Lue keskustelun säännöt.
Kun kukaan kaveri ei soittele tai ota muuten yhteyttä
Yritin kaverille soittaa ja varattua tuuttasi puhelin. Pähkäilin sitten että soittaisin jollekin muulle, mutta oikeasti sitten hätkähdin siihen ettei minulle soitella. Miesystäväni soittelee lähes päivittäin, mutta muuten edellisistä kaverien soitoista on kuukausia. Sitten on heitä, jotka ei koskaan soittele minulle, vaikka itse soitan n. puolen vuoden välein.
Yksinäinen olo on. Uusia kavereita en ole saanut yrityksistä huolimatta. Vanhat on muuttaneet pois ja puhelin ei korvaa nokatusten näkemistä. Heillä uudet kaverit uusilla paikkakunnilla.
Kommentit (6552)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kys. vapaaehtoistyö sopii joillekin, kuten myös joillekin on ihan ok, että joku käy juttelemassa edes jotain. Moni tässä ketjussa puhuva ei varmasti kuitenkaan tarkoita tällaista ystävyyttä.
Juu, on tullut selväksi että tämän ketjun yksinäiset haluavat yhtä sun toista. Ongelmahan on päivänselvästi siinä, että heissä on jotain sellaista, jota kukaan muu ei halua. Sitä voi ihan vapaasti istua kotona itkemässä ja haaveilemassa jostain upeasta, syvällisestä ystävyydestä (tai sadasta kaverista joille soittaa joka päivä), mutta jos se ei johda mihinkään muuhun kuin kitinään vauvapalstalla, niin on kai se herran tähden selvää, että jotain muuta täytyy asian eteen tehdä. Joidenkin mielestä kaikki täällä ehdotetut jutut on "kuittailua", koska onhan se paljon helpompi istua pää ahterissa ja odottaa jotain sellaista, JOTA EI NYT VAAN OLE TULOSSA. Deal with it.
Onkohan tää muuten sama ilmiö kuin se, kun eräät sinkut aina valittaa miten "ketään" ei löydy mistään... vaikka ehkä jopa löytyisi, jos etsisi ns. itsensä tasoista seuraa tai osaisi muuten vaan katsoa muuallekin kuin suoraan eteensä.
Luetko sä nyt samaa ketjua kuin muut? Tässä ketjussa yksinäiset on ennemminkin kertoneet omasta aktiivisuudestaan ja siitä kuinka mikään ei tunnu tuottavan tulosta kun aina vaan on ja pysyy korkeintaan hätävarana jonka seura kelpaa jos tosiaan kenellekään muulle ei sovi. Pahimmassa tapauksessa vielä on saanut haukut, kun ei puolilta öin ole ollut vartin varoitusajalla halukas ja valmis lähtemään baariseuraksi jollekin jota biletyttää ja jonka mielestä baariin on tylsää mennä yksin kun "kikka ja kaikki muutkin" on nyt jossain.
Useampikin yksinäinen on todennut että nyt tuo oma aktiivisuus saa riittää, tyhjän kun saa pyytämättäkin, ja on lopettanut (pääasiallisesti) yksipuolisen yhteydenpidon. Ennemminhän yksinäiset on nyt lopettaneet odottamisen ja pää ahterissa istumisen kun ovat hoksanneet ettei noin turhien ja itsekkäiden ihmisten perään kannata itkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kys. vapaaehtoistyö sopii joillekin, kuten myös joillekin on ihan ok, että joku käy juttelemassa edes jotain. Moni tässä ketjussa puhuva ei varmasti kuitenkaan tarkoita tällaista ystävyyttä.
Juu, on tullut selväksi että tämän ketjun yksinäiset haluavat yhtä sun toista. Ongelmahan on päivänselvästi siinä, että heissä on jotain sellaista, jota kukaan muu ei halua. Sitä voi ihan vapaasti istua kotona itkemässä ja haaveilemassa jostain upeasta, syvällisestä ystävyydestä (tai sadasta kaverista joille soittaa joka päivä), mutta jos se ei johda mihinkään muuhun kuin kitinään vauvapalstalla, niin on kai se herran tähden selvää, että jotain muuta täytyy asian eteen tehdä. Joidenkin mielestä kaikki täällä ehdotetut jutut on "kuittailua", koska onhan se paljon helpompi istua pää ahterissa ja odottaa jotain sellaista, JOTA EI NYT VAAN OLE TULOSSA. Deal with it.
