Lue keskustelun säännöt.
Ateistin hautajaiset
16.06.2018 |
Haudataanko ateistit / kirkkoon kuulumattomat samoin kuin kirkkoon kuuluvat. Tarkoitan onko toimitus samanlainen vai eroaako se ns. normaaleista hautajaisista?
Kommentit (102)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eiköhän se ole ihan sama vainajalle, missä ruumis tai tuhkat lepäävät. Hyvä että on jokin paikka minne ne dumpata.
Siis mitäs väliä ateistille on minne sen jätökset kipataan. Kuollut mikä kuollut. Eikö se olisi aivan sama vain heittää lähimpään pusikkoon? Kyllä ne lihat eläimet hyötykäyttää.
Samaa voisi kysyä uskovaiselta.
Kyllä se Jeesus herättää niin meren syvänteeseen hukkuneen kuin voimalaitosöajon betoniin kadonneenkin.
Olisiko kysymys omaisten hyvästijätöstä rakkaalleen ja vainajan arvokkaasta kohtelusta?
Ateismi on vain sitä, että ei usko jumalaa tai jumalia olevan, ei muusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Juu, ja hautajaisiaan tai ateistiomaisensa kuoppajaisia suunnitellessa kannattaa muistaa, että kuolema on surullinen asia läheisille.
Jos tykkäänkin vaikka 80-luvun brittihevistä, en halua muistotilaisuudessa soitettavan Judas Priestin Sentinel:iä.
Niin kauis on maa on hyvä laulu.
Pukukoodina normaali hautajaisasu osoittaa surua ja osanottoa.
Minä en ainakaan toivo mitään muistotilaisuutta. Jos haluavat peijaiset pitää, niin sen verran toivon ettei siellä ole ristiä, virsiä, pappia tai mitään muutakaan uskonnollista.
Pukukoodi on vapaa.Miksi?
Peijaiset muistotilaisuudet ja jokin paikka missä muistella vainajaa, ne kaikki ovat jonkin uskonnollisen kultin tai järjestelmän toiminta tapoja. Aivan kaikki. Siten ne loukkaavat vainajan vakaumusta olla uskonnoton.
Ainoastaan jäänteiden dumppaus kaatopaikalle ei ole jonkin uskonnon rituaali.
Myös tuhkaus on alunperin ollut monen uskonnollisen kulttuurin tapana polttaa vainajat.
Onko siis kuitenkin niin, että kaikilla ateisteilla onkin jokin salainen toive tulla jotenkin käsiteltyä jonkin uskonnollisen tavan mukaisesti?
Siis joko jonkin muinaisen tavan tsi nykyisen tavan mukaisesti.
Totuttuun tapaan hihhuli on niin tyhmä ettei edes ymmärrä lukemaansa viestiä mutta vastaa siihen silti. Kerro nyt omin, tyhmin, uskonnollisin sanoin että mikä tässä oli ylitsepääsemättömän vaikeaa taas kerran: ” Minä en ainakaan toivo mitään muistotilaisuutta.”
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Juu, ja hautajaisiaan tai ateistiomaisensa kuoppajaisia suunnitellessa kannattaa muistaa, että kuolema on surullinen asia läheisille.
Jos tykkäänkin vaikka 80-luvun brittihevistä, en halua muistotilaisuudessa soitettavan Judas Priestin Sentinel:iä.
Niin kauis on maa on hyvä laulu.
Pukukoodina normaali hautajaisasu osoittaa surua ja osanottoa.
Minä en ainakaan toivo mitään muistotilaisuutta. Jos haluavat peijaiset pitää, niin sen verran toivon ettei siellä ole ristiä, virsiä, pappia tai mitään muutakaan uskonnollista.
Pukukoodi on vapaa.Miksi?
Peijaiset muistotilaisuudet ja jokin paikka missä muistella vainajaa, ne kaikki ovat jonkin uskonnollisen kultin tai järjestelmän toiminta tapoja. Aivan kaikki. Siten ne loukkaavat vainajan vakaumusta olla uskonnoton.
Ainoastaan jäänteiden dumppaus kaatopaikalle ei ole jonkin uskonnon rituaali.
Myös tuhkaus on alunperin ollut monen uskonnollisen kulttuurin tapana polttaa vainajat.
Onko siis kuitenkin niin, että kaikilla ateisteilla onkin jokin salainen toive tulla jotenkin käsiteltyä jonkin uskonnollisen tavan mukaisesti?
Siis joko jonkin muinaisen tavan tsi nykyisen tavan mukaisesti.
Siirtymäriitit ovat yleimaailmallisia. Ja kyllä se suru tunteena on sen verran voimakas, että ihminen tarvitsee jonkun kanavan, jossa surra ja osoittaan suruaan kuten hautajaisissa tapana on. Oma mieheni oli kiihkeä ateisti. Pidimme hautajaiset Hietaniemen krematoriokappelissa. Puhujana oli pro seremoniasta ihminen. Saattoväkeä oli toista sataa. Tilaisuus oli kaunis ja surullinen, kuten hautajaiset ovat. Virsien sijaan soitettiin Niin kaunis on maa. Mummoille pidimme kahivitaisuuden, nuoremmille ryyppäjäiset. Ryypättiin ja muisteltiin huolella.
