Lue keskustelun säännöt.
Millainen olo sinulle tulee, jos kysytään millainen sosiaalinen verkostosi tai turvaverkkosi on?
Minä tunnen itseni epäonnistujaksi. Perhesuhteet ovat etäiset ja minulla on vain kaksi ystävää. Koen ettei tämä ole mennyt minulla oikein putkeen. Yhä etsin toimivia tapoja olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa, kun ei kunnollisia malleja siihen oikein kotoa saanut. Entäs te? Miten koette tämän asian?
Kommentit (167)
Kerran puhelingallupissa tuota kysyttiin ja purskahdin itkuun. Kertonee kaiken oleellisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee surullinen olo. Ja vaikka olen rehellinen, että äiti on alkoholisti ja isällä on ollut uusi vaimo joka ei halua minua omaan elämäänsä mukaan, niin silti tulee olo että olen itse sössinyt nämä suhteet ja itse siis syyllinen osattomuuteeni. Sisaruksia ei ole, ystäviä ei ole, naapurilta voi pyytää että toisi kaupasta maitoa ja vähän ruokaa kun oltiin kerran koko perhe vatsataudissa. No, sekin on enemmän kuin toisilla.
Jos ollaan tarvittu lastenhoitoapua, on sitä kysytty ensin miehen vanhemmilta. Heillä on kuitenkin molemmilla vielä työt, iso koti ja piha joista pitää huoli, omat vanhat vanhemmat ja kuusi muuta lastenlasta. Aika usein on vastaus että valitettavasti ei nyt sovi. Sitten ollaan palkattu sitä, ja joskus niidenkin kanssa on käynyt niin että on tehty oharit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole kavereita pitäisi ainakin olla paljon rahaa, jos ei ole kumpaakaan niin aika turvaton on olo (ja joillain kuten minulla tulee halu kostaa muulle ihmiskunnalle tämä avun puute).
No rahakaan ei auta! Ei rahalla saa henkistä tukea ja rakkautt. Ei palkattu lastenhoitaja soittele kuulumisia, ei kysele lapsista, ei tule lapsen synttäreille. Enkä minä voi soittaa iloisena siitä että lapsi sai stipendin.
Rahalla ei sa joulukai sukulaisia tunnelmaa tuomaan eikä sukupolvien yhdessäoloa lapselle.Mutta tätä tää on, ei maailma oo reilu. Eikä missään luvata että kaikki saa samat ”etuudet” maailmalta. Joten tuota kostoa en ymmärrä, kenelle kostaisit ja miksi? Ei se kultalusikka suuss syntynyt ole voinut vaikuttaa lapsuuden oloihin niinkuin en minäkään joka sattui syntymään hirveille vanhemmille huonoon kotiin.
Ei luvatakaan mutta ei se ole oikeinkaan että toisilla on kaikkea ja toisilla ei mitään. Yhtä reilua tai epäreilua on siis ottaa niiltä joilla on, ei kukaan ole sitäkään luvannut ettei tule vaikka sotaa jotta kaikki muutkin olisi yhtä osattomia.
Vierailija kirjoitti:
Kerran puhelingallupissa tuota kysyttiin ja purskahdin itkuun. Kertonee kaiken oleellisen.
<3
Niin tiedän tuon tunteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole kavereita pitäisi ainakin olla paljon rahaa, jos ei ole kumpaakaan niin aika turvaton on olo (ja joillain kuten minulla tulee halu kostaa muulle ihmiskunnalle tämä avun puute).
No rahakaan ei auta! Ei rahalla saa henkistä tukea ja rakkautt. Ei palkattu lastenhoitaja soittele kuulumisia, ei kysele lapsista, ei tule lapsen synttäreille. Enkä minä voi soittaa iloisena siitä että lapsi sai stipendin.
Rahalla ei sa joulukai sukulaisia tunnelmaa tuomaan eikä sukupolvien yhdessäoloa lapselle.Mutta tätä tää on, ei maailma oo reilu. Eikä missään luvata että kaikki saa samat ”etuudet” maailmalta. Joten tuota kostoa en ymmärrä, kenelle kostaisit ja miksi? Ei se kultalusikka suuss syntynyt ole voinut vaikuttaa lapsuuden oloihin niinkuin en minäkään joka sattui syntymään hirveille vanhemmille huonoon kotiin.
