Creepyin tosiasia jonka tiedät?
Mikä on selkäpiitä karmivin tosiasia minkä tiedät?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen tavannut todellisessa maailmassa miehen (mt-ongelmaisen?) joka tosissaan selitti vähän saman tyylisiä juttuja kun ul*t täällä.
Minä olen käynyt treffeillä useamman tuollaisen kanssa. Osasivat vielä ensin esittää normaalia, ennen kuin rivien välistä sai pääteltyä todellisen ajatusmaailman.
Tässä ei tarvittu mitään rivien väliä, ihan suoraan kertoi miten on naisten vika että hän on työtön esimerkiksi. En usko että kukaan tämän tapauksen kanssa päätyy edes treffeille, tuli sellaista settiä sieltä leipäluukusta.
Hänestä olisi myös hienoa muuttaa johonkin lähi-idän maahan jossa voisi ottaa 13-vuotiaan vaimon jota saa hakata.
Ei tarvitse muuttaa Ruotsia kauemmaksi, koska lapsiavioliitot ovat siellä laillisia, jos liitto on solmittu maassa jossa ne ovat laillisia. Eli riittää, että käy hakemassa (tai ostaa netistä) paperit, joiden mukaan liitto on solmittu jossain sopivassa maassa, ja voi elellä herroiksi Ruotsissa -- varsinkin jos nostaa sosiaalituet sekä Ruotsista, että Suomesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, että kauhistelemme natsi-Saksan toimia ja mietimme miksi sitä ei pysäytetty. Nyt sama meno jatkuu Kiinassa, Syyriassa, Jemenissä, Etelä-Sudanissa. Mutta se ei kiinnosta meitä, koska kyseessä eivät ole samaistuttavat vaaleat juutalaiset. Vaan tummat muslimit. Sitten ajattelemme olevamme niin avoimia, mutta todellisuudessa rodulliset eroavaisuudet määrittelevät sympatiaamme enemmän kuin uskommekaan.
Ei se nyt tuosta johdu. Vaan asia ei kiinnosta meitä, koska se tapahtuu niin "kaukana". Saksa on kuitenkin osa Eurooppaa, lähellä Suomea sekä fyysisesti että kulttuurinsa puolesta, joten siksi se koskettaa meitä enemmän.
No...tässä vähän niin kuin todistit pointtini. Ei Jenkeissä ihmisiä kiinnosta mustien asiat, vaikka asuisivat samassa naapurustossa. On ylipäätään mielenkiintoisen pelottavaa miten suuri valta valkoisilla on, vaikka monissa maissa ovat vähemmistö.
Jenkeissä mustien ongelmia eivät pysty ratkaisemaan kukaan muu kuin mustat itse, heidän on laitettava hommansa järjestykseen. Isättömyys on oikeastaan kaiken jengiytymisen ja rikollisuuden alkusyy siellä.
Valkoisilla on tietenkin valtaa kaikissa niissä maissa joissa ovat enemmistöinä, kun ovat ne maat perustaneet ja rakentaneet. En kyllä näe että meilläkään vähemmistöasemassa olisi missään valtaa enää nykyaikana. Etelä-Afrikastakin meitä ollaan ajamassa pois kovaa vauhtia.
Koko elämä perustuu kärsimykseen. Alkaa kärsimyksestä ja päättyy kärsimykseen (joitakin poikkeuksia lukuunottamatta) ja koko se aika siinä välissä yritämme parhaamme mukaan vältellä sitä. Emme voisi tuntea mielihyvää, jos emme tuntisi tuskaa.
Sitten se, että ihmiskunta on elänyt ihan järjettömän pitkään ilman nykyisenkaltaista tai alkeellisempaakaan terveydenhoitoa. Ei ole ollut nukutusta tai puudutusta. Onkohan tulevaisuudessa keksitty keino, ettei juuri minkäänlaista kipua tarvitse kestää ja ihmetellään, miten mekin ollaan jaksettu vaivojen kanssa jollain kynyisillä särkylääkkeillä.
Kroppasi sisällä, luurankosi on aina märkä.
