Kotiäidiksi/ -rouvaksi jääminen? Kokemuksia?

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä2079 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ollut kotona useampia pätkiä, pisimmillään yhteen menoon n. 10v. Nyt olen taas jäämässä kotiin, muutaman vuoden työskentelyn jälkeen. Lapset ovat jo koulussa, ajan saa silti kulumaan helposti. Esim. kuntoilua joka päivä heti, kun lapset koulussa. Lounaalle kotiin tai myös kotona olevan kaverin kanssa ravintolaan. Asioiden hoitoa, shoppailua yms. Sitten kotiin ottamaan koululaiset vastaan. Illemmalla mies kotiin, yhteinen illallinen. 

En ota kotirouvuuteen sinänsä kantaa, kun ei omaa kokemusta ole (en laske äitiyslomia yms.). 

Mutta mistä sinä, 10, saat älyllisiä haasteita? Kuntoilet, syöt kaverin ja perheen kanssa, "asioiden hoitoa" ja shoppailua. Miten tuo voi tyydyttää yhtään ketään päivästä, viikosta ja vuodesta toiseen? Etkö pelkää, että aivosi surkastuvat? Milloin teet asioita, joita et halua tehdä, jotka ovat epämukavia ja vaikeita? Äläkä nyt sano, että lisäät painoja kuntosalilla :D

Ymmärrän ap:n kaipuun kotiäitiyteen, varsinkin jos kuvittelee kotiäidin päiviä ja vertaa niitä epämieluisiin työpäiviin. Nro 8:n kirjoitus oli pysäyttävä, jotenkin kuvittelen kotiäidin "oikean" elämän juuri tuollaiseksi. En kestäisi kotona älyllisten haasteiden puutteen vuoksi, pelkäisin, että minusta tulisi vihannes. 

Ei kaikki kaipaa älyllisiä haasteita niin paljoa ja se on täysin ok. Ei yhtään sua tyhmemmäksi tee, vaikkei kaipaa. Eikä ne aivot siitä surkastu, jos töissä ei käy. Lukeminen, ristiriitojen ratkaisu, kavereiden ongelmien ratkaisu ja autolla ajaminen on kaikki jonkinlaista aivojen hoitoa. Ei ne työtkään automaattisesti mitään älyllistä haastetta tuo. Nyt kyllä kiinnostaisi, että missä olet töissä, jos niin luulet?

Autolla ajo? Kotirouvan ristiriitojen ratkaisu, tehdäänkö kalasoppaa vai nakkisoppaa? Kavereiden ongelmien ratkaisu, pettääkö mies vai ei?

Tässäpä älyllisiä haasteita kerrakseen.

Kylläpä on kotirouvilla tarve haukkua uran valinneita äitejä ja päteä omalla elämällään.. Olen pahoillani, että olette kateellisia ja katkeria uraa luoville itsenäisille ja perhekeskeisille naisille.

Itseäni huvitti nämä kommentit siitä, miten kotirouvilla on arvot kohdallaan. En tiedä teistä muista, mutta minulle, kuten miehellenikin, on  kotona opetettu semmoiset arvot, että jokainen aikuinen ihminen huolehtii itsestään niin taloudellisesti kuin muutenkin. Se tarkoittaa arjessa sitä, että töissä käydään, vaikka se joka päivä ei olisikaan mikään palkitseva kokemus ja juhlan tuntua ilmassa sekä sitä, että kodin yhteiset työt jaetaan. Kumpikin siis osallistuu ruuanlaittoon, tiskaamiseen, siivoamiseen, pyykinpesuun ja muihin kodin töihin.

Se ei tarkoita sitä, että toinen antaa viikkorahaa tai makselee laskuja, tai sitä, että toinen tulee  kotiin ja heittäytyy sohvalle toisen siivotessa.

Koska kumpikin käytöstapa, elellä toisen rahoilla tai oleilla toisen passattava on lasten toimintaa, ei aikuisten. Meillä asuu talossa kaksi aikuista, jotka molemmat käyttäytyvät eri tavalla ja joilla molemmilla on eri velvollisuuksia kuin lapsilla.

En ikinä voi kuvitella tilannetta, jossa mieheni olettaisi, että luovun tästä aikuisuudesta, varsinkin, kun molemmat tiedämme, minkä riskin siinä ottaisin.

Tämä varmaan johtuu siitä, että emme olekaan näiden palstaparien tasolla: tulemme ihan tavallisista perheistä, joilla elintaso on kustannettu työnteolla ja lapsien ja kodin hoito on ollut molemmille vanhemmille ilon ja ylpeyden aihe. Ketään ei ajettu pois kotoa töihin tai toisten piiaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton ketju. Miten vuonna 2018 voi Suomessa olla paljon naisia, joiden mielestä on hienoa toimia kotirouvana? Yhtäkään tällaista naista en tunne, en edes vanhempieni sukupolvessa. En voi kuvitella, millä logiikalla kotirouvavaihtoehto voisi tulla kenellekään kysymykseen. Ihan puistattaa se, että kirkkain silmin kerrotaan, että mies halusi tai miehen kanssa sovittiin, että vaimo jää kotiin. Missä tällaisia miehiä oikein on? Vaimot sitten toimivat vuosikymmeniä miehen (ja lasten) piikana, kuvitellen tekevänsä jotain ainutlaatuisen tärkeää. Hyi hitto, mitä hyväksikäyttäjiä teillä on puolisoina. Täällä sitten kerrotaan ylpeänä, miten miehen on kiva tulla töistä siistin kodin katettuun pöytään. Arvostellaan päiväkodeissa käyviä lapsia huonosti hoidetuiksi, vaikka kaikki tieteelliset tutkimukset todistavat, että kotihoito ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Taloudellisesti kaikilla menee muka loistavasti ja sijoitukset kasvavat silmissä. Kyllä todellisuus on kotirouvilla ihan toinen. Miehen taloudellisen armeliaisuuden varassa tulottomana piikana olemisessa ei ole mitään kadehtimista. Elämässä ei ole mitään haasteita, joten henkinen taantuminen on edessä ja useimmiten myös fyysinen. Hoidetaan vain kotitöitä, jotka jokainen osaa ja muut hoitavan työnsä ohessa. Aivan järkyttäviä mielipiteitä. Eikö teillä kotirouvanaisilla ole mitään itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita tai taitoja?

