Lue keskustelun säännöt.
Sinä ruokariippuvainen, voisitko kertoa minulle minkälaiset kiksit saat ruoasta?
Tunnelin päässä on valoa?
08.06.2018 |
Haluan ymmärtää enkä pilkata ketään. Perheessäni on ruokariippuvainen, jonka henki alkaa olla vaarassa.
Itselleni ruoka on lähinnä polttoainetta, välillä paremman ja välillä pahemman makuista.
Sen vuoksi haluaisin tietää, että minkälaiset tunteet laukaisevat ruoanhimon ja minkälaisia tunteita riippuvuuteen syödyt ruoat antavat.
Kiitän etukäteen kaikista asiallisista vastauksista! Tämä on Suomessa vaiettu asia, josta on vaikeaa löytää tietoa. Tekisipä joku vaikka gradun joskus tästä monia perheitä ja sukuja koskettavasta kysymyksestä.
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsena en saanut osoittaa pahaa mieltä tai surua. Jos vaikka kaaduin, niin itkun estämiseksi käteen lykättiin pullapala tai karamelli. Siinä oppi, että ruoka lohduttaa, kun vanhemmalta ei lohdutusta saanut. Tuo oli ja on kai edelleen hyvin yleistä, valitettavasti. Aikuisenakin suruun, alakuloon tai ahdistukseen tulee helposti etsittyä apua syömisestä, siitä kun on hirveän vaikea päästä eroon.
Tuo on opittu käytösmalli, joka on mahdollista muuttaa kun antaa itselleen mahdollisuuden muuttua.
Oikea ruokariippuvuus on neurobiologinen häiriö. Esim. Tieteen kuvalehdestä löytyy artikkeleita aiheesta. Moittiminen ei auta sairasta. Sama juttuhan on esim. alkoholisteilla tai narkomaaneilla.
Se käytösmalli johtaa siihen neurobiologiseen häiriöön... syy ja seuraus.
Alttius riippuvuuksille on geneettistä. Alttius voi näkyä esim. että isoisällä on alkoholiongelma, tyttärellä peliriippuvuus ja hänen lapsellaan ruokariippuvuus vaikkei häntä olisi lapsena lohduteltu tai hyvitelty mitenkään ruoalla.
Sen lisäksi etenkin rasva ja sokeri yhdistettynä ovat erittäin addiktoiva yhdistelmä. Sokeri suorastaan pakottaa ihmisen syömään yli tarpeensa ilman geneettistä riippuvaisuusalttiuttakin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle ruoka on korvannut ystävät ja poikaystävät, syön myös jos surullinen olo. Siitä tulee samanlainen eufororinen olo kuin varmaan narkkarille piikistään, mutta jälkeenpäin iskee itseinho ja henkinen sekä fyysinen paha olo. Ja silti hakee sen sipsipussin tai suklaalevyn, kun maailma tuntuu kaatuvan päälle! Katkeamaton kierre :(
Vierailija kirjoitti:
Minulle ruoka on korvannut ystävät ja poikaystävät, syön myös jos surullinen olo. Siitä tulee samanlainen eufororinen olo kuin varmaan narkkarille piikistään, mutta jälkeenpäin iskee itseinho ja henkinen sekä fyysinen paha olo. Ja silti hakee sen sipsipussin tai suklaalevyn, kun maailma tuntuu kaatuvan päälle! Katkeamaton kierre :(
Saatko yhtä hyvää oloa esim. musiikista tai taiteesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle ruoka on korvannut ystävät ja poikaystävät, syön myös jos surullinen olo. Siitä tulee samanlainen eufororinen olo kuin varmaan narkkarille piikistään, mutta jälkeenpäin iskee itseinho ja henkinen sekä fyysinen paha olo. Ja silti hakee sen sipsipussin tai suklaalevyn, kun maailma tuntuu kaatuvan päälle! Katkeamaton kierre :(
Saatko yhtä hyvää oloa esim. musiikista tai taiteesta?
Ikävä kyllä en, olen kokeillut kaikenlaista korvaavaa toimintaa ;( Lukemisesta nautin, mutta siinäkin on mässättävä jotain samalla!
Vierailija kirjoitti:
En osaa kuvailla sitä kovin hyvin. Saan siitä iloa ja nautintoa, syödessäni olen onnellinen. Se onni on kuitenkin todella lyhytkestoista.
Alan ajattelemaan ruokaa heti, kun ähkyni edellisestä annoksesta alkaa laskea. Mietin, mitä söisin ja kuinka paljon. Tulen kaupan hyllyn edessä pyöriessäni tosi hyvälle tuulelle, tai kun laitan ostoskoriin vaikka 500g:n pastapaketin, koska ajattelen miten ihanaa on sitten kotona syödä se kaikki kerralla. Olen malttamaton kokatessani, haluaisin jo päästä syömään. Kun saan lautasen eteeni, olen "onnellinen". Saan syömisestä nautintoa ja sitä onnea kestää siihen saakka, kunnes huomaan ahmineeni saman verran ruokaa kuin nelihenkinen perhe. Sitten olen jo todella ähkyssä ja morkkis laittaa minut joskus itkemään. Saatan jättää ruoan jämät (jos sitä on) pöydälle, enkä jääkaappiin, koska ajattelen, etten enää ikinä syö. Sitten tuleekin jo nälkä tai "nälkä" ja sitten vedänkin kaksinkäsin roskaruokaa - "onnellisena".
