Tapahtumat

Kun kirjaudut sisään näet tässä ilmoitukset sinua kiinnostavista asioista.

Kirjaudu sisään

Sosiaalisten tilanteiden kammo ja miehen suvun tapaamiset

Vierailija
07.06.2018 |

Mitä tässä voi enää tehdä. Parisuhdetta takana melkein 5 vuotta, ja edelleen pelkästään miehen vanhempien ja sisarusten tapaaminen saa sydämen hyppimään kurkkuun jo päiviä etukäteen. Täysin ilman loogista syytä, sillä he ovat kaikki kivoja ihmisiä.

Nyt olisi viikon päästä tiedossa hieman isommat juhlat, johon tulee sellaisiakin sukulaisia joita en ole vielä tavannut. Kaiken lisäksi muutama vanhempi ihminen tästä ryhmästä ei puhu suomea, vaan ruotsia (jota minä en puhu).

Olen kauhuissani. Siis niin kauhuissani, että tunnen aidosti etten pysty osallistumaan koko kinkereihin. On niin paljon mitä hävetä: olen erinäisistä syistä johtuen tällä hetkellä 20 kiloa ylipainoinen, stressin väsyttämä tummine silmänalusineni (lue: en kovin viehättävä ilmestys) ja itsetunto alamaissa. Pelkään puhua ihmisille, en halua tulla nähdyksi. Minulle on sanottu, että nämä sukulaiset odottavat tapaavansa minut. Se ei ole minulle mukava vaan hirveä ajatus. Melkein paniikinomainen.

En toivo mitään muuta niin paljon kuin että voisin olla menemättä tällä kertaa. Haluaisin tavata ihmisiä sitten, kun olen taas saanut elämäni vähän paremmin hallintaan (työpaikan vaihto ja laihdutus nyt heti alkuun).

Mies tietää että olen peloissani, mutta hänen empatiansa ei päihitä vilpitöntä halua saada minut mukaan. Lisäksi hän ei aidosti ymmärrä miksi minusta tuntuu tältä, sillä eihän tämä normaali reaktio ole voimakkuudeltaan. Epäilen että minulla olisi löydettävissä jokin ahdistushäiriö.

Tiivistettynä minulla on siis huono hetki elämässä juuri nyt, ja tämä harvakseltaan toisiaan tapaavan suvun juhla ei voisi olla huonompana hetkenä. En ole koskaan ollut näin alamaissa, ja minun on välittömästi alettava työskennellä asian eteen, jottei tämä pitkity enää enempää. Mutta tässä vaiheessa en tunne kykeneväni menemään tuonne juhlaan.

Kiltit, kertokaa mitä te tekisitte jos olisitte minä!

Ja jos jotakuta kiinnostaa mistä tämä huono hetkeni on lähtöisin, niin huonot olosuhteet työpaikalla eivät ole kovin mitätön osatekijä.

Kommentit (42)

Vierailija
41/42 |
07.06.2018 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla sama ongelma, varaa lääkäri ja kerro asiasta. Mä sain rauhoittavan lääkityksen ja tuon propraalin. Niin ja myös lasi viiniä auttaa asiassa.

Vierailija
42/42 |
22.09.2023 |
Näytä aiemmat lainaukset

Mulla sama syndrooma. Pahinta on se, kun oma puoliso ei ymmärrä ahdistusta.

Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla

Kirjoita seuraavat numerot peräkkäin: viisi kahdeksan kaksi