Miksi on liikaa vaadittu, että työtön hakee töitä kerran viikossa?

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia työpaikkoja mihin minä voisin edes jotenkuten realisesti hakea on vain niin vähän. 1 kuukaudessa jos sitäkään.

Sitten sinun täytyy vain laajentaa osaamistasi eikä tyytyä kitisemään.

Ei se ole liikaa vaadittu. Valitettavasti vaan työkkäri tulee toimimaan siten kuin ennenkin että hakubyrokratia ja varsinkin sen valvonta tulee heidän prosessissaan olemaan pääasiassa eikä todellinen työnsaanti.

Niinpä vaikka viettäisit viikon jonkun firman haastatteluissa ja soveltuvuustesteissä niin joudut tekemään ne vaadittavat työhakemukset siltäkin viikolta. Samoin vaikka sopisit aloittavasi työn seuraavan kuun alussa niin joudut työttömyyskorvaukset saadaksesi tekemään (turhia) hakemuksia loputkin kuukauden viikot. Jne.

Työkkärin kanssa asioidessa maalaisjärjen voi unohtaa.

No yksi syy voisi olla, että niitä "hakukelpoisia" työpaikkoja ei välttämättä tule vastaan yhtäkään viikossa. Itse olen työelämässä, ja koska nykyinen työni on aika - no jaa, ei niinkään miellyttävää, katselen muita töitä. Omalla alalla sellaista työtä, mitä voisin hakea, ei tule vastaan edes kerran kuukaudessa (ja tämäkin on "no ehkä tuo voisi jossakin tilanteessa tulla kyseeseen, ei kuitenkaan") eikä muiltakaan aloilta edes etäisesti sopivia paikkoja tule vastaan kuin ehkä pari kertaa kuukaudessa. Ja minä siis katselen niitä paikkoja suht usein!

Siinä on myös se, että ketä tuollainen hakuautomaatti oikeasti palvelee? Työnantajia, jotka joutuvat sitten käymään läpi myös nuo "turhat" hakemukset? Työttömiä, jotka aktivoituvat hakemaan ihan mitä sattuu? Yhteiskuntaa? Miten? Sipilää ja hänen hallitustaan, joka voi sitten kehua aktivoineensa työttömät, ja pari paikkaa on tällä tavalla saatu täytettyä? Melkein uskallan väittää, että ne paikat löytävät ottajansa ilman tällaista pakkohakemistakin - ne kaikkein syrjäytyneimmät tuskin niitä paikkoja saavat nytkään.

Jos minä joskus tästä työttömäksi joutuisin, ja tuollainen hakurumba minut kohtaisi, pitäisin huolen, että hakisin kaikkia mahdollisia valtioneuvoksen, valiokuntasihteerin ja ulkomaanedustuston päällikön tehtäviä - siinähän lukisivat virkamiehet syylä otsassaan hakemuksiani.  

Siksi, että jos joka viikko hakee, voi joskus joutuakin töihin. *puistatus*

Vierailija kirjoitti:

Siksi, että jos joka viikko hakee, voi joskus joutuakin töihin. *puistatus*

Miten selität sitten sen että olen hakenut puoli vuotta parikymmentä hakemusta viikossa, enkä ole päässyt töihin? Iälleni en voi mitään.

Ai niin, tämä olikin ihan uusi provo siitä että työttömät ovat laiskoja pummeja, joita pitää potkia päähän että työssäkäyvä voi tuntea ylemmyyttä. 

Hakemalla ei yhdeksän kymmenestä työttömästä saa työpaikkaa, KOSKA NIITÄ EI OLE.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me useimmat niitä haemme todellakin enemmänkin. Tuo laki on vain idioottimainen, koska se lisää kyttäysbyrokratiaa ja myls turhia hakemuksia. Veronmaksajien rahat menwvöt jälleen kerran hukkaan.

Jos se jotenkin automatisoidaan ja tehdään järkevästi, niin silloin se ei varmaan vie hirveästi resursseja. Toki se on työkkäriltä paljon pyydetty... Mutta jos ei hae töitä edes kerran viikossa, niin ei minusta silloin ole oikein varaa valittaa. Verot on aivan järjettömän suuret työssäkäyvillä. Tarvitsijoita autetaan ilman muuta, mutta jokaisella on omakin vastuu elämästään.

ap

Kyllä olet naiivi. Kuinkas sinun hurja veroprosenttisi laskee noiden lissäntyvien hakemusten myötä? Oletko muuten uskovainen? Ei millään pahalla, mutta tuo lapsellinen ajattelu vain muistuttaa sen sortin tuttavia.

