Mielipide: sukunimen vaihtaminen keksittyyn?

Muutenkin minusta on hämmästyttävää miten paljon ihmiset miettii sitä, mitä muut heistä ajattelevat. Oikeasti mua ei hetkauta pätkääkään mitä muut on mun päätöksistä mieltä. Jos naurattaa, niin naurakoot, jos niiden mielestä on noloa, niin noloikoot, mua ei nolota. Jos mulle tulee joku vinkumaan että luuletko olevasi hienompi, voin sanoa suoraan että en, mutta nimeni on nyt hienompi. Mikä siinä on niin vaikeaa sanoa suoraan että huvitti nyt tehdä näin ja sillä siisti. 

Vierailija kirjoitti:

Täysin ok. Mutta onko edessä mahdollinen identiteettikriisi? Jotenkin pohdin, että itsestä voisi alkuinnostuksen jälkeen tuntua jotenkin juurettomalta, että on vain sellainen irrallinen partikkeli, joka leijuu tyhjyydessä. Tietenkin jokainen sukunimi on jostakin alkanut, mutta kokisin todella oudoksi sen, että olisin ikään kuin sen suvun perustaja. Pitäisi määritellä itsensä ihan uudelleen. Olisi aika ahdistavaa.

Minä olen harkinnut sukunimeni vaihtamista keksittyyn, ja tämä mainitsemasi asia olisi itselleni vain plussa. En liitä identiteettiäni sukuuni tai historiaani, saati nimeeni, ja olen jo kauan tätä ennen kokenut olevani irrallinen ja juureton. Ei se minua häiritse, päinvastoin: Elämää on helpompi elää ilman suvun ja historian taakkoja. Ihan hyvin voisin vaihtaa sukunimeni kuvaamaan tätä kokemusta.

Mistä kukaan uusi ihminen tietää onko sun sukunimi keksitty.

Meidän suvun sukunimi on tullut 1920-luvulla kun tuli laki että pitää olla sukunimi, eikä meillä päin ollut sukunimiä. Ei tämä sen vanhempi asia ole, mun isoisä ja sen veljet keksi itselleen sukunimet, vielä eri sukunimet. Tottakai olisin voinut tehdä samoin.

Pidin kuitenkin naimisiin menessä oman sukunimen ja mies piti omansa. Ei ole ketään kiinnostanut.

Lähinnä olen halunnut että kun olen tehnyt uraa jollain sukunimellä niin pysyn samana. Jos olisin vaihtanut nimen niin mieluiten silloin opiskelemaan lähtiessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap:n mies kuulostaa niin wt:ltä. "Paskan kuorruttamista kermavaahdolla" jne. Mutta kai se osasi jossain räkälässä esittää maailman kuningasta, kun ap siihen ihastui.

Ei mieheni ole wt. Yksi hänen argumenteistaan itse asiassa oli, että hänen mielestään sukunimen vaihtaminen keksittyyn on wt-ihmisten hommia samoin kuin muka-kuninkaallisilta tai muuten muka-hienot etunimet lapsille, kuten Yadessa, Wanessa, Serafina, Mico yms. Minusta eivät ole yhtään sama asia.

AP

Miehes yleissivistys ei riitä edes lähihistoriaan terv 43 ja 20-luvun sukunimilaki.

Ja mitä sun sukunimi sitä riepoo? Pitäköön omansa, ota sinä omasi se minkä haluat. Kaikki sukunimet on joskus keksitty. Jollain seuduilla kun mies nai talon tyttären ja meni sinne isännäksi, hän otti talon nimen sukunimeksi. Siinä teille identiteettiä. Ihmiset on ennenkin identifioituneet itse sen mukaan minne elämä ja omat valinnat kuljettaa.

43

Me otettiin käyttöön miehen suvussa 1800-luvulla ollut sukunimi molemmille, sillä en halunnut miehen alkuperäistä sukunimeä. Vaati jonkinlaisen sukuselvituksen teon, perustelut nimelle ja luvan anomisen. Ei kaduta yhtään, mieskin kovin tyytyväinen tähän.

Tuttu otti miehensä kanssa sukunimeksi isoäidin kotitilan nimen. Ihan hieno, historiallinen ja identiteettiä ja juuriakin löytyy.

Hyi mikä mies. Yäk.

Meillä mies ei ole koskaan kokenut kuuluvansa alkoholisti-isänsä sukuun, ja miehen nimi rimmaa minun sukunimeni kanssa, joten se ei ole vaihtoehto koska kuulostaa typerältä (esim. Paavo Paananen). Olemme harkinneet omaa sukunimeä, olisi jotenkin kaunis symbolinen asia meille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas te jotka olette mieheni kanssa samaa mieltä, että mistä johtuen se olisi hävettävää ja hienostelua tai muuta vastaavaa? 

