Lue keskustelun säännöt.
Miehen teini ei suostu lähtemään mökille juhannuksena
17.06.2018 |
Teinin piti olla juhannus äidillään. Minun, miehen ja yhteisten lasten piti lähteä vanhempieni mökille ja lähdetäänkin. Teini tuleekin nyt muutaman päivän varoitusajalla meille juhannukseksi ja nyt pommittaa isäänsä viesteillä, että hän ei halua landelle. On se varmaan teinille tylsää, mutta kai meillä on silti oikeus pitää kiinni alkuperäisistä suunnitelmista? Mies ei jää teinin kanssa kaksin kotiin, älkää edes ehdottako.
Kommentit (421)
Jos ydinperheen teini alkaisi kolme päivää ennen juhannusta vinkua ettei lähdekään mökille, kukaan ei varmasti muuttaisi koko perheen suunnitelmia sen takia?
Ei tietenkään.
Se, että teini on tulossa mukaan äitinsä laiminlyönnin vuoksi, ei muuta yhtään sitä että muun perheen suunnitelmia ei muuteta teinien ällitysten ja vinkumisten takia. Oli teineillä miten ehjä perhe hyvänsä, ne vinkuu ja kitisee ja märisee EIKÄ TAHDO. Koska se kuuluu siihen ikään. Vastuullinen kasvattaja ilmoittaa mitä tehdään ja antaa teinin vinkua. Ei se teini muuten ikinä opi sitä että ei ole maailman napa.
Teinille pitäisi vaan selittää että se nauttii aivan varmasti mökkeilystä kun vaan unohtaa pettymyksensä ja itsekkään MÄHALUUN -asenteensa. Sille, että äitinsä on vastuuton ei voi enää mitään. Sille, onko mökillä hauskaa vai ei, voi paljonkin. Voi muuttaa asennettaan ja päättää nauttia. Käydä metsässä retkellä jne.
Älytöntä ehdottaa että tässä vaiheessa vielä alettaisiin hakea teinille kaveria mukaan. Kaikilla on jo suunnitelmansa ja muutenkin, miksi pitäisi ottaa teinin äidin laiminlyönnin takia vielä yksi ylimääräinen passattava mökille?
Paras ratkaisu olisi että teinille nakitettaisiin kaikki saunanlämmitykset, tiskauset, kahvinkeito, puunkannot sun muut ja maksettaisiin sille siitä hyvin. Sanottaisiin että suhtautuu asiaan niin että on tämän juhannuksen töissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisi kyllä tällaiselle kolmekymppisellekin tuskien taival mennä jonkun tuntemattoman (?) vanhemman pariskunnan mökille useaksi (?) päiväksi epätoivottuna henkilönä ilman ketään juttukaveria. Mitään ei oikein uskaltaisi tehdä, koska toisten mökki ja sitten pitäisi vielä aikuisena ihmisenä koittaa esittää, että kyllä onkin ihana paikka ja muutenkin mukavaa. Teinille sentään ikänsä puolesta ”hyväksyttävämpää” mököttää naama norsunvitulla. Toivottavasti mökillä toimii netti. Kaikki sympatiat teinille. Onneksi hänellä kohta on ikää ja voi jatkossa jättää reilusti väliin pikkulasten ja vanhusten kekkerit, jos siltä tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä tällaiselle kolmekymppisellekin tuskien taival mennä jonkun tuntemattoman (?) vanhemman pariskunnan mökille useaksi (?) päiväksi epätoivottuna henkilönä ilman ketään juttukaveria. Mitään ei oikein uskaltaisi tehdä, koska toisten mökki ja sitten pitäisi vielä aikuisena ihmisenä koittaa esittää, että kyllä onkin ihana paikka ja muutenkin mukavaa. Teinille sentään ikänsä puolesta ”hyväksyttävämpää” mököttää naama norsunvitulla. Toivottavasti mökillä toimii netti. Kaikki sympatiat teinille. Onneksi hänellä kohta on ikää ja voi jatkossa jättää reilusti väliin pikkulasten ja vanhusten kekkerit, jos siltä tuntuu.
Aika monta oletusta tempaisit nyt ihan tuulesta.
Miksi isän vaimon vanhemmat olisivat teinille tuntemattomia?
Miksi teini olisi epätoivottu?
Miksei hän voi jutella kenenkään kanssa (isä, isän vaimo, sisarukset)?
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä tällaiselle kolmekymppisellekin tuskien taival mennä jonkun tuntemattoman (?) vanhemman pariskunnan mökille useaksi (?) päiväksi epätoivottuna henkilönä ilman ketään juttukaveria. Mitään ei oikein uskaltaisi tehdä, koska toisten mökki ja sitten pitäisi vielä aikuisena ihmisenä koittaa esittää, että kyllä onkin ihana paikka ja muutenkin mukavaa. Teinille sentään ikänsä puolesta ”hyväksyttävämpää” mököttää naama norsunvitulla. Toivottavasti mökillä toimii netti. Kaikki sympatiat teinille. Onneksi hänellä kohta on ikää ja voi jatkossa jättää reilusti väliin pikkulasten ja vanhusten kekkerit, jos siltä tuntuu.
