Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten vaihtaa aihetta sujuvasti kun mummit alkaa kertoa lastenlapsistaan?
18.06.2018 |
En haluaisi loukata tai käyttäytyä epäkohteliaasti, mutta kun EI kiinnosta, enkä jaksaisi käyttää joskus lyhyttäkin tapaamisaikaamme näihin jaaritteluihin, koska sille ei loppua kuulu.
Eikö näiden naisten elämässä ole mitään muuta keskusteltavaa, tai löydy muita kiinnostavia aiheita?
Ei ne ennen tuollaisia olleet, vaan aina sattui ja tapahtui ja niistä oli kiva jutella, tai sitten ihan maailman tapahtumista.
Olen itsekin mummi, silti en rasita kavereita näillä lastenlapsi lässytyksillä.
Joskus jos olen kääntänyt jutun nopeasti johonkin muuhun, on heti saanut huomata pahastumisen.
Ärsyttävää.
En muuten ole huomannut samaa ilmiötä pappojen kanssa jutustellessa, että aivotoiminta ja keskustelun aiheet rajoittuvat ainoastaan lapsiensa perheiden edesottamuksiin.
Kommentit (54)
Mulla on kans yksi tuttava jolla onneksi ei kyllä ole lapsenlapsia, mutta kertoilee näistä arjen sattumuksistaan todella seikkaperäisesti aina, vaikkapa siitäkin kuinka sulatti pakastimen riittää juttua moneksi hetkeksi. Tai ikkunoiden pesemisestä.
Pidän myös tuota matalaa äo:ta ja kiinnostumattomuutta esim. yhteiskunnallisista, tiede- tai taideasioista syynä tähän. Itseäni ainakin kiinnostaa kaikki tällainen niin paljon ettei ajatuksia riitä oikein sille omalle pakastimellekaan saati sitten jonkun muun :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sosiaalisesti taitava ihminen pyrkii tekemään keskustelusta kumpaakin kiinnostavan ja lukee toisen reaktioista onko aihe hänestä kiinnostava. Itseäni kiinnostavat ne paljon parjatut matkakertomukset ja ilmaisen sen kyselemällä lisää. Lapsetkin kiinnostavat jos heitä tunnen, eikä sävy ole kerskuva. Sen sijaan ventovieraat ihmiset eivät kiinnosta, ellei heistä ole aivan jotain poikkeuksellista tarinaa. Anoppi piinaa aina jollain tapaamiensa rouvien tarinoilla ja vanha isä luettelee satunnaisen baarituttavuuden kaikki saavutukset ja elämänvaiheet. Ajanhukkaa! Heille itselleen ei kuulu mitään joten pitää kertoa puolituttujen kuulumisia.
Jos ystävän jutut ovat pääosin tylsiä, miksi tavata häntä enää?
Vierailija kirjoitti:
En ole alemmuudentuntoinen, mutta samaa olen huomannut, että ne puhujan omat lapsenlapset ovat jotenkin parempia kuin sen kuuntelijan.
Joskus olen sanonut, että minunkin xxx on taitava siinä asiassa ja saanut palkintoja tms, mutta se ohitetaan nopeasti, ilman mitään kommenttia tai vastaavaa ihailua kuin omansa.
Miksi siis puhujan lapsenlapsi on aivan erityisen taitava, älykäs tai kaunis, vaikka omani on vastaavasti aivan ihan yhtä hyvä ja omaa samoja asioita, ellei jopa joskus parempi?
Tai siis sitä ei mitenkään huomioida tai sitten ohitetaan tai kommentoidaan niukasti tai edelleen puhutaan siitä omasta.Tämä on aivan hämmästyttävää, itse en pystyisi samallatavalla vastaavasti käyttäytymään.
Tuntisin itseni tahdittomaksi ja epäkohteliaaksi, jopa tyhmäksi.
