Lue keskustelun säännöt.
Sosiaalisten tilanteiden kammo ja miehen suvun tapaamiset
07.06.2018 |
Mitä tässä voi enää tehdä. Parisuhdetta takana melkein 5 vuotta, ja edelleen pelkästään miehen vanhempien ja sisarusten tapaaminen saa sydämen hyppimään kurkkuun jo päiviä etukäteen. Täysin ilman loogista syytä, sillä he ovat kaikki kivoja ihmisiä.
Nyt olisi viikon päästä tiedossa hieman isommat juhlat, johon tulee sellaisiakin sukulaisia joita en ole vielä tavannut. Kaiken lisäksi muutama vanhempi ihminen tästä ryhmästä ei puhu suomea, vaan ruotsia (jota minä en puhu).
Olen kauhuissani. Siis niin kauhuissani, että tunnen aidosti etten pysty osallistumaan koko kinkereihin. On niin paljon mitä hävetä: olen erinäisistä syistä johtuen tällä hetkellä 20 kiloa ylipainoinen, stressin väsyttämä tummine silmänalusineni (lue: en kovin viehättävä ilmestys) ja itsetunto alamaissa. Pelkään puhua ihmisille, en halua tulla nähdyksi. Minulle on sanottu, että nämä sukulaiset odottavat tapaavansa minut. Se ei ole minulle mukava vaan hirveä ajatus. Melkein paniikinomainen.
En toivo mitään muuta niin paljon kuin että voisin olla menemättä tällä kertaa. Haluaisin tavata ihmisiä sitten, kun olen taas saanut elämäni vähän paremmin hallintaan (työpaikan vaihto ja laihdutus nyt heti alkuun).
Mies tietää että olen peloissani, mutta hänen empatiansa ei päihitä vilpitöntä halua saada minut mukaan. Lisäksi hän ei aidosti ymmärrä miksi minusta tuntuu tältä, sillä eihän tämä normaali reaktio ole voimakkuudeltaan. Epäilen että minulla olisi löydettävissä jokin ahdistushäiriö.
Tiivistettynä minulla on siis huono hetki elämässä juuri nyt, ja tämä harvakseltaan toisiaan tapaavan suvun juhla ei voisi olla huonompana hetkenä. En ole koskaan ollut näin alamaissa, ja minun on välittömästi alettava työskennellä asian eteen, jottei tämä pitkity enää enempää. Mutta tässä vaiheessa en tunne kykeneväni menemään tuonne juhlaan.
Kiltit, kertokaa mitä te tekisitte jos olisitte minä!
Ja jos jotakuta kiinnostaa mistä tämä huono hetkeni on lähtöisin, niin huonot olosuhteet työpaikalla eivät ole kovin mitätön osatekijä.
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En osaa auttaa, mutta tiedän tunteen! Taju meinaa lähteä miehen sukujuhlissa. :( Välttelenkin tapaamisia viimeiseen asti ja miehen vanhemmat luulevat, että vihaan heitä..
Kohtalotoveri! Minun mieheni kyselee ajoittain että inhoanko todella hänen perhettään, vaikka olen tuhannesti selittänyt tilanteen! Haluaisin YLI KAIKEN pystyä olemaan heidän kanssaan luonteva ja oma itseni. Mutta en pysty. Ja kun mies ajattelee noin, niin en uskalla edes ajatella miten hänen vanhempansa ovat tilanteen tulkinneet...
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos beetasalpaajatiedoista! Tässä tilanteessa tuntuu enemmän kuin houkuttavalta. Taitaa tosin olla näitä juhlia varten vähän myöhäistä: pitäisi saada lääkäriaika ja vielä testatakin lääkettä (tuntuisi hieman riskaabelilta kokeilla tuollaista lääkettä ensimmäisen kerran tositilanteessa).
ap
Jos asut pk-seudulla niin multa voit käydä hakemassa yhden tabletin kokeiluun.
En asu. Mutta jos tämä oli ihan vilpitön tarjous niin kiitän sinua suuresti siitä, oletpa ihana!
ap
Olen itsekin jännittäjä ja tiedän että se lääkärissä käynti jännittää myös joten siksi haluan tarjota apua muille jännittäjille.
