Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
Minulla on ystävä, jonka yhteydenotoista tulee usein paha mieli. Silti roikun kiinni hänen seurassaan enkä tajua itseäni. Kai tämä vastavuoroista on, mutta ei ehkä loppupeleissä sitä, mitä ystävyydeltä haluaisin..
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö oikeasti kaikki ihmiset koekaan ajoittain oloaan yksinäiseksi? Olen niin masentunut, että olen kuvitellut, että myös muillakin on ajoittain samanlainen yksinäinen ja surkea olo.
Varmasti useimmat.
Halaus sinulle 💗
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta sitä ihmiset tekevätkin itselleen ongelmia. Jos et halua pitää yhteyttä johonkin, älä pidä. Jos haluat, että yhteydenpito on vastavuoroista, älä edes aloita yksipuolista yhteydenpitoa. Jos yhteydenpito jonkun kanssa on ollut vastavuoroista, mutta nyt toinen ei ole ottanut yhteyttä, vaikka olisi hänen vuoronsa, älä ota yhteyttä ennenkuin vasta sitten, kun hän on ensin ottanut yhteyttä.
Olisipa elämä näin yksinkertaista.
No kuule kun se tässä asiassa nimenomaan on noin yksinkertaista. Yhteydenpito on täysin vapaaehtoista, ei ole mitään lakia, joka velvoittaisi pitämään yhteyttä yhtään kehenkään.
Niin, ei ole ei. Ehkä vaan aika moni ei ole valmis siihen, että live alone, die alone.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on ystävä, jonka yhteydenotoista tulee usein paha mieli. Silti roikun kiinni hänen seurassaan enkä tajua itseäni. Kai tämä vastavuoroista on, mutta ei ehkä loppupeleissä sitä, mitä ystävyydeltä haluaisin..
Sama juttu. On meillä hyviäkin hetkiä ollut paljonkin, mutta monesti olen toiselle lähinnä kasa paskaa, jos minulta kysytään. Tässä sitä vaan silti sinnitellään. Järjen ääni kysyisi, että miksi ihmeessä. Ehkä minä olen itse panostanut tähän ihmissuhteeseen niin paljon, etten pysty myöntämään, että kaikki on ollut ihan kusetusta. Ehkä minä myös toivon, että vielä sieltä se parempikin tuntemani tyyppi tulee esille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö oikeasti kaikki ihmiset koekaan ajoittain oloaan yksinäiseksi? Olen niin masentunut, että olen kuvitellut, että myös muillakin on ajoittain samanlainen yksinäinen ja surkea olo.
Varmasti useimmat.
Halaus sinulle 💗
Kiitos! Mukavaa kesää sinulle! 😘
Myrkyllinen ihminen voi sairastuttaa, jopa fyysisesti. Näistä merkeistä erotat tosiystävän ja energiasyöpön, josta kannattaa päästää irti.
1. Todellinen ystävä nauttii tasapuolisesta keskustelusta.
Myrkyllinen ystävä odottaa, milloin hän pääsee itse puhumaan. Oma asia kiilaa aina edelle.
2. Todellinen ystävä soittaa sinulle, koska hänellä on ikävä.
Myrkyllinen ystävä löytää luoksesi vain, kun hänellä on jokin ongelma.
3. Todellinen ystävä hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.
Myrkyllinen ystävä yrittää hallita ja muuttaa sinua. Et ole ikinä riittävä, vaikka täyttäisit jokaisen hänen toiveistaan.
4. Todellinen ystävä käyttäytyy johdonmukaisesti ja reilusti.
Myrkyllinen ystävä on tarkka-ampuja, jonka seuraavaa iskua ei näe ennalta. Isku on tarkkaan tähdätty heikkoon kohtaasi. Sen tarkoitus on nöyryyttää.
5. Todellinen ystävä saa sinusta esiin parhaat puolesi.
Myrkyllinen ystävä saa sinusta esiin huonoimmat puolesi. Alat ehkä huomaamatta vähätellä itseäsi ja vältellä hyvien uutisten kertomista.
