Kysymys teille äideille; pystyykö äitiyslomalla opiskelemaan/lukemaan pääsykokeisiin?

Aloituksessa unohdin mainita, että omien vanhempieni puolelta on täysi tuki ja he asuvat samassa kaupungissa 3 kilometrin säteellä. Miehen vanhemmat puolestaan naapurikunnassa ja myös hyvin läsnäolevia ihmisiä. Emme siis joutuisi "pärjäämään" vain omalla porukalla, tukea olisi lähipiirissä runsaasti.

Ap

Anna mennä, sillähän se selviää! Mitä mieltä miehesi on?

Itse en olisi todellakaan pystynyt opiskelemaan vauva-aikana. Lapsi oli itkuinen ja huonosti nukkuva. Ihan jo kotitöiden teko vaati melkoista järjestelyä, koska lapsi halusi olla koko ajan sylissä tai vähän isompana vaati koko ajan muuta seuraa ja huomiota. Ja minäkin olen ahkera ja aikaansaava ihminen, ei se siitä ole kiinni.:) Lapsi on vasta nyt 2v. iässä alkanut nukkumaan kunnollisia yöunia. Rankimmat jaksot olivst niitä, kun lapsi heräsi 10-30min välein läpi yön kuukaisi toisensa perään ja valvoskeli tunteja yössä. Tuota valvomista on ollut silloinkin, kun lapsi on muutoin nukkunut paremmin. Ja paremmalla nukkumisella tarkoita , että vaikkapa 9-10 nukutun tunnin aikana 5 lyhyttä herätystä ja yksi pitempi tunnista kolmeen kestävä herätys. Lisäksi päiväunet olivat lyhyitä ja katkonaisia, vauvana nukkui 3x45 min päivässä niin että oli kantorepussa ja minä liikuin koko ajan. Pikku hiljaa aloin totuttaa vaunuihin ja vuoden iässä nukkui jo paikallaan olevissa vaunuissa ihan hyvin. Myös nukuttaminen on ollut melkoista rumbaa meillä, ihan pienenä vauvana kannoimme pimeässä asunnossa lasta tunteja (tyyliin 20-01), ettei vaan itkisi, ja nukahdettuaan syliin heräsi välittömästi, jos koitti laskea alas, ja alkoi itkemään. Mutta aikansa kutakin, nyt kun lapsi on 2v. on kaikki paljon helpompaa. Sain suoritettua lääkisopinnot vihdoin loppuun ja olen aloittelemassa töitä.:)

Vierailija kirjoitti:

Koetko, että olisit äitiyslomalla lapsen hoitamisen ja ihanan vauva-arjen ohella pystynyt lukemaan myös pääsykokeisiin tai suorittamaan opintoja? Oletko näin kenties tehnytkin?

Kaipaan kokemuksia, pohdintoja ja mielipiteitä. Itsellä elämäntilanne se, että edellä mainittu tapaus saattaa hyvinkin olla pian ajankohtainen..

Juu, minä opiskelin äitiyslomalla. Sitten otin opintovapaata, ja hoidin lapsia kotona samalla kun suoritin opintoni loppuun.

Uskon että joitain kursseja olisin saanut suoritettua jos tukiverkosto olisi ollut kunnossa. Mutta kun hoitajia ei ollut ja mies vuorotyössä, plus vauva huono nukkuja ja vaativa tapaus muutenkin, ei opiskelu olisi onnistunut.

Lisäksi minun mielestäni se vauvan ensimmäinen ja mielellään toinenkin vuosi kuuluu rauhoittaa, keskittyä siihen olennaiseen. Sylittelyä, turvallisuutta, perushoitoa, kiireetöntä yhdessäoloa. Parisuhteen huomioimista, ettei se katoa kokonaan sen kaiken kiireen alle. Omasta jaksamisesta huolehtimista, jottei sairastu esim. masennukseen.

Omat lapseni kyllä ovat huomanneet jos äidin mieli on jossain muualla. Univajeisena reagoin myös stressiin voimakkaasti, en olisi voinut olla niin hyvä äiti. Lisäksi perfektionismi työssä ja opiskelussa olisi varmistanut loppuunpalamisen, koska tähdätään vaan siihen parhaaseen arvosanaan, jaksoi/ehti tai ei.

Ensimmäisen lapsen vauva-aikana suoritin pari oikeustieteen tenttiä. Se onnistui helposti, koska vauva unirytmi oli tasainen ja hyvä; nukkui aamupäivällä 45minuuttia, päivällä 2-3 tuntia ja vielä illalla 45minuuttia. Toisen kanssa se ei olisi onnistunut, sillä hän nukkui päiväunia huonosti ja oli muutenkin itkuinen ja sylikaipuinen vauva.

Riippuu vauvasta, mä en ois ehtinyt, enkä todellakaan jaksanut...

