Lue keskustelun säännöt.
Miksei raskauden jälkiharmeista kerrota avoimesti? Onko tässä taustalla joku omituinen salaliitto?
10.06.2018 |
Olisi ollut kiva tietää etukäteen siitä, kuinka imetys sattuu aluksi, paikat repeää, alapää vuotaa eikä pysty istumaan kunnolla kuukauteen. Kultaako aika ja kivat kokemukset muistot vai onko tässä joku suurempi salaliitto taustalla?
Saa.ana
Kommentit (328)
Suurin osa palautuu täysin ennalleen synnytyksestä. Nämä eivät jaksa pitää meteliä asiasta ja osaa suhteuttaa pienet ohimenevät vaivat elämän kokonaisuuteen.
Toinen tarina on tietenkin se, että antaa itsensä lihoa ja repsahtaa, mutta niin näyttää hyvin monille lapsettomillekin käyvän iän myötä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä pelästyin ihan hulluna, kyn useita päiviä synnytyksestä kotina suihkun lattialle tippui alapäästä aivan järjettömän iso köntti jotain, kuulemma jälkeisiä. Sellainen parin ison nyrkin kokoinen "alien". Ihan kauheeta.
Vierailija kirjoitti:
nuori synnyttäjä kirjoitti:
Kaikesta kyllä kerrottiin, mutten tiedä kerrottiinko täysin realistisesti. Esimerkiksi sitä en tiennyt, että jälkivuoto on niin voimakasta, että jättimega sidettäkin saa vaihtaa 30 min välein ja yön jälkeen sänky on kuin teurastuksen jäljiltä.
Ei se kyllä kaikilla ole noin voimakasta. Minulla 3 lasta, enkä joutunut koskaan vaihtamaan sidettä 30 min. välein. Ehkä tunnin synnytyksen jälkeen oli kovaa vuotoa, joka muuttui normaalin kuukautisvuodon määräksi nopeasti. Ruskehtavaa pikkuvuotoa kesti viikkoja, pikkuhousunsuojilla pärjäsin.
Onnea sinulle. Olisi ollut kuitenkin kiva tietää etukäteen, että se voi olla todella voimakasta. Itselläni jälkivuoto alkoi kunnolla vasta kotiuduttuani sairaalasta 3 päivää synnytyksestä, kesti viikon ja ensimmäiset päivät olivat juurikin kuvailemani mukaiset.
Nykyihmiset on niin hemmetin nössöjä!!! Nipistys nännistä tai muutaman viikon jälkivuoto on jotain ihan niinku Hirveää! No, kertoo vain siitä miten kauas perusasioista on ajauduttu. Nykyihmiset ovat eläneet pumpulissa, kun hyvin pienet, ohimenevät vaivat ihmisen elämän mittakaavaassa saavat mielen raiteiltaan.
Itse invalidisoiduin täysin yllättäen synnytysvamman takia. Se meni kyllä aikanaan ohi.. Varmaan hormonien takia kestää kaikenlaista.. Muistan vauvavuodelta lähinnä sen tolkuttoman fyysisen väsymyksen.
Mutta itse ihmettelen, miksi kukaan ei sano millaista vauva-ajan jälkeen tulee olemaan. Varotellaan vaan että miten rankkaa se on vauvan kanssa. Mulle ainakin se vauva aika oli kaikkein helpoin, vaikka lapsi ei ollut mikään hyvän nukkuja. Uhmaiästä ne varsinaiset haasteet alkoi. Koen itse, että mitä isompi lapsi, sitä enemmän tulee vaatimuksia ja monet ulkoapäin.
Nyt aloittaa koulun, ja tuntuu, että itselläkin se koulu näköjään alkaa. Lapsi menee eka luokalle steinerkouluun (en ala syitä erittelemään). Näkyy olevan semmoista vaatimusta, että mietityttää mihin tässä ollaan menossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei kukaan kertonut minulle, että raskaus on ihan kivaa aikaa.
Oli vähän väsymystä ja pahoinvointia kyllä ihan alussa ja aivan viimeisillä loppumetreillä tuskaista oloa.
Muuten todella ihanaa aikaa. Ne seitsemän kuukautta siinä välissä.
Miksei kukaan kertonut?