Eihän sitä teiniä pihapuuhun juoksunaruun kytketä kuin koiraa. Ei sen ole pakko olla "ventovieraiden vieraassa paikassa". Se voi halutessaan vaikka nousta viideltä, käydä uimassa, laittaa eväät ja olla koko päivän eväsretkellä. Tulla sitten illalla saunaan ja grillaamaan. Tai vaikka nukkua teltassa metsässä.
Ihmisen on aivan mahdollista nauttia olostaan vaikka ei olisikaan juuri sitä mieleisintä seuraa tai ei seuraa ollenkaan tai vaikka ei olisikaan "täydellinen" keli. Tällaisia asioita pitäisi jokaisen opettaa teineilleen. Eikä sitä että kivaa on vaan jos suunnitelmat menee putkeen ja saa olla kaupungissa aina samojen ihmisten kanssa.
Ymmärtäisin, jos koulujen päättäriviikonloppuna oltaisiin viemässä pois kavereiden seurasta, mutta juhannuksena kun kaupungissa ei montaa nuorta ole, niin mitäpä sitä suremaan, että voi viettää aikaa perheensä kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Nämä "aina lapsen ehdoilla" huutelijat nyt unohtavat muutaman jutun.
1. Elämän tärkein ihmissuhde on suhde omaan itseensä. On elettävä niin, että pystyy olemaan edes pääsääntöisesti tyytyväinen elämäänsä, jotta voi olla yhtään mitään muille (vanhempi, puoliso, ...)
2. Toiseksi tärkein suhde on oma parisuhde. Se on se ihminen, jonka kanssa valitset viettää elämäsi ja mitä enemmän panostat tähän suhteeseen, sitä todennäköisemmin se pysyy eikä tule niitä rikkonaisia perheitä.
3. Vasta tämän jälkeen tulevat lapset. Mikä ei ollenkaan tarkoita sitä, että lasten tarpeet sysätään syrjään itsekkäästi, vaan luodaan heille se ilmapiiri, että voivat aidosti olla rakastettuja ja hyväksyttyjä. Se onnistuu vain, jos suhde omaan itseen ja mahdollinen parisuhde ovat kunnossa - kaikki muu luo vain turvattomuutta.
Hetkellisesti voi tottakai ja pitääkin joskus tinkiä omista tarpeistaan muiden hyväksi, mutta pääsääntöinen ohjenuora ei voi olla elää muiden ehdoilla.
1. Teini-ikä on juurikin se kehitysvaihe, jolloin se minä kehittyy. Vanhemman tehtävä on tukea tätä kehitystä, ei pirstoa lastaan.
2. Lapsi saa parisuhteen mallin vanhemmiltaan. Jos "isä" lentää kukasta kukkaan ja uusiovaimosta toiseen, teini ei saa terveen parisuhteen mallia, vaan toistaa tämän kehittymättömän hortoilun aikuisena.
3. Lapset ovat aina vanhemman prioriteetti numero yksi. Myös teinit. Ei vain pikkulapset silloin kun kerätään taaperoita söpöön "perhekuvaan".
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olisi kyllä tällaiselle kolmekymppisellekin tuskien taival mennä jonkun tuntemattoman (?) vanhemman pariskunnan mökille useaksi (?) päiväksi epätoivottuna henkilönä ilman ketään juttukaveria. Mitään ei oikein uskaltaisi tehdä, koska toisten mökki ja sitten pitäisi vielä aikuisena ihmisenä koittaa esittää, että kyllä onkin ihana paikka ja muutenkin mukavaa. Teinille sentään ikänsä puolesta ”hyväksyttävämpää” mököttää naama norsunvitulla. Toivottavasti mökillä toimii netti. Kaikki sympatiat teinille. Onneksi hänellä kohta on ikää ja voi jatkossa jättää reilusti väliin pikkulasten ja vanhusten kekkerit, jos siltä tuntuu.
Eihän sitä teiniä pihapuuhun juoksunaruun kytketä kuin koiraa. Ei sen ole pakko olla "ventovieraiden vieraassa paikassa". Se voi halutessaan vaikka nousta viideltä, käydä uimassa, laittaa eväät ja olla koko päivän eväsretkellä. Tulla sitten illalla saunaan ja grillaamaan. Tai vaikka nukkua teltassa metsässä.
Ihmisen on aivan mahdollista nauttia olostaan vaikka ei olisikaan juuri sitä mieleisintä seuraa tai ei seuraa ollenkaan tai vaikka ei olisikaan "täydellinen" keli. Tällaisia asioita pitäisi jokaisen opettaa teineilleen. Eikä sitä että kivaa on vaan jos suunnitelmat menee putkeen ja saa olla kaupungissa aina samojen ihmisten kanssa.
Jep. Kyllähän sitä toki voi lähteä kaatosateessa aamunkoitossa lehmihakaan, kuten huutolaislapset ennen vanhaankin läksi. Ettei vaan pyöri jaloissa pilaamassa uusioäidin sukujuhannusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "aina lapsen ehdoilla" huutelijat nyt unohtavat muutaman jutun.