Onkohan tää muuten sama ilmiö kuin se, kun eräät sinkut aina valittaa miten "ketään" ei löydy mistään... vaikka ehkä jopa löytyisi, jos etsisi ns. itsensä tasoista seuraa tai osaisi muuten vaan katsoa muuallekin kuin suoraan eteensä.
Se on kuittailua siksi, että pistän pääni pantiksi, että monikaan SPR-ehdottelija ei tiedä kys. ystävätoiminnasta kovin tarkasti. Ylipäänsä mielestäni tämä ketju ei käsittele vapaaehtois"ystävyyttä". Kannattaa huomata, että vapaaehtoisjutuissa se toinen on kuitenkin hyvin usein vain ns. töissä. Nimensä mukaisesti.
Mielestäni ketju ei ole keskittynyt tällaiseen ystävyyteen, eikä toivottuja asioita voi saada kuin erittäin hyvällä säkällä tällaiselta vapaaehtoisystävyydeltä.
No eiköhän se ole päivänselvää, että jos kukaan ei soittele sinulle, kukaan ei pidä sinusta. Jos kukaan ei kutsu sinua mihinkään, kukaan ei halua sinua mihinkään.
Miksi tämän toteamiseen tarvitaan näin pitkä ketju
Vierailija kirjoitti:
Siis huh. Minusta tuo on kyllä edelleenkin ihan turhaa brassailua ja itsensä ylentämistä, että hei totta kai uusia kavereita saa, laskekaapas vain rimaa älkääkä vaatiko turhia.
Esim. itse olen 40+. lapseton, työtön, akateeminen, yksinelävä nainen. Siinä on aika monta tekijää, jotka kaventavat sosiaalista piiriä. Minä elän kaupunkielämää normaalirientoineen sekä vastapainona mökkielämää, mutta useimmiten molempia yksin, koska monilla muilla on perheet. Ylipäänsä he elävät elämää, jossa kaikki tällainen liikehdintä on turhanaikaista; heidän liikehdintänsä kun on ensisijaisesti HopLoppiin, Särkänniemeen tmv.
Täällä puhutaan synnytyskursseista, lasten kaverien äideistä jne. Ottakaapas huomioon, että elämäntilanteita on hyvin monenlaisia. Jotkut eivät näe pitkään aikaan yhtään ketään, koska ei ole työkavereitakaan. Tai niitä lapsia.
Kaikkinensa tässä ketjussa joillakin sanoma tuntuisi olevan, että kyllä niitä kavereita löytyy, mutta ällä hel*etissä tule minun luokseni. Jännä, että nämä ihmiset eivät itse halua olla kavereita, mutta samalla he ovat täysin vakuuttuneita, että kyllähän niitä nyt helposti löytyy. How ironic. Mutta näinhän se menee, NIMBY.
Synnytyskurssi oli vain esimerkki. Se olisi voinut olla koirankoulutuskurssi tai latinalaisten tanssien kurssi. Kyse on siitä, että jos valitsee harrastuksekseen mökkeilyn, niin onhan se nyt paljon todennäkösempää ettei sieltä mökilta niitä kavereita saa, kun verrataan vaikka johonkin monta kertaa viikossa samojen tyyppien kanssa tehtävään harrastukseen.
Kaikilla on tietenkin eri elämäntilanteita, mutta ihan varmasti kaikille löytyy tekemistä ja harrastuksia, jossa ei voi olla yksin nurkassa tuppisuuna. Vauvauinnista eläkelästen korttipelikerhoon. Kyllä ihmiset voivat nähdä muita, vaikka joka päivä. Ryhdyt vaikka sitten itse, jonkun kerhon vetäjäksi.
Mutta sitten tulee vastaan selittelyt. Kun oikeasti ei olisikaan aikaa ja haluttaisiin tehdä kuitenkin mielellään suurimmaksi osaksi yksin tai ainakin ilman ystävän lapsia. Paitsi silloin kerran kesässä, joku "sydänystävä" voisi pyytää juuri kanttarelliaikaan mökille.
Totuus on, että monella yksinäisellä on tiukat säännöt ja vaatimukset ystävälle. Tyypillisin on juuri tarve, että ystävä haluaa tehdä juuri samoja asioita kuin itse ja yhtä usein. Kuten Särkäniemi esimerkki kuvaa hyvin. Ollaan mielummin yksin, kuin tavataan jossain ei itselle mieluisassa paikassa. No, monelle joilla on ystäviä tuollainen ei merkkaa mitään. Yhdessä on kivaa, paikassa kuin paikassa.