Herttinen, miten samanlaisia nämä addiktiot ovat.
Kun otan alkosta viinipullon ja matkustan kassalle, minulla on turvallinen olo siitä, että ilta menee hyvin. Ei tule ahdistusta, yksinäisyyttä eikä masennusta vaan hyvä olo.
Kotona kun heti korkkaan, tulee hyvä olo, tiskaan, siivoan, teen käsitöitä, mutta koko ajan on hätä, milloin juoma loppuu. Kun juoma loppuu, tungen jotain jääkaapista kurkkuun iltapalaksi ja menen nukkumaan. Herään klo 04 ahdistukseen, miksi join taas. Nukahdan ja lähden töihin. Klo 16 sama rutiini.
Hurjaa.
Eli syöpöt ja juopot eivät ole ilkeitä pahiksia vaan..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen väärä ihminen vastaamaan koska olen niitä kelle ruoka on vaan pakollista bensaa, mutta takerrun kyllä tohon tässäkin ketjussa mainittuun että ”helppohan se on alkoholistilla kun voi lopettaa juomisen kokonaan, toisin kun ruoka-addikti ei voi vaan lopettaa syömistä”. Siis pakkohan holistinkin on juoda jatkossakin elääkseen, juoma pitää olla vaan muuta kun alkoholipitoista, eli samalla logiikalla syömärin on tosiaan pakko syödä mutta syököön kaalia ja porkkanaa :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ennemminkin pitäisi kysyä, että miksi on riippuvainen siitä ylensyönnin tunteesta?
Jos olusi riippuvainen vain ruuan mausta sylkäisisi ruuan ensin maistettuaan sitä.
Ja koska ihminen tarvitsee ruokaa vertailu muihin riippuvuuksiin on huono asia.Miksi pitää olettaa että sitä ruokaa pitää syödä ylenmäärin jotta olisi jostain riippuvainen? Kyllähän ihminen on riippuvainen tupakastakin vaikka ei polta kuin askin päivässä eikä kymmentä, tai kahvista vaikka juo vain pannullisen päivässä eikä kymmentä.
Se ero siinä onkin, että ruokaa on pakko syödä pysyäkseen hengissä, joten siksi juuri sitä ylensyömistä pidetään "ruokariippuvuutena." Eihän päivittäistäkään herkkujen syömistä pidetä ongelmana, jos sitä tekee kohtuudella, esim. joku pieni jälkiruoka lämpimän aterian jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen väärä ihminen vastaamaan koska olen niitä kelle ruoka on vaan pakollista bensaa, mutta takerrun kyllä tohon tässäkin ketjussa mainittuun että ”helppohan se on alkoholistilla kun voi lopettaa juomisen kokonaan, toisin kun ruoka-addikti ei voi vaan lopettaa syömistä”. Siis pakkohan holistinkin on juoda jatkossakin elääkseen, juoma pitää olla vaan muuta kun alkoholipitoista, eli samalla logiikalla syömärin on tosiaan pakko syödä mutta syököön kaalia ja porkkanaa :D
Väitätkö, että vedestä voi saada samanlaisen nousuhumala tunteen kuin vaikkapa alkoholia sisältävästä viinistä? En ole lukenut vielä yhtään lehtijuttua tai tutkimusta siitä, että joku olisi addiktoitunut alkoholittomaan viiniin/olueen/siideriin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen väärä ihminen vastaamaan koska olen niitä kelle ruoka on vaan pakollista bensaa, mutta takerrun kyllä tohon tässäkin ketjussa mainittuun että ”helppohan se on alkoholistilla kun voi lopettaa juomisen kokonaan, toisin kun ruoka-addikti ei voi vaan lopettaa syömistä”. Siis pakkohan holistinkin on juoda jatkossakin elääkseen, juoma pitää olla vaan muuta kun alkoholipitoista, eli samalla logiikalla syömärin on tosiaan pakko syödä mutta syököön kaalia ja porkkanaa :D
Väitätkö, että vedestä voi saada samanlaisen nousuhumala tunteen kuin vaikkapa alkoholia sisältävästä viinistä? En ole lukenut vielä yhtään lehtijuttua tai tutkimusta siitä, että joku olisi addiktoitunut alkoholittomaan viiniin/olueen/siideriin.
Ääh eii! Vaan väitätkö että kaalista saa syömäri vastaavasti sen euforian tunteen niinkuin vaikkapa suklaasta?tuolla tarkoitetaan että hiton laiha selitys tuo että syömärillä vaikeempaa kun holistilla lopettaa väärinkäyttö koska syödä on pakko. Koska tosiaan yhtäpaljo sitä holistia muumilimpan juominen lohduttaa kun ruoka- addiktia vaikkapa salaatin popsiminen, joten tuota ”holistilla helpompaa” korttia ei ole perusteltua aina vetästä tämän aiheen keskusteluihin.
Se käytösmalli johtaa siihen neurobiologiseen häiriöön... syy ja seuraus.