Riippuu vauvan luonteesta, omasta voinnistasi ja siitä, paljonko (lastenhoito-)apua on saatavilla. Sain kuopuksen AMK-opintojen puolivälissä ja ajattelin käydä joitain kursseja äitiysloman aikana. Vauva oli kuitenkin suuritarpeinen, ei nukkunut kuin max. 30 min päiväunia ja esikoinen oli vain osa-aikaisesti päiväkodissa. Oma jaksaminen oli koetuksella, joten en saanut kursseja tehtyä.

Noin vuoden ikäisestä eteenpäin kuopus oppi nukkumaan parin tunnin päikkärit ja kohtuulliset yöt, joten olen hoitovapaalla saanut edettyä jopa normaalissa tahdissa opinnoissani. Lähipiiri on ollut avuksi lastenhoidossa ja mies on onneksi ollut joustava omissa töissään (pitänyt esim. etäpäiviä tarvittaessa). Aika paljon sumpilimista se vaatii, muttei se mahdotonta ole.

Jos se huutaa niin laita tyyny sen naaman eteen niin ei huuda enää ja voit lukea rauhassa. 

No mä opiskelin tutkintoni lähes loppuun äitiyslomalla. Äitiysloman jälkeen enää pieni loppuraapaisu ja valmistuin! :)

No itse en olisi mitenkään ehtinyt tai jaksanut.Mutta yksi kaveri suoritti kokonaisen tutkinnon...No hänellä lapsi oli paljon mummon hoidossa ja heillä kävi siivooja,mutta silti ihan kova suoritus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sinnikäs, ahkera ja toimelias luonne. Vuoden päivät jouduin yhden projektin takia työskentelemään niin että aamulla oli 4:30 herätys koiran kanssa aamuhölkälle, sieltä töihin yhteen paikkaan, josta kotiuduin neljän aikoihin. Normaalit arkitoimet ja koiran ulkoilutus tässä välissä ja koira hoitoon vanhemmille, kuudeksi jälleen hommiin ja yhdeksältä olin yleensä kotona. Viikossa yksi vapaapäivä tai ei vapaapäiviä ollenkaan. Jos antaa jotain osviittaa siitä, mitä olen jo tähän ikään mennessä käynyt läpi.

Kynnyskysymys on siis ehkä juuri se, millainen vauva sieltä sitten tulisi. Asia, jota ei voi edes lähteä arvailemaan. Saatika, että siihen voisi jotenkin vaikuttaa.. 

Tulevaisuudennäkymien kannalta kyseinen ratkaisu olisi houkutteleva ja ratkaisisi tiettyjä käytännönongelmia..

Elämäsi kuulostaa hirveältä. Pelkkää suorittamista ja sitten kuvailet itseäsi positiivisesti "ahkeraksi ja toimeliaaksi". Juokset hautaan saakka etkä edes ymmärrä mitä kaikkea meni ohi.

Ihan normaaliltahan tuo kuulostaa. Ehkä heille, jotka tekevät 8-16 töitä lyhyellä työmatkalla, saattaa kuulostaa oudolta. Itselleni kuulostaa hyvin tyypilliseltä arjelta.

Eikä kuulosta normaalilta. Missä välissä tuossa ollaan perheen/lasten kanssa? Koira-parkakin ihan heittopussina.

Siis hetkonen, pyrit sisään ja sitten mietit, että jaksatko opiskella. Etkö ymmärrä, että viet tällöin turhaan opiskelupaikan? Sinun sijasta siinä voisi opiskella joku, jolla on edellytykset edetä opinnoissa suunniteltuun tahtiin. 

Toki teet miten haluat. Pyydän kuitenkin ottamaan erään toisen asian huomioon: jos teillä teetätetään vähäänkään ryhmätöitä, niin niistä luistaminen vedoten siihen, että Sinulla on Sentään Lapsi, ei tuo mitään ihastuksen huokailuja. Huokailuja kylläkin.

Itse kun aloitin eräitä opintoja, oli ryhmässä yksi mammalomalainen. Paapati paapan paa lapsi-sitä-lapsi-tätä. Kun ryhmä oli hyvin miesvoittoinen, tuo kana tuli mun perässä kaakattaen. Eihän sille voinut mitään tuosta sanoa, koska olisi loukkaantunut verisesti. Onneksi lopetti opiskelut ensimmäisenä syksynä, koska ei pystynyt eikä jaksanut, koska lapsi.

En pystynyt tekemään gradua äitiyslomalla enkä hoitovapaalla. Hereillä ollessa lapsi oli koko ajan kimpussani: jomman kumman olisi pitänyt poistua kotoa. Nukkuminen oli heikkoa. Alkuyöstä olisi pystynyt opiskelemaan tunnin tai kaksi, mutta se ei ollut mielekästä, koska työ olisi keskeytynyt miltei heti, kun pääsi vauhtiin. Vasta kun lapsi meni osapäivähoitoon sain opiskeltua.