Lue keskustelun säännöt.
Millainen olo sinulle tulee, jos kysytään millainen sosiaalinen verkostosi tai turvaverkkosi on?
Minä tunnen itseni epäonnistujaksi. Perhesuhteet ovat etäiset ja minulla on vain kaksi ystävää. Koen ettei tämä ole mennyt minulla oikein putkeen. Yhä etsin toimivia tapoja olla tekemisissä toisten ihmisten kanssa, kun ei kunnollisia malleja siihen oikein kotoa saanut. Entäs te? Miten koette tämän asian?
Kommentit (167)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää koko kysymys, kun en kaipaa mitään sosiaalisia verkostoja, saati "turvaverkkoja". Tai siis joo yhteiskunnan puolesta pitää olla tietyt turvaverkot ettei nyt nälkään ja viluun kuole jos jää työttömäksi, sairastuu tms. Muttta en minä ainakaan keneltäkään yksilöiltä mitään turvaverkkoa kaipaa.
Tälle ajatukselle vain koko yhteiskunnan toiminta tuntuu rakentuneen, että kaikilla pitäisi aina olla niitä ihmisiä ilomielin auttamassa jos jotain yllättävää tulee eteen.
Näinkö? Olen 44-vuotias, eikä minulle ole koskaan tullut tällaista tilannetta eteen. Missä tilanteessa näitä siis tarvitsee? Sairaanhoitoon on palvelut, vanhustenhoitoon on palvelut, lastenhoitoon on palvelut yhteiskunnan puolesta. Muuttoapua, lemmikinhoitoaapua, remontti- tai siivousapua saa rahalla.
Itselläni ehkä tiukin tilanne oli kun olin onnettomuudessa jossa minulta meni pahasti luita rikki oikeasta kädestä, jouduin leikkaukseen ja kipsi vielä pitkän aikaa. Ei siinä muuten mitään mutta mulla on 2 koiraa. Asia kuitenkin järjestyi, kun soitin netistä löytyneeseen eläinhoitolaan, heiltä järjestyi palvelu että hakivat sairaalasta minulta avaimet ja veivät koirat hoitolaansa hoitoon, jossa olivat kunnes pääsin sairaalasta ja olin pari päivää toipunut kotona ja tottunut "yksikätisenä" eloon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Koko tukiverkkovouhotuksen voisi lopettaa. Ne kellä niitä ei ole, tuntevat syyttä suotta epäonnistumista. Ei pitäisi, sillä suvulleen/lapsuuden lähtökohdille ei kukaan voi yhtään mitään.
Aivan totta. Kai noiden kyselyiden tarkoituksena on silti kartoittaa sitä, että onko ihmisille järjestettävä tarvittaessa jotain lisäapua tilapäisesti yhteiskunnan taholta, jos tulee jokin oikein tiukka paikka.
Vierailija kirjoitti:
Koko tukiverkkovouhotuksen voisi lopettaa. Ne kellä niitä ei ole, tuntevat syyttä suotta epäonnistumista. Ei pitäisi, sillä suvulleen/lapsuuden lähtökohdille ei kukaan voi yhtään mitään.
Aina välillä jossain esitetään sitä ajatusta, että puutteet lähipiiriltä saatavassa tuessa voisi korvata upealla ja laajalla ystäväpiirillä. Mutta sellaisen rakentaminen ei kyllä tunnu olevan mikään kovin helppo juttu ainakaan sellaiselle ihmiselle, jolla on taustastaan johtuen paljon epävarmuuksia. Onko joku tässä onnistunut?
Minulla on ystäviä ja vanhemmat, mutta en minä noin tunkeilevaan kysymykseen haluaisi vastata.
Näettekö tässä sen suuremman kuvion? Oikeistolaistuvassa maailmassa, jossa puretaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion rippeitä, halutaan ja painotetaan, että jokainen on oman onnensa seppä ja että terve ihminen hankkii elantonsa itse, eikä jää jonkin valtion elätettäväksi. Samaan aikaan toisaalla kysellään, että minkäslainen tukiverkosto sinulla on - jos on huono tukiverkosto, olet huono ihminen, kulutat valtion varoja, mutta et kauaa, tuet muuttuvat vähintään vastikkeellisiksi, ellei niitä poisteta. Oman onnensa seppien pitää muistaa myös luoda tukiverkosto, joka koostuu niistä ihmisistä, joista on sinulle hyötyä hätätilanteessa ja jotka hyötyvät sinusta hätätilanteesta.