AP

Mun äiti sanoisi, että mikä sekin luulee olevansa, kun ei tavallinen nimi kelpaa. Luuleeko olevansa jotenkin hienompi ja parempi ihminen. Vai häpeääkö se meitä maatiaisia sukulaisia, kun ei kehtaa samaa nimeä käyttää.

Mun äiti piti aikanaan naimisiin mentyään oman harvinaisen ja kauniin sukunimensä. Työkaverit kyselivät häiden jälkeen että ”eikö Virtanen kelvannutkaan?” Äiti vastasi kyselijöille aina että kyllä kelpasi, menin hänen kanssaan naimisiin.

Olen tässä samaa mieltä, nimi on vain nimi, sen suhteen saa tehdä mitä vaan. Olen nyt itse se Virtanen, joka pitää oman nimensä eikä ota miehen ”hienoa” sukunimeä.

Tarkoittaako hieno jotain tunnettua eliittisukua? Vai kivan kuuloista?

No jos ap miehesi ei halua vaihtaa nimeään niin ei kai se sinun asia ole pakottaa häntä. Ei sinun silti tarvitse pitää omaasi, vaihda vaikka heti oma nimesi sellaiseksi kuin haluat. Sitten naimisiin mennessä pidätte kumpikin oman nimenne.

43 (joka on pitänyt oman nimensä)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kertokaas te jotka olette mieheni kanssa samaa mieltä, että mistä johtuen se olisi hävettävää ja hienostelua tai muuta vastaavaa? 

AP

Mun äiti sanoisi, että mikä sekin luulee olevansa, kun ei tavallinen nimi kelpaa. Luuleeko olevansa jotenkin hienompi ja parempi ihminen. Vai häpeääkö se meitä maatiaisia sukulaisia, kun ei kehtaa samaa nimeä käyttää.

Mun äiti piti aikanaan naimisiin mentyään oman harvinaisen ja kauniin sukunimensä. Työkaverit kyselivät häiden jälkeen että ”eikö Virtanen kelvannutkaan?” Äiti vastasi kyselijöille aina että kyllä kelpasi, menin hänen kanssaan naimisiin.

Olen tässä samaa mieltä, nimi on vain nimi, sen suhteen saa tehdä mitä vaan. Olen nyt itse se Virtanen, joka pitää oman nimensä eikä ota miehen ”hienoa” sukunimeä.

Tarkoittaako hieno jotain tunnettua eliittisukua? Vai kivan kuuloista?

Mitä väliä? Jos se ei ole oma eikä halua sitä?

ohis

Vierailija kirjoitti:

Suurin osa sukunimistä on keksittyjä 100 vuotta sitten, kun sukunimi tuli pakolliseksi. Eipä tuossa ole mitään uutta tai ihmeellistä oikeasti.

Nimenomaan. Sata vuotta sitten vaihdettiin myös paljon ruotsinkielisiä sukunimiä suomenkielisiksi: esim. omassa suvussani oli veljekset, joista kaikki neljä ottivat eri sukunimen. Jos ajatellaan, että sukunimi kertoo tiettyyn sukuun kuulumisesta, niin ei joku Virtanen tai Korhonen ainakaan sitä asiaa palvele, kun puoli Suomea on saman nimisiä. Rohkeasti vaan nimen vaihtoon, jos siltä tuntuu. Ne jotka haluavat, saavat kyllä pitää vanhan nimensä - ihan turha kauhistella muiden valintoja.

Lähtökohtaisesti tuo on jotain mitä vankilaroskaväki touhuaa

Vaihdat oman sukunimen ensin sellaiseksi kuin haluat ja avioliiton jälkeen pidät oman nimesi ja mies oomansa. Problem solved and both happy.

Miten olisi Muovinen tai Keinotekoinen sukunimenä? ;D

No, meillä on keksitty nimi, sillä koko kylällä oli aikoinaan 1920-luvulla sama sukunimi niin muutamat vaihtoivat omiaan suosiolla ettei mene sekaisin kun etunimissä oli tietty muoti että oli monta samaa. Ihan normaali sukunimi tosin tämä keksitty, eikä mikään hienostelevan kuuloinen.

Toisaalta, eikö kaikki sukunimet ole alunperin keksittyjä, jopa Jeesus Nasaretilainen? :)

Minä vaihdoin aatelissukunimen tavalliseen sukunimeen 18-vuotiaana. Heti täysi-ikäiseksi tultua.