Vierailija kirjoitti:
Itse invalidisoiduin täysin yllättäen synnytysvamman takia. Se meni kyllä aikanaan ohi.. Varmaan hormonien takia kestää kaikenlaista.. Muistan vauvavuodelta lähinnä sen tolkuttoman fyysisen väsymyksen.
Mutta itse ihmettelen, miksi kukaan ei sano millaista vauva-ajan jälkeen tulee olemaan. Varotellaan vaan että miten rankkaa se on vauvan kanssa. Mulle ainakin se vauva aika oli kaikkein helpoin, vaikka lapsi ei ollut mikään hyvän nukkuja. Uhmaiästä ne varsinaiset haasteet alkoi. Koen itse, että mitä isompi lapsi, sitä enemmän tulee vaatimuksia ja monet ulkoapäin.
Nyt aloittaa koulun, ja tuntuu, että itselläkin se koulu näköjään alkaa. Lapsi menee eka luokalle steinerkouluun (en ala syitä erittelemään). Näkyy olevan semmoista vaatimusta, että mietityttää mihin tässä ollaan menossa.
Minä taas koen, että elämä paranee koko ajan lasten kanssa kun ne kasvavat. Vaikeinta oli yöherätykset kun lapset olivat pieniä, mutta se on ohimenevä vaihe. Paras kohta alkoi olla siitä eteenpäin, kun lasten kouluunmeno lähestyy ja menivät kouluun Nyt saa iloita monta kymmentä vuotta ihanista lapsista :)
Monilla on myös itsellään niin vakava suorittajan mieli, mikä vaikeuttaa elämästä ja lapsista nauttimista. Vähän huumoria kannattaa myös harrastaa ja höllentää vannetta. Ei tää nyt haudanvakavaa ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulle tuli yllätyksenä se valtava tunnekuohu synnytyksen jälkeen. En myöskään tullut ajatelleeksi, että pelkkä lapsen synnytys ei riitä, vaan sen jälkeen täytyy vielä synnyttää istukka. Kotona imettäessä kohdun jälkisupistelut olivat kivulias ja ikävä yllätys. Silloin mietin itsekin, että miksei kukaan kertonut ja miksei näistä puhuta.
Vierailija kirjoitti:
Mä pelästyin ihan hulluna, kyn useita päiviä synnytyksestä kotina suihkun lattialle tippui alapäästä aivan järjettömän iso köntti jotain, kuulemma jälkeisiä. Sellainen parin ison nyrkin kokoinen "alien". Ihan kauheeta.
Mikä tämä siis oli? Kohta laskettu aika ja pelkään verta. Varmaan kuolisin tai vähintäänkin pyörtyisin jos alapäästäni tippuisi kahden nyrkin kokoinen klöntti jotain ja en tietäisi mikä se on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse oon aina ollut jalat maassa tyyppi eikä pienet ohimenevät vaivat hetkauta. Näin nelikymppisenä osaa vain entistä paremmin suhteuttaa asiat. Onneksi uskalsin tehdä lapsia kaikista kauhutarinoista välittämättä :)
Ja se kertoo kaiken, että monet tekevät toisen tai useammankin lapsen vielä sen esikoisen perään :)
Eniten julkisessa keskustelussa kauhistellaan pikkulapsiaikaa (0-4v). Sen jälkeen on hiljaista ja siksi, että sen jälkeen elämä on kivaa lasten kanssa :) Siinä ei ole sitten enää niin paljon uutisoitavaa ja kauhisteltavaa.
Useimmille perheellisille se perhe on kaikkein tärkein asia elämässä. Jos ei ole, on kyse yleensä omista mt-ongelmista ja asenteesta. Lapset vastaavat juuri niin kuin heidät on kasvatettu ja miten heille on annettu positiivisia tunteita ja järkevää asennetta malliksi.
Mutta eihän näitä hyviä puolia saa tuoda esiin :) Kohta tulee joku kirkumaan päinvastaista niin kuin se olisi se iso kuva.
Suomalaiset ovat ikuisia ongelmanratkojia. Keskitytään vain ongelmiin.