1. Elämän tärkein ihmissuhde on suhde omaan itseensä. On elettävä niin, että pystyy olemaan edes pääsääntöisesti tyytyväinen elämäänsä, jotta voi olla yhtään mitään muille (vanhempi, puoliso, ...)
2. Toiseksi tärkein suhde on oma parisuhde. Se on se ihminen, jonka kanssa valitset viettää elämäsi ja mitä enemmän panostat tähän suhteeseen, sitä todennäköisemmin se pysyy eikä tule niitä rikkonaisia perheitä.
3. Vasta tämän jälkeen tulevat lapset. Mikä ei ollenkaan tarkoita sitä, että lasten tarpeet sysätään syrjään itsekkäästi, vaan luodaan heille se ilmapiiri, että voivat aidosti olla rakastettuja ja hyväksyttyjä. Se onnistuu vain, jos suhde omaan itseen ja mahdollinen parisuhde ovat kunnossa - kaikki muu luo vain turvattomuutta.
Hetkellisesti voi tottakai ja pitääkin joskus tinkiä omista tarpeistaan muiden hyväksi, mutta pääsääntöinen ohjenuora ei voi olla elää muiden ehdoilla.
1. Teini-ikä on juurikin se kehitysvaihe, jolloin se minä kehittyy. Vanhemman tehtävä on tukea tätä kehitystä, ei pirstoa lastaan.
2. Lapsi saa parisuhteen mallin vanhemmiltaan. Jos "isä" lentää kukasta kukkaan ja uusiovaimosta toiseen, teini ei saa terveen parisuhteen mallia, vaan toistaa tämän kehittymättömän hortoilun aikuisena.
3. Lapset ovat aina vanhemman prioriteetti numero yksi. Myös teinit. Ei vain pikkulapset silloin kun kerätään taaperoita söpöön "perhekuvaan".
1. Mökkireissu varmasti pirstoo lapsen herkän kehityksen
2. Jos yksi parisuhde on mennyt pieleen, sitä suuremmalla syyllä kannattaa seuraavaan panostaa oikeasti, jottei tule mitään kukasta kukkaan ilmiöitä
3. Lapset eivät koskaan ole prioriteetti yksi, tai vaikka olisivatkin, sen toteutuminen edellyttää että kohdat 1 ja 2 ovat kunnossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "aina lapsen ehdoilla" huutelijat nyt unohtavat muutaman jutun.
1. Elämän tärkein ihmissuhde on suhde omaan itseensä. On elettävä niin, että pystyy olemaan edes pääsääntöisesti tyytyväinen elämäänsä, jotta voi olla yhtään mitään muille (vanhempi, puoliso, ...)
2. Toiseksi tärkein suhde on oma parisuhde. Se on se ihminen, jonka kanssa valitset viettää elämäsi ja mitä enemmän panostat tähän suhteeseen, sitä todennäköisemmin se pysyy eikä tule niitä rikkonaisia perheitä.
3. Vasta tämän jälkeen tulevat lapset. Mikä ei ollenkaan tarkoita sitä, että lasten tarpeet sysätään syrjään itsekkäästi, vaan luodaan heille se ilmapiiri, että voivat aidosti olla rakastettuja ja hyväksyttyjä. Se onnistuu vain, jos suhde omaan itseen ja mahdollinen parisuhde ovat kunnossa - kaikki muu luo vain turvattomuutta.
Hetkellisesti voi tottakai ja pitääkin joskus tinkiä omista tarpeistaan muiden hyväksi, mutta pääsääntöinen ohjenuora ei voi olla elää muiden ehdoilla.
1. Teini-ikä on juurikin se kehitysvaihe, jolloin se minä kehittyy. Vanhemman tehtävä on tukea tätä kehitystä, ei pirstoa lastaan.
2. Lapsi saa parisuhteen mallin vanhemmiltaan. Jos "isä" lentää kukasta kukkaan ja uusiovaimosta toiseen, teini ei saa terveen parisuhteen mallia, vaan toistaa tämän kehittymättömän hortoilun aikuisena.
3. Lapset ovat aina vanhemman prioriteetti numero yksi. Myös teinit. Ei vain pikkulapset silloin kun kerätään taaperoita söpöön "perhekuvaan".
1. Mökkireissu varmasti pirstoo lapsen herkän kehityksen
2. Jos yksi parisuhde on mennyt pieleen, sitä suuremmalla syyllä kannattaa seuraavaan panostaa oikeasti, jottei tule mitään kukasta kukkaan ilmiöitä
3. Lapset eivät koskaan ole prioriteetti yksi, tai vaikka olisivatkin, sen toteutuminen edellyttää että kohdat 1 ja 2 ovat kunnossa.
1. Lapsen herkän kehityksen pirstoo tieto siitä, ettei kukaan välitä eikä hyväksy, eikä hän ole kenellekään tärkein.
2. Johan se kukasta kukkaan -ilmiö on syntynyt. On jonkinlainen välinpitämätön lauma, jossa kaikki ns aikuiset vain selittää, mitä MÄ HALUUUUUUN ja siinä ympärillä pyörii sinun, minun, meidän pershedelmiä, kaikki yhtä laiminlyötyinä.
