Kysymys teille äideille; pystyykö äitiyslomalla opiskelemaan/lukemaan pääsykokeisiin?

No, minä pistin yliopisto-opinnot jäihin äitiysloman ajaksi. Vauva oli ensimmäiset 3 kuukautta niin huono nukkuja, etten olisi millään kyennyt opiskelemaan. Yritän palata takaisin opintojen pariin syksyllä, kun lapsi on noin puolivuotias, mutta saa nähdä onnistuuko... Isältä ja mummolta saan hoitoapua.

Olen sinnikäs, ahkera ja toimelias luonne. Vuoden päivät jouduin yhden projektin takia työskentelemään niin että aamulla oli 4:30 herätys koiran kanssa aamuhölkälle, sieltä töihin yhteen paikkaan, josta kotiuduin neljän aikoihin. Normaalit arkitoimet ja koiran ulkoilutus tässä välissä ja koira hoitoon vanhemmille, kuudeksi jälleen hommiin ja yhdeksältä olin yleensä kotona. Viikossa yksi vapaapäivä tai ei vapaapäiviä ollenkaan. Jos antaa jotain osviittaa siitä, mitä olen jo tähän ikään mennessä käynyt läpi.

Kynnyskysymys on siis ehkä juuri se, millainen vauva sieltä sitten tulisi. Asia, jota ei voi edes lähteä arvailemaan. Saatika, että siihen voisi jotenkin vaikuttaa.. 

Tulevaisuudennäkymien kannalta kyseinen ratkaisu olisi houkutteleva ja ratkaisisi tiettyjä käytännönongelmia..

Vierailija kirjoitti:

Olen sinnikäs, ahkera ja toimelias luonne. Vuoden päivät jouduin yhden projektin takia työskentelemään niin että aamulla oli 4:30 herätys koiran kanssa aamuhölkälle, sieltä töihin yhteen paikkaan, josta kotiuduin neljän aikoihin. Normaalit arkitoimet ja koiran ulkoilutus tässä välissä ja koira hoitoon vanhemmille, kuudeksi jälleen hommiin ja yhdeksältä olin yleensä kotona. Viikossa yksi vapaapäivä tai ei vapaapäiviä ollenkaan. Jos antaa jotain osviittaa siitä, mitä olen jo tähän ikään mennessä käynyt läpi.

Kynnyskysymys on siis ehkä juuri se, millainen vauva sieltä sitten tulisi. Asia, jota ei voi edes lähteä arvailemaan. Saatika, että siihen voisi jotenkin vaikuttaa.. 

Tulevaisuudennäkymien kannalta kyseinen ratkaisu olisi houkutteleva ja ratkaisisi tiettyjä käytännönongelmia..

Elämäsi kuulostaa hirveältä. Pelkkää suorittamista ja sitten kuvailet itseäsi positiivisesti "ahkeraksi ja toimeliaaksi". Juokset hautaan saakka etkä edes ymmärrä mitä kaikkea meni ohi.

Ihan hyvin olisi voinut suorittaa kun oli normaalit lapset eikä useampaa siinä, pelkkä yksi vauvahan on helppo jos ei ole koliikkia tai  korvatulehduksia. Ja itse on rento ja rauhallinen lapsen käsittelyssä niin lapsella on turvallinen olo eikä turhia itke. Minä olen kaksosten vauva-aikanakin lukenut kirjoja ja katsonut telkkaria ihan rauhassa, joten varmasti olisin halutessani voinut vähän opiskellakin. Oma asenne kaikenmaailman suorittamiseen kotitöissä ja lapsenhoidossa on myös se mikä vaikuttaa siihen että jääkö sitä aikaa vai ei. Priorisointikysymys.

Miksi et ensin lue pääsykokeisiin ja sitten vasta hankkiudu raskaaksi? Oletko ikinä hoitanut vauvoja? Heillä on omat aikataulut eivätkä kaikki vauvat nuku kunnon päiväunia eikä edes yöunia.

Itse tein mammalomalla opinnäytetyön (AMK) eli pystyy.