Oletko kuullut rakentavasta keskustelusta? 100 % työttömien tuista tulee verorahoista. Jos työttömiä on vähemmän, niin paineet verojen korotukselle laskee. Jos ei veroja laskettaisikaan, niin ainakin varoja voisi käyttää muuhunkin kuin työkykyisten ihmisten elättämiseen. Kuntoutusta tarvitsevat on asia erikseen.

Minusta on lapsellista kuvitella, että voi käsi ojossa elää muiden siivellä edes yrittämättä tehdä itse tilanteelleen mitään.

ap

Mutta hyvä lapsi pieni, kun nuo aktiivimallit eivät lisää työpaikkoja, eivätkä siis vähennä työttömyyttä.

Oletko lastentarhantäti kun puhuttelet aikuisia noin alentuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekivät työttömät 50-60-luvulla Kainuussa tai Pohjois-Karjalassa.  Muuttivat sinne, missä työtä oli tarjolla.  Nykyisille elämäntapatyöttömille muuttaminen toiselle paikkakunnalle on mahdoton tehtävä.

Pitääkö koko perhe repiä juuriltaan määräaikaisten pätkien takia?

Todella huono tekosyy pysytellä työttömänä. Kyllä, sinne pitää muuttaa missä on mahdollista työllistyä. Ainoa vaihtoehto tälle on, että selvität mitä töitä kotikunnassasi on tarjolla ja KOULUTTAUDUT näihin tehtäviin. Kumman valitset?

Meinaat siis tosissasi, että jos puolisolla on työpaikka, lapsilla koulut ja kaverit, omistusasunto ja muut, niin yhden pitäisi muuttaa jonnekin huitsinnevadaan?

Asiat mietitään tietenkin koko perheen kannalta. Mutta näitä voi toki miettiä jo siinä vaiheessa, kun suunnittelee perhettä.

Voiko puoliso työllistyä uudella paikkakunnalla? Jos voi -> menoksi. Jos ei, toinen voi opiskella viikot muualla tai etänä. Opiskeluaika ei vie monta vuotta.

Lapset kyllä kestää paikkakunnan vaihtamisen, se on huono tekosyy.

Älä etsi ongelmia, etsi ratkaisuja.

Perheen voi ehkä siirtää, mutta entäs talo, asunto? Sitä kun ei voi kääräistä matkalaukkuun, eikä ole sanottua, että sen saisi kaupaksi jos on paikkakunnalla huonot asuntomarkkinat. Toinenko puoliso jää asumaan entiseen asuntoon ja toinen muuttaa vuokralle muualle ja sitten ylläpidetään omaa asuntoa ja maksetaan vuokraa toisesta? Entäs jos ei tulot riitä kahteen asuntoon ja ehkä vielä lastenkin elatukseen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekivät työttömät 50-60-luvulla Kainuussa tai Pohjois-Karjalassa.  Muuttivat sinne, missä työtä oli tarjolla.  Nykyisille elämäntapatyöttömille muuttaminen toiselle paikkakunnalle on mahdoton tehtävä.

Olin vuosia työttömänä paikkakunnalla jossa miehelläni oli vakituinen virka. Lopulta sain hyvän työpaikan 400 km päästä, muutimme sinne lapsinemme ja mies hylkäsi virkansa. Nyt mieheni on ollut vuosia työttömänä täällä paikkakunnalla. Mitä pitäisi tehdä, muuttaa taas? :D ja ap:lle tiedoksi että kyllä, mieheni lähettää enemmänkin kuin yhden hakemuksen viikossa ja niin lähetin minäkin. Kun olemme saaneet riittävästi rahaa säästöön hän uskaltaa kokeilla uudestaan yrittäjyyttä ilman että olemme pulassa työttömyysrahan välittömän katkaisun vuoksi.

Miksi etre sitten ottaneet avioeroa ja muuttaneet eri paikkakunnille? Kyllä työn takia pitäisi jokaisen kyetä edes sen verran joustamaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekivät työttömät 50-60-luvulla Kainuussa tai Pohjois-Karjalassa.  Muuttivat sinne, missä työtä oli tarjolla.  Nykyisille elämäntapatyöttömille muuttaminen toiselle paikkakunnalle on mahdoton tehtävä.

Pitääkö koko perhe repiä juuriltaan määräaikaisten pätkien takia?

Todella huono tekosyy pysytellä työttömänä. Kyllä, sinne pitää muuttaa missä on mahdollista työllistyä. Ainoa vaihtoehto tälle on, että selvität mitä töitä kotikunnassasi on tarjolla ja KOULUTTAUDUT näihin tehtäviin. Kumman valitset?