En halunnut leimautua. Kaikki pitivät minua hulluna. En todellakaan halua että sukunimi määrittelee minut, enkä ole suvulle mitään velkaa niin että nimeä pitäisi kantaa.

Yllättäen vanhemmat hyväksyivät päätökseni mukisematta. Ehkä hekin kokivat että sukunimi voi joskus olla rasite.

korj. edelliseen. Kaikki KAVERIT pitivät minua hulluna.

Sanoiko mies tosiaan, että jos vaihtaisitte sukunimen, se olisi "paskan kuorruttamista kermavaahdolla"? Hän siis vertasi teitä kirjaimellisesti paskaan? Perisuomalaista toimintaa, "emme me maan matoset mitään kivaa tai erilaista tarvi, tyydytään siihen mihin muutkin, mitä sukulaisetkin ajattelisi huikauhea!" Aikamoinen ankeuttaja tuo mies.

Vauva-palstan ikuisesti omasta riittävyydestään huolestunut, itseään tarkasti sosiaaliekonomisen poteronsa muihin jäseniin vertaileva, aika-onnellinen, melko-tyytyväinen perussuomitantta pitää keksittyä sukunimeä tietenkin ihan typeränä. Mun mielestä taas uniikki sukunimi, myös se Helmenkalastaja, tuo lisäarvoa paitsi sen kantajan, myös muiden nimeen törmäävien elämään. Siinä missä kolmastuhannes Mönttinen vaan valuisi tajunnan läpi, joku erikoisempi tai kauniimpi sukunimi voisi tuottaa Kela-virkailijallekin elämyksen. Vähän kuin teettäisi lipaston puusepällä sen sijaan, että ostaisi Ikean Kallax-hyllyn kuten muutkin. Ruotsissa joku oli ottanut sukunimekseen Lohikäärmeensilmä, joka on kuin suoraan fantasiakirjasta. Eli antaa miehen jupista, go for it!

Vierailija kirjoitti:

Nimi on nimi. Minä otin mieheni sukunimen, kun menimme naimisiin - moni kaverini on kipuillut asiaa ja kokenut menettävänsä identiteettinsä, jos tekee niin. Minä en ole koskaan kokenut niin. Minun puolestani olisimme voineet vaikka ottaa uudenkin yhteisen nimen - kuten sanoin, nimi on vain nimi. Minä olen minä, paljon muutakin kuin nimeni. Poikamme haluaa ottaa isoäitinsä tyttönimen, ja minusta se on ihan ok. Hän on silti poikamme, perhettämme ja sukuamme. 

Ei siinä mitään kummallista tai hienostelevaa minun mielestäni ole. 

Minä otin aikoinaan mieheni nimen, koska se on kaunis, tyttäreni piti avioituessaan syntymänimensä, samasta syystä. Olen saanut paljon kehuja kauniista nimestäni, etu- ja sukunimi sointuvat kuulema hyvin yhteen ja jäävät helposti mieleen. En koskaan pitänyt syntymäsukunimestäni.

Kukin tehköön niin kuin hyvältä tuntuu ja nimilain mukaan on mahdollista. Mitäpä sitä muiden ratkaisuja arvostelemaan.

Vierailija kirjoitti:

Mitä mieltä mammat on sukunimen vaihtamisesta täysin itse keksittyyn nimeen? Turhaa hienostelua, turhamaisuutta tai erikoisuudentavoittelua? Aiemmasta suvusta irtautumista ja hylkäämistä vai "vain nimi"? Vai onko jokaisella oikeus halutessaan ollakin sitten vaikka vähän turhamainen ja vaihtaa vaikkapa itsestä rumalta kuulostava sukunimi kauniimpaan?

Asia ajankohtainen, koska ollaan menossa naimisiin ja yhtenä vaihtoehtona olis tuo keksitty nimi. Mies vaan ei lämpene asialla. Hänestä teennäistä hienostelua, "paskan kuorruttamista kermavaahdolla" ja kuulemma hävettäisi. Musta taas tosi hyvä idea, koska miehen nimeä en halua ottaa ja omastani en oo kauheesti koskaan tykännytkään, joten olis hyvä tilaisuus nyt keksiä kaunis nimi ja ottaa vieläpä perheen yhteiseksi.

Ei mammaraati av:llä päätä mikä teidän nimeksenne tulee. Jos mies ei asialle lämpene, ja haluaa oman nimensä pitää niin sitten hän pitää. Jos sinä haluat muuttaa nimesi, voit sen sitten omasta puolestasi tehdä.