No katsos kun kaikilla naisilla ei ole tarvetta luoda uraa ja päteä työelämässä. Se ei kuitenkaan missään nimessä sulje pois sitä, että omaa itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita ja taitoja. Ne vaan suuntautuvat muualle kuin työelämään. En väitä, etteikö mainitsemasi kaltaisia kotiäitejä/-rouvia ole olemassa, mutta itse en kuitenkaan kuulu heihin.

Minulla on osaamista monella alueella, todennäköisesti voisin valita niistä jonkun ja ryhtyä esim. yrittäjäksi. Olen nähnyt maailmaa enemmän kuin useimmat suomalaiset koskaan, myös sellaisia paikkoja, joihin ovet eivät normaalisti aukene.

Puhun 7 kieltä, ymmärrän kahdeksatta. Montako sinä puhut? Seuraan päivän politiikkaa ja tapahtumia useammalla kielellä useamman maan lehdistöstä ja uutisista, jotta voin keskustella seurassa kuin seurassa.

Pidän itseäni etuoikeutettuna, kun olen voinut valita, mitä haluan tehdä, ilman huolta rahasta ja tulevaisuudesta. Stressitekijät elämästäni puuttuvat.

Mutta mitä olet saanut aikaan elämässäsi? Niin, et mitään. Olet pelkkä siitostamma, jonka ainoana tehtävänä on työntää lapsia maailmaan jalkojensa välistä ja siinä sivussa palvella miestään. Kuka tahansa pystyisi samaan, eli jos sinulla jotain kykyjä onkin, ne ovat menneet kohdallasi täysin hukkaan. En arvosta sinua ollenkaan. Kaltaisesi keskenkasvuiset miesten elätit vetävät kaikkien naisten maineen lokaan. Häpeä!

Heh-heh. Tällä palstalla pätevät ”ura”naiset kotiäitejä ja -rouvia haukkuen, kun ovat itse saavuttaneet elämässään vaikkapa kaupan kassalla istumisen tai konttorirottana toimimisen. Onhan siinä pätemisen aihetta kylliksi, kun vuodesta toiseen vaeltaa koti-päiväkoti-työpaikka-kauppa-nelikulmiota. Harvassa ovat Suomessa ne todella menestyneet naiset ja varsin todennäköisesti he eivät täällä kirjoittele. Jos sinäkin olisit tyytyväinen elämääsi, ei sinulla olisi tarvetta purkaa pahaa oloasi muita nälvimmällä. Otan osaa!

Koska tavalliset ihmiset eivät näytä osallistuvan kotirouvakeskusteluihin?

Esim. 3-5 vuotta kotiäiteinä tai -rouvina olleet: joko Suomessa tai sitten ulkomailla miestensä työn takia expatteina asuneet. Jos ihminen on kokenut molemmat (uran ja kotiäitiyden), ovat mielipiteet kai maltillisempia? Muutenhan he itsekään eivät olisi olleet "mitään ilman miestänsä", paitsi  "siitostammoja", tai vaihtoehtoisesti uranaisia "väärillä arvoilla". Jos työssäkäyvänä ottaa vastaan lastenhoitoapua kotiäideiltä,  silloinhan sitä paljastaisi millaisille ihmisille on valmis antamaan lapsensa hoitoon. 

On kyllä tietty ihmistyyppi, joka tykkää puuttua ja elää toisten elämää. Yhden sukulaisnaisen mielestä kaikki, mitä muut naiset tekevät, on väärin. Muilla naisilla on joko liian hyvät edut työssä (jos ensin opiskeltu, sitten tehty työtä ja sitten vasta lapset), tai sitten on väärin jäädä kotiäidiksi.

Jos ei pärjää työelämän kilpailussa,  kilpaillaan yksityiselämän valinnoilla?

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että valmistumiseni jälkeen voisin hyvin tehdä opettajan töitä vain 16h viikossa, eli sen verran että eläke vielä kertyy. Silloin jäisi vielä hyvin aikaa perheelle ja omille harrastuksille. Ihan kokonaan ilman töiden tuomaa säpinää ja omaa rahaa en haluaisi olla. Äitiyslomallakin suoritin avoimessa yliopistossa opintoja, että sain vähän käyttää päätänikin. Mies tienaa johtavana asiantuntijana sen verran paljon, että eletään ihan mukavasti pk-seudulla vaikka en täysipäiväisesti töitä tekisikään, kun pärjäämme jo nyt kun olen opiskelija ja ilman tuloja. Onneksi tykkään työstäni niin paljon, että vaikka rahan takia ei tarvitsisi, haluaisin silti edes vähän tehdä oman alani hommia. Ei ole pakko miettiä joko tai - voi myös tehdä töitä sen verran että saa vähän rytmiä elämään ja vähän ylimääräistä rahaakin.

Opettajana ei voi tehdä tai siis ei kannata tehdä osapäiväisenä. Työaika jatkuu pidettyjen tuntien jälkeen ja erikoispäivinä ( teema ja vierailupäivät) olet koko päivän töissä. Rehtori voi velvoittaa osallistumaan kaikkeen koulun toimintaan vanhempainiltoineen ja koulutuksineen ym. Eli käytännössä ainoa helpotus osa-aikaisuudessa on ehkäpä 8 pitämätöntä oppituntia ja niistä menetetty palkka.

Vierailija kirjoitti:

Itseäni huvitti nämä kommentit siitä, miten kotirouvilla on arvot kohdallaan. En tiedä teistä muista, mutta minulle, kuten miehellenikin, on  kotona opetettu semmoiset arvot, että jokainen aikuinen ihminen huolehtii itsestään niin taloudellisesti kuin muutenkin. Se tarkoittaa arjessa sitä, että töissä käydään, vaikka se joka päivä ei olisikaan mikään palkitseva kokemus ja juhlan tuntua ilmassa sekä sitä, että kodin yhteiset työt jaetaan. Kumpikin siis osallistuu ruuanlaittoon, tiskaamiseen, siivoamiseen, pyykinpesuun ja muihin kodin töihin.

