Vertailetko itseäsi mielessäsi muihin samanikäisiin (esim. ulkonäön suhteen, elämäntilanteen suhteen, tms.)

Kyllä ja ei. Kyllä niin, että välillä huomaan ajattelevani muiden ulkonäköä esimerkiksi kun törmäsin pari päivää sitten naiseen, joka on ollut samalla luokalla kanssani 1-2 luokalla. Hän tunnisti minut, mutta minä en olisi tunnistanut häntä, sillä nainen näytti oikeasti ainakin kymmenen vuotta ikätovereitani vanhemmalta. En kuitenkaan ehdi miettiä tällaisten asioita ja ne unohtuvat nopeasti.

Kun itsellä asiat ovat kunnossa, ovat olleet oikeastaan aina, niin vertailuun ei ole tarvetta.

N44

Elämäntilanteita, kyllä, siksi, että niitä on tässä kohtaa (39) niin monenkirjavia, mikä on mielenkiintoista. Välillä tuntuu, että vietän paljon vuosiani vanhemman ihmisen elämää: lapsi on muuttamassa kotoa, puoliso eläkkeellä, velattomana downshiftailen nörttiharrastusteni pariin ja autan vanhoja vanhempiani. Olen onnellinen, mutta niin ovat ystävätkin, jotka ovat ihan eri elämänvaiheissa. Ulkonäkö ei ole enää erityisen mielenkiinnon kohde monellakaan, kai siksi, että se naama on jo niin tuttu.

Vierailija kirjoitti:

Onko se niin, että tuon vertailun "voittajat" vertaavat itseään muihin vähemmän kuin "häviäjät"?

Kyllä. Ovat onnellisia ja tyytyväisiä omaan elämäänsä, eivät saa mitään siitä että vertailevat "no tuolla on jo lapsi hmm ja omslototalokin, minulla nyt ei ole.." elävät sellaista elämää minkä itse ovat rakentaneet.

En vertaile. Olen tosi tyytyväinen elämääni. 

En, koska minulla on niin erilainen elämänkulku, ettei vertaileminen ole mielekästä. En ole vertailematta tietoisesti, vaan ihan luonnostani, en vain ajattele sillä tavalla.

Ainoa asia, jossa vertailen vähän, on ulkonäön ikääntyminen. Eli jos vaikka törmään kuvaan jostain koulukaveristani, saatan hetken arvioida, onko hän erityisen nuorekkaan näköinen jne. Ulkoisen ikääntymisen vertaileminen on mielekkäämpää, koska olemme samanikäisiä. Ei sekään järin viisasta kyllä ole.

Vertailu voi olla sitäkin, että huomaa olevansa onnekkaampi kuin moni muu, silloin ei vain yhtä helposti takerru ajattelemaan tuota eroavaisuuttaan, vaan keskittyy siitä nauttimiseen.

Vertailemme tietoisesti enemmän ylös- kuin alaspäin. Johtunee siitä, että on hyödyllisempää miettiä jotain silloin kuin asia vaatii "toimenpiteitä" kuin silloin, kun mitään ei tarvitse muuttaa. Jos kaikki olisivat vain tyytyväisiä omaan elämäänsä, kukaan ei näkisi tarvetta parantaa sitä. Jos ei ole tarvetta parantaa, ei ole tarvetta tietoisesti vertaillakaan.

Joskus saatan hetken miettiä, että onneksi minä en ole tuo, mutta siinä kaikki. Ihmisten ulkonäöt ovat minulle ihan se ja sama, heidän mies- ja perheasiat samoin, tärkein on se pään sisältä löytyvä juttu. Minulla on omat asiat mieleisessäni järjestyksessä ja ulkonäköni on ihan ok. En ole kiinnostunut myöskään siitä, mitä muut minusta ajattelevat.