Lämpimiä, perheen arvon ymmärtäviä löytyy vielä paljon ja silloin ei pieni nännin nipistys tai jälkivuoto (joka menee ohi!) merkkaa kerta kaikkiaan yhtään mitään. Kyse on isommista asioista ja on hyvä opetella laittamaan asiat sopiviin mittasuhteisiinsa elämässä. Eikä huumoristakaan haittaa ole. Helpottaa kummasti elämää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
No mitä noita nyt ihmettelemään, voi jeesus! "Nännit on kipeät" niiiin? Oletko ap sellainen pikkuvauva ettet kestä mitään? Tai tulee 3 viikkoa vai oliko se peräti 6 viikkoa jälkivuotoa! Kamalaa, etkö osaa elää kolmea viikkoa vuodon kanssa!? Jättääkö lapset tekemättä, koska voi tulla epämukavaa, yhyyyy. Jos olet niin tyhmä, ettet tajua, että ei siitä ihan epämukavuuksitta selviydytä, niin se on ihan oma vikasi.
En ole ap. Olen todellakin tajunnut mitä raskaus ja synnytys tekevät kropalle ja siksi EN aio tehdä lapsia.
Silloin kun itse olin raskaana, ei näistä asioista juurikaan puhuttu. Todella häveliästä oli kaikki keskustelu n. 20 vuotta sitten. Itse kärsin kovasta pahoinvoinnista, oksensin raskauden alusta loppuun joka päivä useita kertoja. Tiputuksessa olin useaan otteeseen, töistä ei tullut mitään. Lisäksi ongelmana oli toisen jalan puutuminen ihan pökkelöksi. Jotakin hermoja se maha painoi, niin että jalka ei toiminut juuri lainkaan, hyvä että edes kannatteli. Olin hyvin pienikokoinen vielä ihan loppuraskaudessakin, joten minua pidettiin lähinnä luulosairaana.
Raskauden jälkeen seksi oli täysin mahdotonta vuoden verran ja avioliitto kaatui lopulta siihen. Kaikki seksin yrittäminen tuntui siltä kuin olisi puukkoa työntänyt sisään mutta mitään ongelmaa gynekologi ei löytänyt, joten apua ei myöskään saanut. Mies sai tarpeekseen ja lähti.
Ja tosiaan kuvittelin, että vauvat nukkuvat aina välillä, joten yllätti, ettei minun vauvani todellakaan nukkunut. Ensimmäiset ehjät yöunet sain, kun lapsi oli 3-vuotias. Hirveästi tämän enempää en tämän ensimmäisen lapseni ensimmäisistä vuosista edes muista, niin puolikuollut olin. Toisen lapsen sain vielä vuosia myöhemmin ja osasin varautua paremmin.
Ai niin, jos jotakuta jäi askarruttamaan tuo seksiongelma, sain korjausleikkauksesta apua sitten lopulta yksityisen puolen kautta. Kävi ilmi, että kätilö oli alunperin ommellut jotakin vähän väärin. Tämä kun korjattiin, pystyin toivuttuani myös tyydyttävään sukupuolielämään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä noita nyt ihmettelemään, voi jeesus! "Nännit on kipeät" niiiin? Oletko ap sellainen pikkuvauva ettet kestä mitään? Tai tulee 3 viikkoa vai oliko se peräti 6 viikkoa jälkivuotoa! Kamalaa, etkö osaa elää kolmea viikkoa vuodon kanssa!? Jättääkö lapset tekemättä, koska voi tulla epämukavaa, yhyyyy. Jos olet niin tyhmä, ettet tajua, että ei siitä ihan epämukavuuksitta selviydytä, niin se on ihan oma vikasi.
En ole ap. Olen todellakin tajunnut mitä raskaus ja synnytys tekevät kropalle ja siksi EN aio tehdä lapsia.
Huh, miten tyhmiä akkoja on nykyään vain enemmän ja enemmän. Se on ilmeisesti tärkeintä, miltä takapuoli näyttää instassa -tyyppistä meininkiä. Liikkuuko teidän päässä mitään sitä omaa napaa ja KROPPAA syvällisempää ja lämpimämpää?
Minua on jo pitkään hirvittänyt ihmisten asenne raskauden ja synnytyksen aiheuttamiin ongelmiin, "raskaus ei ole sairaus!!", "kyllä pientä epämukavuutta pitää sietää!" jne. Miettikää nyt omalle kohdalle, kipuja, hormonien heittelyä ja jopa pysyviä vammoja ja siinä sitten pitäisi huolehtia siitä lapsestakin.