Monella varmaan onnistuu, minulta ei. Yritin kyllä. Koliikkivauva, joka valvotti paljon ja nukkuu vähän kunnes oli 2-vuotias, sitten alkoi nukkua edes vähän paremmin. Oli hyvin kiinni minussa, enkä saanut lukea kirjaa tai käyttää tietokonetta ilman että lapsi veti kamalat raivarit . Mies tuli töistä klo 18, ja oli ihan loppu, joten hänestä ei ollut katsomaan lasta ja antamaan minulle opiskelurauhaa (öisin kyllä hoiti osan heräilyistä, joten en valita, selitän vaan miksi en pystynyt opiskelemaan). Ja sen jälkeen alkoi nukutusrumba. Neljän-viiden pätkissä nukutun tunnin jälkeen opiskelu ei onnistunut, vaikka joskus olisikin ollut hetki aikaa.

Lopulta sain tehtyä muutaman kurssin niin, että laitoin lapsen hoitoon yhdeksi päiväksi viikossa, ja sovimme että mies hoitaa lapsen itse noin 6 tuntia joka lauantai, että saan kirjoitettua. Tällä tavalla sain muutaman etäkurssin tehtyä, tosin piti sitten lopettaa kun mies koki tämän lauantaijärjestelyn liian raskaana. Harmitti, olisi ollut kiva saada maisterintutkinto loppuun vanhempainvapaiden aikana. Nyt se jäi roikkumaan, kun yhdistelmä työt+pikkulapsiarki+gradun kirjoittaminen on liian raskas.

Vierailija kirjoitti:

Olen sinnikäs, ahkera ja toimelias luonne. Vuoden päivät jouduin yhden projektin takia työskentelemään niin että aamulla oli 4:30 herätys koiran kanssa aamuhölkälle, sieltä töihin yhteen paikkaan, josta kotiuduin neljän aikoihin. Normaalit arkitoimet ja koiran ulkoilutus tässä välissä ja koira hoitoon vanhemmille, kuudeksi jälleen hommiin ja yhdeksältä olin yleensä kotona. Viikossa yksi vapaapäivä tai ei vapaapäiviä ollenkaan. Jos antaa jotain osviittaa siitä, mitä olen jo tähän ikään mennessä käynyt läpi.

Kynnyskysymys on siis ehkä juuri se, millainen vauva sieltä sitten tulisi. Asia, jota ei voi edes lähteä arvailemaan. Saatika, että siihen voisi jotenkin vaikuttaa.. 

Tulevaisuudennäkymien kannalta kyseinen ratkaisu olisi houkutteleva ja ratkaisisi tiettyjä käytännönongelmia..

Ajattelepa asiaa vauvan kannalta. Hän on pieni vain todella lyhyen ajan ja se aika määrää hänen tulevaisuutensa ja onnellisuutensa mitä suurimmassa määrin. Hän tarvitsee läsnäolevan äidin/isän, joka antaa hänelle paljon aikaa ja rakkautta.  Laita oma elämäsi hetkeksi sivuun ja keskity vauvaan, sitä aikaa et tule katumaan, päinvastoin muistelet elämäsi onnellisimpina vuosina. Minä kadun jo sitä, että en ollut kotona pidempään kuin äitiyslomien ajan. Rahalla ja menestyksellä ei ole minkäänlaista verrattavuutta lapsen kanssa olemiseen. Nykyään istun  nukkuva lapsenlapsi sylissä ja nautin rauhassa. Mummu61

Esikoinen oli tyytyväinen vauva alusta lähtien. Söi ja nukkui hyvin ja isompanakin oli helppohoitoinen. Kirjoitin graduni äitiysloman aikana. Lapsi numero kakkonen oli täysin toisenlainen. Itkua, koliikkia, refluksia jne , että rytmi oli max 45 minuuttia unta, pari tuntia sydäntäsärkevää itkua. Tätä samaa yötä päivää. Ei auttanut äidin rentous ja päättäväisyys mitään. Tuossa rumbassa väsyy itsekkin tosi nopeasti vaikka isäkin osallistui vauvan hoitoon iltaisin. Kokoajan oli tietysti se leikki-ikäinen esikoinenkin vastuulla. En todellakaan olisi pystynyt enkä jaksanut mitään ylimääräistä tekemään ja muistoissa tuo aika verhoutuu loputtoman ja jatkuvan väsymyksen usvaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sinnikäs, ahkera ja toimelias luonne. Vuoden päivät jouduin yhden projektin takia työskentelemään niin että aamulla oli 4:30 herätys koiran kanssa aamuhölkälle, sieltä töihin yhteen paikkaan, josta kotiuduin neljän aikoihin. Normaalit arkitoimet ja koiran ulkoilutus tässä välissä ja koira hoitoon vanhemmille, kuudeksi jälleen hommiin ja yhdeksältä olin yleensä kotona. Viikossa yksi vapaapäivä tai ei vapaapäiviä ollenkaan. Jos antaa jotain osviittaa siitä, mitä olen jo tähän ikään mennessä käynyt läpi.