Minulla on paljon kavereita, mutta miksi haluaisin sellaisen jolle tärkeintä ei ole meidän yhteinen aika keskenämme vaan se, että ympäristö on oikea?
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän se ole päivänselvää, että jos kukaan ei soittele sinulle, kukaan ei pidä sinusta. Jos kukaan ei kutsu sinua mihinkään, kukaan ei halua sinua mihinkään.
Miksi tämän toteamiseen tarvitaan näin pitkä ketju
Tai sitten ihmiset eivät tunne sinua. Maailmassa on pitkälti yli 7 miljardia ihmistä. Kuinka monelle sinä sen numerosi olet antanut? Kuinka moneen olet tutustunut? Kuinka monelle olet itse ollut se hyvä ystävä?
Mitä jos tutustut 100 ihmiseen ja annat heille kaikille numerosi? Tilanteesi voisi muuttua hetkessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän se ole päivänselvää, että jos kukaan ei soittele sinulle, kukaan ei pidä sinusta. Jos kukaan ei kutsu sinua mihinkään, kukaan ei halua sinua mihinkään.
Miksi tämän toteamiseen tarvitaan näin pitkä ketju
Älkää sitten koko ajan vittuilko lisää ja käskekö olla valittamatta= kai siitä nyt saa ahdistua ettei kukaan tykkää itsestä. Ahdistuisit sinäkin empatikyvytön torspo.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän se ole päivänselvää, että jos kukaan ei soittele sinulle, kukaan ei pidä sinusta. Jos kukaan ei kutsu sinua mihinkään, kukaan ei halua sinua mihinkään.
Miksi tämän toteamiseen tarvitaan näin pitkä ketju
Älkää sitten koko ajan vittuilko lisää ja käskekö olla valittamatta= kai siitä nyt saa ahdistua ettei kukaan tykkää itsestä. Ahdistuisit sinäkin empatikyvytön torspo.
Mutta voisiko sille asialle tehdä sitten jotain ja yrittää olla miellyttävämpi ihminen, niin ei tarvitsisi olla yksin
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän se ole päivänselvää, että jos kukaan ei soittele sinulle, kukaan ei pidä sinusta. Jos kukaan ei kutsu sinua mihinkään, kukaan ei halua sinua mihinkään.
Miksi tämän toteamiseen tarvitaan näin pitkä ketju
Älkää sitten koko ajan vittuilko lisää ja käskekö olla valittamatta= kai siitä nyt saa ahdistua ettei kukaan tykkää itsestä. Ahdistuisit sinäkin empatikyvytön torspo.
Päinvastoin sinun pitäisi ahdistua siitä, ette sinä pidä muista. Nytkin heti haukkumassa, vaikka joku jopa vaivautui vastaamaan ylipäätään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän se ole päivänselvää, että jos kukaan ei soittele sinulle, kukaan ei pidä sinusta. Jos kukaan ei kutsu sinua mihinkään, kukaan ei halua sinua mihinkään.
Miksi tämän toteamiseen tarvitaan näin pitkä ketju
Älkää sitten koko ajan vittuilko lisää ja käskekö olla valittamatta= kai siitä nyt saa ahdistua ettei kukaan tykkää itsestä. Ahdistuisit sinäkin empatikyvytön torspo.
Mutta voisiko sille asialle tehdä sitten jotain ja yrittää olla miellyttävämpi ihminen, niin ei tarvitsisi olla yksin
No millaista roolia pitäisi vetää? Minua on kuvailtu vuosien saatossa (eri ihmisten taholta) mm huumorintajuiseksi, kiltiksi, rauhalliseksi, rennoksi, pelottavaksi, oudoksi, negatiiviseksi, ahkeraksi, positiiviseksi jne. Että millainen on miellyttävä ihminen?
Ja vaikka kuinka olisi yksinäinen, niin ei se tarkoita että pitää kenestä tahansa. Hyvin moni ihminen on erittäin tylsä ja ärsyttävä ja olen mieluummin itsekseni kuin heidän seurassaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän se ole päivänselvää, että jos kukaan ei soittele sinulle, kukaan ei pidä sinusta. Jos kukaan ei kutsu sinua mihinkään, kukaan ei halua sinua mihinkään.
Miksi tämän toteamiseen tarvitaan näin pitkä ketju
Älkää sitten koko ajan vittuilko lisää ja käskekö olla valittamatta= kai siitä nyt saa ahdistua ettei kukaan tykkää itsestä. Ahdistuisit sinäkin empatikyvytön torspo.
