Ihmetyttää junan alle hyppäävien syyllistäminen

Vierailija kirjoitti:

Tosi reilua mennä toisen työpaikalle tekemään itsari! Veturikuskeilla ja rekkakuskeilla ei helppoa ole. Miks ei voi laittaa narua kaulaan jos kerta on pakko päättää päivänsä?

Jos haluaa kuolla, niin ei siinä varmaan ajattele sitä junaa kuljetusvälineenä, jossa on ihmisiä tai jonkun työpaikkana tms. Sen näkee vain tarpeeksi isona metallimöhkäleenä, joka hoitaa homman tehokkaasti loppuun. 

Masennushan johtuu aivokemioista? Minulla ainakin syy oli siinä, ihan tavallisesta keskiluokkaisesta perheestä olen eikä koskaan ole ollut mitään ongelmia.

Sairastua voi kuka vain.

41

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Syytäkin syyllistää. Ei kukaan ole niin typerä, että ihan vain oman paskan fiiliksen takia haluaisi traumatisoida ulkopuolisia ihmisiä.

Pitäisi tehdä se kotonaan ja mielellään mahdollisimman siistillä tavalla, jotta löytäjätkään eivät niin pahasti traumatisoidu.

Masentuneet ihmiset ovat rasittavimpia ja itsekeskeisimpiä mitä tiedän. Olen itsekin sairastanut masennusta koko lapsuuteni, mutta tiesin, etten voi oman pahan oloni vuoksi silti muita satuttaa. Jos tämän ymmärtää pieni lapsi, pitäisi myös teinin ja aikuisen ymmärtää.

Olisiko jopa niin, että jos yhtään välittää muista ihmisistä, ei sairastu masennukseen? Koska esim. pienen lapsen äidillä ei todellakaan ole varaa masentua.

(Tiedän että tuli aika kova heitto, mutta näin olen itse asiaa pohtinut, kun on ollut kurjaa elämässä.)

No olisi. Järkevä, fiksu, hyvä, toimelias, empaattinen ihminen osaa ennalta nähdä koko elämänsä niin, että ei sairastu mihinkään tuollaisiin mt-ongelmiin.

Vierailija kirjoitti:

Masennushan johtuu aivokemioista? Minulla ainakin syy oli siinä, ihan tavallisesta keskiluokkaisesta perheestä olen eikä koskaan ole ollut mitään ongelmia.

Sairastua voi kuka vain.

41

Oliko sulla itsetuhoisia ajatuksia? Mietitkö koskaan itsemurhaa, vaikka sulla oli perhettä? Jos mietit, niin sitten olet itsekäs ihminen palstan mukaan. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei hyppää (Ruotsin)laivalta mereen? Vielä näyttävämpää, ja hukkuminen on kuulemma armollinen tapa kuolla.

Ruumis löytyy paremmin kiskoilta kuin merestä. Omaiset saavat ainakin varmuuden, että on tosiaan kuollut eikä vain kadonnut.

Ruumiin palaset löytyvät hyvältä matkalta. On varmasti omaisille tosi helpottavaa ajatella sitä silppua mikä jäi jäljelle.

41 vastaa. Mietin, yritinkin pari kertaa, ensimmäisen kerran kuusivuotiaana. Epäonnistuin onneksi joka kerta, enkä enää haluaisi tehdä sitä. Harvemmin ne junan alle tunkeutujat ainakaan alle 10v on, joten heidän pitäisi jo ymmärtää. Itse yritin hukuttaa itseni, hypätä autosta, palelluttaa itseni ja söin myös äidin lääkkeitä. Viiltelyn aloitin kolmannella luokalla. Nyt olen 14 ja kadun vieläkin tuota kaikkea, eikä minulla koskaan ole ollut mitään oikeita ongelmia elämässäni, vaan olin kai sitten joko masentunut tai jossain psykoosissa.

41

Vierailija kirjoitti:

Ja olen muuten itsekin valitettavasti osunut paikalle, kun joku tyttö jäi junan alle ilmeisesti vahingossa. Herkkä kun olen, niin siitä seurasi vuosien terapiakäynnit ja painajaisia yhä edelleen.

Kaverini oli parikymppinen kun oli vartijana töissä. Ensimmäinen paikalla näkemässä sen sotkun (sivullisia tietysti oli myös). Jätti kyllä jäljet. Ei tee mieli tietää mitä tuollainen tekee sille kuljettajalle joka junaa ajaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksei hyppää (Ruotsin)laivalta mereen? Vielä näyttävämpää, ja hukkuminen on kuulemma armollinen tapa kuolla.