Se ei tarkoita sitä, että toinen antaa viikkorahaa tai makselee laskuja, tai sitä, että toinen tulee  kotiin ja heittäytyy sohvalle toisen siivotessa.

Koska kumpikin käytöstapa, elellä toisen rahoilla tai oleilla toisen passattava on lasten toimintaa, ei aikuisten. Meillä asuu talossa kaksi aikuista, jotka molemmat käyttäytyvät eri tavalla ja joilla molemmilla on eri velvollisuuksia kuin lapsilla.

En ikinä voi kuvitella tilannetta, jossa mieheni olettaisi, että luovun tästä aikuisuudesta, varsinkin, kun molemmat tiedämme, minkä riskin siinä ottaisin.

Tämä varmaan johtuu siitä, että emme olekaan näiden palstaparien tasolla: tulemme ihan tavallisista perheistä, joilla elintaso on kustannettu työnteolla ja lapsien ja kodin hoito on ollut molemmille vanhemmille ilon ja ylpeyden aihe. Ketään ei ajettu pois kotoa töihin tai toisten piiaksi.

Teidän kotikasvatuksenne ei ole ainoa oikea malli. Kasvattaahan ihmiset lapsiaan aina eri tavoin. Minulle ja miehelle on opetettu, että aikuinen ihminen ajattelee perheensä etua ja perhe on tärkeämpi yksikkö kuin yksilö. Tällöin perheen sisällä työnjakomalleja voi olla erilaisia. Minä esim. pesen pyykit, mies kokkaa. Minä olin kolme vuotta kotona, mies ei. Toki tulommekin ovat moninaisemmat kuin palkkatulot. Kummallakin on tuottoa perinnöistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pataluhta kirjoitti:

Mene vaan laiskuri töhin ja lopeta se joutava höpinä.

Jos äiti hoitaa kotona lapset, hän on laiskuri, mutta jos päiväkodissa ollaan töissä.

Haukkumisen sijaan kannattaisi tutustua faktoihin. Minäkin lapsettomana tiedän, miten paljon meidän veronmaksajien rahaa säästyisi, jos lapset hoidettaisiin kotona ja siihen löytyisi perheeltä vielä motiivia.

Googlen mukaan monessa kunnassa päivähoito maksaa veronmaksajille 980-1360€/kk/lapsi eli ap. tapauksessa yhteiskunnan varoja säästyisi 1960-2720€/kk ja sinulla on pokkaa väittää häntä laiskaksi.

Itse vastustan lasten kotona hoitamista lähinnä siitä syystä, että kotihoito hidastaa ja heikentää lapsen sosiaalista ja kognitiivista kehitystä merkittävästi verrattuna varhaiskasvatukseen. Tämä on varmasti itsestään selvää jokaiselle ajattelukykyiselle ihmiselle, mutta lisäksi asia on todistettu lukuisissa luotettavissa tutkimuksissa. Ihan lapsen parasta siis ajattelen. Kotona loisivat äidit ovat mielestäni joko suunnattoman itsekkäitä tai sitten vain tietämättömiä ja typeriä.

Itselleni tuli sitä paitsi tuosta AP:n kirjoituksesta sellainen kuva, että hän aikoo loisia kotona vielä sittenkin kun lapset ovat varttuneet. Se taas on ihan puhdasta laiskuutta.

Täh? Ei todellakaan ole todistettu mitään tuollaista. Esim tämä muutama viikko sitten uutisoitu suomalaistutkimus ei todellakaan todistanut mitään tuollaista. Lukekaa ne alkuperäisraportit eikä haastatteluja/toimittajien tulkintoja.

Tästä tutkimuksesta ei ollu kyse. Perehdy aiheeseen.

Olen perehtynyt. Mitään väitteittesi puolesta puhuvaa suomalaistutkimusta (eikä lyhyellä etsimisellä ulkomaistakaan) ei ole. Tai jos on, linkkaa toki.

http://ecec-care.org/fileadmin/careproject/Publications/reports/new_ver…

https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q&esrc=s&source=web&cd=5&ved=0ahU…

https://www.jstor.org/stable/1131027?origin=crossref&seq=1#page_scan_ta…

Siinä olisi jotain alkajaisiksi, jos osaat lukea englanninkielistä tekstiä. Toivottavasti linkit toimivat. Kolmatta tutkimusta varten pitää rekisteröityä, mutta abstraktin pääsee lukemaan ilman rekisteröitymistäkin. Lisää löydät ihan googlaamalla, nyt vähän oma-aloitteisuutta peliin.

Oletko tutustunut melun, infektiokierteiden, ison ryhmän aiheuttaman stressin, kiireen aiheuttamiin haittoihin alle 3-vuotiaalla lapsella? Koulutettu äiti tai isä osaa lukea, sanoittaa, nimetä asioita, opettaa lukuja, lauluja, loruja, opettaa pienelle arjessa matematiikan perustaitoja, viedä ulkoilemaan ja kehittää motorisia perustaitoja. Bonuksena lapsi saa turvallisen ja välittävän vanhemman hoivaa ja rakkautta ja välttää varhaisvuosien oravanpyörän. Väitätkö sinä pokkana, että hyvien vanhempien lapsen on parempi mennä mahdollisimman aikaisin päiväkotiin? Olen nähnyt räkä poskella vanhempiensa perään itkeviä 1-2-vuotiaita, joilla räkä virtaa koko ajan, on korvakierrettä, syliin ei pääse läheskään aina jne... kyllä pitää olla ihmisen tyhmä, jos uskoo laitoksen olevan parempi paikka kuin hyvien ja tiedostavien vanhempien hoiva.