Kynnyskysymys on siis ehkä juuri se, millainen vauva sieltä sitten tulisi. Asia, jota ei voi edes lähteä arvailemaan. Saatika, että siihen voisi jotenkin vaikuttaa.. 

Tulevaisuudennäkymien kannalta kyseinen ratkaisu olisi houkutteleva ja ratkaisisi tiettyjä käytännönongelmia..

Elämäsi kuulostaa hirveältä. Pelkkää suorittamista ja sitten kuvailet itseäsi positiivisesti "ahkeraksi ja toimeliaaksi". Juokset hautaan saakka etkä edes ymmärrä mitä kaikkea meni ohi.

Ihan normaaliltahan tuo kuulostaa. Ehkä heille, jotka tekevät 8-16 töitä lyhyellä työmatkalla, saattaa kuulostaa oudolta. Itselleni kuulostaa hyvin tyypilliseltä arjelta.

En olisi pystynyt. Olin väsymyksestä koliikkivauvan myötä niin sekaisin että tuntui että järki sumenee ja maailma musteni.

Olin ennnen lasta tehnyt vuosia pitkää työpäivää vaativassa työssä mutta silloin sain nukuttua ja jaksoin hyvin. Vauvan kanssa kaikki yöt ja päivät unta max tunnin pätkissä.. elämäni hirvein vuosi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sinnikäs, ahkera ja toimelias luonne. Vuoden päivät jouduin yhden projektin takia työskentelemään niin että aamulla oli 4:30 herätys koiran kanssa aamuhölkälle, sieltä töihin yhteen paikkaan, josta kotiuduin neljän aikoihin. Normaalit arkitoimet ja koiran ulkoilutus tässä välissä ja koira hoitoon vanhemmille, kuudeksi jälleen hommiin ja yhdeksältä olin yleensä kotona. Viikossa yksi vapaapäivä tai ei vapaapäiviä ollenkaan. Jos antaa jotain osviittaa siitä, mitä olen jo tähän ikään mennessä käynyt läpi.

Kynnyskysymys on siis ehkä juuri se, millainen vauva sieltä sitten tulisi. Asia, jota ei voi edes lähteä arvailemaan. Saatika, että siihen voisi jotenkin vaikuttaa.. 

Tulevaisuudennäkymien kannalta kyseinen ratkaisu olisi houkutteleva ja ratkaisisi tiettyjä käytännönongelmia..

Elämäsi kuulostaa hirveältä. Pelkkää suorittamista ja sitten kuvailet itseäsi positiivisesti "ahkeraksi ja toimeliaaksi". Juokset hautaan saakka etkä edes ymmärrä mitä kaikkea meni ohi.

Myönnän omaavani piirteitä suorittajaluonteesta, asia, missä yritän kehittyä. Ensimmäistä korkeakoulututkintoa suorittaessani elämä oli kuitenkin huomattavasti seesteisempää ja aikataulultaan vapaampaa. En siis koko elämääni läpi ole tahkonut aikasemmassa viestissäni kuvailemaani vauhtia.

Ap

Vauvaa ei voi laittaa pois päältä siksi aikaa kun opiskelee. En tajua, miksi et voi keskittyä pääsykokeisiin kunnolla ilman vauvaa ja hankkia vauva vasta sitten.

Oma lapseni nukkui hyvin. Kaksi herätystä yössä, 1:n kk iästä lähtien vain yksi herätys, 4:n kk iästä nukkui 8 h + päikkärit.

Luin joka toinen yö pikkutunneille asti, pari tuntia unta, lisää päikkäriaikaan. Seuraavana yönä nukuin normaalisti. Päiväaikaan tein kotitöitä, ulkoilin ja seurustelin vauvan kanssa.