Eli siinä missä ennen saatiin hyvinvointiyhteiskunnan tukea, tulevaisuudessa jää yksilön ja hänen tukiverkkonsa kontolle. Yhteiskunnan tukia saa vain todella huonossa jamassa olevat. Eli keskiluokkahan se tässäkin tapauksessa maksajan paikalle joutuu, vaikka kuinka kokkareita äänestää. Tai ehkä he äänestävät juuri siksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koko tukiverkkovouhotuksen voisi lopettaa. Ne kellä niitä ei ole, tuntevat syyttä suotta epäonnistumista. Ei pitäisi, sillä suvulleen/lapsuuden lähtökohdille ei kukaan voi yhtään mitään.
Aina välillä jossain esitetään sitä ajatusta, että puutteet lähipiiriltä saatavassa tuessa voisi korvata upealla ja laajalla ystäväpiirillä. Mutta sellaisen rakentaminen ei kyllä tunnu olevan mikään kovin helppo juttu ainakaan sellaiselle ihmiselle, jolla on taustastaan johtuen paljon epävarmuuksia. Onko joku tässä onnistunut?
Ei ole. Vastasin jo ylempänä eli olen yrittänyt rakentaa verkostoa kun omia vanhempia eikä appivanhempia ole elämässä mukana.
Ystävät eivät halua vuorohoito-kuviota kun heillä on jo ne isovanhemmat. Minä en ole ollut 10 vuoteen koskaan kaksin miehen kanssa missään ja olen yrittänyt vuorohoitovaihtareita, ostaa rahalla (200e viikonloppu), javaikka mitä.
Ei onnistu.
Aina on käynyt niin että minä otan niiden ystävien ja naapureiden lapsia hoitoon. Siis niiden joilla on ne isovsnhemmat. Sitten kun itse tarvisin apua niin en saa. En vastapalveluksena vaikka heidän lapsia hoidinkin.
Rahallakaan ei saa hoitajaa sillä mll hoitaja meillä hoitaa vain päiväkeikkoja. Ei yön yli.
Se että joskus hätäseen pääsee 2h käymään syömässä kaksin ei ole sama kuin viikonloppu kaksin. Moniko teistä muista jaksaisi 10v yhtäsoittoa ilman yhdenkään yön breikkiä lastenhoidosta kaksin miehen kanssa? Niin, ei kovin moni. Mutta mun on pakko kun olen tukiverkoton.
Ja toki jaksan kun lapset tehdessäni jo tiesin tukiverkon puutteesta. Muttasitä en tiennyt että on näin vaikeaa ellei mahdotonta tehdä niitä verkkoja itse. Aina kun annetaan ymmärtää että ne verkot voi tehdä noin vaan tutuista.
Meillä on vain mun (iso) lapsuudenperhe ja etäiset muut sukulaiset. Ystäviä ei ole enkä niitä kaipaa eikä miehen puolelta ketään. Mutta laatu korvaa määrän, joten ei mua yhtään hävetä tuohon kysymykseen vastata. Mä oon siis introvertti; lapsissa, miehessä, vanhemmissa ja sisaruksissani on mulle ihan riittävästi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu ihan siitä, kuka kysyy ja miksi. Yhtä henkilökohtainen kysymys kuin millainen rahatilanne sulla on. Mulla on laaja sosiaalinen verkosto, erinomainen turvaverkosto ja hyvä rahatilanne, mutta yleensä tuollaisia ei kysellä muutoin kuin sellaisissa tapauksissa, jolloin mun pitäisi hyödyntää näitä jotenkin. Esimerkiksi leikkauksen jälkeen sairaalassa voivat kysyä ennen kotiutuspäätöstä.