3. Lapset ovat aina prioriteetti numero yksi. Paitsi jos on henkisesti kehittymätön, läpipaska itsekäs kusipää. Ja ne eivät voi olla, jos "isä" keskittyy 1) itseensä, 2) epämääräisen lauman haalimiseen ja 3) siihen mitä MÄ HALUUUUUN.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei mies muka voi jäädä teinin kanssa kaupunkiin?
Meillä on teini ja alakoululainen ja on itsestäänselvää, ettei teiniä kiinnosta mökkeily.
En ole ap, mutta keksin heti parikin syytä: 1. haluaa olla maalla juhannuksena 2. Haluaa että perhe on koossa juhannuksena
1. Isä on isä. Se isyys menee omien halujen edelle.
2. Isällä ei ole yhtä perhettä, vaan on uusioperhe. Ei ole teinin vika. Jos kaikki pitää pitää koossa, sitten vietätte kaupunkijuhannuksen.
t. kahden teinin äiti
Lapset ja teinit "Ei päätä perheen asioista. Niillä kun ei sellasta oikeutta ole. Johan tolla tyylillä just kas ayetaan näitä itsekeskeisiä pikku paskisisis, jotka manipuloi koko perhettä 'koska ei huvit'. No yllätys, elämä ei oo aina kivaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "aina lapsen ehdoilla" huutelijat nyt unohtavat muutaman jutun.
1. Elämän tärkein ihmissuhde on suhde omaan itseensä. On elettävä niin, että pystyy olemaan edes pääsääntöisesti tyytyväinen elämäänsä, jotta voi olla yhtään mitään muille (vanhempi, puoliso, ...)
2. Toiseksi tärkein suhde on oma parisuhde. Se on se ihminen, jonka kanssa valitset viettää elämäsi ja mitä enemmän panostat tähän suhteeseen, sitä todennäköisemmin se pysyy eikä tule niitä rikkonaisia perheitä.
3. Vasta tämän jälkeen tulevat lapset. Mikä ei ollenkaan tarkoita sitä, että lasten tarpeet sysätään syrjään itsekkäästi, vaan luodaan heille se ilmapiiri, että voivat aidosti olla rakastettuja ja hyväksyttyjä. Se onnistuu vain, jos suhde omaan itseen ja mahdollinen parisuhde ovat kunnossa - kaikki muu luo vain turvattomuutta.
Hetkellisesti voi tottakai ja pitääkin joskus tinkiä omista tarpeistaan muiden hyväksi, mutta pääsääntöinen ohjenuora ei voi olla elää muiden ehdoilla.
1. Teini-ikä on juurikin se kehitysvaihe, jolloin se minä kehittyy. Vanhemman tehtävä on tukea tätä kehitystä, ei pirstoa lastaan.
2. Lapsi saa parisuhteen mallin vanhemmiltaan. Jos "isä" lentää kukasta kukkaan ja uusiovaimosta toiseen, teini ei saa terveen parisuhteen mallia, vaan toistaa tämän kehittymättömän hortoilun aikuisena.
3. Lapset ovat aina vanhemman prioriteetti numero yksi. Myös teinit. Ei vain pikkulapset silloin kun kerätään taaperoita söpöön "perhekuvaan".
1. Mökkireissu varmasti pirstoo lapsen herkän kehityksen
2. Jos yksi parisuhde on mennyt pieleen, sitä suuremmalla syyllä kannattaa seuraavaan panostaa oikeasti, jottei tule mitään kukasta kukkaan ilmiöitä
3. Lapset eivät koskaan ole prioriteetti yksi, tai vaikka olisivatkin, sen toteutuminen edellyttää että kohdat 1 ja 2 ovat kunnossa.
1. Lapsen herkän kehityksen pirstoo tieto siitä, ettei kukaan välitä eikä hyväksy, eikä hän ole kenellekään tärkein.
2. Johan se kukasta kukkaan -ilmiö on syntynyt. On jonkinlainen välinpitämätön lauma, jossa kaikki ns aikuiset vain selittää, mitä MÄ HALUUUUUUN ja siinä ympärillä pyörii sinun, minun, meidän pershedelmiä, kaikki yhtä laiminlyötyinä.
3. Lapset ovat aina prioriteetti numero yksi. Paitsi jos on henkisesti kehittymätön, läpipaska itsekäs kusipää. Ja ne eivät voi olla, jos "isä" keskittyy 1) itseensä, 2) epämääräisen lauman haalimiseen ja 3) siihen mitä MÄ HALUUUUUN.
Edelleen, älä peilaa omia traumojasi muiden perheisiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksei mies muka voi jäädä teinin kanssa kaupunkiin?
Meillä on teini ja alakoululainen ja on itsestäänselvää, ettei teiniä kiinnosta mökkeily.
En ole ap, mutta keksin heti parikin syytä: 1. haluaa olla maalla juhannuksena 2. Haluaa että perhe on koossa juhannuksena
1. Isä on isä. Se isyys menee omien halujen edelle.
2. Isällä ei ole yhtä perhettä, vaan on uusioperhe. Ei ole teinin vika. Jos kaikki pitää pitää koossa, sitten vietätte kaupunkijuhannuksen.
t. kahden teinin äiti
Lapset ja teinit "Ei päätä perheen asioista. Niillä kun ei sellasta oikeutta ole. Johan tolla tyylillä just kas ayetaan näitä itsekeskeisiä pikku paskisisis, jotka manipuloi koko perhettä 'koska ei huvit'. No yllätys, elämä ei oo aina kivaa.