Helppoa kuin heinänteko, jos lapsesi nukkuu yhtä hyvin. Jos ei . . . voi, voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sinnikäs, ahkera ja toimelias luonne. Vuoden päivät jouduin yhden projektin takia työskentelemään niin että aamulla oli 4:30 herätys koiran kanssa aamuhölkälle, sieltä töihin yhteen paikkaan, josta kotiuduin neljän aikoihin. Normaalit arkitoimet ja koiran ulkoilutus tässä välissä ja koira hoitoon vanhemmille, kuudeksi jälleen hommiin ja yhdeksältä olin yleensä kotona. Viikossa yksi vapaapäivä tai ei vapaapäiviä ollenkaan. Jos antaa jotain osviittaa siitä, mitä olen jo tähän ikään mennessä käynyt läpi.

Kynnyskysymys on siis ehkä juuri se, millainen vauva sieltä sitten tulisi. Asia, jota ei voi edes lähteä arvailemaan. Saatika, että siihen voisi jotenkin vaikuttaa.. 

Tulevaisuudennäkymien kannalta kyseinen ratkaisu olisi houkutteleva ja ratkaisisi tiettyjä käytännönongelmia..

Ajattelepa asiaa vauvan kannalta. Hän on pieni vain todella lyhyen ajan ja se aika määrää hänen tulevaisuutensa ja onnellisuutensa mitä suurimmassa määrin. Hän tarvitsee läsnäolevan äidin/isän, joka antaa hänelle paljon aikaa ja rakkautta.  Laita oma elämäsi hetkeksi sivuun ja keskity vauvaan, sitä aikaa et tule katumaan, päinvastoin muistelet elämäsi onnellisimpina vuosina. Minä kadun jo sitä, että en ollut kotona pidempään kuin äitiyslomien ajan. Rahalla ja menestyksellä ei ole minkäänlaista verrattavuutta lapsen kanssa olemiseen. Nykyään istun  nukkuva lapsenlapsi sylissä ja nautin rauhassa. Mummu61

Kaunis viesti ja jokainen sana niin totta. Haluan toki lapsen parasta; olla rakastava, läsnäoleva ja turvallinne äiti. Realiteetit astuu kuitenkin kauniin ajatuksen tielle. Samaan aikaan pitäisi myös yrittää rakentaa taloudellisesti vakaa tulevaisuus ja saada omia opiskelu- sekä urahaaveita eteenpäin..

Teille, jotka ihmettelette miksi en lue pääsykokeisiin ensin. Olen nyt kaksi vuotta pääsykokeiden eteen tehnyt työtä. Ensimmäisellä kerralla jäin ulos pienin eroin sisäänpääsyrajaan nähden, toisesta kerrasta en osaa vielä sanoa, tuloksia pitää vielä hetki odottaa. Sisäänpääsy on kuitenkin hilkulla. Jos joudun vielä aloittamaan kolmannen kerran pääsykoeurakan vie se taas vuoden elämästä. Vauvakuume ja biologinen tarve tulla äidiksi on kolkutellut jo pitkän aikaa. Olen kuitenkin mennyt järjen ohjaamana, sillä periaatteella, että vauva vasta kun olen tiedekunnassa sisällä ja opiskellutkin jo hyvän matkaa. Nyt kuitenkin olen alkanut miettiä, pitääkö sen sitten kuitenkaan olla näin. 

Ap

Opiskelin luokanopettajaksi kuudessa vuodessa ja sain samana aikana kaksi lasta sekä rakensimme kaksi taloa mieheni kanssa. Ensimmäisen opintovuoden jälkeen sain esikoiseni ja samaan aikaan jouduin hakemaan koulutukseen uudelleen, eli lukemaan vaativiin pääsykokeisiin uudelleen, koska halusin vaihtaa koulutusyksikköä enkä saanut siirtoa. Luin pääsykokeisiin aina kun mietin esikoista. Pääsin sisään haluamaani yksikköön, tosin kaikkia tekemiäni opintoja ei luettu hyväksi.