Eine siirtymäriitit ole yleimaailmallisia. Uskonto tieteen mukaisesti hengen tai vainajan sureminen on uskonnollinen riitti.
Tiukan ateismisen ja uskonnottomien käsityksen mukaan minkäänlaisia uskonnollisia riittejä ei tule noudattaa.
En toki kiellä noudattamasta, mutta on itsepetosta ja valehtelua väittää itseään tai vainajaa ateistiksi tai uskonnottomaksi, jos mitä tahansa uskonnollista Riittiä käytetään.
Myönnä rehellisesti, ettet kunnioittanut edesmenneen läheisesi Vakaumusta tai että
Valehtelin hänen olevan aito ateisti.Nykyään on muotia väittää olevansa kiihkeä ateisti, kun poimii vain rusinat pullasta, mutta toimii ja elää kuitenkin valheellisesti.
Ateismin eri määritelmän ovat ateistit itse keksineet joten pysykää tiukasti määritelmissä älkääkä valehdelko.
Ateismin määritelmä on tasan tarkkaan se kieltävä vastaus kysymykseen ”uskotko jumaliin?”, joten syöksyppä vaikka cementtiin.
Vierailija kirjoitti:
Hautajaiset eivät ole mikään pakollinen lakisääteinen juttu. Ihan voi kärrätä suoraan krematorioon jos ihminen on eläessään toivonut ettei muistotilaisuutta järjestetä ja kroppa tuhkataan.
Miten tämä nyt aloitukseen liittyy? Ei se, että on ateisti, tarkoita etteikö omaisilla olisi tarvetta hyvästellä ja surra yhdessä.
Uskonnottomat hautajaiset on vaikea juttu, koska koko homma kiertyy niin tiukasti ev.lut kirkon ympärille. Joku mainitsi aiemmin ketjussa että yksi tunnustukseton kappeli löytyisi Suomesta? Voi olla, mutta käytännössä tilanne on se, että vainajaa/arkkua ei luovuteta muihin kuin kirkon tiloihin hyvästeltäväksi, kirkon tiloihin taas ei hyväksytä muuta kuin pappia puhujaksi ja muualla kuin pääkaupunkiseudulla voi olla vaikeaa saada uskonnotonta puhujaa hautajaisiin, joten todella moni ottaa sen kirkon ja papin ihan vain siksi että saa jonkun tilaisuuden. Tämä on aika törkeä tilanne, että vain kirkonmenot hyväksyvät ihmiset saavat pysähtyä arkun äärelle hyvästelytilaisuuteen. Hautausmaat ovat pääsääntöisesti kirkkojen ylläpitämiä, ja jos sieltä joku epäpyhä nurkkaa löytyykin, niin se ei ole kovin vainajaa kunnioittava käytäntö. Tuhkat toki saa ripotella muuallekin kuin muistolehtoon, mutta maanomistajan lupa siihenkin tarvitaan mikä rajoittaa aika paljon vaihtoehtoja, eikä vainajan uskonnottomuus tarkoita sitä etteikö läheisillä ehkä olisi tarvetta muistelupaikalle (esim. oman ukin kohdalla pohdittiin tuhkien ripottelua kotipihaan, mutta kuka tietää kenen omistuksessa tontti on vaikka 20 vuoden päästä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
valinnat kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku puhe ja jatkot, kuten kirkkoon kuuluvillakin. Haudataan kaiketi kirkkomaahan, mikä itseäni ihmetyttää. Miksei Suomessa ole neutraaleita hauta-alueita?
Toki tuhkat voi ripotella toivomaansa paikkaan.
Vainaja voi esittää toiveensa ennen kuolemaansa miten toimitaan kuoleman jälkeen. samantekevää kuulutko kirkkoon tai et samalla tavalla voi toiveensa esittää. Toiveen toteutus tietysti riippuu vainajan varallisuudesta.
Onhan polttohautaus suhteelisen neutraali ja tuhkan laitto minne nyt haluaa.
Mielestäni se on kuitenkin merkittävämpää minne se henki sitten menee ikuisuutta viettämään ja se ei riipu lainkaan hautaustavasta, vaan eläessä tehdystä valinnasta.
Se valinta on se, että elääkö elämänsä vahingoittaen muita vai auttaen. Uskonnosta (tai sen puutteesta) riippumatta ekat menee tuliseen/pimeään paikkaan, toiset parempaan paikkaan.
Jos siis johonkin yleensä mennään.
Kotkassa on uskonnottomien hautuumaa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suomalaiset luterilaiset hautajaiset on maailman masentavin tilaisuus. Olen ateisti ja aion tehdä hautajaistestamentin. Tuhkaus ja tuhkien ripottelu mökin koivikkoon. Muistotilaissus vaikkapa ravintolassa, ei pukukoodia (ei siis mustia vaatteita), skumppaa ja hyvää ruokaa ja valitsemieni biisien lista soimaan. Jos olen järjissäki kuoleman lähestyessä, voin kirjoittaa itse puheen jonka joku saa lukea hautajaisissa.