Hei helikopterivanhempi! Sinulle tulee ehkä yllätyksenä mutta lapsi tarvitsee muutakin kuin vanhempiensa hoivaa kehityäkseen tasapainoiseksi yhteiskunnan jäseneksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton ketju. Miten vuonna 2018 voi Suomessa olla paljon naisia, joiden mielestä on hienoa toimia kotirouvana? Yhtäkään tällaista naista en tunne, en edes vanhempieni sukupolvessa. En voi kuvitella, millä logiikalla kotirouvavaihtoehto voisi tulla kenellekään kysymykseen. Ihan puistattaa se, että kirkkain silmin kerrotaan, että mies halusi tai miehen kanssa sovittiin, että vaimo jää kotiin. Missä tällaisia miehiä oikein on? Vaimot sitten toimivat vuosikymmeniä miehen (ja lasten) piikana, kuvitellen tekevänsä jotain ainutlaatuisen tärkeää. Hyi hitto, mitä hyväksikäyttäjiä teillä on puolisoina. Täällä sitten kerrotaan ylpeänä, miten miehen on kiva tulla töistä siistin kodin katettuun pöytään. Arvostellaan päiväkodeissa käyviä lapsia huonosti hoidetuiksi, vaikka kaikki tieteelliset tutkimukset todistavat, että kotihoito ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Taloudellisesti kaikilla menee muka loistavasti ja sijoitukset kasvavat silmissä. Kyllä todellisuus on kotirouvilla ihan toinen. Miehen taloudellisen armeliaisuuden varassa tulottomana piikana olemisessa ei ole mitään kadehtimista. Elämässä ei ole mitään haasteita, joten henkinen taantuminen on edessä ja useimmiten myös fyysinen. Hoidetaan vain kotitöitä, jotka jokainen osaa ja muut hoitavan työnsä ohessa. Aivan järkyttäviä mielipiteitä. Eikö teillä kotirouvanaisilla ole mitään itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita tai taitoja?

Minusta tässä ketjussa ei puhuta kassatyötä tai vastaavaa tekevistä naisista, vaan naisten urista tai uran haluamiseen liittyvästä kunnianhimosta.

No katsos kun kaikilla naisilla ei ole tarvetta luoda uraa ja päteä työelämässä. Se ei kuitenkaan missään nimessä sulje pois sitä, että omaa itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita ja taitoja. Ne vaan suuntautuvat muualle kuin työelämään. En väitä, etteikö mainitsemasi kaltaisia kotiäitejä/-rouvia ole olemassa, mutta itse en kuitenkaan kuulu heihin.

Minulla on osaamista monella alueella, todennäköisesti voisin valita niistä jonkun ja ryhtyä esim. yrittäjäksi. Olen nähnyt maailmaa enemmän kuin useimmat suomalaiset koskaan, myös sellaisia paikkoja, joihin ovet eivät normaalisti aukene.

Puhun 7 kieltä, ymmärrän kahdeksatta. Montako sinä puhut? Seuraan päivän politiikkaa ja tapahtumia useammalla kielellä useamman maan lehdistöstä ja uutisista, jotta voin keskustella seurassa kuin seurassa.

Pidän itseäni etuoikeutettuna, kun olen voinut valita, mitä haluan tehdä, ilman huolta rahasta ja tulevaisuudesta. Stressitekijät elämästäni puuttuvat.

Mutta mitä olet saanut aikaan elämässäsi? Niin, et mitään. Olet pelkkä siitostamma, jonka ainoana tehtävänä on työntää lapsia maailmaan jalkojensa välistä ja siinä sivussa palvella miestään. Kuka tahansa pystyisi samaan, eli jos sinulla jotain kykyjä onkin, ne ovat menneet kohdallasi täysin hukkaan. En arvosta sinua ollenkaan. Kaltaisesi keskenkasvuiset miesten elätit vetävät kaikkien naisten maineen lokaan. Häpeä!

Heh-heh. Tällä palstalla pätevät ”ura”naiset kotiäitejä ja -rouvia haukkuen, kun ovat itse saavuttaneet elämässään vaikkapa kaupan kassalla istumisen tai konttorirottana toimimisen. Onhan siinä pätemisen aihetta kylliksi, kun vuodesta toiseen vaeltaa koti-päiväkoti-työpaikka-kauppa-nelikulmiota. Harvassa ovat Suomessa ne todella menestyneet naiset ja varsin todennäköisesti he eivät täällä kirjoittele. Jos sinäkin olisit tyytyväinen elämääsi, ei sinulla olisi tarvetta purkaa pahaa oloasi muita nälvimmällä. Otan osaa!

Tässä ketjussa ei mielestäni puhuta kassatyötä tai vastaavaa tekevistä, vaan naisista jotka ovat halunneet oman uran. Ilmeisesti kaikilla ei ole käsitystä siitä, että suuri joukko naisia tekee ihan hyvää uraa asiantuntija- sekä johtotehtävissä, ja nimenomaan koska he haluavat sitä. Näitä on tietenkin valtava kirjo, eikä ainoat vaihtoehdot ole olla tosi menestynyt uraohjus tai sitten kaupan kassa. Eli sen ”24/7” töitä tekevän ja kaupan kassan väliin mahtuu aika paljon muutakin. Aika ihmeellistä dissaamista lainaamaltani kirjoittajalta, tosiaan näyttää pointti menneen täysin ohi.

Vierailija kirjoitti:

[

Ja olen minäkin saanut kuullakseni miesten mankumiset kotirouvistaan. Kysymykseen, miksi sitten ovat suostuneet moiseen, kuuluu vastaus, että no onhan se tavallaan tosi helppoa, kaikki kotona skulaa, hauskaahan voi sitten muuallakin pitää.[a.

Niin... täällä on säännöllisesti varoituksia pettävistäkin miehistä ja työmatkoista. Että kaikki miehet pettävät eikä naisten pitäisi luottaa miehiinsä monestakaan syystä. 

Se on tietysti yksi tapa. Toinen tapa on luottaa ja olettaa rehellisyyttä, ellei toisin todisteta. Kukin valitsee omalla kohdallaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pataluhta kirjoitti:

Mene vaan laiskuri töhin ja lopeta se joutava höpinä.

Jos äiti hoitaa kotona lapset, hän on laiskuri, mutta jos päiväkodissa ollaan töissä.