Vierailija kirjoitti:
Näettekö tässä sen suuremman kuvion? Oikeistolaistuvassa maailmassa, jossa puretaan pohjoismaisen hyvinvointivaltion rippeitä, halutaan ja painotetaan, että jokainen on oman onnensa seppä ja että terve ihminen hankkii elantonsa itse, eikä jää jonkin valtion elätettäväksi. Samaan aikaan toisaalla kysellään, että minkäslainen tukiverkosto sinulla on - jos on huono tukiverkosto, olet huono ihminen, kulutat valtion varoja, mutta et kauaa, tuet muuttuvat vähintään vastikkeellisiksi, ellei niitä poisteta. Oman onnensa seppien pitää muistaa myös luoda tukiverkosto, joka koostuu niistä ihmisistä, joista on sinulle hyötyä hätätilanteessa ja jotka hyötyvät sinusta hätätilanteesta.
Eli siinä missä ennen saatiin hyvinvointiyhteiskunnan tukea, tulevaisuudessa jää yksilön ja hänen tukiverkkonsa kontolle. Yhteiskunnan tukia saa vain todella huonossa jamassa olevat. Eli keskiluokkahan se tässäkin tapauksessa maksajan paikalle joutuu, vaikka kuinka kokkareita äänestää. Tai ehkä he äänestävät juuri siksi.
Kieltämättä tuntuisi mukavammalta jos suoraan kysyttäisiin, että haluaisitko saada apua johonkin asiaan. Tuo kysely tukiverkkojen on jollain tavalla hiukan syyllistävän oloinen. Ei ole mitenkään mukavaa kertoa jollekin vieraalle ihmiselle, että kyllä, yksinäisyys on minulle iso ongelma, ei minulla ole ketään. Tulee äkkiä sellainen olo, että toinen ihminen pitää jollain tavalla huonona ja kummallisena ihmisenä, jos sanot että yksin joudut pärjäilemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää koko kysymys, kun en kaipaa mitään sosiaalisia verkostoja, saati "turvaverkkoja". Tai siis joo yhteiskunnan puolesta pitää olla tietyt turvaverkot ettei nyt nälkään ja viluun kuole jos jää työttömäksi, sairastuu tms. Muttta en minä ainakaan keneltäkään yksilöiltä mitään turvaverkkoa kaipaa.
Tälle ajatukselle vain koko yhteiskunnan toiminta tuntuu rakentuneen, että kaikilla pitäisi aina olla niitä ihmisiä ilomielin auttamassa jos jotain yllättävää tulee eteen.
Näinkö? Olen 44-vuotias, eikä minulle ole koskaan tullut tällaista tilannetta eteen. Missä tilanteessa näitä siis tarvitsee? Sairaanhoitoon on palvelut, vanhustenhoitoon on palvelut, lastenhoitoon on palvelut yhteiskunnan puolesta. Muuttoapua, lemmikinhoitoaapua, remontti- tai siivousapua saa rahalla.
Itselläni ehkä tiukin tilanne oli kun olin onnettomuudessa jossa minulta meni pahasti luita rikki oikeasta kädestä, jouduin leikkaukseen ja kipsi vielä pitkän aikaa. Ei siinä muuten mitään mutta mulla on 2 koiraa. Asia kuitenkin järjestyi, kun soitin netistä löytyneeseen eläinhoitolaan, heiltä järjestyi palvelu että hakivat sairaalasta minulta avaimet ja veivät koirat hoitolaansa hoitoon, jossa olivat kunnes pääsin sairaalasta ja olin pari päivää toipunut kotona ja tottunut "yksikätisenä" eloon.
Taidat olla aivan poikkeuksellisen näppärä hoitamaan asioitasi yksin. Ilmeisesti et ole aivan tyhjätaskukaan?
Ei ole mitään verkkoja, muijan vanhemmat kuolleet ja mulla juoppo isä mikä on ihan sama kuin ei olisi ollenkaan tai silloin ei kyllä aiheuttaisi mitään vitutuskohtauksia.
Muutama jonkinlainen kaveri ja sisko mikä ei halua olla missään tekemisissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää koko kysymys, kun en kaipaa mitään sosiaalisia verkostoja, saati "turvaverkkoja". Tai siis joo yhteiskunnan puolesta pitää olla tietyt turvaverkot ettei nyt nälkään ja viluun kuole jos jää työttömäksi, sairastuu tms. Muttta en minä ainakaan keneltäkään yksilöiltä mitään turvaverkkoa kaipaa.