Ajattelisin, että se toinen huomaa, että haluaisin nostaa omaa arvoani lastenlasteni avulla.Lapsenlapset ovat arvokkaita ja hieno asia, mutta minun oma arvoni on kyllä kiinni omasta itsestäni ja omasta älystäni.
Oma älykkyysosamääräni ei yhtään siitä nouse vaikka lapsenlapset saisivat kuinka stipendejä sun muita.
Ehkä puhujat alitajuisesti kuvittelevat oman geeniperimänsä nyt loistavan 😁
Narsismiahan kaikki tuollainen puhe ja paasaus on - omien geenien palvontaa ja sairasta kehumista ohittaen muut.
No tiedätkös, kun me ei jakseta niitä sinun juttuja kuunnella, yritämmä suoltaa tekstiä kun sinä nyt vaan olet niin pohjattoman tylsä! Olemme koko kaveripiiri samaa mieltä, olet tylsä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin sentään lapsista, kuin koirista. Mulla on yksi tuttava, joka puhuu koiristaan vaikka koko päivän. Mitään muuta elämää hänellä ei tunnu olevan. No, mitä nyt sairauksiaan valittaa ja miestään morkkaa. Arvaatte varmasti, että välttelen häntä kuin ruttoa.
Minusta taas koirat on paljon mielenkiintoisempia kuin lapset.
Samoin. Varsinkaan vauvat ei tee mitään.
En kuolemaksenikaan keksi mitä sanottavaa tai kysyttävää niistä voi keksiä.
(Kakkaako se usein? Syökö se tissiä vai korviketta?)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No tiedätkös, kun me ei jakseta niitä sinun juttuja kuunnella, yritämmä suoltaa tekstiä kun sinä nyt vaan olet niin pohjattoman tylsä! Olemme koko kaveripiiri samaa mieltä, olet tylsä!
Asia on kuule ihan päinvastoin :D :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin sentään lapsista, kuin koirista. Mulla on yksi tuttava, joka puhuu koiristaan vaikka koko päivän. Mitään muuta elämää hänellä ei tunnu olevan. No, mitä nyt sairauksiaan valittaa ja miestään morkkaa. Arvaatte varmasti, että välttelen häntä kuin ruttoa.
Minusta taas koirat on paljon mielenkiintoisempia kuin lapset.
Tässä huomaamme, että olemme erilaisia ja siksi kannattaa valita seuransa. Ei minuakaan hirveästi toisten lastenlapset kiinnosta, mutta ei mun tuttavapiirissä ole sellaisia, jotka eivät muusta puhuisikaan. Mutta tämä koiraihminen on todella rasittava, mua kun ei taas koirat kiinnosta ollenkaan. Viimeksi kun törmäsimme kaupassa, hän selitti tohkeissaa, miten yksi koiristaan oli nielaissut liian ison luunpalan, miten piti käydä eläinlääkärissä ja kuvata ja juottaa risiiniöljyä ja lopulta kaivella luunpala koiran ahterista. Toodeeella mielenkiintoista. Ja tuota tasoa ne koiraihmisten jutut tuppaa usein olemaan. Mullakin on koira, mutta eipä tulisi mieleenkään höperehtiä sen tekemisistä kenellekään, ellei se toinen kysy.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin sentään lapsista, kuin koirista. Mulla on yksi tuttava, joka puhuu koiristaan vaikka koko päivän. Mitään muuta elämää hänellä ei tunnu olevan. No, mitä nyt sairauksiaan valittaa ja miestään morkkaa. Arvaatte varmasti, että välttelen häntä kuin ruttoa.
Minusta taas koirat on paljon mielenkiintoisempia kuin lapset.
Samoin. Varsinkaan vauvat ei tee mitään.
En kuolemaksenikaan keksi mitä sanottavaa tai kysyttävää niistä voi keksiä.
(Kakkaako se usein? Syökö se tissiä vai korviketta?)
Muakaan ei koirat kiinnosta. Mitä niistä voi kysyä? Joko se osaa paskoa ulos? Vieläkö se kuseksii pitkin lattioita? Onko sillä kirppuja? Entä matoja? Mitä se on viimeksi tuhonnut?
