Mihin SINÄ tarvitset taidetta?

Sieluani virkistämään.

Mietin.

Mua kiinnostaa taiteesta ainoastaan musiikki. Elikkäs rentoutumiseen.

Elämään. Ilman taidetta elämä olisi suppeaa ja sisällötöntä.

Mona Lisalla on hyvä pyyhkiä pyllyä kun se paperi on sopivan karheaa. Stimuloi nystyröitä juuri sopivasti.

Kaikki tässä maailmassa ei ole selitettävissä ja analysoitavissa.Taide on minulle ikkuna tuohon maailmaan.

Kotini olohuoneeseen

Ajatuksia herättämään. Tunteita herättämään. Muistuttamaan, että elämä on enemmän kuin tätä jokapäiväistä. 

Musiikki erityisesti antaa minulle todella kokonaisvaltaisia elämyksiä. Musiikin kuuntelu ei ole vain rentoutumista, vaan hetkellisesti johonkin toiseen ulottuvuuteen siirtymistä, hankala selittää. Kuten joku tässä sanoikin, kaikkea ei voi analysoida saati sitten pukea sanoiksi, musiikki on tällaista. Sillä on jonkinlainen parantava, sielun eheyttävä voima - vaikka musiikki voi olla myös raastavaa ja traagista, ei se jostain syystä koskaan vaikuta negatiivisesti. (Paitsi kerran, yksi Schubertin teos; Schubertin musiikissa on paljon varjoja, se voi siis ainakin minulla tuoda esiin oman pahan olon jos sattuu sellainen herkkä hetki.) 

Musiikin tekeminen yksin tai yhdessä muiden kanssa (mulle ennen pianon soitto, nykyään yksinlaulu ja kuorossa laulaminen) on jotain sanoinkuvaamattoman ihanaa. 

Antamaan kokemuksia. Ne voivat olla aika vahvojakin. Esim. olen tutustunut Neuvostoliiton historiaan aika monipuolisesti ja nyt kun luin jonkun Anna Ahmatovan runon, joka oli kirjoitettu Stalinin pahimpien vainojen aikaan, se viilsi aika syvältä.

En mihinkään.

Tarvitsen kauneutta ympärilleni, mutta ei sen taidetta tarvitse olla. Ihan iso kimppu ruusuja riittää.

Taidetta tehdessä ja katsoessa voin tuntea, että en ole yksin hullu tässä hullussa maailmassa.

Koska minua on aina kiinnostanut kaikki se, mikä on erikoista, outoa, poikkeavaa, pois normista. Erilainen tapa ajatella, aistia ja tuntea. Reaktiot.

Väline voi olla mikä tahansa, myös vauva-palsta.

Taidetta luomalla voin tuntea olevani parempi ihminen ja pilluakin lohkeaa ihan kivasti.

Taiteesta saan tarkoituksen olemassa ololleni. Mitä tahansa muuta työtä teen, minua vaivaa ajatus, että olen kuin istutettu nukke, joka hukkaa aikaa.

Haluan ihastua ja innostua siitä, miten eri tavoin elämää voi kuvata.

Viihdyttämään, inspiroimaan, rentouttamaan, sivistämään ja herättämään tunteita ja ajatuksia ja sisustamaan kotiani sekä tuomaan elämään kauneutta. Nautin suuresti esimerkiksi hyvistä valokuvanäyttelyistä, Robert Doisneau on varmaan suosikkini ja innosti minua aloittamaan itsekin valokuvaamisen.

Eri taiteiden muodoista koen eniten tarvitsevani kirjallisuutta. Kaunokirjallisuus on intohimoni. On vaikea kuvailla sitä esteettistä kokemusta, jonka hyvin sommiteltu ja taidokkaasti kerrottu tarina herättää. Se voi jäädä pitkäksi aikaa mieleen, herättää uusia ajatuksia ja tunteita, antaa uusia näkökulmia elämään. Ja sitten on vaan ihan se kauneus. Joskus jään ihastelemaan vaikkapa jotain kaunista lausetta tai ajatusta ja luen sen ääneen kenelle vain, joka haluaa kuulla. Minusta on myös ihanaa keskustella kirjoista ja elokuvista vaikkapa mieheni kanssa. Saatamme jäädä analysoimaan jotain teosta päiväkausiksi eri kanteilta.

Taide rauhoittaa. Itse teen hyvin yksinkertaisia abstrakteja tauluja, jonka edessä hiljenen.

Kokemus muistuttaa meditaatiota.

MAESTRO kirjoitti:

Taidetta luomalla voin tuntea olevani parempi ihminen ja pilluakin lohkeaa ihan kivasti.

Et varmaan tee taidetta ylipäänsä oikeista motiiveista, jos edes teet sitä. Varmaan puhe siitä, mistä puute?

Minulle omin keino ilmasta sisintä itseäni, minuuttani. En tässä enää röhnöttäisi jos olisi kynät, siveltimet, luonnoslehtiöt yms. viety kun on ollut elämässä vaikeat ajat.

Pitämään mielenterveyteni kunnossa. Herättämään ajatuksia ja tunteita. Viihdyttämään.