6. Todellinen ystävä ymmärtää, että sinun pitää saada olla välillä yksin.
Myrkyllinen ystävä tunkeutuu arkeesi toistuvasti kysymättä, sopiiko se sinulle.
7. Todellinen ystävä iloitsee aidosti puolestasi, kun menestyt.
Myrkyllinen ystävä kadehtii saavutuksiasi eikä osaa kehua vilpittömästi.
8. Todellinen ystävä kehuu ja kannustaa.
Myrkyllinen ystävä mustamaalaa, epäilee ja vähättelee sanomisiasi ja tekemisiäsi.
9. Todellinen ystävä tekee vastapalveluksia.
Myrkyllinen ystävä on vapaamatkustaja, joka hyötyy sinusta. Hän saattaa kuokkia asunnollasi pitkiä aikoja tekemättä kertaakaan ostoksia tai edes kiittämättä.
10. Todellinen ystävä jakaa kanssasi tasaisesti elämän valo- ja varjopuolet oikeissa mittasuhteissaan.
Myrkyllisen ystävän elämä on pelkkää draamaa, johon hän kiskoo sinut jatkuvasti mukaan: liioittelee, ei löydä mistään hyvää sanottavaa ja juoruaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö oikeasti kaikki ihmiset koekaan ajoittain oloaan yksinäiseksi? Olen niin masentunut, että olen kuvitellut, että myös muillakin on ajoittain samanlainen yksinäinen ja surkea olo.
Varmasti useimmat.
Halaus sinulle 💗Kiitos! Mukavaa kesää sinulle! 😘
Kiitos samoin! 😍
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö oikeasti kaikki ihmiset koekaan ajoittain oloaan yksinäiseksi? Olen niin masentunut, että olen kuvitellut, että myös muillakin on ajoittain samanlainen yksinäinen ja surkea olo.
Olen kohta viisikymppinen ja olen kokenut itseni yksinäiseksi tasan kerran elämässäni eli noin puolen tunnin ajan yhtenä sunnuntaina vuoden 1992 kesällä. Oli niin omituinen olotila ja fiilis, että muistan ajatelleeni, että tämä pitää painaa mieleen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta sitä ihmiset tekevätkin itselleen ongelmia. Jos et halua pitää yhteyttä johonkin, älä pidä. Jos haluat, että yhteydenpito on vastavuoroista, älä edes aloita yksipuolista yhteydenpitoa. Jos yhteydenpito jonkun kanssa on ollut vastavuoroista, mutta nyt toinen ei ole ottanut yhteyttä, vaikka olisi hänen vuoronsa, älä ota yhteyttä ennenkuin vasta sitten, kun hän on ensin ottanut yhteyttä.
Olisipa elämä näin yksinkertaista.
No kuule kun se tässä asiassa nimenomaan on noin yksinkertaista. Yhteydenpito on täysin vapaaehtoista, ei ole mitään lakia, joka velvoittaisi pitämään yhteyttä yhtään kehenkään.
Niin, ei ole ei. Ehkä vaan aika moni ei ole valmis siihen, että live alone, die alone.
Edelleenkin on täysin oma ja vapaaehtoinen valinta pitää yhteyttä ihmisiin, joihin ei halua pitää yhteyttä. Mutta joo, onhan niitäkin ihmisiä, jotka vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen ottavat pataan puolisoltaan, koska ei muka voi mitään muutakaan. Nuo "ystävät" ja "kaverit" tuskin sentään heittäytyisivät väkivaltaisiksi, vaikka lopettaisikin yhteydenpidon. Väkivaltainen exä sen vielä voisi tehdäkin.
Vierailija kirjoitti:
Myrkyllinen ihminen voi sairastuttaa, jopa fyysisesti. Näistä merkeistä erotat tosiystävän ja energiasyöpön, josta kannattaa päästää irti.