Toisen lapsen sain kun valmistuin kandiksi. Esikoinen jäi kotiin perhepäivähoitoon 9 kk iässä, tämä toinen samoin, mutta 1v iässä. Eli olin kotona äitiysloman.

Päiviä sai nipistettyä ajoittain lyhyeksi. Oli useita opiskeluksoja, jolloin perjantaisin ei ollut pakollisia opintoja. Silloin viikot olisivat nelipäiväisiä. Myös lomat olivat tietysti pitkiä. Raha oli tiukassa ja ajoittain tosi raskaita vaiheita, kun lapset sairastivat ja jouduin tekemään paljon korvaavia tehtäviä poissaolojen takia.

Samoin harjoittelut ja opinnäytetyöt olivat haastavaa aikaa, iltoja kului opiskellessa.

Kaikenkaikkiaan uskon olleeni erittäin tehokas opiskelija. Samoin suhtauduin opintoihini realistisesti, rima ei ollut korkea mutta menestys silti erittäin hyvää. Sain hyvät paperit.

Aina kun IMETIN esikoista

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen sinnikäs, ahkera ja toimelias luonne. Vuoden päivät jouduin yhden projektin takia työskentelemään niin että aamulla oli 4:30 herätys koiran kanssa aamuhölkälle, sieltä töihin yhteen paikkaan, josta kotiuduin neljän aikoihin. Normaalit arkitoimet ja koiran ulkoilutus tässä välissä ja koira hoitoon vanhemmille, kuudeksi jälleen hommiin ja yhdeksältä olin yleensä kotona. Viikossa yksi vapaapäivä tai ei vapaapäiviä ollenkaan. Jos antaa jotain osviittaa siitä, mitä olen jo tähän ikään mennessä käynyt läpi.

Kynnyskysymys on siis ehkä juuri se, millainen vauva sieltä sitten tulisi. Asia, jota ei voi edes lähteä arvailemaan. Saatika, että siihen voisi jotenkin vaikuttaa.. 

Tulevaisuudennäkymien kannalta kyseinen ratkaisu olisi houkutteleva ja ratkaisisi tiettyjä käytännönongelmia..

Ajattelepa asiaa vauvan kannalta. Hän on pieni vain todella lyhyen ajan ja se aika määrää hänen tulevaisuutensa ja onnellisuutensa mitä suurimmassa määrin. Hän tarvitsee läsnäolevan äidin/isän, joka antaa hänelle paljon aikaa ja rakkautta.  Laita oma elämäsi hetkeksi sivuun ja keskity vauvaan, sitä aikaa et tule katumaan, päinvastoin muistelet elämäsi onnellisimpina vuosina. Minä kadun jo sitä, että en ollut kotona pidempään kuin äitiyslomien ajan. Rahalla ja menestyksellä ei ole minkäänlaista verrattavuutta lapsen kanssa olemiseen. Nykyään istun  nukkuva lapsenlapsi sylissä ja nautin rauhassa. Mummu61

Ihan kauniita sanoja, mutta vähän myös inhottavan alentuvaan sävyyn kirjoitettu.

Se, mitä äitiyslomalla pystyy tekemään riippuu erittäin paljon siitä, miten vauva nukkuu. Jos vauva valvottaa paljon niin arkisimmatkin toimenpiteet muodostuvat lähes mahdottomaksi, opinnoista puhumattakaan. Mutta lähtökohtaisestihan vauvat nukkuvat, ja huomattavasti enemmän kuin aikuiset. Minulla oli hyvin nukkuva, perustyytyväinen vauva. En ollut vauva-aikana väsynyt, sain nukuttua öisin, joten kaikki vauvan päiväuniajat saatoin puuhailla ihan omiani. Olisin hyvin pystynyt halutessani opiskelemaan yksittäisiä luentokursseja vauvan siitä mitenkään kärsimättä.

Jos haluat vauvan unohda opiskelu ja urahaaveet. Niin se vaan on...

Aloituksessa unohdin mainita, että omien vanhempieni puolelta on täysi tuki ja he asuvat samassa kaupungissa 3 kilometrin säteellä. Miehen vanhemmat puolestaan naapurikunnassa ja myös hyvin läsnäolevia ihmisiä. Emme siis joutuisi "pärjäämään" vain omalla porukalla, tukea olisi lähipiirissä runsaasti.

Ap