Eivät päätä ei, vaan hyvä vanhempi tukee lastensa kaikkia kehitysvaiheita ja päättää tämän.
Jos näin ei toimi, syntyy näitä tällaisia henkisesti vaurioituneita "aikuisia" kuin tämä ap ja "miehensä", jotka ei koskaan osaa ajatella ketään muita kuin itseään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "aina lapsen ehdoilla" huutelijat nyt unohtavat muutaman jutun.
1. Elämän tärkein ihmissuhde on suhde omaan itseensä. On elettävä niin, että pystyy olemaan edes pääsääntöisesti tyytyväinen elämäänsä, jotta voi olla yhtään mitään muille (vanhempi, puoliso, ...)
2. Toiseksi tärkein suhde on oma parisuhde. Se on se ihminen, jonka kanssa valitset viettää elämäsi ja mitä enemmän panostat tähän suhteeseen, sitä todennäköisemmin se pysyy eikä tule niitä rikkonaisia perheitä.
3. Vasta tämän jälkeen tulevat lapset. Mikä ei ollenkaan tarkoita sitä, että lasten tarpeet sysätään syrjään itsekkäästi, vaan luodaan heille se ilmapiiri, että voivat aidosti olla rakastettuja ja hyväksyttyjä. Se onnistuu vain, jos suhde omaan itseen ja mahdollinen parisuhde ovat kunnossa - kaikki muu luo vain turvattomuutta.
Hetkellisesti voi tottakai ja pitääkin joskus tinkiä omista tarpeistaan muiden hyväksi, mutta pääsääntöinen ohjenuora ei voi olla elää muiden ehdoilla.
1. Teini-ikä on juurikin se kehitysvaihe, jolloin se minä kehittyy. Vanhemman tehtävä on tukea tätä kehitystä, ei pirstoa lastaan.
2. Lapsi saa parisuhteen mallin vanhemmiltaan. Jos "isä" lentää kukasta kukkaan ja uusiovaimosta toiseen, teini ei saa terveen parisuhteen mallia, vaan toistaa tämän kehittymättömän hortoilun aikuisena.
3. Lapset ovat aina vanhemman prioriteetti numero yksi. Myös teinit. Ei vain pikkulapset silloin kun kerätään taaperoita söpöön "perhekuvaan".
1. Mökkireissu varmasti pirstoo lapsen herkän kehityksen
2. Jos yksi parisuhde on mennyt pieleen, sitä suuremmalla syyllä kannattaa seuraavaan panostaa oikeasti, jottei tule mitään kukasta kukkaan ilmiöitä
3. Lapset eivät koskaan ole prioriteetti yksi, tai vaikka olisivatkin, sen toteutuminen edellyttää että kohdat 1 ja 2 ovat kunnossa.
1. Lapsen herkän kehityksen pirstoo tieto siitä, ettei kukaan välitä eikä hyväksy, eikä hän ole kenellekään tärkein.
2. Johan se kukasta kukkaan -ilmiö on syntynyt. On jonkinlainen välinpitämätön lauma, jossa kaikki ns aikuiset vain selittää, mitä MÄ HALUUUUUUN ja siinä ympärillä pyörii sinun, minun, meidän pershedelmiä, kaikki yhtä laiminlyötyinä.
3. Lapset ovat aina prioriteetti numero yksi. Paitsi jos on henkisesti kehittymätön, läpipaska itsekäs kusipää. Ja ne eivät voi olla, jos "isä" keskittyy 1) itseensä, 2) epämääräisen lauman haalimiseen ja 3) siihen mitä MÄ HALUUUUUN.
Edelleen, älä peilaa omia traumojasi muiden perheisiin.
Edelleen. Älä besserwisseröi asioissa joista et mitään ymmärrä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen vanhemmat tekevät päätökset ja kyllä, tuossa tilanteessa isä jää teinin kanssa kotiin. Sinä menet vanhempiesi mökille yhteisten lasten kanssa ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Mies ei halua jäädä kotiin ja kuten sanoit, vanhemmat tekevät päätökset.
ap
Mitä sitten täällä kitiset, jos vanhemmat kerran tekevät päätökset. Muistakaa raahata pakolla ne omat penikkanne sitten teineinä mökille vaikka eivät halua. Ihana tunnelma!
Ehkä tässä tapauksessa teininkin mielipiteitä olisi paremmin voinut kuunnella, jos ajoissa olisi tiedetty hänen viettävän juhannusta isällään. Tässä vaiheessa enää ei kyllä kenenkään tarvitse jo tehtyjä suunnitelmia muuttaa teinin pillin mukaan. Joko se teinin äiti hoitaa itse teinille mieluisamman juhannuksen tai sitten teini sopeutuu isän perheen suunnitelmiin.