Vierailija kirjoitti:
Uskonnottomat hautajaiset on vaikea juttu, koska koko homma kiertyy niin tiukasti ev.lut kirkon ympärille. Joku mainitsi aiemmin ketjussa että yksi tunnustukseton kappeli löytyisi Suomesta? Voi olla, mutta käytännössä tilanne on se, että vainajaa/arkkua ei luovuteta muihin kuin kirkon tiloihin hyvästeltäväksi, kirkon tiloihin taas ei hyväksytä muuta kuin pappia puhujaksi ja muualla kuin pääkaupunkiseudulla voi olla vaikeaa saada uskonnotonta puhujaa hautajaisiin, joten todella moni ottaa sen kirkon ja papin ihan vain siksi että saa jonkun tilaisuuden. Tämä on aika törkeä tilanne, että vain kirkonmenot hyväksyvät ihmiset saavat pysähtyä arkun äärelle hyvästelytilaisuuteen. Hautausmaat ovat pääsääntöisesti kirkkojen ylläpitämiä, ja jos sieltä joku epäpyhä nurkkaa löytyykin, niin se ei ole kovin vainajaa kunnioittava käytäntö. Tuhkat toki saa ripotella muuallekin kuin muistolehtoon, mutta maanomistajan lupa siihenkin tarvitaan mikä rajoittaa aika paljon vaihtoehtoja, eikä vainajan uskonnottomuus tarkoita sitä etteikö läheisillä ehkä olisi tarvetta muistelupaikalle (esim. oman ukin kohdalla pohdittiin tuhkien ripottelua kotipihaan, mutta kuka tietää kenen omistuksessa tontti on vaikka 20 vuoden päästä).
Uskonnottoman määritelmä: "Sana uskonnoton viittaa asiaan, joka ei perustu uskontoon tai jossa ei ole uskontoa"
Miksi uskonnottoman pitäisi päästä hyvästelemään arkun ääreen tai miksi uskonnottoman pitäisi ylipäätään muistella vainajaa muulla tavalla kuin vaikka istuen muistoissaan mukavasti?
Kaikki muut tavat liittyvät johonkin uskontoon, eivätkä täytä uskonnottoman määritelmää.
Uskonnottomat ovat itse keksineet määritelmän itsestään kun haluavat tehostaa itseään.
Silti he eivät halua sitoutua itse keksimiinsä määritelmiin ja ovat siten teko uskonnottomia.
Entä millaisen aloitteen olet tehnyt lain korjaamiseksi?
Aito uskonnoton, toimisi vankasti vakaumuksensa puolesta, eikä hyväksyisi, että edes omaiset loukkaavat vakaumustaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskonnottomat hautajaiset on vaikea juttu, koska koko homma kiertyy niin tiukasti ev.lut kirkon ympärille. Joku mainitsi aiemmin ketjussa että yksi tunnustukseton kappeli löytyisi Suomesta? Voi olla, mutta käytännössä tilanne on se, että vainajaa/arkkua ei luovuteta muihin kuin kirkon tiloihin hyvästeltäväksi, kirkon tiloihin taas ei hyväksytä muuta kuin pappia puhujaksi ja muualla kuin pääkaupunkiseudulla voi olla vaikeaa saada uskonnotonta puhujaa hautajaisiin, joten todella moni ottaa sen kirkon ja papin ihan vain siksi että saa jonkun tilaisuuden. Tämä on aika törkeä tilanne, että vain kirkonmenot hyväksyvät ihmiset saavat pysähtyä arkun äärelle hyvästelytilaisuuteen. Hautausmaat ovat pääsääntöisesti kirkkojen ylläpitämiä, ja jos sieltä joku epäpyhä nurkkaa löytyykin, niin se ei ole kovin vainajaa kunnioittava käytäntö. Tuhkat toki saa ripotella muuallekin kuin muistolehtoon, mutta maanomistajan lupa siihenkin tarvitaan mikä rajoittaa aika paljon vaihtoehtoja, eikä vainajan uskonnottomuus tarkoita sitä etteikö läheisillä ehkä olisi tarvetta muistelupaikalle (esim. oman ukin kohdalla pohdittiin tuhkien ripottelua kotipihaan, mutta kuka tietää kenen omistuksessa tontti on vaikka 20 vuoden päästä).
Uskonnottoman määritelmä: "Sana uskonnoton viittaa asiaan, joka ei perustu uskontoon tai jossa ei ole uskontoa"
Miksi uskonnottoman pitäisi päästä hyvästelemään arkun ääreen tai miksi uskonnottoman pitäisi ylipäätään muistella vainajaa muulla tavalla kuin vaikka istuen muistoissaan mukavasti?