1. Todellinen ystävä nauttii tasapuolisesta keskustelusta.
Myrkyllinen ystävä odottaa, milloin hän pääsee itse puhumaan. Oma asia kiilaa aina edelle.
2. Todellinen ystävä soittaa sinulle, koska hänellä on ikävä.
Myrkyllinen ystävä löytää luoksesi vain, kun hänellä on jokin ongelma.
3. Todellinen ystävä hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.
Myrkyllinen ystävä yrittää hallita ja muuttaa sinua. Et ole ikinä riittävä, vaikka täyttäisit jokaisen hänen toiveistaan.
4. Todellinen ystävä käyttäytyy johdonmukaisesti ja reilusti.
Myrkyllinen ystävä on tarkka-ampuja, jonka seuraavaa iskua ei näe ennalta. Isku on tarkkaan tähdätty heikkoon kohtaasi. Sen tarkoitus on nöyryyttää.
5. Todellinen ystävä saa sinusta esiin parhaat puolesi.
Myrkyllinen ystävä saa sinusta esiin huonoimmat puolesi. Alat ehkä huomaamatta vähätellä itseäsi ja vältellä hyvien uutisten kertomista.
6. Todellinen ystävä ymmärtää, että sinun pitää saada olla välillä yksin.
Myrkyllinen ystävä tunkeutuu arkeesi toistuvasti kysymättä, sopiiko se sinulle.
7. Todellinen ystävä iloitsee aidosti puolestasi, kun menestyt.
Myrkyllinen ystävä kadehtii saavutuksiasi eikä osaa kehua vilpittömästi.
8. Todellinen ystävä kehuu ja kannustaa.
Myrkyllinen ystävä mustamaalaa, epäilee ja vähättelee sanomisiasi ja tekemisiäsi.
9. Todellinen ystävä tekee vastapalveluksia.
Myrkyllinen ystävä on vapaamatkustaja, joka hyötyy sinusta. Hän saattaa kuokkia asunnollasi pitkiä aikoja tekemättä kertaakaan ostoksia tai edes kiittämättä.
10. Todellinen ystävä jakaa kanssasi tasaisesti elämän valo- ja varjopuolet oikeissa mittasuhteissaan.
Myrkyllisen ystävän elämä on pelkkää draamaa, johon hän kiskoo sinut jatkuvasti mukaan: liioittelee, ei löydä mistään hyvää sanottavaa ja juoruaa.
Perkele, nyt keskustelu siirtyi ystävistä sukulaisiin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eivätkö oikeasti kaikki ihmiset koekaan ajoittain oloaan yksinäiseksi? Olen niin masentunut, että olen kuvitellut, että myös muillakin on ajoittain samanlainen yksinäinen ja surkea olo.
Olen kohta viisikymppinen ja olen kokenut itseni yksinäiseksi tasan kerran elämässäni eli noin puolen tunnin ajan yhtenä sunnuntaina vuoden 1992 kesällä. Oli niin omituinen olotila ja fiilis, että muistan ajatelleeni, että tämä pitää painaa mieleen.
Oho 😯
Tämä keskustelu ei ole ollut helppo, mutta on saanut minut ymmärtämään jotakin: joskus saattaa kulua jopa vuosikymmeniä siihen, että saat selville onko sinulla tosiystäviä vai ei.
Olosuhteiden muuttumisen takia päättynyttä ystävyyttä tosiystävän kanssa muistelee kaipauksella, valeystävää taas inholla.
Vierailija kirjoitti:
3. Todellinen ystävä hyväksyy sinut sellaisena kuin olet.
Myrkyllinen ystävä yrittää hallita ja muuttaa sinua. Et ole ikinä riittävä, vaikka täyttäisit jokaisen hänen toiveistaan.
5. Todellinen ystävä saa sinusta esiin parhaat puolesi.
Myrkyllinen ystävä saa sinusta esiin huonoimmat puolesi. Alat ehkä huomaamatta vähätellä itseäsi ja vältellä hyvien uutisten kertomista.