Meillä oli viime vuonna vähän samanlainen tilanne. Oman poikani piti olla isällään juhannus ja sen jälkeen kaksi viikkoa. Minä ja puolisoni olimme vuokranneet mökin juhannukseksi ja sen jälkeiseksi viikoksi. Pojan isä sitten perui hoitovuoronsa, joten poika lähti pitkin hampain meidän mukaan mökille. Ei meillä kyllä käynyt mielessäkään, että olisimme jättäneet kalliin mökin käyttämättä, eli siitä ei tarvinnut riidellä koska se ei ollut edes vaihtoehto.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen vanhemmat tekevät päätökset ja kyllä, tuossa tilanteessa isä jää teinin kanssa kotiin. Sinä menet vanhempiesi mökille yhteisten lasten kanssa ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Mies ei halua jäädä kotiin ja kuten sanoit, vanhemmat tekevät päätökset.
ap
Mitä sitten täällä kitiset, jos vanhemmat kerran tekevät päätökset. Muistakaa raahata pakolla ne omat penikkanne sitten teineinä mökille vaikka eivät halua. Ihana tunnelma!
Ehkä tässä tapauksessa teininkin mielipiteitä olisi paremmin voinut kuunnella, jos ajoissa olisi tiedetty hänen viettävän juhannusta isällään. Tässä vaiheessa enää ei kyllä kenenkään tarvitse jo tehtyjä suunnitelmia muuttaa teinin pillin mukaan. Joko se teinin äiti hoitaa itse teinille mieluisamman juhannuksen tai sitten teini sopeutuu isän perheen suunnitelmiin.
Meillä oli viime vuonna vähän samanlainen tilanne. Oman poikani piti olla isällään juhannus ja sen jälkeen kaksi viikkoa. Minä ja puolisoni olimme vuokranneet mökin juhannukseksi ja sen jälkeiseksi viikoksi. Pojan isä sitten perui hoitovuoronsa, joten poika lähti pitkin hampain meidän mukaan mökille. Ei meillä kyllä käynyt mielessäkään, että olisimme jättäneet kalliin mökin käyttämättä, eli siitä ei tarvinnut riidellä koska se ei ollut edes vaihtoehto.
ap:n tapauksessa lapsen vanhempi voisi vallan hyvin jättää ventovieraiden luona sukuloinnin väliin tai koko perhe siirtää reissua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "aina lapsen ehdoilla" huutelijat nyt unohtavat muutaman jutun.
1. Elämän tärkein ihmissuhde on suhde omaan itseensä. On elettävä niin, että pystyy olemaan edes pääsääntöisesti tyytyväinen elämäänsä, jotta voi olla yhtään mitään muille (vanhempi, puoliso, ...)
2. Toiseksi tärkein suhde on oma parisuhde. Se on se ihminen, jonka kanssa valitset viettää elämäsi ja mitä enemmän panostat tähän suhteeseen, sitä todennäköisemmin se pysyy eikä tule niitä rikkonaisia perheitä.
3. Vasta tämän jälkeen tulevat lapset. Mikä ei ollenkaan tarkoita sitä, että lasten tarpeet sysätään syrjään itsekkäästi, vaan luodaan heille se ilmapiiri, että voivat aidosti olla rakastettuja ja hyväksyttyjä. Se onnistuu vain, jos suhde omaan itseen ja mahdollinen parisuhde ovat kunnossa - kaikki muu luo vain turvattomuutta.
Hetkellisesti voi tottakai ja pitääkin joskus tinkiä omista tarpeistaan muiden hyväksi, mutta pääsääntöinen ohjenuora ei voi olla elää muiden ehdoilla.
1. Teini-ikä on juurikin se kehitysvaihe, jolloin se minä kehittyy. Vanhemman tehtävä on tukea tätä kehitystä, ei pirstoa lastaan.
2. Lapsi saa parisuhteen mallin vanhemmiltaan. Jos "isä" lentää kukasta kukkaan ja uusiovaimosta toiseen, teini ei saa terveen parisuhteen mallia, vaan toistaa tämän kehittymättömän hortoilun aikuisena.
3. Lapset ovat aina vanhemman prioriteetti numero yksi. Myös teinit. Ei vain pikkulapset silloin kun kerätään taaperoita söpöön "perhekuvaan".
1. Mökkireissu varmasti pirstoo lapsen herkän kehityksen
2. Jos yksi parisuhde on mennyt pieleen, sitä suuremmalla syyllä kannattaa seuraavaan panostaa oikeasti, jottei tule mitään kukasta kukkaan ilmiöitä
3. Lapset eivät koskaan ole prioriteetti yksi, tai vaikka olisivatkin, sen toteutuminen edellyttää että kohdat 1 ja 2 ovat kunnossa.
1. Lapsen herkän kehityksen pirstoo tieto siitä, ettei kukaan välitä eikä hyväksy, eikä hän ole kenellekään tärkein.
2. Johan se kukasta kukkaan -ilmiö on syntynyt. On jonkinlainen välinpitämätön lauma, jossa kaikki ns aikuiset vain selittää, mitä MÄ HALUUUUUUN ja siinä ympärillä pyörii sinun, minun, meidän pershedelmiä, kaikki yhtä laiminlyötyinä.