Päinvastoin sinun pitäisi ahdistua siitä, ette sinä pidä muista. Nytkin heti haukkumassa, vaikka joku jopa vaivautui vastaamaan ylipäätään.
Voihan siihen vastaukseen käyttää vähän älyäänkin, jos sitä on.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis huh. Minusta tuo on kyllä edelleenkin ihan turhaa brassailua ja itsensä ylentämistä, että hei totta kai uusia kavereita saa, laskekaapas vain rimaa älkääkä vaatiko turhia.
Esim. itse olen 40+. lapseton, työtön, akateeminen, yksinelävä nainen. Siinä on aika monta tekijää, jotka kaventavat sosiaalista piiriä. Minä elän kaupunkielämää normaalirientoineen sekä vastapainona mökkielämää, mutta useimmiten molempia yksin, koska monilla muilla on perheet. Ylipäänsä he elävät elämää, jossa kaikki tällainen liikehdintä on turhanaikaista; heidän liikehdintänsä kun on ensisijaisesti HopLoppiin, Särkänniemeen tmv.
Täällä puhutaan synnytyskursseista, lasten kaverien äideistä jne. Ottakaapas huomioon, että elämäntilanteita on hyvin monenlaisia. Jotkut eivät näe pitkään aikaan yhtään ketään, koska ei ole työkavereitakaan. Tai niitä lapsia.
Kaikkinensa tässä ketjussa joillakin sanoma tuntuisi olevan, että kyllä niitä kavereita löytyy, mutta ällä hel*etissä tule minun luokseni. Jännä, että nämä ihmiset eivät itse halua olla kavereita, mutta samalla he ovat täysin vakuuttuneita, että kyllähän niitä nyt helposti löytyy. How ironic. Mutta näinhän se menee, NIMBY.
Synnytyskurssi oli vain esimerkki. Se olisi voinut olla koirankoulutuskurssi tai latinalaisten tanssien kurssi. Kyse on siitä, että jos valitsee harrastuksekseen mökkeilyn, niin onhan se nyt paljon todennäkösempää ettei sieltä mökilta niitä kavereita saa, kun verrataan vaikka johonkin monta kertaa viikossa samojen tyyppien kanssa tehtävään harrastukseen.
Totuus on, että monella yksinäisellä on tiukat säännöt ja vaatimukset ystävälle. Tyypillisin on juuri tarve, että ystävä haluaa tehdä juuri samoja asioita kuin itse ja yhtä usein. Kuten Särkäniemi esimerkki kuvaa hyvin. Ollaan mielummin yksin, kuin tavataan jossain ei itselle mieluisassa paikassa. No, monelle joilla on ystäviä tuollainen ei merkkaa mitään. Yhdessä on kivaa, paikassa kuin paikassa.
Niin että kun mainitsin "kaupunkielämää normaalirientoineen" ja vastapainona mökkeilyn, niin päätit tehdä minusta erakkomökkeilijän ja tarttua tähän? Just just. Hyvin vääristelty. Mites jos tarttuisit vaikkapa niihin elokuviin, keikkoihin, baareihin, ravintoloihin, kuntosaliin, museoihin jne. jne. ? Kuten sanoin, ne ovat monesta turhanaikaisia.
Mutta tartutaanpa vaikkapa lattareihin. Olen tanssinut vuosia parisalsaa. Tunneilla opetellaan tanssimaan, ei hakemaan seuraa. Osa innostuu käymään sosiaalitanssimassa, mutta edelleenkin niillä on ideana tanssia. Ei jutella tai löytää varsinaisia kavereita. Voisi puhua tanssikavereista. Voit tietää, miten hyvin henkilö osaa tanssia, mutta et ehkä tiedä lainkaan, mitä hän tekee työkseen tai missä hän asuu. Onko hän naimisissa, lapseton vai eronnut sinkku. Varmasti jotkut ystävystyvätkin. En halua sen mahdollisuutta poissulkea, mutta kuvailen tyypillistä meininkiä.
Minä olen ehdottanut "lapsellisille" itse monet kerrat huvipuistoja. 1) Moni aikuinen ei halua mihinkään laitteeseen, 2) moni lapsi tai taapero ei pääse moneen laitteeseen ja 3) monesti lapset haluavat seuraa toisista lapsista.
Toisaalta en myöskään näe, miksi esim. lapseton olisi velvollinen tapaamaan itselle epämieluisassa paikassa. Eiköhän voida tehdä kompromissi tai nähdä yhtä hyvin lapsettomalle sopivassa paikassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän se ole päivänselvää, että jos kukaan ei soittele sinulle, kukaan ei pidä sinusta. Jos kukaan ei kutsu sinua mihinkään, kukaan ei halua sinua mihinkään.