Kerro, että kärsit sosiaalisten tilanteiden kammosta ja siksi olet hieman omituinen.
HSEn adonis kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiitos beetasalpaajatiedoista! Tässä tilanteessa tuntuu enemmän kuin houkuttavalta. Taitaa tosin olla näitä juhlia varten vähän myöhäistä: pitäisi saada lääkäriaika ja vielä testatakin lääkettä (tuntuisi hieman riskaabelilta kokeilla tuollaista lääkettä ensimmäisen kerran tositilanteessa).
ap
Varaat lääkäriajan ja menee 10min. Tai kysy joltain, hyvin yleinen lääke ja ihan harmiton. Ei ole mitään testaamista, et edes huomaa sitä itse.
Aina ei muuten tarvitse edes varata lääkäriaikaa.
Itse soitin työterveyteen ja sanoin että tarvitsen esiintymisjännitykseen jotain lääkettä. Hoitaja puhelimessa sanoi että varataan lääkärin soittoaika. Lääkäri sitten soitti ja kysyi että onko beetasalpaajat tuttu lääke että laittaa mulle reseptin. Kävin apteekista hakemassa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mistä toi sun sosiaalisten tilanteiden kammo juontaa juurensa?
Vierailija kirjoitti:
Mistä toi sun sosiaalisten tilanteiden kammo juontaa juurensa?
En tiedä mistä on alun perin peräisin. Liian vaativilta vanhemmilta? Jo lapsena odotettiin moitteetonta käytöstä, kykyä tehdä vaikutus ja keskustella älykkäästi. En ole koskaan tuntenut kykeneväni kyseisiin asioihin. Ja siis, seurustelukumppaneiden perheiden kanssa on aina ollut todella vaikeaa. Miehen perheeseen olen nyt melkein tottunut, mutta muu suku varsinkin tällä lailla kaikki koossa samaan aikaan tuntuu liian suurelta asialta.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi positiivinen asia kai rumassa naamassani ja tissittömyydessäni on tuo, etten koskaan tule saamaan miestä eli mulla ei tule olemaan tuota ongelmaa. Itselläni myös todella paha sos tilanteiden pelko johon syön lääkkeitäkin, helpottavat hieman mutteivät kokonaan poista tätä ongelmaa. Noh, mun ei tarvitse moisesta huolehtia kun ei tule koskaan tapahtumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksi positiivinen asia kai rumassa naamassani ja tissittömyydessäni on tuo, etten koskaan tule saamaan miestä eli mulla ei tule olemaan tuota ongelmaa. Itselläni myös todella paha sos tilanteiden pelko johon syön lääkkeitäkin, helpottavat hieman mutteivät kokonaan poista tätä ongelmaa. Noh, mun ei tarvitse moisesta huolehtia kun ei tule koskaan tapahtumaan.
Tuskin se vartalontyypistä ainakaan kiinni on. Itse olisin melkein mieluummin tissitön kuin tämän painoinen kuin nyt.
En olisi välttämättä itsekään ajatellut että löydän niin hyvää miestä kuin nyt on. Anteeksi itsekäs ja kamala ajatus, mutta joskus tuntuisi helpommalta että diiliin ei kuuluisi mitään sukua, vain mies...
ap
Voi... olet oikein sympaattisen oloinen ihminen.
Saat itsetuntoasi takaisin, kun alat kuntoilla. Pyöräile, hölkkäile 2 min juoksua / 2 min kävelyä esim. 30 -40 min. aluksi, mene salille, vaikka kuinka ällöttäisi. Pystytkö maksamaan personal trainerin palveluista?
Kun saat itsesi liikkumaan, se jo tuo sinulle itsetuntoa, ei välttämättä pelkkä laihdutus, tämä on koettu. Että saat itsesi ylitettyä.
Oletko tosiaankin kertonut miehellesi kaikki nämä samat asiat, jotka täällä kerrot?
Itse en suostuisi tuollaisessa tunnemaailmassa menemään juhliin, varsinkaan, jos mieheltä ei löydy enempää empatiaa tunteittesi suhteen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Voi... olet oikein sympaattisen oloinen ihminen.