Ruumis löytyy paremmin kiskoilta kuin merestä. Omaiset saavat ainakin varmuuden, että on tosiaan kuollut eikä vain kadonnut.

Ruumiin palaset löytyvät hyvältä matkalta. On varmasti omaisille tosi helpottavaa ajatella sitä silppua mikä jäi jäljelle.

On se silti parempi, että tietää varmaksi. Ruumis on kuitenkin ruumis. Kuollutta ei enää satu. Se on ainakin lohdutus omaisille. Kyllä se kamalampaa olisi, jos ei ikinä saisi tietää, onko läheinen kuollut vai ei, ja kärsiikö edelleen jossakin... Mitä yleensäkin tapahtui. 

Vierailija kirjoitti:

41 vastaa. Mietin, yritinkin pari kertaa, ensimmäisen kerran kuusivuotiaana. Epäonnistuin onneksi joka kerta, enkä enää haluaisi tehdä sitä. Harvemmin ne junan alle tunkeutujat ainakaan alle 10v on, joten heidän pitäisi jo ymmärtää. Itse yritin hukuttaa itseni, hypätä autosta, palelluttaa itseni ja söin myös äidin lääkkeitä. Viiltelyn aloitin kolmannella luokalla. Nyt olen 14 ja kadun vieläkin tuota kaikkea, eikä minulla koskaan ole ollut mitään oikeita ongelmia elämässäni, vaan olin kai sitten joko masentunut tai jossain psykoosissa.

41

Pointti on se, että useimmissa empaattisissa ihmisissä, joissa on vähänkään myötäelämisen kykyä, sinun paha olosi ja tarinasi aiheuttaisi myötätuntoa. Mutta palstan arvostelijat vain tuomitsevat sinut itsekkääksi sairautesi aiheuttamien itsetuhoisten ajatusten ja tekojen takia: Epäempaattisimmat ihmiset leimaamassa muita itsekkäiksi. Ironiaa upeimmillaan.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän ammattini puolesta, että veturinkuljettajat voivat traumatisoitua niin pahasti, että voivat menettää työkykynsä.

Niin? Itse ovat ammattinsa valinneet, jos eivät kestä sitä, että joku luuseri päättää elämänsä heidän ajaman junan alle, ehkä työelämä ei ole heitä varten. Eläkkeelle vaan.

Mua ei mikään muu niin paljoa ärsytä kuin itsemurhan tehneiden gloriointi ja jalustalle nostaminen. "Voi se oli nuori ja kaunis ja liian herkkä tähän maailmaan." Miten niin liian herkkä? Kaikki täällä ovat jollain tasolla herkkiä, satutettuja ja kaikilla meistä on omat kipupisteemme, historiamme ja traumamme. Toisia on kiusattu koulussa, toisia on rääkätty parisuhteessa, joidenkin isällä on toinen perhe, jonkun äiti joi ja löi. Jollakin voi olla perhe kunnossa, mutta terveys retuperällä ja mahdollisuus sairastua geenien puolesta hitaasti eteneviin sairauksiin kuten MS-tautiin tai rinta-, kohtu- tai eturauhassyöpään. 

Sen jälkeen kun oma poikaystäväni teki itsemurhan ensin kiusattuaan asialla koko lähi- ja etäpiiriä, niin olen nähnyt asian todella kylmässä valossa. Ensin hän uhkaili sillä minua, etten voisi jättää häntä, koska muuten hän masentuisi ja saattaisi tappaa itsensä. Lopulta kun olin koukussa ja kohdellut häntä kuin kukkaa kämmenellä, ettei herralle tule paha mieli ja ilkeitä aikeita, niin hän vaihtoi minut lennosta kaveriini, ja kiusasi häntä samalla asialla kaksi vuotta ja leikki skootterin kanssa kun kaveri oli kyydissä että ajaako rekkaa tai bussia päin. Kaveri sanoi, että joskus oikeasti pelotti tän takia. Lopulta tajusin vuosia jälkeen päin näin aikuisena, että todennäköisesti tolla tyypillä oli diagnosoimaton persoonaallisuushäiriö ja jollain tapaa sadistinen luonne, jossa ei ollut mitään ihailtavaa. Tyyppi kuoli oman käden kautta lopulta ajamalla täpötäyttä bussia päin. Tämän tyypin kohdalla glorifiointi ei onnistunut, koska niin moni oli nähnyt miten inhottavasti hän oli kohdellut kaikkia ja ollut väkivaltainen tyttöjä kohtaan. 