Haukkumisen sijaan kannattaisi tutustua faktoihin. Minäkin lapsettomana tiedän, miten paljon meidän veronmaksajien rahaa säästyisi, jos lapset hoidettaisiin kotona ja siihen löytyisi perheeltä vielä motiivia.

Googlen mukaan monessa kunnassa päivähoito maksaa veronmaksajille 980-1360€/kk/lapsi eli ap. tapauksessa yhteiskunnan varoja säästyisi 1960-2720€/kk ja sinulla on pokkaa väittää häntä laiskaksi.

Itse vastustan lasten kotona hoitamista lähinnä siitä syystä, että kotihoito hidastaa ja heikentää lapsen sosiaalista ja kognitiivista kehitystä merkittävästi verrattuna varhaiskasvatukseen. Tämä on varmasti itsestään selvää jokaiselle ajattelukykyiselle ihmiselle, mutta lisäksi asia on todistettu lukuisissa luotettavissa tutkimuksissa. Ihan lapsen parasta siis ajattelen. Kotona loisivat äidit ovat mielestäni joko suunnattoman itsekkäitä tai sitten vain tietämättömiä ja typeriä.

Itselleni tuli sitä paitsi tuosta AP:n kirjoituksesta sellainen kuva, että hän aikoo loisia kotona vielä sittenkin kun lapset ovat varttuneet. Se taas on ihan puhdasta laiskuutta.

Täh? Ei todellakaan ole todistettu mitään tuollaista. Esim tämä muutama viikko sitten uutisoitu suomalaistutkimus ei todellakaan todistanut mitään tuollaista. Lukekaa ne alkuperäisraportit eikä haastatteluja/toimittajien tulkintoja.

Tästä tutkimuksesta ei ollu kyse. Perehdy aiheeseen.

Olen perehtynyt. Mitään väitteittesi puolesta puhuvaa suomalaistutkimusta (eikä lyhyellä etsimisellä ulkomaistakaan) ei ole. Tai jos on, linkkaa toki.

http://ecec-care.org/fileadmin/careproject/Publications/reports/new_ver…

https://www.google.com/url?sa=t&rct=j&q&esrc=s&source=web&cd=5&ved=0ahU…

https://www.jstor.org/stable/1131027?origin=crossref&seq=1#page_scan_ta…

Siinä olisi jotain alkajaisiksi, jos osaat lukea englanninkielistä tekstiä. Toivottavasti linkit toimivat. Kolmatta tutkimusta varten pitää rekisteröityä, mutta abstraktin pääsee lukemaan ilman rekisteröitymistäkin. Lisää löydät ihan googlaamalla, nyt vähän oma-aloitteisuutta peliin.

Oletko tutustunut melun, infektiokierteiden, ison ryhmän aiheuttaman stressin, kiireen aiheuttamiin haittoihin alle 3-vuotiaalla lapsella? Koulutettu äiti tai isä osaa lukea, sanoittaa, nimetä asioita, opettaa lukuja, lauluja, loruja, opettaa pienelle arjessa matematiikan perustaitoja, viedä ulkoilemaan ja kehittää motorisia perustaitoja. Bonuksena lapsi saa turvallisen ja välittävän vanhemman hoivaa ja rakkautta ja välttää varhaisvuosien oravanpyörän. Väitätkö sinä pokkana, että hyvien vanhempien lapsen on parempi mennä mahdollisimman aikaisin päiväkotiin? Olen nähnyt räkä poskella vanhempiensa perään itkeviä 1-2-vuotiaita, joilla räkä virtaa koko ajan, on korvakierrettä, syliin ei pääse läheskään aina jne... kyllä pitää olla ihmisen tyhmä, jos uskoo laitoksen olevan parempi paikka kuin hyvien ja tiedostavien vanhempien hoiva.

Vaikka äiti olisi kuinka koulutettu ja lahjakas kasvattaja, hän ei voi kuitenkaan koskaan korvata ikätovereiden seuraa ja päiväkodin tarjoamia virikkeitä. Kotihoidon tuhoisat vaikutukset on todettu muun muassa noissa edellä mainituissa tutkimuksissa.

Mitä kuvittelet niiden virikkeiden olevan? Luuletko, että kotihoidossa olevat eivät tapaa muita lapsia? Luuletko, että 1-vuotiaat kaipaavat ikätovereita ennemmin kuin omaa vanhempaansa? Sinä taidat olla se sama as-piirteinen henkilö, joka on tällä palstalla ollut ennenkin, ja joka jankkaa epävalideista tutkimuksista vailla aitoa todellisuudentajua lapsen kehityksestä ja päiväkotiarjesta.

Nämä ylisuojelevat vanhemmat elävät siinä harhassa että ihmiselle/lapselle on parasta kun elämä on helppoa ja aina menestyy. Ikinä ei joudu hankaliin tilanteisiin joissa ei pääse heti syliin. Vaikka varhaiskasvatuksen tavoitteena ei tietenkään ole spartalaisesti karaista lapsia tulevaa elämää varten, valmistelee se kuitenkin lapsia tuleviin vuosiin koulu- ja työelämässä, missä pitää päivästä toiseen työskennellä samojen ihmisten kanssa välillä räkä poskellakin eikä aina saa omia näkemyksiään vietyä läpi. Kotihoidossa on omat vahvuutensa mutta täydellinen kasvuympäristö se ei tutkimusten mukaan ole.