Meinaat siis tosissasi, että jos puolisolla on työpaikka, lapsilla koulut ja kaverit, omistusasunto ja muut, niin yhden pitäisi muuttaa jonnekin huitsinnevadaan?

Asiat mietitään tietenkin koko perheen kannalta. Mutta näitä voi toki miettiä jo siinä vaiheessa, kun suunnittelee perhettä.

Voiko puoliso työllistyä uudella paikkakunnalla? Jos voi -> menoksi. Jos ei, toinen voi opiskella viikot muualla tai etänä. Opiskeluaika ei vie monta vuotta.

Lapset kyllä kestää paikkakunnan vaihtamisen, se on huono tekosyy.

Älä etsi ongelmia, etsi ratkaisuja.

Perheen voi ehkä siirtää, mutta entäs talo, asunto? Sitä kun ei voi kääräistä matkalaukkuun, eikä ole sanottua, että sen saisi kaupaksi jos on paikkakunnalla huonot asuntomarkkinat. Toinenko puoliso jää asumaan entiseen asuntoon ja toinen muuttaa vuokralle muualle ja sitten ylläpidetään omaa asuntoa ja maksetaan vuokraa toisesta? Entäs jos ei tulot riitä kahteen asuntoon ja ehkä vielä lastenkin elatukseen?

No sitten myytte tappiolla sen talon ja ostatte lainalla toiselta paikkakunnalta uuden. Ja vielä sekin että miksi edes hankitte lapsia jos ette kerran pysty heitä elättämään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekivät työttömät 50-60-luvulla Kainuussa tai Pohjois-Karjalassa.  Muuttivat sinne, missä työtä oli tarjolla.  Nykyisille elämäntapatyöttömille muuttaminen toiselle paikkakunnalle on mahdoton tehtävä.

Olin vuosia työttömänä paikkakunnalla jossa miehelläni oli vakituinen virka. Lopulta sain hyvän työpaikan 400 km päästä, muutimme sinne lapsinemme ja mies hylkäsi virkansa. Nyt mieheni on ollut vuosia työttömänä täällä paikkakunnalla. Mitä pitäisi tehdä, muuttaa taas? :D ja ap:lle tiedoksi että kyllä, mieheni lähettää enemmänkin kuin yhden hakemuksen viikossa ja niin lähetin minäkin. Kun olemme saaneet riittävästi rahaa säästöön hän uskaltaa kokeilla uudestaan yrittäjyyttä ilman että olemme pulassa työttömyysrahan välittömän katkaisun vuoksi.

Miksi etre sitten ottaneet avioeroa ja muuttaneet eri paikkakunnille? Kyllä työn takia pitäisi jokaisen kyetä edes sen verran joustamaan.

Trololoo...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekivät työttömät 50-60-luvulla Kainuussa tai Pohjois-Karjalassa.  Muuttivat sinne, missä työtä oli tarjolla.  Nykyisille elämäntapatyöttömille muuttaminen toiselle paikkakunnalle on mahdoton tehtävä.

Pitääkö koko perhe repiä juuriltaan määräaikaisten pätkien takia?

Todella huono tekosyy pysytellä työttömänä. Kyllä, sinne pitää muuttaa missä on mahdollista työllistyä. Ainoa vaihtoehto tälle on, että selvität mitä töitä kotikunnassasi on tarjolla ja KOULUTTAUDUT näihin tehtäviin. Kumman valitset?

Meinaat siis tosissasi, että jos puolisolla on työpaikka, lapsilla koulut ja kaverit, omistusasunto ja muut, niin yhden pitäisi muuttaa jonnekin huitsinnevadaan?

Asiat mietitään tietenkin koko perheen kannalta. Mutta näitä voi toki miettiä jo siinä vaiheessa, kun suunnittelee perhettä.

Voiko puoliso työllistyä uudella paikkakunnalla? Jos voi -> menoksi. Jos ei, toinen voi opiskella viikot muualla tai etänä. Opiskeluaika ei vie monta vuotta.

Lapset kyllä kestää paikkakunnan vaihtamisen, se on huono tekosyy.

Älä etsi ongelmia, etsi ratkaisuja.