Ei luvatakaan mutta ei se ole oikeinkaan että toisilla on kaikkea ja toisilla ei mitään. Yhtä reilua tai epäreilua on siis ottaa niiltä joilla on, ei kukaan ole sitäkään luvannut ettei tule vaikka sotaa jotta kaikki muutkin olisi yhtä osattomia.
Nyt on oudot perustelut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäisen lapsen synnyttyä neuvolassa tuo rutiinikysymys osui arkaan paikkaan, sillä minullakin etäiset suhteet omiin vanhempiin ja sisaruksiin. Mitt paljon on Vantaassa virrannut vettä sen jälkeen ja käytän MLL:ää tai lastenhoitajaa tarvittaessa. Voin kysyä apua myös lasten kavereiden vanhemmilta, naapureilta ja parilta tuttavsperheeltä tarvittaessa. Turvallinen olo. lapset voivat olla myös keskenään (11 ja 8) jonkin aikaa.
Joo, tuloja voi tasata tekonsiirroilla, mutta rakkautta ei voi tasata lakivelvotteisilla rakkaudensiirroilla. Eli onnelliseen sukuun syntynyt ei mitenkään oikein voi leikata omastaan ja antaa ilkeään ja kylmään sukuun syntyneelle.
Mulla ei ole mitään kostohaluja mutta jotenkin haluisin etyä yhteiskunta tajuaisi miten vaikeaa tukiverkottomalla on. Se kurjuus kertautuu.
Lapsenavaurioidut kaltoinkohtelusta ja muutut varautuneeksi. Et saa sen takia ystäviä. Et etene sen takia uralla. Kukaan ei auta muutoissa ja lastenhoidoissa ikinä, jolloin uuvut enemmän ja enemmän. Kukaan ei välitä eikä soittele joten yksinäistyt enemmän.
Sen sijaan se rakastavaan perheeseen syntynyt saa rakkauden, rahallisen ja henkisen tuen, avun ja välittämisen läpi koko elämän.
Sillä tukiverkottomalla on oikeesti sata kertaa raskaampaa. Siihen toivoisin yhteiskunnan spua, esim lastenhoitoavun muodossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun kerron, että minulla ei ole muuta sos. turvaverkkoa kuin yhteiskunnan suurisilmäinen verkko, vastapuoli hämmentyy, en minä. Terveydenhuollon puolellahan udellaan lähiomaista, mutta minulla ei sellaista enää ole, kaikki ovat kuolleet tai ovat jo niin huonossa hapessa, ettei heitä voi moiseen enää vastuuttaa. Muutaman kerran on terkkarissa asiasta väännetty kättä. Vastaanottovirkailija vai mikä lienee yrittää sitkeästi vaatia jotain nimeä paperiin, "Koska kaikillahan on joku läheinen". Ei ole, miksi täysjärkisen ihmisen sanaa ei haluta uskoa? Serkun kanssa on asioista puhuttu ja hän on luvannut hoitaa minut hautaan, kun se aika tulee ja jos hän on itse vielä täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Mutta en minä häntä halua mainita kuitenkaan lähiomaiseksi. Olen tosin sanonut, että ei tänne jätetä ketään maan päälle, vaan kyllä yhteiskunta hoitelee jäsenensä viime kädessä. Eikäpä se vainaja kirstussaan enää tiedä, onko hänellä monikymmenpäinen saattojoukko vai vain viranhoitajat eli pappi, kanttori ja suntio. Ja tuntemattomat kantajat.
Kyllä tukiverkottomuus kannattaa myöntää.
Sillä tavoin pitää itsekin silmät auki potentiaaliselle tukiverkolle.
Se, että arvostelet vanhempiasi vaikka syystä, kertoo sinusta, ei tukiverkkojen puuttesta.