Kaikki muut tavat liittyvät johonkin uskontoon, eivätkä täytä uskonnottoman määritelmää.
Uskonnottomat ovat itse keksineet määritelmän itsestään kun haluavat tehostaa itseään.
Silti he eivät halua sitoutua itse keksimiinsä määritelmiin ja ovat siten teko uskonnottomia.
Entä millaisen aloitteen olet tehnyt lain korjaamiseksi?
Aito uskonnoton, toimisi vankasti vakaumuksensa puolesta, eikä hyväksyisi, että edes omaiset loukkaavat vakaumustaan.
Tarve hyvästellä menetetty läheinen ja tehdä surutyötä yhdessä, osana yhteisöä, ei ole kiinni uskonnosta. Surun hetkellä yhteen kokoontuminen tai erilaiset kunnioituksen merkit vainajalle eivät ole uskonnollinen ilmiö eivätkä liity mitenkään jumaliin tai jumaluuksiin.
On totta, että en ole VIELÄ tehnyt asialle mitään, kun kolmekymppisenä pikkulapsiperheessä moni muu asia tuntuu ajankohtaisemmalta. Mutta se ei tarkoita ettenkö tekisi jahka tästä tästä ehtii. Ukkini kohdalla kyse ei ollut uskonnottomuudesta (sekä hän että hänen lapsensa olivat uskovia/kirkkoon kuuluvia) vaan se oli vain toteamus että mikä tahansa takapiha ei ole pysyvä muistelupaikka.
Voisi pikemminkin kysyä, että miksi uskonnollinen ihminen kaipaa sitä hautaa muistelupaikaksi tai miksi hänen pitäisi hyvästellä arkun äärellä, jos se, mikä ihmisessä on olennaista, on jo jossain ihan muualla (taivaassa?). Minulle taas ihmisestä jää muistot ja se miten ihminen on osa luonnon kiertokulkua - jälkimmäinen tapahtuu siellä mihin maalliset jäänteet päätyvät. Miksi uskovan muistelu hautapaikalla olisi jotenkin perustellumpaa kuin uskonnottoman?
Vierailija kirjoitti:
Joku puhe ja jatkot, kuten kirkkoon kuuluvillakin. Haudataan kaiketi kirkkomaahan, mikä itseäni ihmetyttää. Miksei Suomessa ole neutraaleita hauta-alueita?
Toki tuhkat voi ripotella toivomaansa paikkaan.
Veikkaisin, että erittäin moni ateisti on ajatellut tuhkausta. Hautaaminen on ihan järjetöntä puuhaa nykyään, kun on kunnon krematoriot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Juu, ja hautajaisiaan tai ateistiomaisensa kuoppajaisia suunnitellessa kannattaa muistaa, että kuolema on surullinen asia läheisille.
Jos tykkäänkin vaikka 80-luvun brittihevistä, en halua muistotilaisuudessa soitettavan Judas Priestin Sentinel:iä.
Niin kauis on maa on hyvä laulu.
Pukukoodina normaali hautajaisasu osoittaa surua ja osanottoa.
Minä en ainakaan toivo mitään muistotilaisuutta. Jos haluavat peijaiset pitää, niin sen verran toivon ettei siellä ole ristiä, virsiä, pappia tai mitään muutakaan uskonnollista.
Pukukoodi on vapaa.Miksi?
Peijaiset muistotilaisuudet ja jokin paikka missä muistella vainajaa, ne kaikki ovat jonkin uskonnollisen kultin tai järjestelmän toiminta tapoja. Aivan kaikki. Siten ne loukkaavat vainajan vakaumusta olla uskonnoton.
Ainoastaan jäänteiden dumppaus kaatopaikalle ei ole jonkin uskonnon rituaali.
Myös tuhkaus on alunperin ollut monen uskonnollisen kulttuurin tapana polttaa vainajat.
Onko siis kuitenkin niin, että kaikilla ateisteilla onkin jokin salainen toive tulla jotenkin käsiteltyä jonkin uskonnollisen tavan mukaisesti?
Siis joko jonkin muinaisen tavan tsi nykyisen tavan mukaisesti.
Siirtymäriitit ovat yleimaailmallisia. Ja kyllä se suru tunteena on sen verran voimakas, että ihminen tarvitsee jonkun kanavan, jossa surra ja osoittaan suruaan kuten hautajaisissa tapana on. Oma mieheni oli kiihkeä ateisti. Pidimme hautajaiset Hietaniemen krematoriokappelissa. Puhujana oli pro seremoniasta ihminen. Saattoväkeä oli toista sataa. Tilaisuus oli kaunis ja surullinen, kuten hautajaiset ovat. Virsien sijaan soitettiin Niin kaunis on maa. Mummoille pidimme kahivitaisuuden, nuoremmille ryyppäjäiset. Ryypättiin ja muisteltiin huolella.
Eine siirtymäriitit ole yleimaailmallisia. Uskonto tieteen mukaisesti hengen tai vainajan sureminen on uskonnollinen riitti.