Joskus katson jotain vanhaa 1800- luvun kuvaa, jossa on iso joukko ihmisiä ja mietin, että kaikki nuo ihmiset ovat jo kuolleet. Joskus joku katsoo kuvaa meistä ja ajattelee samoin. Aika menee eteenpäin koko ajan ja käymme täällä vain hetkisen. En ymmärrä ollenkaan isoja hautapaasia. Miksi pitää ottaa luonnosta kaunis kivi, hakata se ja rustata siihen nimi? Kuka sinua muistaa enää sadan vuoden päästä ja ennen kaikkea miksi pitäisikään? Maailma menee eteenpäin joka päivä.
Tytöille muodostuu jo sikiöaikana munasolut. Näin ollen "puolet" jokaisesta meistä (eli se munasolu, josta kukin meistä on lähtenyt kehittymään), on ollut olemassa äidinäitiemme vatsoissa silloin, kun äidinäidit ovat odottaneet äitejämme. "Puolet" esimerkiksi minusta muodostui siis jo 50-luvulla, vaikka olen syntynyt vuonna 1984. Mielestäni tämä on aika creepyä.
Suurin osa maailmasta on harvojen omistuksessa.
Se, että Johanna "Tuksu" Tukiainen on 3v. minua nuorempi.
Se, että maailman meristä niin pieni osa on tutkittu, ja jossain syvänmeren uumenissa voi olla ihan mitä vaan. Ulkoavaruudessakin ollaan jo käyty, mutta omat meret on edelleen niin suuri tuntematon, ettei edes NASA lähde niitä tutkimaan.
Sitten kun kuuntelee esim. NOAA:n nauhoittamia, toistaiseksi selittämättömiä syvänmeren ääniä, kuten kuuluisat "bloop" ja "julia", niin johan tulee kylmät väreet. Brrrh.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Että minä kuolen joku päivä. Ja kaikki muutkin, lapseni, ystäväni, vanhempani, sisarukseni. Vielä tulee se päivä/niitä päiviä, kun joudun jonkun rakkaani hautajaisiin, ellen sitten itse kupsahda ensin.
Mikä tässä on creepyä? Kuolema on maailman luonnollisin asia, jostain syystä se mielletään pahaksi asiaksi jonka seurauksena ihmiset ovat vieraantuneet siitä.
Voihan luonnollisetkin asiat olla creepyjä. Minusta se on nimenomaan creepyä, että kaikki ketä tunnen kuolevat joskus ja kuolema voi tapahtua milloin vaan, vaikkapa seuraavan minuutin sisällä.
Uskontoa aletaan peruskoulussa opettaa ennen historiaa.
Vierailija kirjoitti:
Se, että maailman meristä niin pieni osa on tutkittu, ja jossain syvänmeren uumenissa voi olla ihan mitä vaan. Ulkoavaruudessakin ollaan jo käyty, mutta omat meret on edelleen niin suuri tuntematon, ettei edes NASA lähde niitä tutkimaan.
Sitten kun kuuntelee esim. NOAA:n nauhoittamia, toistaiseksi selittämättömiä syvänmeren ääniä, kuten kuuluisat "bloop" ja "julia", niin johan tulee kylmät väreet. Brrrh.
Naureskeltiin juuri poikaystävän kanssa sitä, että mikä kiire NASA:lla on päästä pois tältä planeetalta - tietävätköhän jotain syvistä meristämme, mistä me tavalliset tallaajat uskallamme vain uneksia (tai emme edes uskalla)?
No ei vaan, en usko että tuolla mitään jättihirviöitä sentään piileskelee, mutta valtameret ovat siltikin tosi pelottavia.
Pyörisihän se, mutta sitten pitäisi hankkia ruoka jostain muualta kuin marketista ja tuntuisi nykyihmisestä kovin nihkeältä.
Mutta minäkin ihmettelen sellaista asennetta, jossa työ on koko elämän keskipiste. Ikään kuin se sinun tittelisi jossain firmassa x olisi oikeasti jotain hienoa ja ainutlaatuista ja ikään kuin sinua ei korvattaisi silmänräpäyksessä, jos et enää hommaasi haluaisi hoitaa. Olet vain yksi ruuvi isossa koneessa muiden joukossa. Oikea elämä koostuu ihan muista asioista, työllä on tarkoitus vain rahoittaa sitä.