Vierailija kirjoitti:
Ei muuten kannata kertoa koskaan kellekään tukiverkottomuudesta. Vaikka oma tukiverkottomuuteni johtuu ainoastaan häiriintyneistä luonnevikaisista vanhemmista, niin aina jos olen asiasta kertonut, niin MUT on haukuttu. Siis esim ” olit varmaan vaikea teini”, ”mitä teit vanhemmillesi?” tai ”miten olet onnistunut paskomaan välisi sukuun?”.
Jännää että syy on aina lapsen. Huonot vanhemmat on vissiin pyhimyksiä aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kun kerron, että minulla ei ole muuta sos. turvaverkkoa kuin yhteiskunnan suurisilmäinen verkko, vastapuoli hämmentyy, en minä. Terveydenhuollon puolellahan udellaan lähiomaista, mutta minulla ei sellaista enää ole, kaikki ovat kuolleet tai ovat jo niin huonossa hapessa, ettei heitä voi moiseen enää vastuuttaa. Muutaman kerran on terkkarissa asiasta väännetty kättä. Vastaanottovirkailija vai mikä lienee yrittää sitkeästi vaatia jotain nimeä paperiin, "Koska kaikillahan on joku läheinen". Ei ole, miksi täysjärkisen ihmisen sanaa ei haluta uskoa? Serkun kanssa on asioista puhuttu ja hän on luvannut hoitaa minut hautaan, kun se aika tulee ja jos hän on itse vielä täysissä ruumiin ja sielun voimissa. Mutta en minä häntä halua mainita kuitenkaan lähiomaiseksi. Olen tosin sanonut, että ei tänne jätetä ketään maan päälle, vaan kyllä yhteiskunta hoitelee jäsenensä viime kädessä. Eikäpä se vainaja kirstussaan enää tiedä, onko hänellä monikymmenpäinen saattojoukko vai vain viranhoitajat eli pappi, kanttori ja suntio. Ja tuntemattomat kantajat.
Noin on minullakin kun vanhemmat kuolee.. ja lisäksi hirveä kostonhimoinen raivoenergia joka nyt vaan haluaisi että muilla menisi yhtä huonosti, koska eivät kerran välitä minusta. Kenties se joskus purkautuu tai sitten ei.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tukiverkottomuus kannattaa myöntää.
Sillä tavoin pitää itsekin silmät auki potentiaaliselle tukiverkolle.
Se, että arvostelet vanhempiasi vaikka syystä, kertoo sinusta, ei tukiverkkojen puuttesta
hah hah! Lue tuo vika lause, olet just tyypillinen tukiverkollinen syyllistäjä. Kerrotko vielä mitä se kertoo minusta kun arvostelin vanhempiani? Niitä jotka pahoinpitelivät minua koko lapsuuteni? Jättivät vaille ruokaa ja terveydenhoitoa? Laiminlöivät vaatetuksen ja hygienian? Jättivät esim väkivaltavammat hoidattamatta?
Niin niin, ne vanhemmathan aina rakastaa ja aikuinen lapsi vaan on se vaikea...
Riippuu siitä kuka kysyy ja missä tilanteessa, potentiaalinen hyväksikäyttäjä kyselee myös näitä asioita tai yrittää muutoin ottaa näistä selvää eli aika harkintaa miten vastaa kellekin ja kannattaako puhua totta olipa totuus mikä hyvänsä. Tulee siis epäluuloinen olo.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Joo, tuloja voi tasata tekonsiirroilla, mutta rakkautta ei voi tasata lakivelvotteisilla rakkaudensiirroilla. Eli onnelliseen sukuun syntynyt ei mitenkään oikein voi leikata omastaan ja antaa ilkeään ja kylmään sukuun syntyneelle.
Mulla ei ole mitään kostohaluja mutta jotenkin haluisin etyä yhteiskunta tajuaisi miten vaikeaa tukiverkottomalla on. Se kurjuus kertautuu.
Lapsenavaurioidut kaltoinkohtelusta ja muutut varautuneeksi. Et saa sen takia ystäviä. Et etene sen takia uralla. Kukaan ei auta muutoissa ja lastenhoidoissa ikinä, jolloin uuvut enemmän ja enemmän. Kukaan ei välitä eikä soittele joten yksinäistyt enemmän.