Tälle ajatukselle vain koko yhteiskunnan toiminta tuntuu rakentuneen, että kaikilla pitäisi aina olla niitä ihmisiä ilomielin auttamassa jos jotain yllättävää tulee eteen.
Näinkö? Olen 44-vuotias, eikä minulle ole koskaan tullut tällaista tilannetta eteen. Missä tilanteessa näitä siis tarvitsee? Sairaanhoitoon on palvelut, vanhustenhoitoon on palvelut, lastenhoitoon on palvelut yhteiskunnan puolesta. Muuttoapua, lemmikinhoitoaapua, remontti- tai siivousapua saa rahalla.
Itselläni ehkä tiukin tilanne oli kun olin onnettomuudessa jossa minulta meni pahasti luita rikki oikeasta kädestä, jouduin leikkaukseen ja kipsi vielä pitkän aikaa. Ei siinä muuten mitään mutta mulla on 2 koiraa. Asia kuitenkin järjestyi, kun soitin netistä löytyneeseen eläinhoitolaan, heiltä järjestyi palvelu että hakivat sairaalasta minulta avaimet ja veivät koirat hoitolaansa hoitoon, jossa olivat kunnes pääsin sairaalasta ja olin pari päivää toipunut kotona ja tottunut "yksikätisenä" eloon.
Taidat olla aivan poikkeuksellisen näppärä hoitamaan asioitasi yksin. Ilmeisesti et ole aivan tyhjätaskukaan?
Tuolla 44vllä ei ole lapsia. Se kun lisää kulmakerrointa avuntarpeeseen. Tukiverkottomana ne on aina hirveitä tilanteita kun yksi lapsi joutuu sairaalaan, puoliso yön yli työmatkalla, eikä ketään joka iltamyöhään ottisi ne terveet lapset hoitoon kun vauvan kanssa lähdettävä sairaalaan. Hädässä ei mll tule (hätä pitää tietää 2vrk ennakkoon) eikä neuvola auta kun ei ole virka-aika. Hädässä ei naspurin teinikään auttsnut vaikka lupasin 100e.
Tuo on ainoa kerta kun ilkeiltä vanhemmiltani apua pyysi n. Eivät auttaneet. Sanoivat että periaatteestaei koskaan auteta ketään. Sillälailla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmetyttää koko kysymys, kun en kaipaa mitään sosiaalisia verkostoja, saati "turvaverkkoja". Tai siis joo yhteiskunnan puolesta pitää olla tietyt turvaverkot ettei nyt nälkään ja viluun kuole jos jää työttömäksi, sairastuu tms. Muttta en minä ainakaan keneltäkään yksilöiltä mitään turvaverkkoa kaipaa.
Tälle ajatukselle vain koko yhteiskunnan toiminta tuntuu rakentuneen, että kaikilla pitäisi aina olla niitä ihmisiä ilomielin auttamassa jos jotain yllättävää tulee eteen.
Näinkö? Olen 44-vuotias, eikä minulle ole koskaan tullut tällaista tilannetta eteen. Missä tilanteessa näitä siis tarvitsee? Sairaanhoitoon on palvelut, vanhustenhoitoon on palvelut, lastenhoitoon on palvelut yhteiskunnan puolesta. Muuttoapua, lemmikinhoitoaapua, remontti- tai siivousapua saa rahalla.
Itselläni ehkä tiukin tilanne oli kun olin onnettomuudessa jossa minulta meni pahasti luita rikki oikeasta kädestä, jouduin leikkaukseen ja kipsi vielä pitkän aikaa. Ei siinä muuten mitään mutta mulla on 2 koiraa. Asia kuitenkin järjestyi, kun soitin netistä löytyneeseen eläinhoitolaan, heiltä järjestyi palvelu että hakivat sairaalasta minulta avaimet ja veivät koirat hoitolaansa hoitoon, jossa olivat kunnes pääsin sairaalasta ja olin pari päivää toipunut kotona ja tottunut "yksikätisenä" eloon.
Taidat olla aivan poikkeuksellisen näppärä hoitamaan asioitasi yksin. Ilmeisesti et ole aivan tyhjätaskukaan?