Mielestäni nämä kohdat eivät pidä läheskään aina paikkaansa. Se ei ole myrkyllisyyttä, jos huomauttaa, ehkä toistuvastikin, toisen ikävistä ja loukkaavista teoista. Se on pyrkimystä pitää puolensa ja kertoa omista tarpeistaan. Toiveita saa olla, ja on yksioikoista sanoa, että kuitenkaan toinen ei riitä.
Kohdasta viisi taas sanoisin, että en tiedä, onko ystävän tehtävä saada esille toisesta hyviä tai huonoja puolia. Henkilö on itse vastuussa itsestään. Usein kuulee, että "SINUN takiasi minä tulin vihaiseksi". Ei, vaan henkilö vihastui ihan itse.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta sitä ihmiset tekevätkin itselleen ongelmia. Jos et halua pitää yhteyttä johonkin, älä pidä. Jos haluat, että yhteydenpito on vastavuoroista, älä edes aloita yksipuolista yhteydenpitoa. Jos yhteydenpito jonkun kanssa on ollut vastavuoroista, mutta nyt toinen ei ole ottanut yhteyttä, vaikka olisi hänen vuoronsa, älä ota yhteyttä ennenkuin vasta sitten, kun hän on ensin ottanut yhteyttä.
Olisipa elämä näin yksinkertaista.
No kuule kun se tässä asiassa nimenomaan on noin yksinkertaista. Yhteydenpito on täysin vapaaehtoista, ei ole mitään lakia, joka velvoittaisi pitämään yhteyttä yhtään kehenkään.
Niin, ei ole ei. Ehkä vaan aika moni ei ole valmis siihen, että live alone, die alone.
Edelleenkin on täysin oma ja vapaaehtoinen valinta pitää yhteyttä ihmisiin, joihin ei halua pitää yhteyttä. Mutta joo, onhan niitäkin ihmisiä, jotka vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen ottavat pataan puolisoltaan, koska ei muka voi mitään muutakaan. Nuo "ystävät" ja "kaverit" tuskin sentään heittäytyisivät väkivaltaisiksi, vaikka lopettaisikin yhteydenpidon. Väkivaltainen exä sen vielä voisi tehdäkin.
Pääsit jo lähelle asian ydintä, mutta ihan lopussa päätit ohittaa asian. Eihän niissä parisuhteissakaan ole kyse pelosta pelkästään. Ei suinkaan.
Ei kukaan ole kieltämässä sitä, etteikö olisi vapaaehtoisuudesta kyse. Mutta koita ymmärtää, että maailmassa on paljon kaikenlaisia - sinun silmin varmastikin - tossukoita, jotka ovat kilttejä, antavat anteeksi ja ymmärtävät kerta toisensa jälkeen. Niin parisuhteissa kuin ystävyyssuhteissa. Eivät he osaa eivätkä halua olla näin ehdottomia kuin sinä suosittelet olemaan. Niin, siihen sinä tietysti toteat, että no se on sitten oma ongelma.
Kuten sanoin, moni ei halua viettää koko elämäänsä ihan ypöyksin, jos ei ole pakko. Siksi sitä on valmis hyväksymään erilaisia ihmisiä ja monenlaisia toimintatapoja, jopa pitkin hampain. Tässä ketjussa on paljon esitetty toiveita ja ihannetilanteita, mutta ei se silti sitä tarkoita, että tosielämässä suostuisi vain niiden mukaiseen elämään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta sitä ihmiset tekevätkin itselleen ongelmia. Jos et halua pitää yhteyttä johonkin, älä pidä. Jos haluat, että yhteydenpito on vastavuoroista, älä edes aloita yksipuolista yhteydenpitoa. Jos yhteydenpito jonkun kanssa on ollut vastavuoroista, mutta nyt toinen ei ole ottanut yhteyttä, vaikka olisi hänen vuoronsa, älä ota yhteyttä ennenkuin vasta sitten, kun hän on ensin ottanut yhteyttä.