Tiukan ateismisen ja uskonnottomien käsityksen mukaan minkäänlaisia uskonnollisia riittejä ei tule noudattaa.
En toki kiellä noudattamasta, mutta on itsepetosta ja valehtelua väittää itseään tai vainajaa ateistiksi tai uskonnottomaksi, jos mitä tahansa uskonnollista Riittiä käytetään.
Myönnä rehellisesti, ettet kunnioittanut edesmenneen läheisesi Vakaumusta tai että
Valehtelin hänen olevan aito ateisti.Nykyään on muotia väittää olevansa kiihkeä ateisti, kun poimii vain rusinat pullasta, mutta toimii ja elää kuitenkin valheellisesti.
Ateismin eri määritelmän ovat ateistit itse keksineet joten pysykää tiukasti määritelmissä älkääkä valehdelko.
Ateismin määritelmä on tasan tarkkaan se kieltävä vastaus kysymykseen ”uskotko jumaliin?”, joten syöksyppä vaikka cementtiin.
Ateismin määritelmän mukaan ateisti ei usko myöskään tietoisuuteen jos sitä ei ole tieteellä todistettu. Joten syöksyppä ite.
Assburger kirjoitti:
Juu, ja hautajaisiaan tai ateistiomaisensa kuoppajaisia suunnitellessa kannattaa muistaa, että kuolema on surullinen asia läheisille.
Jos tykkäänkin vaikka 80-luvun brittihevistä, en halua muistotilaisuudessa soitettavan Judas Priestin Sentinel:iä.
Niin kauis on maa on hyvä laulu.
Pukukoodina normaali hautajaisasu osoittaa surua ja osanottoa.
Miksi? Miksi hautajaisten mitää aina olla surun maksimointia? Minä olen ajatellut laittaa sivuun hautajaisiani varten rahaa. Ja sillä rahalla pidetään sitten kunnon bileet. Toki voi listalla olla rauhallisempiakin kappaleita, mutta miksi musiikin pitäisi olla pelkkiä itkuvirsiä?
Tuntuu, että tämä on sitä uskisten puuhaa, että oikein suremalla surra ja vielä vähän pahentaa tilannetta, jotta on oikein harras uskovainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Joku puhe ja jatkot, kuten kirkkoon kuuluvillakin. Haudataan kaiketi kirkkomaahan, mikä itseäni ihmetyttää. Miksei Suomessa ole neutraaleita hauta-alueita?
Toki tuhkat voi ripotella toivomaansa paikkaan.
Veikkaisin, että erittäin moni ateisti on ajatellut tuhkausta. Hautaaminen on ihan järjetöntä puuhaa nykyään, kun on kunnon krematoriot.
Tuhkaus ei tarkoita etteikö tulisi hautaa. Olen ollut neljissä hautajaisissa joissa vainaja on tuhkattu, ja jokaisessa näissä on tuhkauurna myöhemmin haudattu hautausmaalle ja on laitettu kivi jne. Toki se vie vähemmän tilaa kuin sellaisenaan hautaus, mutta ei poista hautausmaan tarvetta. Moni kaipaa vielä sen konkreettisen paikan, tai ainakaan hautauksen hetkellä ei ole varma katuisiko joskus jos ei tiedä tarkkaa paikkaa mihin omainen on haudattu/ripoteltu, joten päädytään perinteiseen ratkaisuun (muistolehtoon tuhkia ripotellessa omaiset eivät saa olla läsnä ja harvalla on niin pysyvää maata omaa maata että sinne tuntuisi turvalliselta ripotella, muiden maille tarvitsee luvan).
Jos olisi laillista, niin mun ruumiin jämät mahdollisten elinten talteenoton jälkeen voisi vaikka viedä metsään petoeläimille. Tai Ähtäriin tai Korkeasaareen.
En kuulu kirkkoon. Omaiset saa päättää mitä tekevät, ei mulla ole sitten enää mitään sanottavaa. He siellä ovat (ehkä) suremassa ja tekevät surutyö haluamallaan tavalla, en minä enää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskonnottomat hautajaiset on vaikea juttu, koska koko homma kiertyy niin tiukasti ev.lut kirkon ympärille. Joku mainitsi aiemmin ketjussa että yksi tunnustukseton kappeli löytyisi Suomesta? Voi olla, mutta käytännössä tilanne on se, että vainajaa/arkkua ei luovuteta muihin kuin kirkon tiloihin hyvästeltäväksi, kirkon tiloihin taas ei hyväksytä muuta kuin pappia puhujaksi ja muualla kuin pääkaupunkiseudulla voi olla vaikeaa saada uskonnotonta puhujaa hautajaisiin, joten todella moni ottaa sen kirkon ja papin ihan vain siksi että saa jonkun tilaisuuden. Tämä on aika törkeä tilanne, että vain kirkonmenot hyväksyvät ihmiset saavat pysähtyä arkun äärelle hyvästelytilaisuuteen. Hautausmaat ovat pääsääntöisesti kirkkojen ylläpitämiä, ja jos sieltä joku epäpyhä nurkkaa löytyykin, niin se ei ole kovin vainajaa kunnioittava käytäntö. Tuhkat toki saa ripotella muuallekin kuin muistolehtoon, mutta maanomistajan lupa siihenkin tarvitaan mikä rajoittaa aika paljon vaihtoehtoja, eikä vainajan uskonnottomuus tarkoita sitä etteikö läheisillä ehkä olisi tarvetta muistelupaikalle (esim. oman ukin kohdalla pohdittiin tuhkien ripottelua kotipihaan, mutta kuka tietää kenen omistuksessa tontti on vaikka 20 vuoden päästä).