Perheen voi ehkä siirtää, mutta entäs talo, asunto? Sitä kun ei voi kääräistä matkalaukkuun, eikä ole sanottua, että sen saisi kaupaksi jos on paikkakunnalla huonot asuntomarkkinat. Toinenko puoliso jää asumaan entiseen asuntoon ja toinen muuttaa vuokralle muualle ja sitten ylläpidetään omaa asuntoa ja maksetaan vuokraa toisesta? Entäs jos ei tulot riitä kahteen asuntoon ja ehkä vielä lastenkin elatukseen?

Niin, että koska perhe x on tehnyt huonon sijoituksen ostaessaan talon korvesta, jossa ei ole työpaikkoja, veronmaksajien tehtävänä on maksella heidän elämisensä hamaan tappiin makoillen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekivät työttömät 50-60-luvulla Kainuussa tai Pohjois-Karjalassa.  Muuttivat sinne, missä työtä oli tarjolla.  Nykyisille elämäntapatyöttömille muuttaminen toiselle paikkakunnalle on mahdoton tehtävä.

Pitääkö koko perhe repiä juuriltaan määräaikaisten pätkien takia?

Todella huono tekosyy pysytellä työttömänä. Kyllä, sinne pitää muuttaa missä on mahdollista työllistyä. Ainoa vaihtoehto tälle on, että selvität mitä töitä kotikunnassasi on tarjolla ja KOULUTTAUDUT näihin tehtäviin. Kumman valitset?

Meinaat siis tosissasi, että jos puolisolla on työpaikka, lapsilla koulut ja kaverit, omistusasunto ja muut, niin yhden pitäisi muuttaa jonnekin huitsinnevadaan?

Asiat mietitään tietenkin koko perheen kannalta. Mutta näitä voi toki miettiä jo siinä vaiheessa, kun suunnittelee perhettä.

Voiko puoliso työllistyä uudella paikkakunnalla? Jos voi -> menoksi. Jos ei, toinen voi opiskella viikot muualla tai etänä. Opiskeluaika ei vie monta vuotta.

Lapset kyllä kestää paikkakunnan vaihtamisen, se on huono tekosyy.

Älä etsi ongelmia, etsi ratkaisuja.

Perheen voi ehkä siirtää, mutta entäs talo, asunto? Sitä kun ei voi kääräistä matkalaukkuun, eikä ole sanottua, että sen saisi kaupaksi jos on paikkakunnalla huonot asuntomarkkinat. Toinenko puoliso jää asumaan entiseen asuntoon ja toinen muuttaa vuokralle muualle ja sitten ylläpidetään omaa asuntoa ja maksetaan vuokraa toisesta? Entäs jos ei tulot riitä kahteen asuntoon ja ehkä vielä lastenkin elatukseen?

Entäs jos, entäs jos... Entäs jos nyt ottaisit sen työpaikan haun ihan aikuisten oikeasti vakavissasi? Käytännön asiat saa kyllä järjestettyä. Jos olisit lukenut mitä kirjoitin, olisit huomannut, että kehotin myymään asunnon tappiolla, jos ei muuten onnistu. Kirpaiseehan se, mutta sitten olette vapaita muuttamaan. Elämä on valintoja. Miksi valitset työttömyyden?

Miksi on liikaa vaadittu, että työttömien vihaajat pitäisivät huolta ihan vaan omista asioistaan?

Vierailija kirjoitti:

Miksi on liikaa vaadittu, että työttömien vihaajat pitäisivät huolta ihan vaan omista asioistaan?

Koska me työssäkävijät elätämme teidät ja teidän perheenne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista, että näitä kuntoutettavia ja lähes työkyvyttömiä on niin hirveän paljon? Jotenkin tuntuu, että vastaavia ei ollut lähimainkaan yhtä paljon esim. 80-90 - luvuilla. My-ongelmaisia varmaankin suurin osa. Miksi?

Elämä on psyykkisesti vaativampaa kuin mitä se oli joku 30 - 40 vuotta sitten. Kaikilla aivot eivät kestä jatkuvaa stressiä, painetta ja ärsyketulvaa siinä määrin mitä toiset. Kun vintti käy ylikierroksilla seuraa romahdusta MT -ongelmat. Siihenkin ihmiset reagoivat erilailla, toisella on parempi resinanssi sitä vastaan kuin toisilla. Mutta sellaista elämä on.

Vuonna 1986 Suomessa tehtiin 1 310 itsemurhaa ja vuonna 2016 vastaavasti 787. Näyttäisi näiden lukujen valossa elämän olevan paljon helpompaa nykyisin kuin 30 vuotta sitten.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tekivät työttömät 50-60-luvulla Kainuussa tai Pohjois-Karjalassa.  Muuttivat sinne, missä työtä oli tarjolla.  Nykyisille elämäntapatyöttömille muuttaminen toiselle paikkakunnalle on mahdoton tehtävä.