Saat itsetuntoasi takaisin, kun alat kuntoilla. Pyöräile, hölkkäile 2 min juoksua / 2 min kävelyä esim. 30 -40 min. aluksi, mene salille, vaikka kuinka ällöttäisi. Pystytkö maksamaan personal trainerin palveluista?
Kun saat itsesi liikkumaan, se jo tuo sinulle itsetuntoa, ei välttämättä pelkkä laihdutus, tämä on koettu. Että saat itsesi ylitettyä.
Oletko tosiaankin kertonut miehellesi kaikki nämä samat asiat, jotka täällä kerrot?
Itse en suostuisi tuollaisessa tunnemaailmassa menemään juhliin, varsinkaan, jos mieheltä ei löydy enempää empatiaa tunteittesi suhteen.
Kiitos!
Tarkoitus on alkaa kuntoilla ja pistää ruokavalio kuriin. Eikä mitään dieettejä, vaan käsistä karannut roskaruuan syönti pois. Personal trainer tuntuu tällaiselle pullukalle nololta ajatukselta :( Pääsisipä omin avuin alkuun.
Nyt kun kysyt, niin en ole näin avoimesti puhunut miehelle. Kyllä hän tietää että jännitän kaikkea, ja tietää että minulla on nykyisen ulkomuotoni takia itsetunto pohjamudissa. Ehkä en ole tarpeeksi objektiivinen sanomaan tätä, mutta jos tilanne olisi toisin päin niin en todellakaan yrittäisi ruinata toista mukaan. Ehkä jäisin itsekin kotiin. Salaa olen tätä hiukan hämmästellytkin, sillä kaikessa muussa mies on niin huomaavainen kuin vaan voi olla.
Tämä minun ongelmani on kirjaimellisesti ainut pidempiaikainen ongelmakohta suhteessamme. Joskus (kuten nyt) ahdistun niin kovasti että homma luisuu melkein väkisin lähes riidaksi. Kaava on aina sama: mies ei voi uskoa ettei tässä olisi taustalla inhoa hänen perhettään kohtaan, ja minä taas turhaudun sekä häneen että itseeni, kun en voi näin yksinkertaisessa asiassa ryhdistäytyä.
ap
Ymmärrän sinua täysin, ap. Ahdistuin aina, kun piti tavata ex-miehen sukulaisia. Ihan mukavia tyyppejä kaikki, silti ahdisti ja stressasi niin vietävästi, joka kerta. Oltiin useampi vuosi yhdessä eksän kanssa.
Myös työelämässä uudet ihmiset pelottaa niin perkeleesti. Ensi viikolla tulee konsernin isoja kihoja käymään ja mietin ihan tosissani, miten välttäisin tuon tilaisuuden. Nämä ovat ulkomailta ja englannin puhuminen nostaa stressitasot ihan uusiin sfääreihin - huolimatta siitä, että osaan englantia oikein hyvin. Jännitän vaan sen puhumista suomalaisten työkavereiden läsnäollessa. Ei mitään järkeä, koska 99% heistä puhuu huonoa rallienglantia... Silti jännittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Täällä yksi jolla sama ongelma! Voin fyysisesti pahoin ennen mitä tahansa sosiaalisia tilanteita ja oireet on tietty sitä kovemmat mitä enemmän on jo valmiiksi stressiä tai muutoin voimavarat vähissä.
Kerran olen jättänyt juhlat väliin, sillä koin että on todennäköisempää että hajoan siellä juhlissa kuin että kaikki menisi hienosti. Olen kuitenkin muutamankin kerran ollut itkun ja paniikin partaalla ihmisten ympäröimänä tilanteessa jossa pakoreittiä ei ole ja en halua kokea sitä uudelleen.
AP:lle kuitenkin haluaisin sanoa, että ehkä sinulla on turhan suuri lataus siihen mitä sinulta odotetaan niissä juhlissa. Ihmiset harvoin ovat täysin omia rentoja itsejään juhlissa. Todennäköisempää on, että sen sijaan että he arvostelisivat sinun ulkonäköäsi tai ulosantiasi, heillä voikin olla päällimmäisenä mielessä oma epämukavuutensa; puku kiristää, kenkä hankaa, kampaus meni pieleen huomaakohan kaikki jne...