Mummoikäisenä ei oikein enää haluaisi vaihtaa ystäväpiiriään.
Ei oikein ole paljon mahdollistakaan.
Minulla ainakin suuri osa näistä muuttuneista ihmisistä on jo vuosikymmenien takaisia.
Heistä on vain kuoriutunut lastenlasten myötä näitä *yhden asian ihmisiä*.
Ennen monikin oli iloinen ja innostunut. Nyt he ovat, ikävä kyllä, usein aika totisia ja tosikkoja.
En haluaisi silti heille kääntää selkäänikään silti.
Täytyy vain odottaa sitä aikaa kun muutkin asiat, ehkä, alkavat taas kiinnostaa.
Ja sitkeästi yrittää vaihtaa puheenaihetta sujuvasti. Tai jutella vain pienen aikaa kerralla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mummien jutut on usein kyllä kiinnostavampia kuin lapsettomien kertomukset omista sairauksistaan ja omista tuntemuksistaan. Minä, minä, minä... Minä sitä ja minä tätä.
Vierailija kirjoitti:
Mummien jutut on usein kyllä kiinnostavampia kuin lapsettomien kertomukset omista sairauksistaan ja omista tuntemuksistaan. Minä, minä, minä... Minä sitä ja minä tätä.
Mummiko siellä kiihottui kun arvosteltiin narsismia...?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä en kans oikeasti tajua, miten ne mummot ei ymmärrä että ei muita ihmisiä kiinnosta aina kuunnella juttuja siitä lapsenlapsesta. Ei se ole muiden mielestä mitenkään mielenkiintoinen, ihana ja ainutlaatuinen. Mummot, herätkää! On ihanaa että välitätte lapsenlapsistanne, todella hienoa. Koittakaa kuitenkin muistaa että me muut emme niinkään välitä :D Välillä voit tottakai puhua niistäkin vähän, ihan niinkuin mistä tahansa muistakin aiheista. Mutta rajansa kaikella.
Vierailija kirjoitti:
Mä en kans oikeasti tajua, miten ne mummot ei ymmärrä että ei muita ihmisiä kiinnosta aina kuunnella juttuja siitä lapsenlapsesta. Ei se ole muiden mielestä mitenkään mielenkiintoinen, ihana ja ainutlaatuinen. Mummot, herätkää! On ihanaa että välitätte lapsenlapsistanne, todella hienoa. Koittakaa kuitenkin muistaa että me muut emme niinkään välitä :D Välillä voit tottakai puhua niistäkin vähän, ihan niinkuin mistä tahansa muistakin aiheista. Mutta rajansa kaikella.
Omalle teinille just selitin jotain vastaavaa juttua että "ihmisiä ei yleensä kiinnosta toisten lapset, hädin tuskin omatkaan" niin hänen ilmeensä oli kyllä näkemisen arvoinen :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo, ja en millään haluaisi olla epäkohtelias ja jollain tavalla paljastaa että minua ei kamalasti nyt kiinnostaisi katsella kuvia lapsenlapsestasi ja kuunnella kuinka hauskasti Matti sanoi söpösti että "tuolla on pelhonen jolla on vihleät siivet!". Yritän kovasti hymyillä ja ihastella, mutta se ei luonnistu sillä tavalla luonnostaan, kun en oikein tiedä mitä noihin pitäisi sanoa. Kamalan vaikeaita tilanteita, vähän jopa kiusallisia välillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en kans oikeasti tajua, miten ne mummot ei ymmärrä että ei muita ihmisiä kiinnosta aina kuunnella juttuja siitä lapsenlapsesta. Ei se ole muiden mielestä mitenkään mielenkiintoinen, ihana ja ainutlaatuinen. Mummot, herätkää! On ihanaa että välitätte lapsenlapsistanne, todella hienoa. Koittakaa kuitenkin muistaa että me muut emme niinkään välitä :D Välillä voit tottakai puhua niistäkin vähän, ihan niinkuin mistä tahansa muistakin aiheista. Mutta rajansa kaikella.