Mua kiinnostaa näissä "mies jätti 20 vuoden jälkeen vaimonsa puille paljaille" - tarinoissa, että mitä lapset tuumasi? Oli äiti kotiäiti tai muuten vain huonotuloisempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskomaton ketju. Miten vuonna 2018 voi Suomessa olla paljon naisia, joiden mielestä on hienoa toimia kotirouvana? Yhtäkään tällaista naista en tunne, en edes vanhempieni sukupolvessa. En voi kuvitella, millä logiikalla kotirouvavaihtoehto voisi tulla kenellekään kysymykseen. Ihan puistattaa se, että kirkkain silmin kerrotaan, että mies halusi tai miehen kanssa sovittiin, että vaimo jää kotiin. Missä tällaisia miehiä oikein on? Vaimot sitten toimivat vuosikymmeniä miehen (ja lasten) piikana, kuvitellen tekevänsä jotain ainutlaatuisen tärkeää. Hyi hitto, mitä hyväksikäyttäjiä teillä on puolisoina. Täällä sitten kerrotaan ylpeänä, miten miehen on kiva tulla töistä siistin kodin katettuun pöytään. Arvostellaan päiväkodeissa käyviä lapsia huonosti hoidetuiksi, vaikka kaikki tieteelliset tutkimukset todistavat, että kotihoito ei ole lapsen kehitykselle hyväksi. Taloudellisesti kaikilla menee muka loistavasti ja sijoitukset kasvavat silmissä. Kyllä todellisuus on kotirouvilla ihan toinen. Miehen taloudellisen armeliaisuuden varassa tulottomana piikana olemisessa ei ole mitään kadehtimista. Elämässä ei ole mitään haasteita, joten henkinen taantuminen on edessä ja useimmiten myös fyysinen. Hoidetaan vain kotitöitä, jotka jokainen osaa ja muut hoitavan työnsä ohessa. Aivan järkyttäviä mielipiteitä. Eikö teillä kotirouvanaisilla ole mitään itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita tai taitoja?

Minusta tässä ketjussa ei puhuta kassatyötä tai vastaavaa tekevistä naisista, vaan naisten urista tai uran haluamiseen liittyvästä kunnianhimosta.

No katsos kun kaikilla naisilla ei ole tarvetta luoda uraa ja päteä työelämässä. Se ei kuitenkaan missään nimessä sulje pois sitä, että omaa itsekunnioitusta, osaamista, kykyjä, tavoitteita ja taitoja. Ne vaan suuntautuvat muualle kuin työelämään. En väitä, etteikö mainitsemasi kaltaisia kotiäitejä/-rouvia ole olemassa, mutta itse en kuitenkaan kuulu heihin.

Minulla on osaamista monella alueella, todennäköisesti voisin valita niistä jonkun ja ryhtyä esim. yrittäjäksi. Olen nähnyt maailmaa enemmän kuin useimmat suomalaiset koskaan, myös sellaisia paikkoja, joihin ovet eivät normaalisti aukene.

Puhun 7 kieltä, ymmärrän kahdeksatta. Montako sinä puhut? Seuraan päivän politiikkaa ja tapahtumia useammalla kielellä useamman maan lehdistöstä ja uutisista, jotta voin keskustella seurassa kuin seurassa.

Pidän itseäni etuoikeutettuna, kun olen voinut valita, mitä haluan tehdä, ilman huolta rahasta ja tulevaisuudesta. Stressitekijät elämästäni puuttuvat.

Mutta mitä olet saanut aikaan elämässäsi? Niin, et mitään. Olet pelkkä siitostamma, jonka ainoana tehtävänä on työntää lapsia maailmaan jalkojensa välistä ja siinä sivussa palvella miestään. Kuka tahansa pystyisi samaan, eli jos sinulla jotain kykyjä onkin, ne ovat menneet kohdallasi täysin hukkaan. En arvosta sinua ollenkaan. Kaltaisesi keskenkasvuiset miesten elätit vetävät kaikkien naisten maineen lokaan. Häpeä!

Heh-heh. Tällä palstalla pätevät ”ura”naiset kotiäitejä ja -rouvia haukkuen, kun ovat itse saavuttaneet elämässään vaikkapa kaupan kassalla istumisen tai konttorirottana toimimisen. Onhan siinä pätemisen aihetta kylliksi, kun vuodesta toiseen vaeltaa koti-päiväkoti-työpaikka-kauppa-nelikulmiota. Harvassa ovat Suomessa ne todella menestyneet naiset ja varsin todennäköisesti he eivät täällä kirjoittele. Jos sinäkin olisit tyytyväinen elämääsi, ei sinulla olisi tarvetta purkaa pahaa oloasi muita nälvimmällä. Otan osaa!

Tässä ketjussa ei mielestäni puhuta kassatyötä tai vastaavaa tekevistä, vaan naisista jotka ovat halunneet oman uran. Ilmeisesti kaikilla ei ole käsitystä siitä, että suuri joukko naisia tekee ihan hyvää uraa asiantuntija- sekä johtotehtävissä, ja nimenomaan koska he haluavat sitä. Näitä on tietenkin valtava kirjo, eikä ainoat vaihtoehdot ole olla tosi menestynyt uraohjus tai sitten kaupan kassa. Eli sen ”24/7” töitä tekevän ja kaupan kassan väliin mahtuu aika paljon muutakin. Aika ihmeellistä dissaamista lainaamaltani kirjoittajalta, tosiaan näyttää pointti menneen täysin ohi.

Kyllä minusta tässä ketjussa voisi ja ehkä pitäisikin puhua myös "kassatyötä tai vastaavaa tekevistä", sillä itselleni ainakin on ollut itsestään selvää, että kun aikuistun, menen töihin. Ellen olisi onnekkaasti tullut päässeeksi asiantuntijatehtäviin, tekisin sitä kassatyötä tai vastaavaa. Jos siis sellaisia saisin.

Tarkoitan, että on olemassa myös naisia, joille itsensä elättäminen, aikuisena eläminen, on tärkeää. Ihan riippumatta siitä, onko tämä itsenäisyys tienattu asiantuntija- tai johtotehtävissä vaiko kassatöissä tai vastaavissa. Keskustelu nimittäin on juuri saanut tämän sävyn, että vastakkain on klassisesti uran luominen tai sitten kotona oleminen.

Ei meille kaikille ole, vaan tahdomme oikeasti tuntea olevamme aikuisia parisuhteessa täsmälleen samalla tavalla, kuin miehetkin tahtovat tuntea olevansa aikuisia. Kukaan ei ihmettele miestä, joka ei halua vaimonsa häntä elättävän. Kukaan ei ihmettele, että mies ei tykkää tilanteesta, jossa vaimo laittaa tilille rahaa tai antaa taskurahaa tai kertoo, että yhteisiä kulta, rahamme ovat yhteisiä, vaikka molemmat tietävät, kuka on taloon tuonut.