Uskonnottoman määritelmä: "Sana uskonnoton viittaa asiaan, joka ei perustu uskontoon tai jossa ei ole uskontoa"
Miksi uskonnottoman pitäisi päästä hyvästelemään arkun ääreen tai miksi uskonnottoman pitäisi ylipäätään muistella vainajaa muulla tavalla kuin vaikka istuen muistoissaan mukavasti?
Kaikki muut tavat liittyvät johonkin uskontoon, eivätkä täytä uskonnottoman määritelmää.
Uskonnottomat ovat itse keksineet määritelmän itsestään kun haluavat tehostaa itseään.
Silti he eivät halua sitoutua itse keksimiinsä määritelmiin ja ovat siten teko uskonnottomia.
Entä millaisen aloitteen olet tehnyt lain korjaamiseksi?
Aito uskonnoton, toimisi vankasti vakaumuksensa puolesta, eikä hyväksyisi, että edes omaiset loukkaavat vakaumustaan.
Tarve hyvästellä menetetty läheinen ja tehdä surutyötä yhdessä, osana yhteisöä, ei ole kiinni uskonnosta. Surun hetkellä yhteen kokoontuminen tai erilaiset kunnioituksen merkit vainajalle eivät ole uskonnollinen ilmiö eivätkä liity mitenkään jumaliin tai jumaluuksiin.
On totta, että en ole VIELÄ tehnyt asialle mitään, kun kolmekymppisenä pikkulapsiperheessä moni muu asia tuntuu ajankohtaisemmalta. Mutta se ei tarkoita ettenkö tekisi jahka tästä tästä ehtii. Ukkini kohdalla kyse ei ollut uskonnottomuudesta (sekä hän että hänen lapsensa olivat uskovia/kirkkoon kuuluvia) vaan se oli vain toteamus että mikä tahansa takapiha ei ole pysyvä muistelupaikka.
Voisi pikemminkin kysyä, että miksi uskonnollinen ihminen kaipaa sitä hautaa muistelupaikaksi tai miksi hänen pitäisi hyvästellä arkun äärellä, jos se, mikä ihmisessä on olennaista, on jo jossain ihan muualla (taivaassa?). Minulle taas ihmisestä jää muistot ja se miten ihminen on osa luonnon kiertokulkua - jälkimmäinen tapahtuu siellä mihin maalliset jäänteet päätyvät. Miksi uskovan muistelu hautapaikalla olisi jotenkin perustellumpaa kuin uskonnottoman?
Kauniisti kirjoitat ei siinä mitään.
Uskontotieteiden mukaan nuo kaikki rituaalit ovat uskonnollisia.
Myös vainajien muistelu on usean eri uskonnollisuuden tapoja.
Viittaat siihen, että mielestäsi ihminen on osa luonnon kiertokulkua.
Uskontotieteiden määritelmien mukaan ajatuksesi on luonnon uskontoihin kuuluva.
Ei siinä mitään se on hieno asia.
Miksi kuitenkin häpeät luonnon uskontoja ja määrittelet itsesi uskonnottomaksi?
Kaikissa luonnonuskonnoissa ei ole jumalolentoja vaan ihminen käsitetään esimerkiksi luonnon kiertokulkuun kuuluvaksi.
Aito uskonnoton ei myönnä ihmisen kuuluvan edes luonnon kiertokulkuun.
En osaa vastata tuohon uskovan oikeuteen muistella haudalla.
Minulle on tuo uskova käsite hieman hämärä.
Käsitän, että Jumala on olemassa uskoin tai en.
En siis muistele ihmisiä erikseen haudalla, sillä tiedän missä he ovat ja mihin he pääsevät nonstoppina, eli heitä ei ole varastoitu mihinkään odottamaan ylösnousemusta tai muuta vastaavaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Assburger kirjoitti:
Juu, ja hautajaisiaan tai ateistiomaisensa kuoppajaisia suunnitellessa kannattaa muistaa, että kuolema on surullinen asia läheisille.
Jos tykkäänkin vaikka 80-luvun brittihevistä, en halua muistotilaisuudessa soitettavan Judas Priestin Sentinel:iä.
Niin kauis on maa on hyvä laulu.
Pukukoodina normaali hautajaisasu osoittaa surua ja osanottoa.