3. Lapset ovat aina prioriteetti numero yksi. Paitsi jos on henkisesti kehittymätön, läpipaska itsekäs kusipää. Ja ne eivät voi olla, jos "isä" keskittyy 1) itseensä, 2) epämääräisen lauman haalimiseen ja 3) siihen mitä MÄ HALUUUUUN.
Edelleen, älä peilaa omia traumojasi muiden perheisiin.
Edelleen. Älä besserwisseröi asioissa joista et mitään ymmärrä.
Jep, sinä et tosiaan tiedä ap:n perheestä mitään, joten voit lopettaa sen pätemisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "aina lapsen ehdoilla" huutelijat nyt unohtavat muutaman jutun.
1. Elämän tärkein ihmissuhde on suhde omaan itseensä. On elettävä niin, että pystyy olemaan edes pääsääntöisesti tyytyväinen elämäänsä, jotta voi olla yhtään mitään muille (vanhempi, puoliso, ...)
2. Toiseksi tärkein suhde on oma parisuhde. Se on se ihminen, jonka kanssa valitset viettää elämäsi ja mitä enemmän panostat tähän suhteeseen, sitä todennäköisemmin se pysyy eikä tule niitä rikkonaisia perheitä.
3. Vasta tämän jälkeen tulevat lapset. Mikä ei ollenkaan tarkoita sitä, että lasten tarpeet sysätään syrjään itsekkäästi, vaan luodaan heille se ilmapiiri, että voivat aidosti olla rakastettuja ja hyväksyttyjä. Se onnistuu vain, jos suhde omaan itseen ja mahdollinen parisuhde ovat kunnossa - kaikki muu luo vain turvattomuutta.
Hetkellisesti voi tottakai ja pitääkin joskus tinkiä omista tarpeistaan muiden hyväksi, mutta pääsääntöinen ohjenuora ei voi olla elää muiden ehdoilla.
1. Teini-ikä on juurikin se kehitysvaihe, jolloin se minä kehittyy. Vanhemman tehtävä on tukea tätä kehitystä, ei pirstoa lastaan.
2. Lapsi saa parisuhteen mallin vanhemmiltaan. Jos "isä" lentää kukasta kukkaan ja uusiovaimosta toiseen, teini ei saa terveen parisuhteen mallia, vaan toistaa tämän kehittymättömän hortoilun aikuisena.
3. Lapset ovat aina vanhemman prioriteetti numero yksi. Myös teinit. Ei vain pikkulapset silloin kun kerätään taaperoita söpöön "perhekuvaan".
1. Mökkireissu varmasti pirstoo lapsen herkän kehityksen
2. Jos yksi parisuhde on mennyt pieleen, sitä suuremmalla syyllä kannattaa seuraavaan panostaa oikeasti, jottei tule mitään kukasta kukkaan ilmiöitä
3. Lapset eivät koskaan ole prioriteetti yksi, tai vaikka olisivatkin, sen toteutuminen edellyttää että kohdat 1 ja 2 ovat kunnossa.
1. Lapsen herkän kehityksen pirstoo tieto siitä, ettei kukaan välitä eikä hyväksy, eikä hän ole kenellekään tärkein.
2. Johan se kukasta kukkaan -ilmiö on syntynyt. On jonkinlainen välinpitämätön lauma, jossa kaikki ns aikuiset vain selittää, mitä MÄ HALUUUUUUN ja siinä ympärillä pyörii sinun, minun, meidän pershedelmiä, kaikki yhtä laiminlyötyinä.
3. Lapset ovat aina prioriteetti numero yksi. Paitsi jos on henkisesti kehittymätön, läpipaska itsekäs kusipää. Ja ne eivät voi olla, jos "isä" keskittyy 1) itseensä, 2) epämääräisen lauman haalimiseen ja 3) siihen mitä MÄ HALUUUUUN.
Edelleen, älä peilaa omia traumojasi muiden perheisiin.
Edelleen. Älä besserwisseröi asioissa joista et mitään ymmärrä.
Jep, sinä et tosiaan tiedä ap:n perheestä mitään, joten voit lopettaa sen pätemisen.
Sinä et tiedä a) ap:n perheestä mitään etkä b) minusta mitään. Olet vain ihan pelkkä tietämätön ääliö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nämä "aina lapsen ehdoilla" huutelijat nyt unohtavat muutaman jutun.
1. Elämän tärkein ihmissuhde on suhde omaan itseensä. On elettävä niin, että pystyy olemaan edes pääsääntöisesti tyytyväinen elämäänsä, jotta voi olla yhtään mitään muille (vanhempi, puoliso, ...)
2. Toiseksi tärkein suhde on oma parisuhde. Se on se ihminen, jonka kanssa valitset viettää elämäsi ja mitä enemmän panostat tähän suhteeseen, sitä todennäköisemmin se pysyy eikä tule niitä rikkonaisia perheitä.
3. Vasta tämän jälkeen tulevat lapset. Mikä ei ollenkaan tarkoita sitä, että lasten tarpeet sysätään syrjään itsekkäästi, vaan luodaan heille se ilmapiiri, että voivat aidosti olla rakastettuja ja hyväksyttyjä. Se onnistuu vain, jos suhde omaan itseen ja mahdollinen parisuhde ovat kunnossa - kaikki muu luo vain turvattomuutta.