Sen jälkeen näin monia muita tyttöjä, jotka kävelivät nimenomaan junan alle ja heistä tehtiin keskusteluissa enkeleitä. Ainoa vain, että nämä kyseiset herranenkelit olivat itsekeskeisiä, kaikesta nokkaansa ottavia, eivät kyenneet käymään koulussa saati töissä ja aina alotettu opinahjo päättyi kun olisi pitänyt tehdäkin jotain tai ei ollutkaan se kaikkein paras. Kaveripiiri koostui hovista, ja jos tuli soraääniä niin välit heitettiin poikki dramaattisesti. Tuo käytös kielii käsittelemättömistä ongelmista ja mielenterveysongelmista, ja niissä ei ole mitään ihailtavaa tai glorifioinnin arvoista. 

Kun olen nähnyt millaiset itsekeskeiset, toisista välittämättömät ihmiset tekevät itsemurhan ja mistä syistä, niin ymmärrykseni loppuu täysin. 

Ne ihmiset, jotka syyllistyvät, eivät ole koskaan olleet siinä tilanteessa, että haluavat tehdä itsemurhan. Esim masennuksen takia. Junan alle hyppääminen on varma tapa kuolla, toisin kuin lääkkeiden yliannostus tai katolta hyppääminen. Sen takia se valitaan tavaksi tehdä itsemurha.

Vierailija kirjoitti:

Ne ihmiset, jotka syyllistyvät, eivät ole koskaan olleet siinä tilanteessa, että haluavat tehdä itsemurhan. Esim masennuksen takia. Junan alle hyppääminen on varma tapa kuolla, toisin kuin lääkkeiden yliannostus tai katolta hyppääminen. Sen takia se valitaan tavaksi tehdä itsemurha.

Olen ollut ja syyllistän silti. 

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaja käveli junan alle. Nauroin.

Olen iloinen puolestasi.

Torso voi sitten olla jopa melko kokonainen mutta jonkun sitten täytyy sitten ruuminpaloja irrotella veturin rakenteista ja verijäljet siivota.Myös päiviä pyörii variksia ja korppeja nokkimassa luontoon lentäneet roippeet.

Vierailija kirjoitti:

Menkää hirteen, niin ei tarvitse kenenkään traumatisoitua, paitsi tietysti läheisten ja sen, joka löytää. 😳

Hukuttautuminen on armeliainta muille. Jos lavastatte sen vielä uimaonnettomuudeksi.

Mutta ei kannata alkaa katua, kun sätkii 10 metrin syvyydessä.

Itsemurhan tekijöitä on eri tyyppejä. Joku haluaa lakata olemasta, joku haluaa kokea mitä on kuolla ja joku haluaa että muut reagoivat häneen. Nämä huomiohuoraajat ovat juuri niitä jotka tappavat itsensä tehden samalla vahinkoa muille ihmisille.

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaja käveli junan alle. Nauroin.

Kiusaaja oli sosiopaatti. Niin myös sinä.

Vierailija kirjoitti:

Koulukiusaaja käveli junan alle. Nauroin.

Olet kuvottava

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kuolema sitä pahaa oloa poista,se vain jatkuu toisenlaisessa muodossa.

Itsemurha on täysin turha toimenpide.

Äitinä tietää, kuinka paljon työtä jokaisen ihmisen eteen on tehty, vuosia raatamista ja valvomista, todellisia paskahommia kirjaimellisesti, huolehtimista. Siksi tuntuu murhat, sodat ja trrrismi niin turhilta. Ajattelevatko tekijät yhtään sitä äitien työtaakan määrää? (Jos eivät siis muuta pysty ajattelemaan?)

Masentunut ajattelee koko ajan olevansa äidilleen riesa ja taakka. Masentunut syyllistää itseään kun on olemassa ja syntynyt. Ja siitä että äiti on hänen paskaiset vaippansa joutunut poloinen vaihtamaan.

Sinä se et taida ajatella kuin itseäsi ja omia tekemisiäsi.

Näet ihmiset vain jonain taakkoina ja esineinä.

Eikö sinua kiinnosta lapset ihmisinä ollenkaan? Vain jonain hukkaan heitettyinä työvuosina?