Sen sijaan se rakastavaan perheeseen syntynyt saa rakkauden, rahallisen ja henkisen tuen, avun ja välittämisen läpi koko elämän.
Sillä tukiverkottomalla on oikeesti sata kertaa raskaampaa. Siihen toivoisin yhteiskunnan spua, esim lastenhoitoavun muodossa.
Tukiverkottomuus on varmasti raskasta. Asia ei kuitenkaan ole ihan noin simppeli ja kaikki ei näy ulospäin. Vaikka joku olisi syntynyt kultalusikka suussa jonkun tuntemattoman silmissä,voi olla ettei suvulta saa rahallisen tuen lisäksi muuta. Voi olla esim.kylmät,luonnehäiriöiset vanhemmat joita ei kuulumisesi tai lapsesi kiinnosta,mutta voivat kyllä tyrkätä tonnin kouraan jossain näkee. Tai sitten voi olla ja usein onkin isovanhemmat jotka haluavat auttaa,mutta ovat vähän hömelöjä ja suorastaan vaarallisia niin ettei lasta voi sinne jättää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää koko kysymys, kun en kaipaa mitään sosiaalisia verkostoja, saati "turvaverkkoja". Tai siis joo yhteiskunnan puolesta pitää olla tietyt turvaverkot ettei nyt nälkään ja viluun kuole jos jää työttömäksi, sairastuu tms. Muttta en minä ainakaan keneltäkään yksilöiltä mitään turvaverkkoa kaipaa.
Tälle ajatukselle vain koko yhteiskunnan toiminta tuntuu rakentuneen, että kaikilla pitäisi aina olla niitä ihmisiä ilomielin auttamassa jos jotain yllättävää tulee eteen.
Näinkö? Olen 44-vuotias, eikä minulle ole koskaan tullut tällaista tilannetta eteen. Missä tilanteessa näitä siis tarvitsee? Sairaanhoitoon on palvelut, vanhustenhoitoon on palvelut, lastenhoitoon on palvelut yhteiskunnan puolesta. Muuttoapua, lemmikinhoitoaapua, remontti- tai siivousapua saa rahalla.
Itselläni ehkä tiukin tilanne oli kun olin onnettomuudessa jossa minulta meni pahasti luita rikki oikeasta kädestä, jouduin leikkaukseen ja kipsi vielä pitkän aikaa. Ei siinä muuten mitään mutta mulla on 2 koiraa. Asia kuitenkin järjestyi, kun soitin netistä löytyneeseen eläinhoitolaan, heiltä järjestyi palvelu että hakivat sairaalasta minulta avaimet ja veivät koirat hoitolaansa hoitoon, jossa olivat kunnes pääsin sairaalasta ja olin pari päivää toipunut kotona ja tottunut "yksikätisenä" eloon.
Taidat olla aivan poikkeuksellisen näppärä hoitamaan asioitasi yksin. Ilmeisesti et ole aivan tyhjätaskukaan?
En onneksi, tienaan tekniseltä alalta hyvin. Se kieltämättä helpottaa pärjäämistä yksin, että pystyy ongelmitta maksamaan vaikka siitä ammattimaisesta muuttoavusta tai koirahoitolasta.
Vähän liiankin läheinen perhe, vaikea saada yksityisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää koko kysymys, kun en kaipaa mitään sosiaalisia verkostoja, saati "turvaverkkoja". Tai siis joo yhteiskunnan puolesta pitää olla tietyt turvaverkot ettei nyt nälkään ja viluun kuole jos jää työttömäksi, sairastuu tms. Muttta en minä ainakaan keneltäkään yksilöiltä mitään turvaverkkoa kaipaa.
Tälle ajatukselle vain koko yhteiskunnan toiminta tuntuu rakentuneen, että kaikilla pitäisi aina olla niitä ihmisiä ilomielin auttamassa jos jotain yllättävää tulee eteen.
Näinkö? Olen 44-vuotias, eikä minulle ole koskaan tullut tällaista tilannetta eteen. Missä tilanteessa näitä siis tarvitsee? Sairaanhoitoon on palvelut, vanhustenhoitoon on palvelut, lastenhoitoon on palvelut yhteiskunnan puolesta. Muuttoapua, lemmikinhoitoaapua, remontti- tai siivousapua saa rahalla.
