat kuinka ihanaa on olla nimenomaa tytön äiti.

Ja oletteko huomanneet miten äidit jotka useamman pojan jälkeen saavat tytön menevät ihan sekaisin. Kaikki on sen jälkeen pinkkiä ja pitsiä. Ja ne pojat, niitä ei enää juuri muistetakkaan.

Eikös sitä pakosti jää paitsi aina jostain, eli miten tahansa, sai sitten millaisia lapsia tai ei ainuttakaan.

Tietysti jäå jostain paitsi. 

Jää paitsi siitä, että ei ole tytärtä. Mitä se sitten ikinä merkitseekään, niin on ihan itse käsiteltävä.