Miksi tämän toteamiseen tarvitaan näin pitkä ketju
Älkää sitten koko ajan vittuilko lisää ja käskekö olla valittamatta= kai siitä nyt saa ahdistua ettei kukaan tykkää itsestä. Ahdistuisit sinäkin empatikyvytön torspo.
Mutta voisiko sille asialle tehdä sitten jotain ja yrittää olla miellyttävämpi ihminen, niin ei tarvitsisi olla yksin
No millaista roolia pitäisi vetää? Minua on kuvailtu vuosien saatossa (eri ihmisten taholta) mm huumorintajuiseksi, kiltiksi, rauhalliseksi, rennoksi, pelottavaksi, oudoksi, negatiiviseksi, ahkeraksi, positiiviseksi jne. Että millainen on miellyttävä ihminen?
Ja vaikka kuinka olisi yksinäinen, niin ei se tarkoita että pitää kenestä tahansa. Hyvin moni ihminen on erittäin tylsä ja ärsyttävä ja olen mieluummin itsekseni kuin heidän seurassaan.
sinäpä sen sanoit. Sinulle ei kelpaa kukaan
Ja vielä sinulle, joka ehdotit kerhon vetämistä: ihmisten näkeminen ei tarkoita sitä, etteikö silmillään näkisi ihmisiä esim. kaupassa tai kaupungilla. Eikä se tarkoita kerhon vetämistä, joka on työtä. Miten ihmisten on näin vaikeata tajuta normaali kaveruus, sosiaalinen kanssakäyminen, kunnollinen ihmissuhde ja kontakti? Sitä se näkeminen on, sosialisointia.
Toki sekin on hyvä, että sanoo edes kassalle "kiitos hei", eikä täysin mökkihöperöidy, mutta minusta se on melkoisen kaukana tämän ketjun aiheesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä sinulle, joka ehdotit kerhon vetämistä: ihmisten näkeminen ei tarkoita sitä, etteikö silmillään näkisi ihmisiä esim. kaupassa tai kaupungilla. Eikä se tarkoita kerhon vetämistä, joka on työtä. Miten ihmisten on näin vaikeata tajuta normaali kaveruus, sosiaalinen kanssakäyminen, kunnollinen ihmissuhde ja kontakti? Sitä se näkeminen on, sosialisointia.
Toki sekin on hyvä, että sanoo edes kassalle "kiitos hei", eikä täysin mökkihöperöidy, mutta minusta se on melkoisen kaukana tämän ketjun aiheesta.
Hommaa se mies ja lapsia, niin on niitä ystäviä kotonakin
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No eiköhän se ole päivänselvää, että jos kukaan ei soittele sinulle, kukaan ei pidä sinusta. Jos kukaan ei kutsu sinua mihinkään, kukaan ei halua sinua mihinkään.
Miksi tämän toteamiseen tarvitaan näin pitkä ketju
Älkää sitten koko ajan vittuilko lisää ja käskekö olla valittamatta= kai siitä nyt saa ahdistua ettei kukaan tykkää itsestä. Ahdistuisit sinäkin empatikyvytön torspo.
Mutta voisiko sille asialle tehdä sitten jotain ja yrittää olla miellyttävämpi ihminen, niin ei tarvitsisi olla yksin
No millaista roolia pitäisi vetää? Minua on kuvailtu vuosien saatossa (eri ihmisten taholta) mm huumorintajuiseksi, kiltiksi, rauhalliseksi, rennoksi, pelottavaksi, oudoksi, negatiiviseksi, ahkeraksi, positiiviseksi jne. Että millainen on miellyttävä ihminen?
Ja vaikka kuinka olisi yksinäinen, niin ei se tarkoita että pitää kenestä tahansa. Hyvin moni ihminen on erittäin tylsä ja ärsyttävä ja olen mieluummin itsekseni kuin heidän seurassaan.
sinäpä sen sanoit. Sinulle ei kelpaa kukaan
Kelpaapas= tuo liittyy siihen yleiseen oletukseen, että kaikki yksinäiset viihtyisivät keskenään, tai että jos on yksinäinen pitäisi sietää ihan miten huonoa kohtelua vain. Ihan kuin yksinäisellä ei olisi muita ominaisuuksia kuin yksinäisyys.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä sinulle, joka ehdotit kerhon vetämistä: ihmisten näkeminen ei tarkoita sitä, etteikö silmillään näkisi ihmisiä esim. kaupassa tai kaupungilla. Eikä se tarkoita kerhon vetämistä, joka on työtä. Miten ihmisten on näin vaikeata tajuta normaali kaveruus, sosiaalinen kanssakäyminen, kunnollinen ihmissuhde ja kontakti? Sitä se näkeminen on, sosialisointia.