Itselläni ehkä tiukin tilanne oli kun olin onnettomuudessa jossa minulta meni pahasti luita rikki oikeasta kädestä, jouduin leikkaukseen ja kipsi vielä pitkän aikaa. Ei siinä muuten mitään mutta mulla on 2 koiraa. Asia kuitenkin järjestyi, kun soitin netistä löytyneeseen eläinhoitolaan, heiltä järjestyi palvelu että hakivat sairaalasta minulta avaimet ja veivät koirat hoitolaansa hoitoon, jossa olivat kunnes pääsin sairaalasta ja olin pari päivää toipunut kotona ja tottunut "yksikätisenä" eloon.
Taidat olla aivan poikkeuksellisen näppärä hoitamaan asioitasi yksin. Ilmeisesti et ole aivan tyhjätaskukaan?
Tuolla 44vllä ei ole lapsia. Se kun lisää kulmakerrointa avuntarpeeseen. Tukiverkottomana ne on aina hirveitä tilanteita kun yksi lapsi joutuu sairaalaan, puoliso yön yli työmatkalla, eikä ketään joka iltamyöhään ottisi ne terveet lapset hoitoon kun vauvan kanssa lähdettävä sairaalaan. Hädässä ei mll tule (hätä pitää tietää 2vrk ennakkoon) eikä neuvola auta kun ei ole virka-aika. Hädässä ei naspurin teinikään auttsnut vaikka lupasin 100e.
Tuo on ainoa kerta kun ilkeiltä vanhemmiltani apua pyysi n. Eivät auttaneet. Sanoivat että periaatteestaei koskaan auteta ketään. Sillälailla.
Toisaalta enpä usko että keneltäkään tässä maassa on lapselle huonosti noista syistä käynyt. Hätätapauksessa ne muut lapset otetaan sinne sairaalaan mukaan, ja apu järjestetään tavalla tai toisella. Siihen on ihan lain asettama velvollisuus. Tosin ne keinot ei aina kovin mukavia ole, esim. tilapäinen huostaanotto kuulostaa ikävältä, mutta onneksi on tosiaan tilapäinen, vain sen aikaa kestävä kuin huoltaja ei oikeasti pysty huoltamaan lasta erityisolojen takia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole kavereita pitäisi ainakin olla paljon rahaa, jos ei ole kumpaakaan niin aika turvaton on olo (ja joillain kuten minulla tulee halu kostaa muulle ihmiskunnalle tämä avun puute).
No rahakaan ei auta! Ei rahalla saa henkistä tukea ja rakkautt. Ei palkattu lastenhoitaja soittele kuulumisia, ei kysele lapsista, ei tule lapsen synttäreille. Enkä minä voi soittaa iloisena siitä että lapsi sai stipendin.
Rahalla ei sa joulukai sukulaisia tunnelmaa tuomaan eikä sukupolvien yhdessäoloa lapselle.Mutta tätä tää on, ei maailma oo reilu. Eikä missään luvata että kaikki saa samat ”etuudet” maailmalta. Joten tuota kostoa en ymmärrä, kenelle kostaisit ja miksi? Ei se kultalusikka suuss syntynyt ole voinut vaikuttaa lapsuuden oloihin niinkuin en minäkään joka sattui syntymään hirveille vanhemmille huonoon kotiin.
kaikki eivät tällaista henkistä tukea ja rakkautta kaipaa. Esim. itse olen niin erakkoluonne että en ollenkaan kaipaa sellaista. Olen itse asiassa tarkoituksella hakeutunut elämäntilanteeseen jossa mulla ei ole ihmissuhteita, että saan olla rauhassa. Lapsuudessa ei ollut mulla ollenkaan huonot olot, ja vanhemmat olisivat vieläkin mielellään yhteydessä enemmän kuin minun erakkoluonteeni antaa periksi olla.
Vierailija kirjoitti:
😺 + 🐶= tukiverkko
Ovat ihana henkinen tukiverkko, mutta valitettavan huonoja auttamaan käytännön asioiden hoitamisessa.
😱