Olisipa elämä näin yksinkertaista.
No kuule kun se tässä asiassa nimenomaan on noin yksinkertaista. Yhteydenpito on täysin vapaaehtoista, ei ole mitään lakia, joka velvoittaisi pitämään yhteyttä yhtään kehenkään.
Niin, ei ole ei. Ehkä vaan aika moni ei ole valmis siihen, että live alone, die alone.
Edelleenkin on täysin oma ja vapaaehtoinen valinta pitää yhteyttä ihmisiin, joihin ei halua pitää yhteyttä. Mutta joo, onhan niitäkin ihmisiä, jotka vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen ottavat pataan puolisoltaan, koska ei muka voi mitään muutakaan. Nuo "ystävät" ja "kaverit" tuskin sentään heittäytyisivät väkivaltaisiksi, vaikka lopettaisikin yhteydenpidon. Väkivaltainen exä sen vielä voisi tehdäkin.
Pääsit jo lähelle asian ydintä, mutta ihan lopussa päätit ohittaa asian. Eihän niissä parisuhteissakaan ole kyse pelosta pelkästään. Ei suinkaan.
Ei kukaan ole kieltämässä sitä, etteikö olisi vapaaehtoisuudesta kyse. Mutta koita ymmärtää, että maailmassa on paljon kaikenlaisia - sinun silmin varmastikin - tossukoita, jotka ovat kilttejä, antavat anteeksi ja ymmärtävät kerta toisensa jälkeen. Niin parisuhteissa kuin ystävyyssuhteissa. Eivät he osaa eivätkä halua olla näin ehdottomia kuin sinä suosittelet olemaan. Niin, siihen sinä tietysti toteat, että no se on sitten oma ongelma.
Kuten sanoin, moni ei halua viettää koko elämäänsä ihan ypöyksin, jos ei ole pakko. Siksi sitä on valmis hyväksymään erilaisia ihmisiä ja monenlaisia toimintatapoja, jopa pitkin hampain. Tässä ketjussa on paljon esitetty toiveita ja ihannetilanteita, mutta ei se silti sitä tarkoita, että tosielämässä suostuisi vain niiden mukaiseen elämään.
En voi mitään sille, että minusta huonoissa ihmissuhteissa roikkuvat ovat joko masokisteja tai läheisriippuvaisia tai sitten heiltä yksinkertaisesti vain puuttuu itsekunnioitus. Tai kaikki nuo. Yrittäisin mieluummin tehdä jotain noille syille, jotka aiheuttavat itselle vahingollista käytöstä, kuin alistuisin tilanteeseen ajatellen, että en parempaakaan saa tai ole ansainnut. Nimittäin kukaan muu ei voi noille syille tehdä mitään vaan ainoastaan ihminen itse. Tarvittaessa sitten vaikka ammattiauttajan avustuksella.
Musta on alkanut tuntua, että nykyään osalle ihmisistä riittää yhteydenpitovälineeksi aika pitkälti some! Ja whatsup yms. viestittelyt. Some on korvannut puhelimella soittelut aika pitkälti(?) vai mitä olette mieltä?
Samaa täällä. Nyt päätin myös etten pyydä enää ketään mihinkään. Kukaan ei pyydä mukaan minua. Tänään illanvietto peruuntui mun kanssa kun tulikin muita menoja toiselle. Olkoon. . Ei vaan ole ketään . Aina yksin . Raskasta tämäkin .
Vierailija kirjoitti:
Musta on alkanut tuntua, että nykyään osalle ihmisistä riittää yhteydenpitovälineeksi aika pitkälti some! Ja whatsup yms. viestittelyt. Some on korvannut puhelimella soittelut aika pitkälti(?) vai mitä olette mieltä?