Ei saisi valittaa vaikka olisi kroppa pilalla lopuksi ikää ja hormonien takia pää aivan sekaisin, pitäisi olla onnesta soikeana koska lapsihan on naisen elämän täyttymys ja tarkoitus.
Onneksi olen vela.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No mitä noita nyt ihmettelemään, voi jeesus! "Nännit on kipeät" niiiin? Oletko ap sellainen pikkuvauva ettet kestä mitään? Tai tulee 3 viikkoa vai oliko se peräti 6 viikkoa jälkivuotoa! Kamalaa, etkö osaa elää kolmea viikkoa vuodon kanssa!? Jättääkö lapset tekemättä, koska voi tulla epämukavaa, yhyyyy. Jos olet niin tyhmä, ettet tajua, että ei siitä ihan epämukavuuksitta selviydytä, niin se on ihan oma vikasi.
En ole ap. Olen todellakin tajunnut mitä raskaus ja synnytys tekevät kropalle ja siksi EN aio tehdä lapsia.
Huh, miten tyhmiä akkoja on nykyään vain enemmän ja enemmän. Se on ilmeisesti tärkeintä, miltä takapuoli näyttää instassa -tyyppistä meininkiä. Liikkuuko teidän päässä mitään sitä omaa napaa ja KROPPAA syvällisempää ja lämpimämpää?
Taidat olla mies.. Olisitko itse valmis riskeeraamaan henkesi ja terveytesi lapsen saadaksesi?
Kyllä minä ainakin olen tiennyt nuo asiat jo vuosia, vaikka olen vasta 23-vuotias lapseton sinkku, eikä lapsia ole haaveissa pitkään aikaan jos ikinä. Sitä en sitten tiedä, mikset sinä tiennyt
.
Vierailija kirjoitti:
Minua on jo pitkään hirvittänyt ihmisten asenne raskauden ja synnytyksen aiheuttamiin ongelmiin, "raskaus ei ole sairaus!!", "kyllä pientä epämukavuutta pitää sietää!" jne. Miettikää nyt omalle kohdalle, kipuja, hormonien heittelyä ja jopa pysyviä vammoja ja siinä sitten pitäisi huolehtia siitä lapsestakin.
Ei saisi valittaa vaikka olisi kroppa pilalla lopuksi ikää ja hormonien takia pää aivan sekaisin, pitäisi olla onnesta soikeana koska lapsihan on naisen elämän täyttymys ja tarkoitus.
Onneksi olen vela.
Minua taas hirvittää asenne, jossa pienet ja ohimenevät kivut ja vaivat saavat naisen suunniltaan tai jättämään jopa lastenteon väliin vaikka muuten voisikin haluta niitä. Mikä menetys ihan vain oikeasti elämän mittakaavassa pienten asioiden takia. Hirvittää miten vieraantuneita luonnosta ja elämästä ollaan. Valitettavasti kipu ja epämukavuus ovat osa elämää ja synnytykseen liittyvinä ne ovat melkein poikkeuksetta ohimeneviä.
Kivun luonne on sellainen, että siihen on mahdotonta varautua etukäteen, kun kiputila on päällä koko elämä tuntuu synkältä ja se vie melkein kaiken huomion, ja kun kipu loppuu se unohtuu melkein heti.*
Että koita ap kestää, nyt on paska olo mutta parin vuoden päästä säkään et muista tästä ajasta muuta kuin ruusunpunaiset pilvenhattarat.
*Tarkoitan siis tunnetasolla. Järjellä muistaa et mulla oli se ja se vaiva, mutta oikeasti ei enää muista miten pahalta tuntui. Sama efekti on päällä silloin kun ryhtyy aina uudelleen laiharille vaikka ennenkin on epäonnistunut: kylläisenä ei vaan enää muista miten pahalta nälkä tuntui!
Ei se kyllä kaikilla ole noin voimakasta. Minulla 3 lasta, enkä joutunut koskaan vaihtamaan sidettä 30 min. välein. Ehkä tunnin synnytyksen jälkeen oli kovaa vuotoa, joka muuttui normaalin kuukautisvuodon määräksi nopeasti. Ruskehtavaa pikkuvuotoa kesti viikkoja, pikkuhousunsuojilla pärjäsin.