Pitääkö koko perhe repiä juuriltaan määräaikaisten pätkien takia?

Todella huono tekosyy pysytellä työttömänä. Kyllä, sinne pitää muuttaa missä on mahdollista työllistyä. Ainoa vaihtoehto tälle on, että selvität mitä töitä kotikunnassasi on tarjolla ja KOULUTTAUDUT näihin tehtäviin. Kumman valitset?

Meinaat siis tosissasi, että jos puolisolla on työpaikka, lapsilla koulut ja kaverit, omistusasunto ja muut, niin yhden pitäisi muuttaa jonnekin huitsinnevadaan?

Asiat mietitään tietenkin koko perheen kannalta. Mutta näitä voi toki miettiä jo siinä vaiheessa, kun suunnittelee perhettä.

Voiko puoliso työllistyä uudella paikkakunnalla? Jos voi -> menoksi. Jos ei, toinen voi opiskella viikot muualla tai etänä. Opiskeluaika ei vie monta vuotta.

Lapset kyllä kestää paikkakunnan vaihtamisen, se on huono tekosyy.

Älä etsi ongelmia, etsi ratkaisuja.

Perheen voi ehkä siirtää, mutta entäs talo, asunto? Sitä kun ei voi kääräistä matkalaukkuun, eikä ole sanottua, että sen saisi kaupaksi jos on paikkakunnalla huonot asuntomarkkinat. Toinenko puoliso jää asumaan entiseen asuntoon ja toinen muuttaa vuokralle muualle ja sitten ylläpidetään omaa asuntoa ja maksetaan vuokraa toisesta? Entäs jos ei tulot riitä kahteen asuntoon ja ehkä vielä lastenkin elatukseen?

Niin, että koska perhe x on tehnyt huonon sijoituksen ostaessaan talon korvesta, jossa ei ole työpaikkoja, veronmaksajien tehtävänä on maksella heidän elämisensä hamaan tappiin makoillen?

Korvessa on saattanut olla työpaikkoja silloin, kun talo on ostettu. Osaat varmaan itsekin kuvitella, mitä tapahtuu kun puoli paikkakuntaa työllistänyt tehdas menee konkurssiin tai siirtää tuotannon Kiinaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten on mahdollista, että näitä kuntoutettavia ja lähes työkyvyttömiä on niin hirveän paljon? Jotenkin tuntuu, että vastaavia ei ollut lähimainkaan yhtä paljon esim. 80-90 - luvuilla. My-ongelmaisia varmaankin suurin osa. Miksi?

Elämä on psyykkisesti vaativampaa kuin mitä se oli joku 30 - 40 vuotta sitten. Kaikilla aivot eivät kestä jatkuvaa stressiä, painetta ja ärsyketulvaa siinä määrin mitä toiset. Kun vintti käy ylikierroksilla seuraa romahdusta MT -ongelmat. Siihenkin ihmiset reagoivat erilailla, toisella on parempi resinanssi sitä vastaan kuin toisilla. Mutta sellaista elämä on.

Vuonna 1986 Suomessa tehtiin 1 310 itsemurhaa ja vuonna 2016 vastaavasti 787. Näyttäisi näiden lukujen valossa elämän olevan paljon helpompaa nykyisin kuin 30 vuotta sitten.

Vielä kun tietäisi onko tilastot vertailukelpoisia keskenään. Luokitellaanko nykyään kaikki itsemurhaksi mitä 80 luvulla luokiteltiin jne.

En ole työtön mutta olisin kiinnostunut vaihtamaan työpaikkaa tai jopa alaa. Ärsyttää jos ns turhat hakemukset, joita ruvetaan pakon takia rustaamaan, tukkii mun mahdollisuudet. Pakko- ja hupihakijat kyllästyttää työnantajat edes miettimään olisko mun avoimella hakemuksella (tai ilmoitukseen vastaavalla hakemuksella) mahdollisuuksia.

Kaikelle ilmaisrahalle terveelle, nuorelle ja työkykyiselle ihmiselle pitää panna sitten ehtoja. Ei vain yhdelle ihmisryhmälle.

No jaa. Se vähän riippuu että ketä kaikkia tää koskee. Opiskelen sivutoimisesti ja teen kahden keikkafirman kautta töitä. Jos nyt vielä ruvetaan seuraamaan työnhakua niin melkoiseksi menee. Nimittäin tää kombo on jo melko rasittava ja silti olen työtön.