Monet naiset tosiaan vain haluavat olla itsenäisiä, aikuisia, varmoja siitä, että elättävät itsensä. Valitettavasti meidän yhteiskunnassamme se tarkoittaa omaa rahaa, siis oikeasti omaa, sellaista, josta jokaisessa tilanteessa ihan itse päättää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen miettinyt että valmistumiseni jälkeen voisin hyvin tehdä opettajan töitä vain 16h viikossa, eli sen verran että eläke vielä kertyy. Silloin jäisi vielä hyvin aikaa perheelle ja omille harrastuksille. Ihan kokonaan ilman töiden tuomaa säpinää ja omaa rahaa en haluaisi olla. Äitiyslomallakin suoritin avoimessa yliopistossa opintoja, että sain vähän käyttää päätänikin. Mies tienaa johtavana asiantuntijana sen verran paljon, että eletään ihan mukavasti pk-seudulla vaikka en täysipäiväisesti töitä tekisikään, kun pärjäämme jo nyt kun olen opiskelija ja ilman tuloja. Onneksi tykkään työstäni niin paljon, että vaikka rahan takia ei tarvitsisi, haluaisin silti edes vähän tehdä oman alani hommia. Ei ole pakko miettiä joko tai - voi myös tehdä töitä sen verran että saa vähän rytmiä elämään ja vähän ylimääräistä rahaakin.

Opettajana ei voi tehdä tai siis ei kannata tehdä osapäiväisenä. Työaika jatkuu pidettyjen tuntien jälkeen ja erikoispäivinä ( teema ja vierailupäivät) olet koko päivän töissä. Rehtori voi velvoittaa osallistumaan kaikkeen koulun toimintaan vanhempainiltoineen ja koulutuksineen ym. Eli käytännössä ainoa helpotus osa-aikaisuudessa on ehkäpä 8 pitämätöntä oppituntia ja niistä menetetty palkka.

Minä teen osa-aikaista opettajan työtä. Ja kyllä se ihan kannattaa. Ei niitä vanhempainiltoja yms. nyt niin usein ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Ja olen minäkin saanut kuullakseni miesten mankumiset kotirouvistaan. Kysymykseen, miksi sitten ovat suostuneet moiseen, kuuluu vastaus, että no onhan se tavallaan tosi helppoa, kaikki kotona skulaa, hauskaahan voi sitten muuallakin pitää.[a.

Niin... täällä on säännöllisesti varoituksia pettävistäkin miehistä ja työmatkoista. Että kaikki miehet pettävät eikä naisten pitäisi luottaa miehiinsä monestakaan syystä. 

Se on tietysti yksi tapa. Toinen tapa on luottaa ja olettaa rehellisyyttä, ellei toisin todisteta. Kukin valitsee omalla kohdallaan.

Niin valitsee. Se, että minä olen kuullut miesten suusta näitä juttuja, tosin ole muutoin minun valintani kuin siten, että olen kysynyt.

Enkä muuten puhunut mitään pettämisestä, vaikka sitäkin tietysti esiintyy. Hauskan pitäminen kun tarkoittaa muutakin. Monet näistä miehistä esimerkiksi tuntuvat pitävän erittäin hauskana erilaisia keskusteluja ja pohdintoja erityisesti koskien työelämää. Kotona kun kuulemma kyllä työelämää "ymmärretään", mutta eihän sitä ymmärretä, kun ei oikeasti ole käsitystä, mitä se nykyaikana on tai mitä siellä töissä oikeastaan tapahtuu.

1. Suomessa on kotiäidiksi jääminen vaikeaa sillä osapäiväisiä töitä on vähän. Ja juuri tähän perustuu se, että saksalainen äiti voi hyvin "jäädä" kotiin mutta tehdä siinä sivussa muutamaa tuntia viikossa (minkä taas mahdollistaa halpa ja hyvä kindergarten).

2. Toisin kuin Suomessa, monissa maissa, kuten edellä mainitussa, ei katsota pahalla, vaikka joku olisi 15 v kotona ja tulisi sitten töihin. Työmaailma on avoin pitkään kotonaolleille.

3. Suomessa vaimo voi todellakin jäädä tyhjän päälle eron jälkeen. Useassa muussa maassa eläkkeet ja erot  on erilailla turvattu.

Johtopäätös: kotiäitiys on Suomessa vaikeaa toteuttaa ja tuskin järkevää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Ja olen minäkin saanut kuullakseni miesten mankumiset kotirouvistaan. Kysymykseen, miksi sitten ovat suostuneet moiseen, kuuluu vastaus, että no onhan se tavallaan tosi helppoa, kaikki kotona skulaa, hauskaahan voi sitten muuallakin pitää.[a.

Niin... täällä on säännöllisesti varoituksia pettävistäkin miehistä ja työmatkoista. Että kaikki miehet pettävät eikä naisten pitäisi luottaa miehiinsä monestakaan syystä. 

Se on tietysti yksi tapa. Toinen tapa on luottaa ja olettaa rehellisyyttä, ellei toisin todisteta. Kukin valitsee omalla kohdallaan.

Niin valitsee. Se, että minä olen kuullut miesten suusta näitä juttuja, tosin ole muutoin minun valintani kuin siten, että olen kysynyt.

Enkä muuten puhunut mitään pettämisestä, vaikka sitäkin tietysti esiintyy. Hauskan pitäminen kun tarkoittaa muutakin. Monet näistä miehistä esimerkiksi tuntuvat pitävän erittäin hauskana erilaisia keskusteluja ja pohdintoja erityisesti koskien työelämää. Kotona kun kuulemma kyllä työelämää "ymmärretään", mutta eihän sitä ymmärretä, kun ei oikeasti ole käsitystä, mitä se nykyaikana on tai mitä siellä töissä oikeastaan tapahtuu.