Saman olen huomannut ja hyvä näin. En itse pidä soittelusta, viestittely ja näkeminen ovat minun juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta sitä ihmiset tekevätkin itselleen ongelmia. Jos et halua pitää yhteyttä johonkin, älä pidä. Jos haluat, että yhteydenpito on vastavuoroista, älä edes aloita yksipuolista yhteydenpitoa. Jos yhteydenpito jonkun kanssa on ollut vastavuoroista, mutta nyt toinen ei ole ottanut yhteyttä, vaikka olisi hänen vuoronsa, älä ota yhteyttä ennenkuin vasta sitten, kun hän on ensin ottanut yhteyttä.
Olisipa elämä näin yksinkertaista.
No kuule kun se tässä asiassa nimenomaan on noin yksinkertaista. Yhteydenpito on täysin vapaaehtoista, ei ole mitään lakia, joka velvoittaisi pitämään yhteyttä yhtään kehenkään.
Niin, ei ole ei. Ehkä vaan aika moni ei ole valmis siihen, että live alone, die alone.
Edelleenkin on täysin oma ja vapaaehtoinen valinta pitää yhteyttä ihmisiin, joihin ei halua pitää yhteyttä. Mutta joo, onhan niitäkin ihmisiä, jotka vuodesta ja vuosikymmenestä toiseen ottavat pataan puolisoltaan, koska ei muka voi mitään muutakaan. Nuo "ystävät" ja "kaverit" tuskin sentään heittäytyisivät väkivaltaisiksi, vaikka lopettaisikin yhteydenpidon. Väkivaltainen exä sen vielä voisi tehdäkin.
Pääsit jo lähelle asian ydintä, mutta ihan lopussa päätit ohittaa asian. Eihän niissä parisuhteissakaan ole kyse pelosta pelkästään. Ei suinkaan.
Ei kukaan ole kieltämässä sitä, etteikö olisi vapaaehtoisuudesta kyse. Mutta koita ymmärtää, että maailmassa on paljon kaikenlaisia - sinun silmin varmastikin - tossukoita, jotka ovat kilttejä, antavat anteeksi ja ymmärtävät kerta toisensa jälkeen. Niin parisuhteissa kuin ystävyyssuhteissa. Eivät he osaa eivätkä halua olla näin ehdottomia kuin sinä suosittelet olemaan. Niin, siihen sinä tietysti toteat, että no se on sitten oma ongelma.
Kuten sanoin, moni ei halua viettää koko elämäänsä ihan ypöyksin, jos ei ole pakko. Siksi sitä on valmis hyväksymään erilaisia ihmisiä ja monenlaisia toimintatapoja, jopa pitkin hampain. Tässä ketjussa on paljon esitetty toiveita ja ihannetilanteita, mutta ei se silti sitä tarkoita, että tosielämässä suostuisi vain niiden mukaiseen elämään.
En voi mitään sille, että minusta huonoissa ihmissuhteissa roikkuvat ovat joko masokisteja tai läheisriippuvaisia tai sitten heiltä yksinkertaisesti vain puuttuu itsekunnioitus. Tai kaikki nuo. Yrittäisin mieluummin tehdä jotain noille syille, jotka aiheuttavat itselle vahingollista käytöstä, kuin alistuisin tilanteeseen ajatellen, että en parempaakaan saa tai ole ansainnut. Nimittäin kukaan muu ei voi noille syille tehdä mitään vaan ainoastaan ihminen itse. Tarvittaessa sitten vaikka ammattiauttajan avustuksella.
Hyvin paljon mahdollista, että ovat juuri noita, mutta silti sellaisiakin ihmisiä on.
Meitsi ainakin yrittää juurikin päästä vetämään rajoja ammattiauttajan kanssa, mutta sinnepä ei niin vaan päästäkään näillä ruuhkilla!
Eivätkö oikeasti kaikki ihmiset koekaan ajoittain oloaan yksinäiseksi? Olen niin masentunut, että olen kuvitellut, että myös muillakin on ajoittain samanlainen yksinäinen ja surkea olo.