Lisäksi! Jos olet menossa miehen sukulaisten juhliin, minusta sinulla on oikeus pitää ns. matalaa profiilia ja pysytellä sivummalla. Hyvät käytöstavat muita kohtaan ja se riittää. Enkä minä ainakaan muista jälkeenpäin mitä muut ovat sanoneet tai tehneet tai miltä ovat näyttäneet.
Näillä mietteillä olen itse pärjännyt, enkä ole tarvinnut lääkitystä! Kuuntele itseäsi AP ja mieti miten neuvoisit ystävääsi vastaavassa tilanteessa!
Vierailija kirjoitti:
HSEn adonis kirjoitti:
Ota betasalpaaja tai käy lääkärissä. Tai pakota itsesi.
Tuntuisi liioittelulta lähteä lääkitsemään itseäni yhden juhlan takia... Miten betasalpaajat edes toimivat, pitää varmaan googlettaa.
Olen pakottanut itseäni viimeiset 5 vuotta. Mutta tämä kerta tuntuu ihan mahdottomalta.
Odotan itseltäni liikoja, mitä miehen sukuun tulee. Haluaisin olla täydellinen, ja koska en ole (kaukana siitä), on seuraus tämä.
ap
Jos jätät menemättä keksityn flunssan tms. varjolla, saatat antaa itsestäsi huonomman kuvan kuin mitenkään muuten.
Luota omaan viehättävyyteesi, oli ylipainoa tai ei :). Jos joku miehesi sukulaisista suhtautuu sinuun huonosti sen takia, se kertoo enemmän hänen kuin sinun ongelmista.
Olen itsekin kärsinyt sosiaalisiin tilanteisiin liittyvästä ahdistuksesta. Kerran kokeilin betasalpaajaa ja olin kyllä rauhallinen, mutta tunsin itseni vähän hitaaksi ja tyhmäksi keskustellessa.
Kerran kokeilin beetasalpaajaa työhön liittyvässä jutussa jossa olisi tarvinnut puhua. Kävikin niin, että se lääke kuivatti suuni niin että puhuminen oli hankalaa! Ojasta allikkoon...
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän sinua täysin, ap. Ahdistuin aina, kun piti tavata ex-miehen sukulaisia. Ihan mukavia tyyppejä kaikki, silti ahdisti ja stressasi niin vietävästi, joka kerta. Oltiin useampi vuosi yhdessä eksän kanssa.
Myös työelämässä uudet ihmiset pelottaa niin perkeleesti. Ensi viikolla tulee konsernin isoja kihoja käymään ja mietin ihan tosissani, miten välttäisin tuon tilaisuuden. Nämä ovat ulkomailta ja englannin puhuminen nostaa stressitasot ihan uusiin sfääreihin - huolimatta siitä, että osaan englantia oikein hyvin. Jännitän vaan sen puhumista suomalaisten työkavereiden läsnäollessa. Ei mitään järkeä, koska 99% heistä puhuu huonoa rallienglantia... Silti jännittää.
Niin tuttuja tunteita... Monissa tilanteissa pystyn olemaan täysin rauhallinen ja rento, mutta tuollainen työtilanne laittaisi minullakin pasmat sekaisin. Tsemppiä!!
ap
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi jolla sama ongelma! Voin fyysisesti pahoin ennen mitä tahansa sosiaalisia tilanteita ja oireet on tietty sitä kovemmat mitä enemmän on jo valmiiksi stressiä tai muutoin voimavarat vähissä.
Kerran olen jättänyt juhlat väliin, sillä koin että on todennäköisempää että hajoan siellä juhlissa kuin että kaikki menisi hienosti. Olen kuitenkin muutamankin kerran ollut itkun ja paniikin partaalla ihmisten ympäröimänä tilanteessa jossa pakoreittiä ei ole ja en halua kokea sitä uudelleen.
AP:lle kuitenkin haluaisin sanoa, että ehkä sinulla on turhan suuri lataus siihen mitä sinulta odotetaan niissä juhlissa. Ihmiset harvoin ovat täysin omia rentoja itsejään juhlissa. Todennäköisempää on, että sen sijaan että he arvostelisivat sinun ulkonäköäsi tai ulosantiasi, heillä voikin olla päällimmäisenä mielessä oma epämukavuutensa; puku kiristää, kenkä hankaa, kampaus meni pieleen huomaakohan kaikki jne...