Tossa mitä lainattiin, oli kyllä kyse sellaisesta "meneehän se, helppoa kun kotona skulaa, hauskaa voi pitää muuallakin". Eikö tule vaikutelma, että olisi kyse muustakin kuin työasioista. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

[

Ja olen minäkin saanut kuullakseni miesten mankumiset kotirouvistaan. Kysymykseen, miksi sitten ovat suostuneet moiseen, kuuluu vastaus, että no onhan se tavallaan tosi helppoa, kaikki kotona skulaa, hauskaahan voi sitten muuallakin pitää.[a.

Niin... täällä on säännöllisesti varoituksia pettävistäkin miehistä ja työmatkoista. Että kaikki miehet pettävät eikä naisten pitäisi luottaa miehiinsä monestakaan syystä. 

Se on tietysti yksi tapa. Toinen tapa on luottaa ja olettaa rehellisyyttä, ellei toisin todisteta. Kukin valitsee omalla kohdallaan.

Niin valitsee. Se, että minä olen kuullut miesten suusta näitä juttuja, tosin ole muutoin minun valintani kuin siten, että olen kysynyt.

Enkä muuten puhunut mitään pettämisestä, vaikka sitäkin tietysti esiintyy. Hauskan pitäminen kun tarkoittaa muutakin. Monet näistä miehistä esimerkiksi tuntuvat pitävän erittäin hauskana erilaisia keskusteluja ja pohdintoja erityisesti koskien työelämää. Kotona kun kuulemma kyllä työelämää "ymmärretään", mutta eihän sitä ymmärretä, kun ei oikeasti ole käsitystä, mitä se nykyaikana on tai mitä siellä töissä oikeastaan tapahtuu.

Tossa mitä lainattiin, oli kyllä kyse sellaisesta "meneehän se, helppoa kun kotona skulaa, hauskaa voi pitää muuallakin". Eikö tule vaikutelma, että olisi kyse muustakin kuin työasioista. 

Kenelle tulee, kenelle ei. Ei minulle ainakaan tule ensimmäisenä hauskanpidosta puhuttaessa pettäminen mieleen. Ja satun olemaan se, jota lainattiin, joten satun tietämään, että pettämistä en nyt kuitenkaan ensisijaisesti tarkoittanut, kuten tarkensinkin sitten vastauksessani.

Itse asiassa jotenkin se pettäminen ei olekaan varsinaisesti mielestäni edes ikävin asia. Vaan nimenomaan se, miten miehet kotirouvistaan puhuvat joskus noin yleisesti. Samat miehet alkavat työelämässä dissaamaan naisia, jotka saavat lapsia ja vitsailemaan, miten mammuus syö aivot, he sen tietävät.

En ole hetkeäkään väittänyt, että kaikki miehet aina näin, mutta kun tätäkin juttua kuitenkin aika usein kuulee, niin ei voi mitään, että nämä täällä asiasta kertovat"ollaan näin sovittu ja olen perheeni talouspäällikkö ja kastikevastaava"-jutut vaan näyttäytyvät vähän eri valossa.

Älkää ampuko viestintuojaa.

Vierailija kirjoitti:

Pataluhta kirjoitti:

Mene vaan laiskuri töhin ja lopeta se joutava höpinä.

Kateellisilta ei tietääkseni kysytty mitään.

Kysyttiimpä, myös kotiäidit voivat olla kateellisia.

"Mutta miten te muut kotiäidit päädyitte ratkaisuunne?"

Meillä systeemi pelittää hyvin; mies käy töissä ja tienaa ennen veroja noin 10 000 euroa kuussa. Minä olen kotona. Meillä on kolme tiliä, miehen oma, minun oma ja yhteinen. Miehen palkka menee aluksi hänen omalle tililleen, mutta sieltä tapahtuu tilisiirrot automaattisesti niin, että yhteiselle tilille menee 40 %:a hänen nettopalkastaan ja minulle tulee 25 %:a. Miehelle jää itselleen loput. Noi yhteiset rahat on tarkoitettu kodin pyörittämiseen ja ruokaan yms. yhtiseen arkeen. Miehelle on ihan sama, miten hoidan asiat, kunhan tuo summa riittää niihin. Omalle tililleni tulleella rahalla hoidat omat menoni. Minusta homma toimii hyvin ja kaikki ovat tyytyväisiä. Meillä on kolme lasta 12-, 10-, 6-vuotiaat ja odotan neljättä.

Vierailija kirjoitti:

Meillä systeemi pelittää hyvin; mies käy töissä ja tienaa ennen veroja noin 10 000 euroa kuussa. Minä olen kotona. Meillä on kolme tiliä, miehen oma, minun oma ja yhteinen. Miehen palkka menee aluksi hänen omalle tililleen, mutta sieltä tapahtuu tilisiirrot automaattisesti niin, että yhteiselle tilille menee 40 %:a hänen nettopalkastaan ja minulle tulee 25 %:a. Miehelle jää itselleen loput. Noi yhteiset rahat on tarkoitettu kodin pyörittämiseen ja ruokaan yms. yhtiseen arkeen. Miehelle on ihan sama, miten hoidan asiat, kunhan tuo summa riittää niihin. Omalle tililleni tulleella rahalla hoidat omat menoni. Minusta homma toimii hyvin ja kaikki ovat tyytyväisiä. Meillä on kolme lasta 12-, 10-, 6-vuotiaat ja odotan neljättä.

Mun on pakko kysyä, eikö sua pelota, että tulisikin kuukausi, jolloin noita rahoja ei tileille tule?

En muutenkaan ymmärrä tälläistä: mua vaivaisi aivan sairaasti, jos miehelle olisi ihan sama, miten oman kodin asiat hoidetaan. Ettei koskaan kiinnostaisi mikään yhteinen, esim. lainat, vakuutukset, ostokset..musta on kiva, kun miehellä on esim. viikonlopun ruokaostoksiin joku kanta.

Mitä olen näitä nyt lukenut niin kamalan yksinäiseltä vaikuttaa kotirouvien arki, seurana toki lapset, minkä takia ymmärränkin, että niihin sitten helposti takerrutaan jopa samalla tavalla kuin monet meistä puolisoon, eli halutaan just jakamaan sitä arkea, juttelemaan äidin kanssa asioista, jotka oikeastaan kuuluisivat puolisolle.