Toki sekin on hyvä, että sanoo edes kassalle "kiitos hei", eikä täysin mökkihöperöidy, mutta minusta se on melkoisen kaukana tämän ketjun aiheesta.
Hommaa se mies ja lapsia, niin on niitä ystäviä kotonakin
Itse olen varsinkin jälkimmäiseen liian vanha.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä sinulle, joka ehdotit kerhon vetämistä: ihmisten näkeminen ei tarkoita sitä, etteikö silmillään näkisi ihmisiä esim. kaupassa tai kaupungilla. Eikä se tarkoita kerhon vetämistä, joka on työtä. Miten ihmisten on näin vaikeata tajuta normaali kaveruus, sosiaalinen kanssakäyminen, kunnollinen ihmissuhde ja kontakti? Sitä se näkeminen on, sosialisointia.
Toki sekin on hyvä, että sanoo edes kassalle "kiitos hei", eikä täysin mökkihöperöidy, mutta minusta se on melkoisen kaukana tämän ketjun aiheesta.
Hommaa se mies ja lapsia, niin on niitä ystäviä kotonakin
Itse olen varsinkin jälkimmäiseen liian vanha.
Ja muutenkaan lapsia ei hankita toimimaan vanhempien kavereina! Se on erittäin huono lähtökohta vanhemmuudelle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja vielä sinulle, joka ehdotit kerhon vetämistä: ihmisten näkeminen ei tarkoita sitä, etteikö silmillään näkisi ihmisiä esim. kaupassa tai kaupungilla. Eikä se tarkoita kerhon vetämistä, joka on työtä. Miten ihmisten on näin vaikeata tajuta normaali kaveruus, sosiaalinen kanssakäyminen, kunnollinen ihmissuhde ja kontakti? Sitä se näkeminen on, sosialisointia.
Toki sekin on hyvä, että sanoo edes kassalle "kiitos hei", eikä täysin mökkihöperöidy, mutta minusta se on melkoisen kaukana tämän ketjun aiheesta.
Hommaa se mies ja lapsia, niin on niitä ystäviä kotonakin
Itse olen varsinkin jälkimmäiseen liian vanha.
Elämä on valintoja
Ihmiset ovat erilaisia ja toiset vain ovat niitä passiivisia eivätkä saa mitään aikaa jos joku ei töki. En osaa loukkaantua siitä, että mulle ei soitella, soitan itse kun haluan jutella.
Mutta jäin tässä miettimään kuinka erilaisia kaverini ovatkaan. Yhden kanssa vastavuoroisuus pelaa, otetaan kumpikin yhteyttä ja nähdään silloin tällöin ihan kummankin aloitteesta. Toisen kaverin kanssa, joka asuu kaukana, olemme vuosia nähneet tiettyinä aikoina vuodessa ja jompi kumpi ottaa yhteyttä vähän ennen ja sovitaan tarkemmin tapaaminen. Muuten ei paljoa yhteyttä pidetä. Kolmas kaverini on erittäin suosittu ja facesta voi seurata kun hän on joka viikonloppu jossain menossa, aina eri ihmisten kanssa. Nytkin on taas hujahtanut pari vuotta ettei olla tavattu ja tapaamisen järjestäminen on aina mun vastuulla. Mutta kun viitisen vuotta sitten minulle sattui todella ikävä juttu, tämä kaveri oli se joka ensimmäisenä ryntäsi paikalle auttamaan.
Ja sitten on useita kavereita, joista ei oikein koskaan kuulu mitään mutta aina joskus soitan tai pyydän kylään. Enkä ole sitä pitänyt ongelmana. Saan järjestettyä tapaamiset kivasti oman aikatauluni ja toiveiden mukaan silloin kuin haluan, eli oikeastaan tämä on parempikin näin.
Onpa huonoa retoriikkaa! Minä etsin monta vuotta. Löysin hyvän kumppanin. Ei tarvinnut laskea vaatimustasoa. Sopivan ihmisen löytämiseen sen sijaan tarvittiin paljon aikaa. Hyviä tyyppejä ei löydy joka oksalta!