Lisäksi! Jos olet menossa miehen sukulaisten juhliin, minusta sinulla on oikeus pitää ns. matalaa profiilia ja pysytellä sivummalla. Hyvät käytöstavat muita kohtaan ja se riittää. Enkä minä ainakaan muista jälkeenpäin mitä muut ovat sanoneet tai tehneet tai miltä ovat näyttäneet.
Näillä mietteillä olen itse pärjännyt, enkä ole tarvinnut lääkitystä! Kuuntele itseäsi AP ja mieti miten neuvoisit ystävääsi vastaavassa tilanteessa!
Kiitos tästä palautuksesta maan pinnalle, olet luultavasti täysin oikeassa siinä että minuun ei kohdistu niin suuria odotuksia kuin luulen. Mutta... mies on kyllä saanut näitä paineita vähän kasattua, painottamalla sitä miten kovasti minut halutaan tavata :( Se ei ole imartelevaa, vaan hermoja raastavaa! Olisin erittäin mielelläni sivussa huomaamattomana, vähän nätisti kaikille hymyillen.
ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täällä yksi jolla sama ongelma! Voin fyysisesti pahoin ennen mitä tahansa sosiaalisia tilanteita ja oireet on tietty sitä kovemmat mitä enemmän on jo valmiiksi stressiä tai muutoin voimavarat vähissä.
Kerran olen jättänyt juhlat väliin, sillä koin että on todennäköisempää että hajoan siellä juhlissa kuin että kaikki menisi hienosti. Olen kuitenkin muutamankin kerran ollut itkun ja paniikin partaalla ihmisten ympäröimänä tilanteessa jossa pakoreittiä ei ole ja en halua kokea sitä uudelleen.
AP:lle kuitenkin haluaisin sanoa, että ehkä sinulla on turhan suuri lataus siihen mitä sinulta odotetaan niissä juhlissa. Ihmiset harvoin ovat täysin omia rentoja itsejään juhlissa. Todennäköisempää on, että sen sijaan että he arvostelisivat sinun ulkonäköäsi tai ulosantiasi, heillä voikin olla päällimmäisenä mielessä oma epämukavuutensa; puku kiristää, kenkä hankaa, kampaus meni pieleen huomaakohan kaikki jne...
Lisäksi! Jos olet menossa miehen sukulaisten juhliin, minusta sinulla on oikeus pitää ns. matalaa profiilia ja pysytellä sivummalla. Hyvät käytöstavat muita kohtaan ja se riittää. Enkä minä ainakaan muista jälkeenpäin mitä muut ovat sanoneet tai tehneet tai miltä ovat näyttäneet.
Näillä mietteillä olen itse pärjännyt, enkä ole tarvinnut lääkitystä! Kuuntele itseäsi AP ja mieti miten neuvoisit ystävääsi vastaavassa tilanteessa!
Kiitos tästä palautuksesta maan pinnalle, olet luultavasti täysin oikeassa siinä että minuun ei kohdistu niin suuria odotuksia kuin luulen. Mutta... mies on kyllä saanut näitä paineita vähän kasattua, painottamalla sitä miten kovasti minut halutaan tavata :( Se ei ole imartelevaa, vaan hermoja raastavaa! Olisin erittäin mielelläni sivussa huomaamattomana, vähän nätisti kaikille hymyillen.
ap
Jos tapaat miehen sukulaisia ensimmäistä kertaa, niin hehän eivät tietenkään tiedä painonnousustasi tai muista ulkonäön muutoksista joten turha ottaa paineita siitä, eikö? Laittaudut nätiksi ja laitat päälle jotain missä viihdyt, eikä kukaan huomaa nuupahtamistasi! Toivon myös että miehesi pysyy rinnallasi tukena eikä jätä tukaliin tilanteisiin yksin!
En asu. Mutta jos tämä oli ihan vilpitön tarjous niin kiitän sinua suuresti siitä, oletpa ihana!
ap