Minä en ainakaan toivo mitään muistotilaisuutta. Jos haluavat peijaiset pitää, niin sen verran toivon ettei siellä ole ristiä, virsiä, pappia tai mitään muutakaan uskonnollista.
Pukukoodi on vapaa.Miksi?
Peijaiset muistotilaisuudet ja jokin paikka missä muistella vainajaa, ne kaikki ovat jonkin uskonnollisen kultin tai järjestelmän toiminta tapoja. Aivan kaikki. Siten ne loukkaavat vainajan vakaumusta olla uskonnoton.
Ainoastaan jäänteiden dumppaus kaatopaikalle ei ole jonkin uskonnon rituaali.
Myös tuhkaus on alunperin ollut monen uskonnollisen kulttuurin tapana polttaa vainajat.
Onko siis kuitenkin niin, että kaikilla ateisteilla onkin jokin salainen toive tulla jotenkin käsiteltyä jonkin uskonnollisen tavan mukaisesti?
Siis joko jonkin muinaisen tavan tsi nykyisen tavan mukaisesti.
Siirtymäriitit ovat yleimaailmallisia. Ja kyllä se suru tunteena on sen verran voimakas, että ihminen tarvitsee jonkun kanavan, jossa surra ja osoittaan suruaan kuten hautajaisissa tapana on. Oma mieheni oli kiihkeä ateisti. Pidimme hautajaiset Hietaniemen krematoriokappelissa. Puhujana oli pro seremoniasta ihminen. Saattoväkeä oli toista sataa. Tilaisuus oli kaunis ja surullinen, kuten hautajaiset ovat. Virsien sijaan soitettiin Niin kaunis on maa. Mummoille pidimme kahivitaisuuden, nuoremmille ryyppäjäiset. Ryypättiin ja muisteltiin huolella.
Eine siirtymäriitit ole yleimaailmallisia. Uskonto tieteen mukaisesti hengen tai vainajan sureminen on uskonnollinen riitti.
Tiukan ateismisen ja uskonnottomien käsityksen mukaan minkäänlaisia uskonnollisia riittejä ei tule noudattaa.
En toki kiellä noudattamasta, mutta on itsepetosta ja valehtelua väittää itseään tai vainajaa ateistiksi tai uskonnottomaksi, jos mitä tahansa uskonnollista Riittiä käytetään.
Myönnä rehellisesti, ettet kunnioittanut edesmenneen läheisesi Vakaumusta tai että
Valehtelin hänen olevan aito ateisti.Nykyään on muotia väittää olevansa kiihkeä ateisti, kun poimii vain rusinat pullasta, mutta toimii ja elää kuitenkin valheellisesti.
Ateismin eri määritelmän ovat ateistit itse keksineet joten pysykää tiukasti määritelmissä älkääkä valehdelko.
Ateismin määritelmä on tasan tarkkaan se kieltävä vastaus kysymykseen ”uskotko jumaliin?”, joten syöksyppä vaikka cementtiin.
Ateismin määritelmän mukaan ateisti ei usko myöskään tietoisuuteen jos sitä ei ole tieteellä todistettu. Joten syöksyppä ite.
Väärin. Elävän ihmisen tietoisuus on kyllä ihan todistettu asia. Ateistin mielestä se tietoisuus vaan kuolee kun ihmisen aivot kuolevat, uskovaisen mielestå sille tietoisuudelle taas tapahtuu kuoleman jälkeen jotain muuta (eri mielipiteitä tästä riittää).
Assburger kirjoitti:
Toki, jos sanoo säilyttävänsä sen kotona...
Ei ole Suomessa luvallista. Takanreunusta tuskin tulkitaan pysyväksi paikaksi. Toki jos paperilla sanoo ripottelevansa luvalliseen paikkaan, muttei näin teekään niin kukaan ei siihen osaa puuttua.
https://www.avi.fi/web/avi/vainajan-tuhka
Jos menisi hyvin, niin aikanaan kykenisin vaeltamaan erämaahan kuolemaan osaksi luontoa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Uskonnottomat hautajaiset on vaikea juttu, koska koko homma kiertyy niin tiukasti ev.lut kirkon ympärille. Joku mainitsi aiemmin ketjussa että yksi tunnustukseton kappeli löytyisi Suomesta? Voi olla, mutta käytännössä tilanne on se, että vainajaa/arkkua ei luovuteta muihin kuin kirkon tiloihin hyvästeltäväksi, kirkon tiloihin taas ei hyväksytä muuta kuin pappia puhujaksi ja muualla kuin pääkaupunkiseudulla voi olla vaikeaa saada uskonnotonta puhujaa hautajaisiin, joten todella moni ottaa sen kirkon ja papin ihan vain siksi että saa jonkun tilaisuuden. Tämä on aika törkeä tilanne, että vain kirkonmenot hyväksyvät ihmiset saavat pysähtyä arkun äärelle hyvästelytilaisuuteen. Hautausmaat ovat pääsääntöisesti kirkkojen ylläpitämiä, ja jos sieltä joku epäpyhä nurkkaa löytyykin, niin se ei ole kovin vainajaa kunnioittava käytäntö. Tuhkat toki saa ripotella muuallekin kuin muistolehtoon, mutta maanomistajan lupa siihenkin tarvitaan mikä rajoittaa aika paljon vaihtoehtoja, eikä vainajan uskonnottomuus tarkoita sitä etteikö läheisillä ehkä olisi tarvetta muistelupaikalle (esim. oman ukin kohdalla pohdittiin tuhkien ripottelua kotipihaan, mutta kuka tietää kenen omistuksessa tontti on vaikka 20 vuoden päästä).