Hetkellisesti voi tottakai ja pitääkin joskus tinkiä omista tarpeistaan muiden hyväksi, mutta pääsääntöinen ohjenuora ei voi olla elää muiden ehdoilla.
1. Teini-ikä on juurikin se kehitysvaihe, jolloin se minä kehittyy. Vanhemman tehtävä on tukea tätä kehitystä, ei pirstoa lastaan.
2. Lapsi saa parisuhteen mallin vanhemmiltaan. Jos "isä" lentää kukasta kukkaan ja uusiovaimosta toiseen, teini ei saa terveen parisuhteen mallia, vaan toistaa tämän kehittymättömän hortoilun aikuisena.
3. Lapset ovat aina vanhemman prioriteetti numero yksi. Myös teinit. Ei vain pikkulapset silloin kun kerätään taaperoita söpöön "perhekuvaan".
1. Mökkireissu varmasti pirstoo lapsen herkän kehityksen
2. Jos yksi parisuhde on mennyt pieleen, sitä suuremmalla syyllä kannattaa seuraavaan panostaa oikeasti, jottei tule mitään kukasta kukkaan ilmiöitä
3. Lapset eivät koskaan ole prioriteetti yksi, tai vaikka olisivatkin, sen toteutuminen edellyttää että kohdat 1 ja 2 ovat kunnossa.
1. Lapsen herkän kehityksen pirstoo tieto siitä, ettei kukaan välitä eikä hyväksy, eikä hän ole kenellekään tärkein.
2. Johan se kukasta kukkaan -ilmiö on syntynyt. On jonkinlainen välinpitämätön lauma, jossa kaikki ns aikuiset vain selittää, mitä MÄ HALUUUUUUN ja siinä ympärillä pyörii sinun, minun, meidän pershedelmiä, kaikki yhtä laiminlyötyinä.
3. Lapset ovat aina prioriteetti numero yksi. Paitsi jos on henkisesti kehittymätön, läpipaska itsekäs kusipää. Ja ne eivät voi olla, jos "isä" keskittyy 1) itseensä, 2) epämääräisen lauman haalimiseen ja 3) siihen mitä MÄ HALUUUUUN.
Edelleen, älä peilaa omia traumojasi muiden perheisiin.
Edelleen. Älä besserwisseröi asioissa joista et mitään ymmärrä.
Jep, sinä et tosiaan tiedä ap:n perheestä mitään, joten voit lopettaa sen pätemisen.
Sinä et tiedä a) ap:n perheestä mitään etkä b) minusta mitään. Olet vain ihan pelkkä tietämätön ääliö.
Kommenttisi kertoo enemmän sinusta kuin minusta, joten olkoot.
Hyvää juhannusta ap:n perheelle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä lapsen vanhemmat tekevät päätökset ja kyllä, tuossa tilanteessa isä jää teinin kanssa kotiin. Sinä menet vanhempiesi mökille yhteisten lasten kanssa ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Mies ei halua jäädä kotiin ja kuten sanoit, vanhemmat tekevät päätökset.
ap
Mitä sitten täällä kitiset, jos vanhemmat kerran tekevät päätökset. Muistakaa raahata pakolla ne omat penikkanne sitten teineinä mökille vaikka eivät halua. Ihana tunnelma!
Ehkä tässä tapauksessa teininkin mielipiteitä olisi paremmin voinut kuunnella, jos ajoissa olisi tiedetty hänen viettävän juhannusta isällään. Tässä vaiheessa enää ei kyllä kenenkään tarvitse jo tehtyjä suunnitelmia muuttaa teinin pillin mukaan. Joko se teinin äiti hoitaa itse teinille mieluisamman juhannuksen tai sitten teini sopeutuu isän perheen suunnitelmiin.
Meillä oli viime vuonna vähän samanlainen tilanne. Oman poikani piti olla isällään juhannus ja sen jälkeen kaksi viikkoa. Minä ja puolisoni olimme vuokranneet mökin juhannukseksi ja sen jälkeiseksi viikoksi. Pojan isä sitten perui hoitovuoronsa, joten poika lähti pitkin hampain meidän mukaan mökille. Ei meillä kyllä käynyt mielessäkään, että olisimme jättäneet kalliin mökin käyttämättä, eli siitä ei tarvinnut riidellä koska se ei ollut edes vaihtoehto.
ap:n tapauksessa lapsen vanhempi voisi vallan hyvin jättää ventovieraiden luona sukuloinnin väliin tai koko perhe siirtää reissua.
Mistä ventovieraista tällä oikein puhutaan? Eikös ap perheineen ollut menossa sukulaisten kanssa mökille?
Itse olin pitkään ns ainoa lapsi, koska äitini kuoli ollessani ihan pieni. Olin ikionnellinen, kun ollessani 10v isä meni uusiin naimisiin naisen kanssa, jolla oli kaksi lasta, vaikka olivat selvästi nuorempia. He ovat edelleen elämäni tärkeimmät ihmiset heti mieheni ja lasteni jälkeen.