Omalle teinille just selitin jotain vastaavaa juttua että "ihmisiä ei yleensä kiinnosta toisten lapset, hädin tuskin omatkaan" niin hänen ilmeensä oli kyllä näkemisen arvoinen :D
Haha, no onhan toi nyt ihan totta. En muutenkaan ymmärrä sellaista vouhotusta lapsista, että kaiken pitäisi pyöriä niiden ympärillä ja tottakai kaikkia kiinnostaa eniten juuri lasten jutut ym. Eikö ne nyt ole ihan normaaleita ihmisiä niinkuin kaikki muutkin? Rakkaita omassa perheessä, mutta ihan tavallisia ihmisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieluummin sentään lapsista, kuin koirista. Mulla on yksi tuttava, joka puhuu koiristaan vaikka koko päivän. Mitään muuta elämää hänellä ei tunnu olevan. No, mitä nyt sairauksiaan valittaa ja miestään morkkaa. Arvaatte varmasti, että välttelen häntä kuin ruttoa.
Minusta taas koirat on paljon mielenkiintoisempia kuin lapset.
Samoin. Varsinkaan vauvat ei tee mitään.
En kuolemaksenikaan keksi mitä sanottavaa tai kysyttävää niistä voi keksiä.
(Kakkaako se usein? Syökö se tissiä vai korviketta?)Muakaan ei koirat kiinnosta. Mitä niistä voi kysyä? Joko se osaa paskoa ulos? Vieläkö se kuseksii pitkin lattioita? Onko sillä kirppuja? Entä matoja? Mitä se on viimeksi tuhonnut?
No. Koiran aistit esimerkiksi on ylivertaiset ihmisen vastaaviin verrattuna. Niihin perustuvat esim. haku, esine-etsintä ja jäljestys.
Koira on palanen villiä luontoa kotona. Sitä tarkkailemalla näkee paljon. Koiran kouluttaminen on antoisaa. Koirilla on kykyjä, jotka menee yli ihmisen ymmärryksen. Esim. koira tietää milloin omistaja on tulossa kotiin, rajuilma nousemassa tai hakeeko omistaja lipastonlaatikosta korvalääkettä vai namin. Sen mukaan se häipyy tai riemastuu.
Lapset ei osaa mitään mitä aikuinen ei osaisi.
Eihän ne pysy edes tolpillaan kuin vasta vuoden iässä.
Vierailija kirjoitti:
MINÄ en halua puhua niin MINÄ en kyllä puhu enkä kuuntele vaan MINÄ vaihdan puheenaihetta. No vaihda sitten, mitäs täällä kyselet. Mutta onhan se väärin että ihminen haluaa puhua itselleen tärkeistä asioista. Muista sitten että sinunkaan koirasi ei ole kaikkien mielestä niin ihmeellinen kuin ajattelet. Tai mikään muukaan sinulle tärkeä asia. Mutta kun minäminäminä.
Onko sinulla kaikki ihan hyvin? :D
Vierailija kirjoitti:
Mummien jutut on usein kyllä kiinnostavampia kuin lapsettomien kertomukset omista sairauksistaan ja omista tuntemuksistaan. Minä, minä, minä... Minä sitä ja minä tätä.
Lapsettomien kertomukset omista sairauksistaan? Häh?
Hahhah taas. Aivan kuin tätä samaa eivät harrastaisi kaikki ikäryhmät. Puhuvat itseään kiinnostavista asioista, eivätkä juurikaan kiinnostu muusta. Mistäs ne nuoret tytöt puhuvatkaan jatkuvasti? Entäs nuoret äidit? Miehilläkin on omat aiheensa, josta jauhavat. Täällä palstallakin huomaa. Naisten tissit, esimerkiksi.
Alue: Aihe vapaa
Ala haukotella leveästi.
Ja sano että väsyttää ja moikka.