Uskonnottoman määritelmä: "Sana uskonnoton viittaa asiaan, joka ei perustu uskontoon tai jossa ei ole uskontoa"
Miksi uskonnottoman pitäisi päästä hyvästelemään arkun ääreen tai miksi uskonnottoman pitäisi ylipäätään muistella vainajaa muulla tavalla kuin vaikka istuen muistoissaan mukavasti?
Kaikki muut tavat liittyvät johonkin uskontoon, eivätkä täytä uskonnottoman määritelmää.
Uskonnottomat ovat itse keksineet määritelmän itsestään kun haluavat tehostaa itseään.
Silti he eivät halua sitoutua itse keksimiinsä määritelmiin ja ovat siten teko uskonnottomia.
Entä millaisen aloitteen olet tehnyt lain korjaamiseksi?
Aito uskonnoton, toimisi vankasti vakaumuksensa puolesta, eikä hyväksyisi, että edes omaiset loukkaavat vakaumustaan.
Tarve hyvästellä menetetty läheinen ja tehdä surutyötä yhdessä, osana yhteisöä, ei ole kiinni uskonnosta. Surun hetkellä yhteen kokoontuminen tai erilaiset kunnioituksen merkit vainajalle eivät ole uskonnollinen ilmiö eivätkä liity mitenkään jumaliin tai jumaluuksiin.
On totta, että en ole VIELÄ tehnyt asialle mitään, kun kolmekymppisenä pikkulapsiperheessä moni muu asia tuntuu ajankohtaisemmalta. Mutta se ei tarkoita ettenkö tekisi jahka tästä tästä ehtii. Ukkini kohdalla kyse ei ollut uskonnottomuudesta (sekä hän että hänen lapsensa olivat uskovia/kirkkoon kuuluvia) vaan se oli vain toteamus että mikä tahansa takapiha ei ole pysyvä muistelupaikka.
Voisi pikemminkin kysyä, että miksi uskonnollinen ihminen kaipaa sitä hautaa muistelupaikaksi tai miksi hänen pitäisi hyvästellä arkun äärellä, jos se, mikä ihmisessä on olennaista, on jo jossain ihan muualla (taivaassa?). Minulle taas ihmisestä jää muistot ja se miten ihminen on osa luonnon kiertokulkua - jälkimmäinen tapahtuu siellä mihin maalliset jäänteet päätyvät. Miksi uskovan muistelu hautapaikalla olisi jotenkin perustellumpaa kuin uskonnottoman?
Kauniisti kirjoitat ei siinä mitään.
Uskontotieteiden mukaan nuo kaikki rituaalit ovat uskonnollisia.
Myös vainajien muistelu on usean eri uskonnollisuuden tapoja.
Viittaat siihen, että mielestäsi ihminen on osa luonnon kiertokulkua.
Uskontotieteiden määritelmien mukaan ajatuksesi on luonnon uskontoihin kuuluva.
Ei siinä mitään se on hieno asia.
Miksi kuitenkin häpeät luonnon uskontoja ja määrittelet itsesi uskonnottomaksi?
Kaikissa luonnonuskonnoissa ei ole jumalolentoja vaan ihminen käsitetään esimerkiksi luonnon kiertokulkuun kuuluvaksi.
Aito uskonnoton ei myönnä ihmisen kuuluvan edes luonnon kiertokulkuun.
En osaa vastata tuohon uskovan oikeuteen muistella haudalla.Minulle on tuo uskova käsite hieman hämärä.
Käsitän, että Jumala on olemassa uskoin tai en.En siis muistele ihmisiä erikseen haudalla, sillä tiedän missä he ovat ja mihin he pääsevät nonstoppina, eli heitä ei ole varastoitu mihinkään odottamaan ylösnousemusta tai muuta vastaavaa.
Vainajia muistellaan halusit tai et, se on osa tietoisuuttamme ja ihmisyyttämme. Ei sillä ole tekemistä sen kanssa uskooko johonkin jumalolentoon tai ei. Muistelen äitiäni ja yhteistä aikaamme lähes päivittäin mielessäni, sekö tekee minusta ateistista mielestäsi uskonnollisen? Olet aika hukassa pakkoajatuksinesi uskonnosta.
Mitä taas tulee luonnon kiertokulkuun, ei silläkään ole mitään tekemistä uskomisen kanssa -se on todistettu tieteellinen FAKTA, että ruumiimme hajotessa sen atomit ovat edelleen olemassa.
Typerys.