Tuolla 44vllä ei ole lapsia. Se kun lisää kulmakerrointa avuntarpeeseen. Tukiverkottomana ne on aina hirveitä tilanteita kun yksi lapsi joutuu sairaalaan, puoliso yön yli työmatkalla, eikä ketään joka iltamyöhään ottisi ne terveet lapset hoitoon kun vauvan kanssa lähdettävä sairaalaan. Hädässä ei mll tule (hätä pitää tietää 2vrk ennakkoon) eikä neuvola auta kun ei ole virka-aika. Hädässä ei naspurin teinikään auttsnut vaikka lupasin 100e.
Tuo on ainoa kerta kun ilkeiltä vanhemmiltani apua pyysi n. Eivät auttaneet. Sanoivat että periaatteestaei koskaan auteta ketään. Sillälailla.
Minun vanhempani saattaisivat vastata samalla tavalla tuollaisiin kyselyihin (riippuen tuulestakin) ja lisätä päälle, että kyllä se on aikuisen ihmisen osattava itse omat asiansa hoitaa ja ottaa kaikki asiat huomioon jne. Eli en laske heiltä saatavan avun varaan yhtään mitään minäkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ärsyynytynyt. Olenko pikkulapsi joka on tilivelvollinen elämästään?
Nykyään tuntuu yhä enemmän, että menemme johonkin sellaiseen kontrolliyhteiskunttaan joss kuitenkaan ihminen ei saa apua.
Ei muuten kannata kertoa koskaan kellekään tukiverkottomuudesta. Vaikka oma tukiverkottomuuteni johtuu ainoastaan häiriintyneistä luonnevikaisista vanhemmista, niin aina jos olen asiasta kertonut, niin MUT on haukuttu. Siis esim ” olit varmaan vaikea teini”, ”mitä teit vanhemmillesi?” tai ”miten olet onnistunut paskomaan välisi sukuun?”.
Jännää että syy on aina lapsen. Huonot vanhemmat on vissiin pyhimyksiä aina.
Ja näihin kyselyihin liittyy alentuva ennakkoluuloisuus.
Parempi olisi kysymys, että tarvitsetko apua siihen ja siihen asiaan. Sitten kerrottaisiin mistä kyseistä apua saa.
Sellaiset kysymykset ovat turhia joihin ei ole ratkaisua.
Kysytään vain lokeroinnin vuoksi, jotta joko saadann ruutuun x oikeaan kohtaan ja päivitellä asiaa. Toinen on halu päivitellä asiaa ihan muuten vaan.
Vaivautunut olo. Minulla on yksi ystävä jota viitsin vaivata ongelmillani ja negatiivisilla asioilla ja äitini. Ystäviä tuttuja ja muita sukulaisia en koskaan, mielummin nyt kun olen vaikeasti masentunut en ole heidän kanssaan ollenkaan tekemisissä.
Jos ei ole kavereita pitäisi ainakin olla paljon rahaa, jos ei ole kumpaakaan niin aika turvaton on olo (ja joillain kuten minulla tulee halu kostaa muulle ihmiskunnalle tämä avun puute).
Vierailija kirjoitti:
Jos ei ole kavereita pitäisi ainakin olla paljon rahaa, jos ei ole kumpaakaan niin aika turvaton on olo (ja joillain kuten minulla tulee halu kostaa muulle ihmiskunnalle tämä avun puute).
No rahakaan ei auta! Ei rahalla saa henkistä tukea ja rakkautt. Ei palkattu lastenhoitaja soittele kuulumisia, ei kysele lapsista, ei tule lapsen synttäreille. Enkä minä voi soittaa iloisena siitä että lapsi sai stipendin.
Rahalla ei sa joulukai sukulaisia tunnelmaa tuomaan eikä sukupolvien yhdessäoloa lapselle.
Mutta tätä tää on, ei maailma oo reilu. Eikä missään luvata että kaikki saa samat ”etuudet” maailmalta. Joten tuota kostoa en ymmärrä, kenelle kostaisit ja miksi? Ei se kultalusikka suuss syntynyt ole voinut vaikuttaa lapsuuden oloihin niinkuin en minäkään joka sattui syntymään hirveille vanhemmille huonoon kotiin.
Koko tukiverkkovouhotuksen voisi lopettaa. Ne kellä niitä ei ole, tuntevat syyttä suotta epäonnistumista. Ei pitäisi, sillä suvulleen/lapsuuden lähtökohdille ei kukaan voi yhtään mitään.